Kenelle olet kateellinen ja mistä syystä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Dreams"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä mä olen useinkin kateellinen ja monesta eri asiasta. Mutta ei se ole sellaista, että olisin katkera tai märehtisin surkeutta. Enenmmänkin sellaista, että toinen näyttää esimerkillään yhden jos toisenkin asian olevan mahdollista. Semmoista motivoivaa kateutta :).

Ja noin niinkuin muuten elämässäni oöen opetellut, ja opettelen edelleen, olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on ja mitä olen saavuttanut. Muiatutan usein itseäni, että aina on heitä,joilla on enemmän ja paremmin. Aina. Silkkaa energian tuhlausta surkutella sellaista.
 
Mä oon kateellinen ystävälleni joka on luonu itselleen yrittäjänä uran ja osaa hoitaa hienosti kaiken laskut, asiakaspalvelun, markkinoinnin, oman ulkonäön, kodin, auton parisuhteen. Tuntuu et sillä vaan hoituu kaikki mihin se ryhtyy. Enkä osaa edes olla mitenkään katkera koska kyseinen ihminen on vielä niin mahtava ja ihana ihminen että olisin ihan pska jos puhuisin jotain nekatiivista hänestä :) itsellä ei oo jotenkin itseluottamus riittäny kokeilla mitään hienoa, omia kykyjä ym. Paljon haaveita mut vähän tekoja...
 
Oon kateellinen bestikselleni joka on oikeesti pystyny irrottautumaan tästä oravanpyörästä ja materiasta ja toteuttanu haaveensa. Viisi vuotta sitten lähti miehensä kanssa filippiineille vapaaehtoistyöhön, myi kaiken pois ja asuu vaatimattomassa asunnossa, omistaa vain sängyn kaapin ja keittiönurkkauksen, plussana tietysti ihan sairaan upean sademetsämaiseman.., ollaan käyty heillä joka talvi ja täytyy todeta etten itsecpystyis, huomenna taas alennusmyynteihin. Kaveri tuolla ei oo paljon shoppaillu viimeseen viiteen vuoteen ja oli silti vähintään yhtä onnellinen ku me joilla on kaikkea.
 
Haluaisin olla kunnianhimoisempi, parempi itsekuri, ahkerampi, ehkä myös kauniiimpi (naama rupsahtanut), älykkäämpikin mahdollisesti, jne.
Mutta en taida tietää ketään yksittäistä ihmistä kenen kanssa haluaisin vaihtaa osia tai ketää varsinaisesti kadehtisin. tunnen paljon ihmisiä joilla on noita ominaisuuksia joita haluaisin itselleni enemmän, he ovat kaikki mahtavia ihmisiä ja hyviä ihmisiä ja toivon heille vain hyvää vaikka en itse ole heidän arvoisensa ahkeruuden kunnianhimon ja itsekurin osalta.
 
On kateutta ja kateutta.
Sellanen hyvä kateus auttaa itseäkin saamaan saman. Toisin sanoen motivoi, niinkuin Turkilmas sanoi. Enemmän sellasta "vitsi, oispa mullakin"-kateutta.
Huonolaatuisempi kateus taas syö ihmistä sisältä, eikä tuo mitään hyvää.

Ja kun muutama sanoi, että keskityn vaan omaan elämään ja olen itseeni tyytyväinen, niin ei se sitä pois sulje, että haluaisi jotain, mitä jollain muulla on.


Mä olen kateellinen meidän naapureille, kun niillä on niin hienot talot. Olisi ihanaa itekkin ostaa talo mutta opiskeluja edessä vielä monta vuotta. Tää on sellanen juttu, mikä välillä jopa tekee ihan muutamaksi minuutiksi oikeasti surulliseksi.

Ja haluisin myös että mulla ois hyvä lauluääni. Tää nyt ei niin ota sydänalasta koska en mikään laulaja kuiteskaan haluais olla. Ois vaan kiva laulaa luritella kauniilla äänellä. :D
 
En ole varsinaisesti kateellinen, mutta ihailen hoikkia ihmisiä ja toivoisin itse olevani hoikempi. Haluaisin laihtua vähintään 10 kg, mutta 15 kiloakin voisi tästä ruhosta pudottaa painoa.
 
Mä olen kateellinen ihmisille, joilla on normaali (mitä se sitten onkin) lapsuuden perhe. Eli mun silmissä läheiset välit sisaruksiin, ei sekopäiset vanhemmat, siis ihmisiä, jotka viihtyvät yhdessä. Joihin voi luottaa ja joilta tietää saavansa apua jos sellaista on vailla.

Se on varmaan hienoa.

Mutta en mä sitä märehdi päivästä toiseen. Yritän kerätä itse lähelleni nyt sellaisia ihmisiä.
 
Nuo paksut hiukset, mistä joku kirjoitti. Ai että olis ihana sellainen paksu letti.

Olen kateellinen ihmisille jotka ehtivät helposti treenaamaan. Varsinkin valoisan aikaan ulkoilmassa. Olimme urheilupainotteisella lomalla pari viikkoa sitten ja oli ihan mahtavaa treenata kolme kertaa päivässä! Aamu alkoi reilun tunnin hikilenkillä, päivällä rinteessä, illalla salilla ja uimassa. Aijai, että oli mahtavaa. Lihakset oli ihanasti kipeinä ja oikein tuntui kohina miten kunto kasvoi.
Mutta kun on töissä, tekee työmatkoja ja ei raaski lapsilta ottaa yhtään yhteistä aikaa pois niin tuollaisesta liikuntarytmistä saa vain haaveilla. Ja kun liikuntamahdollisuudet on vähäiset täällä maalla, varsinkin kun on lumeton maa ettei suksillekaan pääse.
Mutta onneksi olen tyytyväinen kroppaani ja kunto näkyy hyvänä pysyvän hyvän pohjakunnon ansiosta eli kun lapset tuosta kasvavat niin.....
 
Mä olen kateellinen lähinnä vain ihmisille, joilla on aina ollut kaikkea. Siis sellaiset, jotka on sattuneet syntymään hyvin toimeentulevaan tasapainoiseen perheeseen, missä heidän tarpeistaan on huolehdittu ja elämässä on alusta asti ollut enemmän mahdollisuuksia kuin itselläni. Keitä on opetettu huolehtimaan fyysisestä kunnostaan ja ulkonäöstään lapsesta asti, joten heillä ei todennäköisesti ole aikuisenakaan vaikeuksia painonhallinnassa. Jotka ovat saaneet nuorena kesätyöpaikkoja vanhempien suhteiden kautta, opiskeluaikoina rahaa, auton, asunnon, kielikursseja, tms. Ja sen takia myöhemmin ikään kuin automaattisesti sitten menestyneet elämässään.

En kadehdi ihmisiä joilla on poikkeuksellisia taitoja tai valtava määrä kunnianhimoa ja jotka menestyvät vain omilla ansioillaan. Tosin aika pieni osa sellaisista taitaa lopulta olla niitä jotka olisivat joutuneet ponnistamaan kovin matalalta elämänsä alkuun.

Ymmärrän kyllä että jokaisella on jotain ongelmia, vaikka ei päällepäin näkyisi. Mutta tuntuu että se potentiaali mikä meissä jokaisessa on, vaatii hyvän kasvualustan tuottaakseen jotain hienoa. Ja sitä kadehdin niiltä joilla sellainen on ollut.
 
Lähinnä ihmisille, jotka ovat viisaampia, lahjakkaampia, taiteellisempia, liikunnallisempia, terveempiä.

Mutta en kelleen määrätylle.
Ja harvemmin edes ajattelen asiaa, mutta aina joskus tämä keskivertoihmisen keskivertoelämä ei aina jaksa riittää. ;)
 
Niille joilla on upea hieno talo, niille joilla on upea tiimalasimallinen vartalo, niille jotka ovat luonnonkauniita, sekä määrätietoisille ihmisille. Ja kateellinen olen siksi, koska itse tavoittelen tai haluaisin noita asioita :)
 
Tällä hetkellä olen kateellinen kaikille, joiden ei tarvitse puolen tunnin välein olla oksentamassa tai suurin piirtein paskomassa housuihinsa... ihan oksennustauti. Mä haluun tämä loppuu ei jaksa enää.. huokaus.. no itse kun parannun niin eiköhän nuo muksut aloita seuraavaksi.

Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille :)
 
Minä olen kateellinen BootyPepille ja kaikille muille joilla on mielikuvitusta ja taito hyppysissään. Itse en saa aikaiseksi patalappua niin että sen patalapuksi tunnistaisi enkä ikinä keksisi mitään fiksua uusiokäyttöä esim. vanhoille farkuille tai mitään erilaista ja mielikuvituksellista sisustusjuttua. Pihallakin on pari peruskukkapenkkiä, ei mitään spesiaalia.

Lisäksi olen kateellinen niille, joilla saa olla suklaarasia rauhassa kaapissa. Itse vedän sen varttitunnissa jos satun löytämään :ashamed:
 

Yhteistyössä