Kipeä kysymys: keskeytys

[olen tyhmä, myönnän]

Niin ja että vielä menisi sekavammaksi.. Kirjoitin siis ekan kommentin sulle, se mitä jatkossa kirjoitin ei liitynyt sinun kommenttiisi, pahoittelen että en tajunnut sitä kirjoittaa. En siis pidä sinua moralisoijana. Sori!!

 

[linneab]

Miun mielestä vammaisuus ei noilla riskiluvuilla (1:260) oo kovin todennäköstä. Varmasti on olemassa paljon vakavampiakin sairauksia/vammoja, joihin sairastumisen todennäköisyys on paljon suurempi. Muistelen jonkun kätilön tai lääkärin joskus kertoneen, että jos riski on yhden suhde alle kymmeneen, niin siinä vaiheessa vasta kannattaa huolestua.

Tekay.fi-sivustolla voi muuten käydä laskemassa pelkästään äidin iän tuoman riskin (oikeassa laidassa Ikäriski). Itse olen 26-vuotias ja jos tänään tehtäisiin ultraus, niin riski olisi 1:384.

 

[yksi kysyjä]

Pääsin tänään yksityiselle puolelle rakenneultraan.
Sikiön koko vastasi viikkoja, ja kaikki otetut mitat olivat normaalit.
Lääkäri oli sitä mieltä, että näiden perusteella hän ei olisi huolissaan.
En pyytänyt päästä punktioon. Nyt odotellaan ja annetaan ajan kulua.
Toivon, että vauva syntyy terveenä. Jos ei, niin osamme on sitten se.
Pois en enää voi antaa, en pysty.

 

[Aada---]

Suosittelisin että etsisit down-lapsien vanhempia ja juttelisit heidän kanssa. Tuttavallani on vammainen poika ja hänen kokemuksensa mukaan ei todellakaan voi sanoa, ettei elämä olisi elämisen arvoista. Jokaisella ihmiselämällä on merkitys - kuka voi päättää ettei jonkun muun elämällä ole.

 

[Hyvää joulua sinullekin.]

Suosittelisin että etsisit down-lapsien vanhempia ja juttelisit heidän kanssa. Tuttavallani on vammainen poika ja hänen kokemuksensa mukaan ei todellakaan voi sanoa, ettei elämä olisi elämisen arvoista. Jokaisella ihmiselämällä on merkitys - kuka voi päättää ettei jonkun muun elämällä ole.

...Se moralisoija.

Juuri kun toivottiin että tästä ei tulisi mitään tuomitsemisketjua. Päätös on aina vanhemipien ja tuskin kukaan tekee keskeyttämispäätöstäkään kevein mielin.

Mene tuonne aborttipuolelle syyllistämään.

 

[nyt sylettää]

Että mua ärsyttää tuollainen kiesustelu.. Meillä oli mietinnän paikka tässä taannoin, että mitä teemme jos punktion tulos on vammainen. Mietimme asiaa ihan joka kantilta ja päädyimme siihen, että olisimme raskauden keskeyttäneet. Olettekos moralisoijat miettineet asiaa yhtään pidemmälle, mitä esim downlapselle tapahtuu kun isästä ja äidistä aika jättää? Oletteko miettineet miten parheen toiset lapset jäävät väkisinkin huonommalle, koska vammainen lapsi vaatii AINA enemmän kuin ns terve. Oletteko miettineet jaksamista? Minusta ei sekään ole oikein, että vammaisen lapsen annetaan tulla ja sitten käytetään yhteiskuntaa hyväksi kun etsitään lapselle hoitajaa kun ei itse jaksakaan, saati sitten jos lapsi sysätään sitten vanhempana johonkin hoitolaitokseen. Anteeksi kärkäs kirjoitukseni, mutta ottaa päähän tuollainen moralisointi.

 

[Aada--]

Joo-o. Nyt te syyllistätte moralisoinnista, mutta arvatkaas minkä jännän piirteen olen täässä keskustelussa huomannut?

Keskeytykseen kannustetaan, mutta lapsen pitämiseen ei paljoakaan. Monet äidit miettivät KUMPAAKIN ratkaisua tosissaan, eivätkä vain hae rohkaisua keskeytykseen. Näillä palstalla kommentoivat keskeytykseen päätyneet, ja he antavat keskusteluun toisen puolen. Ajattelin vain että sen toisen puolen voisi saada niiltä, jotka pitivät lapsen ja elävät sitä arkipäivää. Heidän ei tarvitse arvailla mitä elämä olisi lapsen kanssa- hehän tuntevat sen realiteetit. Ajattelisin, että päätöksen tekemisessä helpottaisi kun tuntisi molemmat taskut.

Oma kokemukseni perustuu muutamaan tuttavaperheeseen, jolla on vammainen tai down-lapsi. Heille lapsen syntymä ei ollutkaan maailman loppu vaan uuden alku. Omasta näkökulmasta on vaikea ymmärtää, ettei lapsen pitämisen puolestakin voisi puhua. Nyky-yhteiskunnassa kun arvot on sen verran muuttuneet, ettei abortti ole enää samanlainen tabu kuin ennen.

Täällä monet korostavat keskeytyspäätöksensä varmuutta, joten ajattelisin, että kun he kerran tukevalla perustalla seisovat, niin varmaan ymmärtävät, jos joku toinen päättää toisin.

 

[Kiivi]

Itse en kehoita puoleen tai toiseen vaan siihen, että käy asian sillä tavalla läpi, että pystyy oman päätöksensä kanssa elämään.
Itse olen koko ajan korostanut sitä, että päätös on TODELLAKIN ainostaan sen henkilön, joka tilanteen edessä on.
Minusta tässä ketjussa ei ole kyllä kukaan muukaan kannustanut mihinkään päätökseen, vaan kertonut kokemuksiaan, jotta ap saisi eri näkökulmia asiaan.

Siis rautalangasta vääntäen: Minä neuvon näihin tilanteisiin joutuvaa ainostaan MIETTIMÄÄN asian omalta kannaltaan mahdollisimman perusteellisesti. Piste.

Ei se keskeytys minusta ainakaan mikään kiva juttu ollut, että siihen kannustaisin(!?) ketään!!!

 

[Halooo]

Suosittelisin että etsisit down-lapsien vanhempia ja juttelisit heidän kanssa. Tuttavallani on vammainen poika ja hänen kokemuksensa mukaan ei todellakaan voi sanoa, ettei elämä olisi elämisen arvoista. Jokaisella ihmiselämällä on merkitys - kuka voi päättää ettei jonkun muun elämällä ole.

Se on moralisointia ja syyllistämistä, ei enää vain toisen näkökannan esiin tuomista.

 

[voi aada]

Tässäkään ketjussa kukaan ei ole suhtautunut heppoisesti keskeytykseen. Selvästi näkee, että asiaa on pohdittu monelta kantilta. En usko, että kukaan tekee tälläisessä asiassa päätöstä hetken mielijohteesta. Miksi tuoda tähän ketjuun toisia näkökulmia mun niitä ei ole tainnut kukaan pyytää.. Tuskin kukaan tekee päätöstään sen perusteella mitä on täällä lukenut.

 

[Aada--]

En tiedä miten voit sanoa, että asiaa pohditaan monelta kannalta, kun täällä ei kuitenkaan saa edes vihjata mihinkään muuhun kuin keskeytys-kantaan. Että se siitä tekopyhyydestä. Täällähän ei ole yksikään lapsen pitänyt avannut suutaan.

(Kuka tässä moralisoi ja ketä? Nykypäivän merkitys suvaitsevaisuudelle: suvaitaan kaikkia, paitsi niitä jotka ei suvaitse kaikkea.)

Jos joku vaivautui oikeasti lukemaan mun kommentit (eikä vain pura täällä äitiys/lapsettomuus/ketutus-hormoonejaan) niin varmaan huomaa, että ehdotin nimenomaan kysymään joltain, joka on lapsen saanut. En siis antanut omaa neuvoani vaan suosittelin kääntymään "asiantuntijan" puoleen. Vaikea kuvitella että kukaan antaisi todenmukaisempaa vastausta kuin asian kokenut.

Enkä väitä, että down-lapsiperheiden elämä on aina onnellista - voihan se olla silkkaa helvettiäkin. Mutta siitä hurjan moralisoivasta (iik) mielipiteestäni pidän kiinni, että jokainen ihmiselämä on arvokas. Mä en itse ole niin varma että tuo olisi ihan idiootti kanta.

Minä poistun tältä foorumilta pysyvästi, ettei tänne vain tule useampaa näkökulmaa. Voisi syntyä keskustelua keskustelupalstalla.

 

[Aadalle]

Juu taidat olla vähän väärällä palstalla noine mielipiteinesi.
Mene sinne, missä sopii ne omat kantansa esittää.

 

[En silti]

usko, että lähdet kokonaan pois. Saaphan sitä uhota

 

[keskeyttänyt]

Omakohtaisesti mua kirpaisevat aina nämä keskustelut, ovat niin kovin vaikeita asioita. Täydellisesti niitä ei voi käsittää, ennen kuin itse joutuu tuon elämänsä vaikeimman päätöksen eteen. Eikä ole tarviskaan ymmärtää! Se mikä mua häiritsee on, että usein unohtuu se, että down on vain yksi ja yleensä "lievin" diagnoosi keskeytykselle. Ja kun downiakin on niin kovin montaa sorttia, yleensä lievimmät eivät juuri ultrissa edes näy. Usein mukana on vaikeita sydänvikoja ja muita rakennepoikkeavuuksia. Kyllä ne syyt ovat aina hyvin perusteltuja, keskeytystä ei edes heppoisin perustein saa. Mitä muuta todellista vaihtoehtoa on kuin keskeyttää raskaus, kun diagnoosi on aivottomuus, sisäelimet elimistön ulkopuolella, vaikea kromosomipoikkeavuus jne.? Jos näitä asioita ei halua tietää etukäteen, vaihtoehto on tietenkin jättää seulonnat kokonaan väliin ja kokea sitten "aito" kohtukuolema tai keskenmeno myöhäisillä viikoilla.

Itse luovuimme rakkaimmastamme rv21, koska hänellä ei olisi ollut mitään elinmahdollisuuksia täällä. Sairaalapastori sanoi meille silloin, että toisinaan suurinta rakkautta on osata luopua. Hän elää sydämissämme lopun elämäämme, mutta me tiedämme tehneemme ainoan oikean ratkaisun siinä tilanteessa. Jouluna viemme kynttilän hänen haudalleen, kuten niin usein muutenkin. Tuo pieni elämä muutti meitä ihmisenä enemmän kuin mikään koskaan. ;-( Se toi perspektiiviä. Silti toivon, ettei kukaan koskaan joutuisi elämään läpi tuota samaa helvettiä. Valitettavasti tiedän, ettei toiveeni toteudu. Toivon jokaiselle voimaa tehdä itselleen oikea ratkaisu joko silloin, kun jotain havaitaan tai tosiaan vaihtoehtona jättää seulonnat kokonaan väliin, jos kanta on se, ettei kenelläkään ole oikeus päättää kenenkään toisen elämästä. Mielestäni menettämälläni pienellä elämällä oli tärkeä, oma tehtävänsä.

 

[yksi kysyjä]

^ teillä on varmasti ollut raskasta.
Koska eilisessä rakenneultrassa ei mitään selkeitä merkkejä mistään vammasta tms. löytynyt, aiomme saada tämän lapsen, jos Luoja niin suo.
Tosiasiahan on että esim. kitalakihalkiot yms. paljastuvat vasta lapsen synnyttyä. Kuten monet muutkin lievemmät vammat, yhtään väheksymättä niitä.
Vaikeaa downia pelkäsimme, koska riski oli mielestämme sen verran korkea. Mutta esimerkiksi luiden mitat ja paksuudet, samoin muut rakenteet antoivat meille rauhan tuon osalta.
Nyt vain odottelemme ja katsomme tulevaisuuteen.

 

[Älkää selittäkö ellette tiedä mitään]

Voi hitto miten on pakko kaiken maailman Aadojen tulla moralisoimaan tänne! Naiivia ja idioottimaista tulla tänne kertomaan että "down-lapset ovat ihania ja elämä on elämisen arvoista, miten pystyt katsomaan peiliin jos teet keskeytyksen". Tuosta ei varmaankaan ole kyse, pölvästit.

Minä vasta yritän tulla raskaaksi, mutta aion otta selvää asioista ja keskeyttää raskauden jos lapsi todennäköisesti on vammainen. Vaikka keskytys olisi kamalan raskasta, siihen päätyisin. JA MINULLA EI OLE MITÄÄN VAMMAISIA VASTAAN (Idioottimaista että tällaista edes joutuu selittämään).

Pikkusiskoni syntyi downlapsena. Hän on maailman iloisin ja ystävällisin nuori nainen. Meidän vanhempien elämä on kulunut aika lailla sairaalassa. Siskolle sairaala on tuttu paikka; 17 sydänleikkausta (tai siihen tai komplikaatioihin liittyvää)plus muut sairaudenhoidot (erittäin huono näkö ja kaihi). Nyt hän kovasti haluaisi itsenäistyä ja muuttaa omaan kotiin mutta kuntamme ei tätä tue, jonossa on. Hän luottaa kaikkiin ihmisiin, joten minäkin pelkään miten hän pärjäisi jossain muualla kuin vanhempieni luona, hän on niin helposti huijattavissa kaikkeen. Isälleni ura olisi ollut tärkeä, mutta sairaudenhoidon kannalta kotikuntaa ei niin vain voinut muuttaa useasti, joten isä TIETENKIN priorisoi perheen.

Olkoon kuinka itsekeskeistä tahansa (ja siskoni minulle maailman rakkain), en olisi valmis vammaisen lapsen äidiksi. Ja ihan turha sanoa että kyllä vammaisen elämä on blaa blaa elämisen arvoista, totta hitossa on! Siitä ei ole kyse.

Jokaisella on oikeus tehdä päätökset itse, omalle elämälleen perustuen.

 

[Älkää selittäkö ellette tiedä mitään]

(Huh, anteeksi vihapuuskani. Suututtaa vaan niin kun nämä palstat ovat täynnä kirjoituksia että "rakastan lasta vaikka se olisi vammainen", koska TIETENKIN jokainen rakastaa lapsiaan. Kyse on siitä mihin on valmis ja miten haluaa loppuelämänsä elää, JOS saa päättää etukäteen. Kaikki eivät etukäteen saa tietää, ja silloin tietenkin rakastaa lasta ja elää sitten sen mukaan)

Sinulle AP, kovasti onnea ja onnellista odotusta! Hyvä että saitte tietoa ja selkeyttä asioihin. Ja rauhallista joulua!

 

[näitähän ne...]

Hyvin hyvin usein justa tollaset moralisoijjat on niitä, joilla ei ole minkään tason kokemusta kyseisestä asiasta!

Se on niin helvetin hyvä ja helppo paasata tällasista vaikeista asioista varsinkin kun ei itse tarvi olla moisen päätöksen edessä! Mistä sinä-"arvon paasaaja" tiedät sen ihmisen voimavarat joka joutuu sen päätösen tekemään- et mistään!

ne on näitä fraaseja- kaikilla on oikeus elää. Puhu sitten kun olet kokenu edes jotain vastaavaa!

ja tää oli tarkotettu yleisesti kaikille maailman parantajille, ei pelkästään tämän palstan moralisoijalle.

 

[Roosa2]

Eli näin kävi meille tänään, että lääkäri soitti että keskiviikkona tehdyssä istukkabiopsiassa toisella sikiöllä todettiin downin syndroma isku oli kova, mutta onneksi olimme miehen kanssa miettineet jo asiata valmiiksi ja olimme päätyneet siihen että osakeskeytys tehdään vaikka siinä on riski että toinenkin menee kesken, meistä ei vaan ole vammaisen lapsen vanhemmiksi . Ensiviikolla jo papereiden allekirjoitus ja keskeytys mahdollisemman nopeesti. On elämä julmaa ei voi muuta sanoa, suru on suuri kun joutui tekemään todella vaikean päätöksen.

 

[Älkää selittäkö ellette tiedä mitään]

Voi, otan osaa, Roosa2. Paljon halauksia teille molemmille rankassa ajassanne. Teidän tekemä päätös on teille se oikea päätös. Älä anna muiden mahdollisten moralisointien loukata. Koittakaa jaksaa, onneksi teille jää vielä se toinen pieni. Paljon voimia ja rauhallista joulua!

 

[Roosa2]

Kiitos lohdutuksen sanoista ja hyvää Joulua myös sinulle.

 

[Pelmiina.]

Olen todella pahoillani Roosa :,( Voimia teille oikein paljon.

 

[ohva]

Itku silmässä täällä luen noita juttuja. En rupea moralisoimaan niitä, sillä itekkin miettisin ja moneen kertaan et mitä tekisin jos olisi tiedossa et tulisi vammainen lapsi. Varmaankin itekkin päätyisin keskeytykseen, vaikka kova paikka se olisikin ollut.
Onneksi ei ole ainakaan tietoa et tulisi poikkeavaa lasta tälläkään kertaa.

Voimia teille jotka pidätte lapsen vaikka olisi "vammainen" ja voimia niillekkin jotka päätyvät keskeytykseen

 

[gerbiiili]

Tääl o taas menos tyypillinen odotus-palstan keskustelu. Ihmiset anonyymisti keljuilee toisilleen. Kukaa varmaan pystys kasvotusten sanoon!

 

[Älkää selittäkö ellette tiedä mitään]

Senhän takia nämä palstat ovat: Voi nimenomaa anonyymisti purkaa tuntojaan ja saada vertaistukea, kertoa rehellisesti asioista ja tunteista joita ei välttämättä reaalielämässä kertoisi läheisimmillekään. Vaikkei tunnekaan ihmisiä, vertaistuki lämmittää ihmeen paljon kun käy läpi kamalia asioita. Olen saanut Elleistä uskomatonta tukea ja tsemppiä omissa ongelmissani.

Rauhallista joulua ja onnellisempaa uutta vuotta kaikille!