M
"Mimmiina"
Vieras
Koulussa yläasteella ollut joku juttu koulussa viihtymisestä ja esim kiusaamisesta. Oli täytetty lappua johon oli kai saanut laittaa merkinnän jos on kiusattu. Poikani ei kai käsittääkseni ollut laittanut mitään. Häneltä on myös kysytty muutaman kerran kysytty, onko kiusattu ja hän on aina vastannut ettei ole.
Joku hänen luokallaan oli laittanut, että häntä on kiusattu. Tästä oli sitten joutunut luokanvalvojan ja sitten rehtorin puhutteluun. Hän oli sitten itkukurkussa sanonut, että on siellä toistakin poikaa kiusattu, kertoen poikani nimen. Ehkä nolottanut kun ajatellut, että hän ainoa joka kertonut. myös jotkut tytöt olivat kertoneet että poikaani on kiusattu. Tämän takia hänkin oli joutunut luokanvalvojan ja rehtorin puhutteluun. Hän sitten ilmeisesti oli vähän suuttunut kyselystä ja kertonut, että onhan tietyt pojat häntä härnänneet jo melkein koko kouluajan.
Itse hän on sen kanssa käsittääkseni tullut toimeen. Koskaan ei ole ollut hankalaa lähteä kouluun ja koulu mennyt hyvin. Kotona on iloinen ja mukava poika.
Tästä puhuttelusta oli seurannut, että näiden "kiusaajien kotiin oli soitettu" ja hekin olivat joutuneet puhutteluun minun poikani kanssa.
Keljua tässä, että oma poikani kokee tämän stressaavana ja hänestä tuntuu, että joutuu itse kärsimään tästä enemmän, kuin nämä kyseiset pojat. Jos vaikka tulee enemmän silmätikuksi. Mitään fyysistä ei koskaan ole ollut. Pelkkää kuittailua ja vinoilua ja joukosta syrjiistä ajoittain.
Itse hän ei kertonut koko asiasta ennen kuin luokanvalvoja otti yhteyttä.
Kotona olemme jutelleet monesti miten suhtautua kiusaamiseen. Että voi vastata samalla mitalla takaisin, tai olla noteeraamatta tai suhtautua huumorilla.
Olen itse hiukan ymmällä miten suhtautua asiaan. Onko tämä hyvä vai huono asia?
Joku hänen luokallaan oli laittanut, että häntä on kiusattu. Tästä oli sitten joutunut luokanvalvojan ja sitten rehtorin puhutteluun. Hän oli sitten itkukurkussa sanonut, että on siellä toistakin poikaa kiusattu, kertoen poikani nimen. Ehkä nolottanut kun ajatellut, että hän ainoa joka kertonut. myös jotkut tytöt olivat kertoneet että poikaani on kiusattu. Tämän takia hänkin oli joutunut luokanvalvojan ja rehtorin puhutteluun. Hän sitten ilmeisesti oli vähän suuttunut kyselystä ja kertonut, että onhan tietyt pojat häntä härnänneet jo melkein koko kouluajan.
Itse hän on sen kanssa käsittääkseni tullut toimeen. Koskaan ei ole ollut hankalaa lähteä kouluun ja koulu mennyt hyvin. Kotona on iloinen ja mukava poika.
Tästä puhuttelusta oli seurannut, että näiden "kiusaajien kotiin oli soitettu" ja hekin olivat joutuneet puhutteluun minun poikani kanssa.
Keljua tässä, että oma poikani kokee tämän stressaavana ja hänestä tuntuu, että joutuu itse kärsimään tästä enemmän, kuin nämä kyseiset pojat. Jos vaikka tulee enemmän silmätikuksi. Mitään fyysistä ei koskaan ole ollut. Pelkkää kuittailua ja vinoilua ja joukosta syrjiistä ajoittain.
Itse hän ei kertonut koko asiasta ennen kuin luokanvalvoja otti yhteyttä.
Kotona olemme jutelleet monesti miten suhtautua kiusaamiseen. Että voi vastata samalla mitalla takaisin, tai olla noteeraamatta tai suhtautua huumorilla.
Olen itse hiukan ymmällä miten suhtautua asiaan. Onko tämä hyvä vai huono asia?
