Kuinka moni teistä EI AJA autoa?

[prkl]

Miehelle on nyt kynnyskysymys etten aja autoa. Pitäisi alkaa ajamaan. Kortti on mutten ole ajanut yli kymmeneen vuoteen joten ei ole ihan helppo astua rattiin. Tästä nyt sitten tapellaan ja väännetään. Hänen mielestään osaan mutten vaan halua. Ei tajua ettei nyt ole kyse laiskuudesta vaan ihan oikeasti PELKÄÄN astua auton rattiin. Ihan hyvin pärjäisin ilmankin; bussilla kuljen paljon lasten kanssa jos jonnekin tarvii mennä niin ettei mies ole mukana.

 

[Micosa]

Ei kai sitä tartte ajella jos ei halua ja ilmankin pärjää. Vai haluaako sinusta kuskin itselleen?

 

[Empuuu]

Ei ole edes ajokorttia, kuten ei miehelläkään. :wave:

 

[prkl]

Ei halua kuskia vaan on sitä mieltä että meidän elämää helpottaisi jotenkin se että ajan autoa. Ettei esimerkiksi aina tartte mennä bussilla tai pyörällä. Itse en ole asiasta valittanut vaan hän on saanut tänän nyt päähänsä. Ja mua RASSAA!

 

[Lilith Le Mort]

Mä olen 40v. enkä omista ajokorttia. Mitä sitä hankkimaan kun on hyvät kulkuyhteydet.

 

[prkl]

Helpommalla pääsisin jos ei olis koko korttia. Enkä tajua mistä sen nyt on saanut päähänsä; yli kahdeksan vuotta mennyt tässä ilman mitään ongelmaa tuon suhteen. Hän on sitä mieltä että jos ajaisin autoa, voisin ottaa töitä kauempaakin vastaan. Ja kun en uskalla ajaa, hän laskee 1+1= En halua töitä enkä näin ollen edetä elämässä. Just.

 

[Lilith Le Mort]

Helpommalla pääsisin jos ei olis koko korttia. Enkä tajua mistä sen nyt on saanut päähänsä; yli kahdeksan vuotta mennyt tässä ilman mitään ongelmaa tuon suhteen. Hän on sitä mieltä että jos ajaisin autoa, voisin ottaa töitä kauempaakin vastaan. Ja kun en uskalla ajaa, hän laskee 1+1= En halua töitä enkä näin ollen edetä elämässä. Just.

Minä en ottaisi töitä kauempaa vaikka olisi kortti ja auto. Joku raja työmatkoissakin.

 

["vieras"]

Eihän sitä autoa kortilla ajeta, sit kumminkaan.
Jos sinua hirveästi pelottaa ajaminen, autokouluissa on kursseja juuri sinunlaisellesi ihmiselle. Kannattaa harkita sitä jos halua ajamiseen löytyy pelosta huolimatta.

 

["vieras"]

Minulla myös ajokortti, mutta en aja. Viimeksi ajoin n. 10-15 v. sitten. Ajokortin saadessani auto oli käytössä harvakseltaan ja lopulta ajot vähenivät niin että kynnys rattiin menoon nousi. Meidän perheen ensimmäinen auto hankittiin n. 10 v. ajokortin hankinnan jälkeen.

 

["heips"]

Meillä molemmilla ajokortit muttei autoa joten ei pahemmin ajella... Viimeksi ajoin n. vuosi sitten. Kyllä se ajotaito tulee nopesti takas kun paljon ajelee. Mut mä haluan aina viereen kokeneen kuskin kun lähen ajamaan pitkän tauon jälkeen, se auttaa

 

[prkl]

Mä olen nyt käynyt muutaman kerran ajamassa; kaikilla muilla kerroilla ollut mies mukana paitsi yhdellä. Silloin kun ajoin yksin, jopa nautin siitä. Kun mies on vieressä, alan jännittämään; hän neuvoo ja kommentoi koko ajan, teen koko ajan jotain väärin, auto sammuu, hän hermostuu, minä hermostun.... se on ihan yhtä helvettiä koko touhu. Mutta silti ei anna mun yksin lähteä ajamaan. Paljonkohan maksaisi tuollaiset tunnit joita annetaan ajopelosta kärsiville?

 

[Kaiutin]

Ei ole korttia eikä tule. Ikinä.

 

[Peppi1981]

Minulla on ajokortti ja viimeksi olen ajanut viime syksynä vanhempieni automaattivaihteista autoa vanhempieni kotikylässä, mutta manuaalisen auton ajamisesta on useampi vuosi. Monesti minulle on siitä sanottu ja patistettu ajamaan tuota meidän autoa, mutta minua vain ahdistaaa se painostus. Muutenkaan en pidä tämän kaupungin liikenteestä, joten vielä jos pitäisi miettiä samalla vaihteita ja kytkintä, ajamisesta ei tulisi mitään. Automaattivaihteisella voisin ajella noita isompia teitä.

 

[aletheia]

Ajokortti on, mutta ajanut en ole vuosiin. Syynä se, ettei ole autoa. Kynnys lähteä ajamaan on kyllä jo melkoinen...

 

[Non compos mentis]

En aja. Olen suorittanut autokoulun, mutta korttia en hakenut ajoissa ja sitten sanoivat kyttikseltä, että saadakseni sen läpyskän, mun tarttee käydä koko höskä uusiksi. Minut pakotettiin autokouluun, joten ei ollut vaikeaa olla ilman korttia.

 

[pp]

Heippa. Kannattaa oikeasti harkita muutaman ajotunnin ottamista. Sais ihan rauhassa kerrata perusjuttuja, eikä tarvii yhtään jännittää, että jos jotain sattuu... Ajo-opettajat on tosi skarppeja ja osaavat kyllä rohkaista oikealla tavalla ajohommiin. Ihmisten pitäs tajuta enemmän käyttää autokouluja hyödykseen näissä jutuissa

 

[,,]

lähet vaan ittekses ajelemaan. mitä enemmän ikää tulee niin hankalammaksi se opettelu tulee, usko pois.. kenties teillä joskus on elämäntilanne että sitä sinunkin ajotaitoasi tarvitaan vaikka se just nyt näyttää epätodennäköiseltä. esim miehen sairaus tms? eikö tule kalliiksi ajella bussilla jos se auto kuitenkin olisi käytettävissä? ainakin pitemmän matkat reissut on aika kalliita, kaupunkiliikeenteessä tietty ei niin isoa eroa.
ite hankin kortin pari vuotta sitten 28v ja tuntu viimeseltä hetkeltä se hankkia, nykyään en varmaan enää uskaltais sitä ruveta ajelemaan. mulla taas oli tosi mukavaa kun mies oli alkuun mukaana, kun mulle pahimpia tilanteita oli motarin kiihdytykset ja kaistanvaihdot, niin siinä pysty aina pyytää toista varmistamaan että siinä vieressä ei todella ole ketään ja voi siirtyä.. mies kyllä teittää että ajosta ei muuten kannata kommentoida mitään, muuten alkaa mulla vieläkin auto sammumaan.. ehkä voisit ottaa siihen jonkun muun passariksi jos se mies ei osaa olla hiljaa?
peruuttaa en osaa vieläkään, mutten välitä siitä, peruutan niin kauan että menee oikein, joskus saatan sakata kauankin, ,muista viis!

 

["vieras"]

Mulla on kortti, mutta en ole ollut auton ratin takana 10 vuoteen. Nyt kun on lapsiakin niin en ikinä uskaltaisi heidän kanssaan lähteä harjoittelemaan. Mitään ongelmaa mulla ei ole koskaan ollut maantieajossa, mutta kaupungin keskustassa en vaan kykene havainnoimaan kaikkea tarpeellista ja sitten menen paniikkiin. Nimenomaan kaupunkiajoon voisin autoa tarvita jos johonkin, joten asia on sitten jäänyt. Bussilla kuljetaan päivittäin lasten kanssa ja koen sen ihan käteväksi tavaksi matkustaa.

 

[prkl]

Mäkin voisin ehkä jotain pitkän matkan ajoja ajella.... ja sellasia missä ei tule valoja, liikenneympyröitä ym. vähän väliä. Just nuo liikennevaloihin pysähtymiset on mulle hirveitä kun se auto sammuu enkä saa sitä enää käyntiin kun iskee paniikki. Motarille mua ei saisi kirveelläkään. Inssissäkin mulla kävi "tuuri"; moottoritiellä oli bussi just menossa huollettavaksi ja menivät meidän edellä vajaata kahdeksaakymppiä. Ei tarvinnu painaa kaasu pohjassa siellä vaan nätisti köryyttelin sen bussin perässä.

 

[Littledeath]

Mun mummu 70-vuotiaana osti auton, vaikkei ollut 20 vuoteen autoa ajanut ja hyvin sujuu!

 

[-tiNttU-]

mä sain kortin joskus 10v sitten, mut "pakotettiin" autokouluun kun isovanhemmat halus välttämättä maksaa mun ajokortin... kävin autokoulun opiskelukaupungissani jossa mulla ei kuitenkaan ollut autoa käytössä, kuljin julkisilla, kävellen ja bussilla.
no, muutin takaisin kotipaikkakunnalleni, tapasin lapseni isän ja aloin n.vuoden tauon jälkeen ajaan autolla pieniä matkoja -ja vihasin joka metriä minkä ajoin.
kun aloin "päästä vauhtiin" mun kaveri otti ja kuoli liikenneonnettomuudessa ja siihen loppu mun ajamiset.
meni 5v etten ajanut senttiäkään, kunnes sain työpaikan jonne mennäkseni tarvitsin auton.... pikkuhiljaa aloin ajella pelko perseessä ja vihasin sitä ajamista ja muita autoilijoita -ja myös itseäni.
mutta kun aikani ajelin, niin nykyään ei tuota mitään ongelmaa ajaminen autolla kun autolla. siis henkilöautolla, pakun rattiin en oo vieläkään suostunu
eli tää ketju ei nyt varsinaisesti koskenu mua, koska nykyään mä kyllä ajan... mutta edelleen VIHAAN kaupungissa ajamista... mua jotenkin ahdistaa siellä....

 

[Peppari]

En ole ajanut seitsemään vuoteen, löytyy peräti kuorma-autokortti mutta en omista autoa. Olen aikoinaan ajanut pahan kolarin, siitä on jäänyt kammo. Ikinä en ajaisi lapsia kyydissä.

 

[illuusia]

En omista ajokorttia enkä usko että tulen koskaan sitä omistamaankaan.

 

["Vierailija"]

Musta on vain hyvä että miehesi toivoisi sun pitävän ajotaitoas yllä. Joskus sitä ajotaitoa voi tarvita ihan oikeasti eikä silloin ole kovin hyvä ellei ole ajanut vuosiin eikä edes uskalla mennä rattiin. Otetaan vaikka sellainen tilanne että miehes katkaisee jalkansa ja teidän tarvitsisi päästä jonnekin koko perheellä. Tai jos lähdette matkalle, on mukavampi kun on useampi kuski ettei yhden tarvitse ajaa väsyneenä. Työpaikka voi siirtyä niin että oma auto olisi välttämättömyys. Yleensäkin sellaisia elämää helpottavia tilanteita löytyy vaikka kuinka paljon.

Selvästikään teillä ei miehen kanssa yhteisajo suju, joten kannatan lämpimästi noita autokoulun ajokertaustunteja. Ja sitten selkeät pelisäännöt: se kumpi istuu ratin takana on kuski, ja toinen pitää päänsä kiinni ellei kuski nimenomaan pyydä apua tai neuvoja.

 

[prkl]

No juuh.... kyllähän mä ymmärrän sen että ajotaito olisi hyvä olla. Tai siis juurikin se että siitä voi joskus olla hyötyäkin että molemmat ajaa. Esimerkiksi jos tarttee illalla lähteä lasta käyttämään päivystyksessä niin mä voisin vaan ottaa auton ja mennä ( meillä kun minä hoidan nämä lääkärihommat ym. ) eikä miehellä tarvii lähteä kuskaamaan ja odottelemaan autoon tunneiksi. Tai ajaa edes takas ensin viemässä ja sit hakemassa. Mies ei vaan nyt oikein osaa lähestyä tätä asiaa mun mielestä oikealla tavalla kun lähtee "pakottamaan" siihen ajamiseen ja sit kun pelkään/jännitän niin sit vaan suuttuu ja hermostuu kun en aja. :/