Kuinka moni teistä EI AJA autoa?

["huima"]

Mä en ole ajanut about kymmeneen vuoteen, mutta nyt on sellainen tilanne edessä, että muutamme paikkakunnalle, jossa ei yksinkertaisesti ole julkista liikennettä. Mun on vaan pakko alkaa taas ajaa. Ja kyllähän se helpottaa arkea, esim. lasten kuskaamiset harrastuksiin helpottuu huomattavasti.

 

["joo"]

Mulla on kortti, mutta ajan tosi harvoin. Nytkin on yli vuosi edellisestä kerrasta ja silloinkin tuli pakkotilanne ja taukoa oli taas ollut se yli vuosi. Ennemmin menen bussilla, vaikka auto olisikin käytettävissä.

Mulla pelko tulee siitä, että en tunne hallitsevani sitä autoa. Ajan ihan hyvin ja mies ihmettelee miksi en aja kun hänenkin mielestään ajan hyvin. Tiedän että on olemassa huonompia kuskeja kuin minä. Silti tunnen että en kontrolloi tilannetta tarpeeksi hyvin, en esim. uskalla talvella ajaa ollenkaan koska tuntuu että auto lähtee käsistä ihan koska tahansa (ja mies väittää että ei se lähde niin vain). Samoin suurissa nopeuksissa tuntuu että auto voi karata käsistä.. ihan kesälläkin.

Ja mulla on sellainen hassu tunne, että sille on syynsä ettei minun tule ajaa.. Että jos ajan niin kuolen kolarissa tai vaikka lapsille tapahtuu pahaa. Että vaistoni yrittää kertoa että älä aja, koska muuten tapahtuu jotain pahaa.

Ajamiseenkin voi totutella, mutta toisaalta ei kaikista vain ole auton rattiin. Miksi pakottaa itsensä sellaiseen mikä tuntuu pahalta, luotaan työntävältä ja oikeasti epävarma kuski on riski liikenteessä.

 

[sunflower20]

Taas väärä henkilö vastaamaan ketjuun, koska mä ajan joka päivä autoa, niin kaupungissa kuin pikkukylässä.
Mutta pari ystävää on, jotka ajoivat kortin ihan ystävien painostuksesta ja vanhempien, koska on oltava kortti. Kumpikaan ei muutettuaan opiskelukaupunkiin ajaneet autoa yli viiteen vuoteen. Ei ollenkaan. Kummallakaan ei ollut tarvetta. ja pelkäsivät ajaa ja toisella oli vielä nämä ympäristökysymykset niin voimakkaana elämässään ettei senkään takia autoon halunnut koskea.

Kummallekin siunaantui lapsia, jonka jälkeen he katsoivat asiaa eritavalla. Jos on pakko päästä niiden kanssa nopeasti jonnekin niin on osattava ajaa ja liikkua liikenteen seassa. Ja siitä se lähti, pikkuhiljaa opettelivat ja nyt toine ajaa työmatkat ja isossa kaupungissa ilman pelkoa.

en tiedä, ei varmaan olis tarvinnut näinkään selittää, vaan todeta että itsestä se pitää lähteä , se halu opetella auton käsittelyn uusiksi. Ei se pakolla tule. Mutta miehet ovat joskus aika putkiaivoja eivätkä ymmärrä että jollekin se asia on iso kynnyskysymys.

Mä olen joutunut opettelee moottoriveneen käytön. Mökki saaressa ja jos kävis niin ettei mies oliskaan kykeneväinen ajaa ja mä joutuisin ajaa niin olen joutunut opettelee sen vaikka inhoan veneen ohjausta. Tuossa ajossa ei nyt ole ongelmaa, mutta rantaa lähestyttäessä on ja karikoiden tietäminen on supertärkeää...

 

["vieras"]

Minä kävin 10v ajotauon jälkeen muutaman ajotunnin autokoulussa ja varmuus parani. Nyt voisin väittää että olen jopa vähän parempi "taloudellisessa ajossa" kuin mieheni, jonka kortti on liki 20v takaa

En vieläkään pidä autoilusta, mutta kyllä helpottaa tietää että esim. synttäreille voi lähteä lasten kanssa vaikka mies ei olisi ehtinyt töistä. Edelleen meillä on vain yksi auto, jotta ei luisuttaisi "turhaan ajamiseen".

Miinuksena voisin sanoa, että fyysinen kuntoni on kyllä huonontunut kun tulee vähemmän pyöräiltyä ja käveltyä vaunujen kanssa! Peppu on laskenut ainakin 3 cm alaspäin. Mutta pakkasella oli luksusta istua penkinlämmityksen päälle vaikka vain sen 2km koulumatkan ajaksi.

 

[Kerpele]

Minä en aja, mutta ei sen puoleen mulla ole tota ajokorttiakaan

 

["eee"]

Oletko ap siis työtön ja mies haluaisi sinun menevän töihin? Onko kyse todella vain auton ajosta, vai toivooko mies, että saisit parempia töitä, jos uskaltaisit ajaa autolla kauemmas töihin?

 

["pelkäävä"]

Meillä täysin sama juttu... Mulla ollut ajokortti 14 vuotta, ja aluksi ajoinkin jonkin verran, mutta nyt ajokerrat tooosi harvassa.. Viimeksi ajoin n kk sitten (mies "pakotti" ) ja sitä ennen edellisenä juhannuksena... Ajo menee aina tosi hyvin, jopa tykkään siitä, ja saan itsevarmuutta, mutta se lähteminen pelottaa ihan sikana. Polvet tutisee, sydän hakkaa ja oksettaa. En luota itseeni yhtään autonratissa... Olen varma että töppään tosi pahasti.. Meillä asia nousee aikaajoin pinnalle, ja silloin riitelemme mieheni kanssa, koska hän ei halua olla aina kuskaamassa koko porukkaa kun jonnekkin pitää mennä.
Tämä on tosi inhottava ongelma, kun haluaisin ajaa, mutta en vaan pysty. Kyllähän se helpottaisi omaakin elämää kun ajaisi, mutta mutta...

 

[tytsi-89]

En oo ajanu yli vuoteen, mutta kortti löytyy. Jännitän ajamista aika paljon. Nimimerkillä neljännestä inssistä läpi.

 

["chupacabra"]

Kortti on. Ajan vanhempieni autolla, kun vierailen heidän luonaan. Silloinkin vain sen takia, kun asuvat keskellä ei-mitään ja jos jossain haluaa käydä, niin on pakko ajaa.
Itse asun suurehkon englantilaisen kaupungin keskustan liepeillä, ei ole tarvetta autolle.

 

["vieras"]

Mä olen nyt käynyt muutaman kerran ajamassa; kaikilla muilla kerroilla ollut mies mukana paitsi yhdellä. Silloin kun ajoin yksin, jopa nautin siitä. Kun mies on vieressä, alan jännittämään; hän neuvoo ja kommentoi koko ajan, teen koko ajan jotain väärin, auto sammuu, hän hermostuu, minä hermostun.... se on ihan yhtä helvettiä koko touhu. Mutta silti ei anna mun yksin lähteä ajamaan. Paljonkohan maksaisi tuollaiset tunnit joita annetaan ajopelosta kärsiville?

kannattaa tosiaan ehkä ottaa muutama kertaustunti. itse en ollut ajanut noin viiteen vuoteen ja jo luulin että pitää lähteä jonnekin pikkukylään harjoittelemaan (helsingissä asustelen) mutta kappas kummaa, kun sitä rattiin pääsi, se kummasti palautui ja tuollahan minä menin muiden joukossa, kortillinen henkilö kyydissä tosin. mutta aika nopeasti varmaan jo yksinkin uskaltautuisin taas tuonne jos ajaisin useammin. ja jos miehesi tuo paineita, jätä hänet pois, tai käske pitämään suunsa kiinni sen aikaa kun sinä olet ratissa.

hauskaahan se loppupeleissä on, itsevarmuutta ja harjoitusta vaan kehiin.

 

[Hra Majuri]

nainen + autoilu = katastrofi

 

["vieras"]

Mä en ole periaatteesta ajanut korttia, yksi syy tosin myös tuo, että pelkään ajamista ja ennenkaikkea sitä, jos ajaisin jonkun päälle ja saisin kärsiä siitä tunnontuskia loppuikäni. Mun tarkkaavaisuuskykyni on heikoimmasta päästä. Ympäristöasiatkin vaikuttavat. Jos kortti olis, niin ajettua tulisi kuitenkin ja ihan varmasti myös aivan turhaa ajoa, kun meillä auto kuitenkin on ja olen todella laiska ja mukavuudenhaluinen. Luontoa saastuisi ja jäisi paljon nyt hyvää arkiliikuntaa liikkumatta.

Toisekseen mua ei yhtään kiinnosta käyttää kaikkia iltoja lasten kuskaamiseen harrastuksiin tai minnekään muuallekaan tai muuttaa jonnekin helvetin kuuseen, mistä ei pääse mihinkään ilman autoa. Kortittomuus on kätevä syy välttää molemmat ja varmistaa, ettei kukaan muu ala kasata omaan elämään semmoisia asioita, mitä siihen ei halua.

Ei musta kellään ole oikeutta pakottaa toista ajamaan korttia. Jos töitä ei löydy paikkakunnalta, niin sit on vaan muutettava muualle tai hankittava lisää koulutusta. En mä ainakaan tahtoisi käyttää tunteja päivästä työmatkoihin muutenkaan, vaikka kortti olisikin.

 

["alma"]

Mulla on kortti, mutta autoa ei. Ajan autolla ehkä kerran vuodessa jonkun pikkumatkan, eikä se mitenkään pelota, muttei aika epävarma on olo.
Olisko tossa miehesi painostuksessa nyt jotain muuta taustalla kun se ajotaito? Haluaisiko hän, että menet töihin ja kokee, että ajamattomuus on sinulle tekosyy olla menemättä? Kun kerran kirjoitit, ettet töihin halua.

 

["jaa"]

Itse sain kortin 18 vuotiaana v.93. On tullut ajeltua aika paljon sen jälkeen autolla. En voisi kuvitellakkaan, että mieheni olisi ns kuskini. Ja ihan oman työn vuoksi on oltava ajokortti ja auto. Siihen ei julkiset kulkuvälineet auta.