Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja voi ei :
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kannattaa antaa itselleen aikaa, rakkaus kasvaa hiljalleen. Näe vaivaa tutustuaksesi heihin. Tee kahdenkeskisiä juttuja kunkin lapsen kanssa, keksi joku teidän yhteinen juttu. Ja, ennen kaikkea, yritä aina nähdä heidän hyvät ja rakastettavat puolensa ja ajattele heistä positiivisesti! Se on tärkeää..
Eli taas se vastuu suhteesta laitetaan äitipuolen harteille.
Miksi minä viettäisin vähäisen vapaa-aikani jonkun toisen lapsen kanssa, enkä omani kanssa? Että jos arki päiväkodin ja koulun ja työn jälkeen omien kanssa jää aika niukalle, olisi viikonloput vapaata, ja joka toinen vkl ensin minä siirtyisin miehen lasten kanssa kahden harrastamaan ja sitten mies siirtyisi heidän kanssaan kahden harrastamaan.. entäs omat lapset?
Mutta kaikken oleellisin asia tässä edelleen on se, että vastuu suhteesta on myös lapsilla itseillään mutta myös lasten biolgisella lähivahemmalla!! UNohdatte sen aina.
Toinen oleellinen asia on se, etteivätne lapset tule tapaamaan äitipuolta, eivät he tule tapaamaan isän uutta perhettä. He tulevat tapaamaan isäänsä. He ovat kiinnostuneita vain isistä ja muut ovat esteenä, liikaa, haittona, heistä ei myöskään tarvitse välittää ja heitä voi kohdella miten tahansa.
Näin oli meidän uuseperheessämme. Monta vuotta jaksoin, ja juuri tuota, että olin paljon näiden lasten kanssa yms yms, mutta aina tuli kylmää vettä niskaan ihan näiden lasten itsensä taholta, heidän omalla toiminnallaan.. Sitten totesin että nyt riittää.
Yhä vaankin, kaikki lapsipuolien kanssa toimiminen tietenkin edellyttää sitä, että kaikki aikuiset osaavat käyttäytyä kuin aikuiset. Biovanhemmilla on aina tietenkin suurin vastuu siitä, että elämä sujuu kivuttomasti, mutta mä annoinkin tuossa vain vinkkejä äitipuolella, en biovanhemmille. Oletin, että tilanne ei ole biovanhempien puolelta tulehtunut. Biovanhemmilla on aina suurin vastuu siis.
Totta on että jos lapset käyvät vain lyhyitä pätkiä, he haluavat olla eniten isän kanssa. Mutta jos on vaikka huoltajuus on 50-50 tai lapset tulevat vaikka viikoiksi kerrallaan, on siinä jo aikaa äitipuolenkin tutustua lapseen.
En oikeasti usko että aijankäyttö olisi suuri ongelma, jos oikeasti kokisi lasten kanssa touhuamisen arvokkaaksi. Aikaa siis kyllä järjestää jos nin haluaa.. Mun miehen lapset eivät ole joitakin ulkopuolisia ja ventovieraita lapsia vaan kuuluvat omalta osaltaan meidän perheeseen ja siksi olen valmis näkemään vaivaa.
Vielä kerran, sun tilanne on äärimmäinen.
Vietin aikaa näiden lasten kanssa tosi paljon. Tehtiin yhdessä vaikka mitä. Askarreltiin, pelattiin jne. Minä puuhasin, puuhasteltiin yhdessä "uusperheenä". Käytiin siellä sun täällä, tehtiin lomamatkaa. Omat edell. liiton lapseni olivat jo isoja eikä heitä kiinnostanut pikkulapsipuuhastelu ja he tykkäsivät kyllä miehen lapsista. Ottivat ja otimme koko paketin puolin ja toisin.
Nyt tiedän, mitä tapahtui ja miksi. Tuolloin vain ihmettelin. Kun jotekin se kaikki valui kuin hiekka käsien välistä. Lapset muuttuivat tapaamiskäyntikerta toisensa jälkeen. Hankalammiksi. Olivat todella inhottavia. Mies ei tajunnut eikä huomannut. Lasten käytös oli toisenlaista kun sukua oli paikalla. Kun olivat kahden minun kanssa olivat aivan jotain aivan muuta. Kun mies tuli paikalle, käytös muuttui. Ei niin maireaksi kuin suvun läsnäollessa, mutta erilaiseksi kuitenkin.
Milläs sen todistaa kun mies näkee vain sen minkä näkee.
Miedän yhteistä pientä itkettivät. Ja kyllä!! He osasivat olla todella kauniisti pikkuserkkujen ja muiden pikkusukulaisten kanssa, mutta meidän yhteistä kohtaan olivat aika tympeitä. Omamme kuitenkin kovasti tykkäsi miehen lapsista, kaipasi heitä, hakeutui aina heidän seuraansa, vaikka joka tapaaminen oli itkua ja parkua.
Noin 5 vuotta jaksoin ja sitten tuli ensimmäinen stoppi tilanteelle. Siitä jatkui vielä 2 vuotta, ja laitoin toisen ison rajauksen jotta kotona pystyisi normaalisti elämään, pelkäämättä että lapselle tapahtuu jotain, eli kaikkiaan tätä kuviota on ollut tuo noin 7 vuotta.
Sekin, kun toinen lapsista varasteli.. mitä hän ottikaan?? OMIA tavaroitaan! Siis meille MINUN hankkimia omia tavaroitaan, varasteli mukaansa. Olisi aivan kaikki saanut ottaa, jos olisi kysynyt, että saanko kotiin??!!!
Taustalla kaikkein pahimpana oli lasten lähivanhempi, joka valjasti lapsensa tapaamiselle sellaisilla saatesanoilla, että lapset sitten kuuliaisesti olivat minulle ilkeitä ja kohtelivat meidän yhteistä huonosti. Ja kaikkea muuta mukavaa se äiti lapsilleen jutteli..
aa
Ilmeisesti tahti kiihtyi vuosien edetessä, kun tajusi, ettei se ulos nakattu mies oiekasti aio tulla oven taakse itkemään, ei jätä minua, ei palaa takaisin jne. Itse hän eron halusi, ja mies oli vapaalla jalalla kun hänet tapasin, mutta naiselle oli silti iso juttu kun mies ei takaisin palannut itkemään, ei päätynyt alkoholistiksi sillan alle, vaan jatkoi elämäänsä.
:headwall:
Ota oikeasti aikuisena yhteys äitiin ja puhu sille
