Kumpi meistä on kohtuuton?

["essi"]

[QUOTE="Aloittaja";23577681]Kiitos viestistäsi. Joo eipä taida tosiaankaan täällä kovin moni oikeasti ymmärtää mitä vaikea masennus todella on.

[/QUOTE]

Aivan yhtä vähän itse masentunut, mielenterveydellisesti sairas, ymmärtää, kuinka paljon se sairaus sairastuttaa myös lähiympäristöä.
ja kuinka mielenterveydellisesti sairas näkee toisten teot itsekkäinä, vaikka ne saattavat olla toisille osapuolille vain keinoja selviytyä itse arjesta luhistumatta... mitään hyvää ei seuraa lapsille, jos perheessä on kaksi kykenemätöntä aikuista.

 

["hehheh"]

[QUOTE="Ihmettelijä";23578068]taas suututtaa, että miehen niskaan kaadetaan kaikki. Mies tekee vaativaa työtä ja pitkiä päiviä. Sen lisäksi hänen pitäisi heräillä öisin ja veikkaan, ettei ne vaatimukset siihen lopu. Mitä tekee nainen? Joo, hoitaa lapsia ja kotia, paitsi ne kotityötkin ovat kertoman mukaan vähän niin ja näin. Ja lapsenhoidossakin pääsee vähemmällä kun ottaa ne pyydetyt vinkit vastaan ja vie hoitoon...as simple as that.

Kyse ei sitä paitsi ole sukupuoliasioista. Jos olisit mies ja kertoisit vaimosta samoja asioita, olisin edelleen samaa mieltä. Ja kyllä, olen käynyt töissä ja heräillyt sen lisäksi ja jaksoin kyllä. Hieman levotonta meno toki oli ja keskittyminen ei ehkä ollut kovinkaan skarppia. Mutta jos siinä samaan aikaan olisin joutunut katselemaan kotona olevaa miestä joka ei jaksa tehdä mitään eikä edes seksiä harrastaa, niin äkkiäkös siitä olisi päässyt.[/QUOTE]

Mistä tiedät kuinka "vaativaa" työtä mies tekee? Miten niin miehen niskaan "kaadetaan kaikki"? Eivätkö lapset ole miehen? Ja turha sanoa että mies hankkii leivän jos ne rahat on niin tiukilla ettei hoitoon / siivoojaan ole yhtä ropoa laittaa. Ja entäpä jos se mies tosiaan veisikin ne lapset hoitoon? Muttei vie. Simple as that.

 

["lippa"]

eikös sitä rakkautta testata juuri tällaisessa tilanteessa... jos toinen sairastuu, niin siinä sitä rakkautta vasta todella koetellaan.. nykyaina on vaan niin individualistinen ja itsekäs! vaikea yhteinen koettelemus kun on, niin rakkaus haluaa yrittää auttaa... ottaa yhteisestä hyvästä vastuuta, etenkin se terve aikuinen siinä, koska helposti sitä masentuneena voi ajautuakin sitten pakoreaktioon... toinen tajuaa ehkä vasta jälkeenpäin, mitä menetti, kun ei ollut valmis tulemaan vastaan ja yrittää tehdä kaikkensa, että selvittäisiin ja toinen parantuisi... auttaa ja tukea esim siinä avun hakemisessa ym

 

["pooh"]

Vai rakkautta testataan? Hoh hoh, kyllä se rakkaus on ja pysyy, siis jos on pysyäkseen, mutta on aivan eri asia jaksaa kantaa vastuu arjesta ja sairaasta läheisestään. Ei se syö rakkautta, vaan terveen perheenjäsenen voimia, elämänhalua ja kaikkea mitä arkeen tarvisi.

Olen itse vakavasti masentuneen puoliso (todettu viisi vuotta sitten, jatkuva terapia ja lääkitys, itsetuhoisuutta, agressiivisuutta (ei kohdistu minuun). Tiedän varmasti millaista masentuneen arki on. Toivoisin kuitenkin, että masentuneetkin edes jollain tavalla hahmottaisivat sen, kuinka raskaaksi he tekevät arjen myös toiselle. En sano tätä syyllistääkseni, vaan jotta ihmiset osaisivat ajatella myös toisen puolen elämää.

Kannan vastuun taloudellisesti. Teen rankkaa työtä kolmivuorossa, jossa vastuuni on todella suuri. (Kyseessä ihmishenkiä). Pidän huolta raha-asioista, puolison lääkityksestä, puolisoni voinnista (valvon öitä "vahtiakseni"), koitan piristää, tsempata, auttaa ja tehdä asioiden aloittamista ja järjestämistä mahdollisimman vaivattomaksi hänelle. En todellakaan halua näyttää huonoja päiviäni kotona, vaan puran oman pahan oloni vaikka kuntosalille tai juoksuun. Töissä ollessani pelkään usein löytäväni puolisoni kotoa kuolleena - miettikää miltä se oikeasti tuntuisi, jos joutuisit esim. joka kerta puolisosi lähtiessä ajamaan, pelkäämään tämän tappavan itsensä. Kotihommat tekee se kumpi jaksaa. Lapsia en ikinä missään nimessä tekisi tällaiseen tilanteeseen- tuskin siis koskaan.
Rakkaus ei ole vähentynyt tippaakaan. Tiedän ketä rakastan, ja tiedän ettei hän voi sairaudelleen mitään. Mutta uskokaa pois, puolison asema ei ole yhtään helpompi. En kaipaa sääliä, mutta toivon että ymmärrätte tämänkin puolen.

Ap:n teksissä kiinnitin huomion, että hän sanoi olevansa työkyvytön. Kuka tämän lausunnon on antanut? Koska jos kyseessä oikea diagnoosi, niin silloinhan saat sairaspäivärahaa tai sairaseläkettä, eihän päiväkotiinvienti silloin vaikuta tuloihisi?

 

["Sydänjää"]

Hei ap!

Kirjeen kirjoittaminen tunteistasi miehellesi kuulostaa tosi hyvältä idealta. Kuulostaa kyllä siltä, että hän ei ymmärrä tilannettasi. Ihan niinkuin suurin osa näistä kommentoijistakaan.

Muutoin vastausten perusteella suosittelisin lopettamaan tämän ketjun tähän - pahan mielen määrä varmasti kumoaa satunnaisten auttavien kommenttien vaikutuksen.

 

[nob]

miehesi on sika!

 

[piina]

Koko ketjua lukematta... Miten yöt ja kotityöt jakautuisivat, jos ap olisi myös töissä. Olisiko edelleen se miehen työ tärkempi ja ap:n vain pitäisi jaksaa. ja kyllä itse nyt työt taas aloitettua olen huomannut tähän asti tekeväni aina reilsti suuremman osan hommista ja yöheräilyistä raskauspahoinvoinneista ja väsymyksistä huolimatta ja edelleenkin mun pitäisi kaikki tehdä, vaikka teen töitä 6 päivää viikossa lomitta.

 

[kokemusta on]

Olen masennusta enemmän tai vähemmän sairastavan miehen vaimo eli todella tiedän mitä masentuneen kanssa eläminen on. Miehen pahimman masennuskauden aikana hoidin taaperoa ja vastasyntynyttä vauvaa (masennus puhkesi pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen), miehen firmaa sekä koko kotia 24/7.

SILTI voin sanoa, että ap:n mies on kohtuuton. Ihan ensimmäiseksi seksi pitää laittaa ainakin kuukaudeksi tauolle. Ainoastaa seksiin addiktoitunut ei siihen pysty. Lisäksi miehen pitää antaa ap:n antaa nukkua ainakin 4 yötä rauhassa (eli heräillä lasten rytmiin), jonka jälkeen ap:n univaje saadaan kuntoon. Armeijan tutkimusten mukaan 4 yötä riittää korjaamaan univajetta ainakin terveillä ihmisillä. Tämän jälkeen miehen pitää ottaa kummatkin vl yöt "valvottavaksi", sillä saahan hän sentään nukkua katkeamatonta yöunta 5 yötä viikossa! Pitkistä aamuista voi sitten haaveilla, kun lapset ovat vanhempia. Lisäksi miehen tulee ottaa lapsista vastuu illalla kotiin tultuaan.

Uskon todella että mikäli ap saisi univajeen kuntoon ja mieheltä enemmän vastuunkantoa lapsista niin myös miehen toivoma seksi lisääntyisi. Lisäksi ap voisi paljon paremmin ja jaksaisi huolehtia kodista ja lapsista paremmin.

Mikään noista luettelemistani asioista ei voi olla miehen kannalta kohtuutonta. Jokainen pienten lasten yksinhuoltaja tekee päivittäin paaaaaljon enemmän.

 

["vieras"]

Lapset virikehoitoon.
Hoidat ja annat aikaa itsellesi,lapsetkin tarvitsee terveen ja levänneen äidin.
Sairaslomaa varmasti saat tuon masennuksen johdosta joten töihin menoa ei varmaan kannata pelätä.

 

[kokemusta on]

Jokainen pienten lasten yksinhuoltaja tekee päivittäin paaaaaljon enemmän.

Ja käsitykseni mukaan suurin osa niistä yksihuoltajista tekee sen vielä ilman säännöllistä seksielämää.

 

["..."]

Mielestäni mies voi vaatia juuri sen verran, kun on itsekin valmis antamaan. Eli jos hän on valmis valvomaan vain sen yhden yön viikossa, niin pitäisi sen yhden kerran seksiäkin riittää. Ei kukaan jaksa väsyneenä innostua seksistä.

 

[...x]

Pitäisikö lasten uniongelmia hoitaa? ei ole normaalia, että tuon ikäiset vielä heräilevät monta kertaa yössä. Nyt olisi unikoulu paikallaan!

 

[pitkä HUUUUUOOOOOH]

Pitäisikö lasten uniongelmia hoitaa? ei ole normaalia, että tuon ikäiset vielä heräilevät monta kertaa yössä. Nyt olisi unikoulu paikallaan!

Aapeehan kertoi, että pienempi heräilee, ja herättää isomman. Isommalla ei ole uniongelmia, pienemmän heräilyt normaaleja ikään kuuluvia. Hitsi, kun ihmiset vaivautuisivat lukemaan ketjun ennenkuin tyrkyttävät neuvojaan.

 

[Voi voi]

Kun seuraavan kerran ap menet lääkärisi tai hoitajasi vastaanotolle, ota esiin tuo sairaspäiväraha-asia. Tai soita heti jos suinkin jaksat. Jos nuo asiat on jätetty kolmen vuoden aikana ihan retuperälle, niin hoitavat tahot ovat suoraan sanottuna tehneet karkean virheen. Lausunto työkyvyttömyydestä olisi pitänyt laittaa aikoja sitten vetämään ja sun pitäis olla sillä rahalla eikä kht.lla.

Mä en nyt ymmärrä miten miehesi voi tehdä ympäripyöreitä päiviä ja silti raha ei riitä edes siivoojaan. Oletko aivan varma? Tiedätkö mitä miehesi saa palkkaa ja mitä elämiskustannuksenne ovat? Ymmärrän sen ettet luultavasti jaksa tuollaisia miettiä sen suuremmin, mutta jos kirjoitat sen kirjeen miehellesi niin laita edes siihen. Laita myös siitä hoitoon viemisestä. Miksi se ei onnistuisi parina aamuna viikossa???

 

["Aloittaja"]

Tuosta rahatilanteesta...

Mies on aloittanut pari kuukautta sitten uudessa paikassa, eli on koeajalla vielä. Palkka nousee koeajan jälkeen, jolloin taloudellinen tilanne vähän helpottuu.

Sitä ennen tulomme olivat minun sairaspäiväraha ja miehen kotihoidontuki. Nyt sairaspäivärahakausi on käytetty ja minun pitäisi siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta päätöksessä kestää kuulemma useita kuukausia, joten sitä ennen tullaan toimeen nyt kht:lla ja miehen palkalla. Meillä on asuntolainaa ja aiemmin elettiin sen verran tiukilla, että nyt maksellaan luottokorttilaskuja ja lisäksi juuri nyt on odottamattomia muita kuluja n. 1000e joten siivoja/ päivähoitomaksut ovat toistaiseksi tähän syssyyn liikaa. Oma moka nuo luottokortti-jutut on, mutta siinä tilanteessa emme nähneet muuta vaihtoehtoa.

Ja todellakin olen tietoinen perheemme tuloista ja menoista. Ja oma mokani, etten ole ajoissa sitä eläke-asiaa jaksanut hoitaa.

Ois tosiaan ihan kiva, että ihmiset vaivautuisivat lukemaan kaiken, eikä heitellä kommentteja joihin vastaus löytyy aiemmista kirjoituksista.

Mutta kyllä taitaa olla niin, että miestä täytyy laittaa koville tuossa yö-heräilyasiassa ja vaan vaatia enemmän apuja.

Ja joo, joku kyseli lääkärintodistusten perään, kyllä niitä b-lausuntoja on jo muutama kirjoitettu.. Ihan psykiatrin toimesta.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="vieras";23577453]Voi mies parkaa ja voi lapsi parkoja.

Sinä otat nyt itseäsi niskasta kiinni. Hankit lääkityksen ja lakkaat säälimästä itseäsi. Ei ole vain sun elämästäsi ja sun jaksamisestasi kyse.[/QUOTE]se ei ole tuon taudin kanssa ihan noin yksinkertaista. että viskataan pillereitä naamaan ja sitten hyvä. ystävälläni on tuo, joten tiedän asiasta

 

["vieras"]

Oletteko puhuneet siitä mahdollisuudesta, että terveytesi pettää niin pahasti, että joudut osastolle jopa useiksi kuukausiksi? Miten mies sitten hoitaisi lapset?

 

["unelias"]

Onko aapee saanut juteltua miehen kanssa?

 

["Niini"]

Ei voi muuta sanoa kuin että sairaita neuvoja täällä!

Jos omat halusi ovat nollassa ja mies painostaa henkisellä väkivallalla sinua seksiin on se raiskaus. Siis ihan lain mukainen raiskaus! Miten voit edes ajatella edelleen parisuhdetta ihmisen kanssa joka panee naistaa joka ei halua sitä yhtään? Jotain aivan shokeeraavaa.

Miehelläsi on kaksi tervettä kättä ja voit todeta hänelle että vastaisuudessa käyttää niitä. Keskityt hoitamaan itsesi kuntoon ja terveeksi. Masennuslääkityskin sitten muuten vie halut. Eipä sinänsä että niitä kannattaisi miehellesi säästelläkää.

Hyi ja hyi. Usko miehiin kyllä katoaa kun tällaista lukee.

"Toista ihmistä ei saa pakottaa eikä painostaa seksiin, eikä kenenkään tarvitse ryhtyä siihen vastoin tahtoaan. Ihmisen keho on hänen yksinomaisuuttaan ja vain hänellä on siihen määräysvalta. "

Tuntuu siltä että rajat siitä mitä parisuhteessa toiselle saa tehdä ja mitä ei missään nimessä saa tehdä ovat nyt sinulta (ja monelta ketjun vastaajista) pahasti hämärtyneet.

https://www.nettitukinainen.fi/

Tuonne voit ihan aloittaja kirjoittaa ja kertoa tilanteestasi jos haluat jonkin virallisemman tahon sanovan että se että miehesi masturboi sinuun ei ole oikein. Teet itsellesi parantumatonta pahaa sillä seksuaalisuuteen kohdistuvat haavat ovat niin syviä että ne eivät milloinkaan parane täysin.

 

["kii"]

Se mitä mieleeni tulee niin yhteys sosiaalityöntekijään perhepalveluissa. Jos teillä olisi sitä kautta mahdollista saada apua, kuten perhetyöntekijä tai tukiperhe.
Jaksamista tilanteessanne!

 

["mies"]

Täällä olis yks mies joka on kokenut tuon miehen näkökulmasta. Vaimo sairastui masennukseen meidän kaksosten syntymän jälkeen. Kumpikin oli huonoja nukkujia joten yöherätyksiä tuli about 20 per yö. Kaksosten ollessa kyseessä molempien oli herättävä lähes aina. Ne jotka täällä vaahtoaa siitä että kyllä terve ihminen jaksaa käydä töissä ja hoitaa lapsia yöllä. Kokeilkaa vaikka pari vuotta siten että samalla kun käytte töissä heräilette yöllä 1-2 tunnin välein. Omasta kokemulsesta voin sanoa että aika äkkiä siinä muuttuu zombieksi joka vain menee eteenpäin ajattelematta mitään. Itse hoidin kolmen vuoden ajan käytännössä lapset, kotityöt ja ansiotyön. Koskaan en ole kiitosta enkä ymmärrystä saanut, en vaimolta, en sukulaisilta, en keltään. Kaikki vain surkuttelivat vaimon tilannetta. Voin sanoa että se aika oli minun kannalta yksinäisintä aikaa minun elämässä. Kotona ei ollu käytännössä ketään jolle olisi voinut puhua, mihinkään en päässyt kun piti hoitaa lapset ja koti jne. Seksistä sen verran, että olin reilu kaksi vuotta lasten syntymän jälkeen selibaatissa (ei omasta tahdosta) ja voin sano että kyllä se oma käsi alkaa jossakin vaiheessa olemaan vähän liian tuttu.

 

["nia"]

En jaksanut lukea kaikkia edellä olevia mut olen itse tilanteesta sitä mieltä että itsekin kyllä masentuisin jos mies olis aina poissa ja kaikki vastuu lapsista ja kodin hoidosta kaatuis mun niskaani. Epäilen että onko kenenkään oikeasti ihan pakko olla niin paljon töissä jos puoliso on sairas. Ja toisaalta jos mies on kokoajan töissä niin luulis olevan rahaa järjestää apua.

Miehen niskaan en kuitenkaan kovinkaan paljoa yöheräämisiä kaataisi koska työ jossa pitää käyttää päätään kärsii todella nopeasti univajeesta. Seksin osalta vois varmaan miettiä vaihtoehtoja kun onhan sillä miehellä kaks kättäkin, ei se nainen ole ainoa joka pystyy sen paineen purkamaan. Tilausta vaan erotiikkaliikkeeseen ja miehelle välineitä ja virikkeitä joilla voi korvata osan yhteisestä seksistä. Ellei tämä ap ole taas niitä naisia joille porno ja muut virikkeet on jotain niin kamalaa että mies kärvistelköön mieluummin.

Olen itsekin ollut masentunut ja mun on vaikea ymmärtää sitä että masentuneena pitäis jäädä sohvalle makaamaan ja masentumaan vielä enemmän. Itse uskon enemmän siihen toimintaan masennuksen parantajana, ulkoilua, liikuntaa yms. ja lisäksi terveellinen ruokavalio. Sen uskon että väsymys lisää masennusta ja siksi ulkopuolinen apu olisi välttämätön. Ei kumppaniltakaan voi vaatia ihan mahdottomia.

 

["vieras"]

[QUOTE="mies";23583720]Täällä olis yks mies joka on kokenut tuon miehen näkökulmasta. Vaimo sairastui masennukseen meidän kaksosten syntymän jälkeen. Kumpikin oli huonoja nukkujia joten yöherätyksiä tuli about 20 per yö. Kaksosten ollessa kyseessä molempien oli herättävä lähes aina. Ne jotka täällä vaahtoaa siitä että kyllä terve ihminen jaksaa käydä töissä ja hoitaa lapsia yöllä. Kokeilkaa vaikka pari vuotta siten että samalla kun käytte töissä heräilette yöllä 1-2 tunnin välein. Omasta kokemulsesta voin sanoa että aika äkkiä siinä muuttuu zombieksi joka vain menee eteenpäin ajattelematta mitään. Itse hoidin kolmen vuoden ajan käytännössä lapset, kotityöt ja ansiotyön. Koskaan en ole kiitosta enkä ymmärrystä saanut, en vaimolta, en sukulaisilta, en keltään. Kaikki vain surkuttelivat vaimon tilannetta. Voin sanoa että se aika oli minun kannalta yksinäisintä aikaa minun elämässä. Kotona ei ollu käytännössä ketään jolle olisi voinut puhua, mihinkään en päässyt kun piti hoitaa lapset ja koti jne. Seksistä sen verran, että olin reilu kaksi vuotta lasten syntymän jälkeen selibaatissa (ei omasta tahdosta) ja voin sano että kyllä se oma käsi alkaa jossakin vaiheessa olemaan vähän liian tuttu.[/QUOTE]

Mistä sait voimaa jaksaa? Entä onko välinne korjaantuneet tuon jälkeen?

 

["vieras"]

[QUOTE="vera";23577509]seksin tarve on yhtä voimakas tarve kuin vaikka se että ihminen tarvitsee ruokaa... minä voisin elää vähemmälläkin ruoalla jos saisi seksiä lisää... ymmärrän oikein hyvin miestäsi, tarve se on siinä missä muutkin.[/QUOTE]

Jaa, mä taas en tulis toimeen ilman ruokaa mutta kyllä ilman seksiä....

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";23583726]Mistä sait voimaa jaksaa? Entä onko välinne korjaantuneet tuon jälkeen?[/QUOTE]

Lasten takia oli vain pakko jaksaa. En tiedä olisinko jaksanut enää kauaa. Se vain harmittaa ettei muista lasten ensimmäisistä 2 vuodesta oikein mitään. Pitää kuvista ja videonpätkistä katsoa miten kehitys eteni ja mitä on tapahtunut. Tällä hetkellä menee ihan hyvin. Tosin ei noista asioista voi vaimon kanssa keskustella, ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää mitä minä kävin noina aikoina läpi. Olen pyrkinyt unohtamaan tuon ajan elämmässäni ja katsoa vain eteenpäin.