minä lihoin odotusaikana melkein 30 kiloa ja siitä alkoi melkein heti hillitön laihdutus. lapsen syntymästä on nyt n.1.4kk ja taas tuntuu aivan kamalalta. olen aivan hirveä ja vaikka jotenkin "tiedänkin" että en ole sikapossu mutta en osaa järjellä ajatella... en ole syönyt tänään mitään ja koko päiväkin saattaa mennä leivällä tai omenalla. lapselleni teen ruoan mutta en itse koske siihen ja sekin on vaikeaa.. sitten illalla saatan ratketa ja vetää koko pannullisen ruokaa... en haluasi tyttärelleni samoja paineita mutta miten voin olla tekemättä sitä kun yksinkertaisesti halveksin lihavia ihmisiä ja läski ON RUMAA!!! ja laihuus on kaunista toivoisin vaan että tyttäreni pitäisi itseään kauniina ja hyvänä. jos hänestä tulee lihava niin ei helvetti mitä mä sille sanon? sori, mutta minusta olet ruma? tuskin hänestä tulee lihavaa kun ei meillä suvussa ole lihavia... ennen raskautta minäkin olin 175cm/57kg... enkä edes silloin tajunnut olevani laiha. nyt onkin hirveän työn ja tuskan takana päästä samoihin... en tiedä mitä tämä on mutta voin ajatella vain ruokaa, kaikkea sitä ruokaa mitä en syö ja sitten kaikkea sitä ruokaa minkä menin syömään ja sitten oksentaa niitä pois ja hävetä itseään ettei kehtaa edes ulos mennä... helvetti kiitos jos jaksoit lukea