Lapset hoitoon vaikka äiti vauvan kanssa kotona

["vieras"]

Toiset pitää tärkeänä sitä, että voi jakaa huomion kaikille, toiset taas pitää tärkeänä sitä, että pienin ja eniten tarvitsevin saa enemmän.

Jaa, kyllä meillä isommatkin tarvitsee äidin huomiota ihan samalla tavalla kuin vauvakin. En mä jaottele lasteni tarpeita niin että toisen tarpeet olisi vähäpätöisempiä kuin toisen. Tarpeet on toki erilaisia, mutta kaikki yhtä tärkeitä tyydyttää. Ja mä en näe päivähoidossa mitään minkä vuoksi lapset pitäisi sinne viedä jos voin hoitaa heidät itse kotona. Ja mulla on kumminkin oma vahva kokemus siitä mitä päivähoito voi lapselle tarjota, ei se kummoista ole.

 

[kikikii]

Mä olen oikeassa elämässä kotona yhden lapsen kanssa, koska meillä on yksi lapsi.

Musta on kuitenkin täysin perusteltua viedä isompi lapsi/lapset päiväkotiin.

En pidä siitä, että ihmisiä tuomitaan ja syyllistetään tälläisista asioista, etenkin kun ei tiedetä ja tunneta perheiden taustoja.

Kaikenlainen syyllistäminen aiheuttaa aivan varmasti tässä maailmassa paljon enemmän haittaa niin lapsille kuin aikuisille, mitä päiväkodissa oleminen.

 

["vieras"]

Mä olen oikeassa elämässä kotona yhden lapsen kanssa, koska meillä on yksi lapsi.

Musta on kuitenkin täysin perusteltua viedä isompi lapsi/lapset päiväkotiin.

En pidä siitä, että ihmisiä tuomitaan ja syyllistetään tälläisista asioista, etenkin kun ei tiedetä ja tunneta perheiden taustoja.

Kaikenlainen syyllistäminen aiheuttaa aivan varmasti tässä maailmassa paljon enemmän haittaa niin lapsille kuin aikuisille, mitä päiväkodissa oleminen.

Ja sä olet työskennellyt päiväkotimaailmassa täysipainoisesti vuosia? eli sä tiedät millä perustein lapsia sinne tuodaan ja sä olet nähnyt miten lapset siellä voi? Ja sun mielestä kunnilla on varaa hoidattaa virikelapsia?

 

["vieras"]

Vantaalla oli v.2009 11 päiväkodillista virikelapsia ja kuka lie tietää mitä määrä on nykypäivänä ja tästä tilastosta todennäköisesti puuttuvat ne lapset joiden vanhemmat ovat todellisuudessa kotona tai tekevät vuorotyötä ja lapset ovat vanhempien arkivapainakin täyden päivän hoidossa.


Moni tähänkin ketjuun vastanneista ajattelee olevansa parempi äiti kun ei tarvitse taaperon kitinöitä kuunnella koko päivää vaan riittää pelkkä ilta, mutta monelta äidiltä tuntuu unohtuvan se lapsen näkökulmasta asioiden katsominen. Moni pieni viriketaapero kokee hylkäämisreaktion sillä heidän elämänsä on muuttunut radikaalisti jo uuden perheen jäsenen synnyttyä. Pienikin ymmärtää että äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa, mutta hän ei saa olla.

Itse olen epäonnistunut imetyksessä, lapsi ei koskaan ole tykännyt nukkua perhepedissä ja inhosi kantoliinaa vastasyntyneestä asti, mutta kyllä mä ilmeisesti edes jossain äitinä olen onnistunut sillä viihdyn ja haluan olla oman lapseni kanssa enkä ikinä altistaisi häntä yhtään enempää kun on pakko sille järkyttävälle stressitasolle mikä päiväkodin ryhmässä lapsella on.

 

[kaikki tyylillään]

Eihän mielipiteen kertominen voi olla syyllistämistä. Liian helposti näissä puolesta vastaan asetteluissa koetaan, että jotain syyllistetään. Mä en ainakaan halua ketään syyllistää. Se, että koen itse meidän kodin paremmaksi kasvuympäristöksi omalle lapselleni, kuin päiväkodin, on vain minun oma henkilökohtainen mielipiteeni. Jos joku muu kokee päiväkotiympäristön paremmaksi kasvuympäristöksi on se hänen mielipide. Ei ole minulta pois, jos jonkun toisen lapsi on päiväkodissa.

 

[päivähoitoa]

Tässä ketjussa moni tuntuu olevan huolissaan siitä, että isompi sisarus jäisi ilman virikkeitä tai jäisi vähintäänkin liian vähäisten virikkeiden "äärelle" jos olisi kotona äidin ja vauvan kanssa.
Itse päivähoidon työntekijänä olen viimeaikoina kuitenkin alkanut olemaan yhä enemmän huolissani siitä, että meillä päiväkodeissa on aivan liikaa virikkeitä. Lähinnä ongelmana on ylisuuret lapsiryhmät, meteli ja ihan silkka stressi. Pienen lapsen aivoilla ei ole vielä minkäänlaista kykyä suojautua stressihormonilta, ja liian varhainen stressille altistuminen näkyy lapsissa vasta vuosien päästä.
Lisäksi nämä ihan oikeasti suunnitellut pedagogiset virikkeet joista vanhemmat odottavat lastensa pääsevän nauttimaan, jäävät valitettavan usein vain paperille, kun henkilökuntaresurssit ovat liian vähäiset, henkilökunta vaihtuu jne.

Joskus minusta tuntuu, että nykyvanhemmat arvostavat työtäni jopa liikaa. Jos puhutaan ns. tavallisista vanhemmista, tavallisista perheistä, joissa ei ole masennusta tai muita mielenterveysongelmia jotka mahdollisesti vaarantaisivat lapsen kokonaiskehityksen, ei ole mitään sellaista jota päiväkoti pystyisi tarjoamaan lapselle mutta vanhemmat eivät. Ei ole minkäänlaisia tutkimustuloksia olemassa, että alle kouluikäinen lapsi tarvitsisi parikymmentä ikätoveria seurakseen oppiakseen sosiaalisia taitoja. Tavallinen perhedynamiikka tarjoaa lapselle aivan riittävästi kenttää harjoittelua varten (poislukien erityislapset jotka voivat hyötyä kuntouttavasta päivähoidosta). Sosiaalisten taitojen opettelulla ja virikkeiden määrällä ei siis ainakaan voi perustella lapsen pitämistä päiväkodissa, pikemminkin näiden asioiden ylitarjonta päiväkodissa pitäisi olla suuri huolenaihe nykyvanhemmilla. Mihin meillä on niin kova kiire lastemme kanssa?
Koen olevani hyvä työssäni, mutta voi kyllä että koen joskus riittämättömyyttä yrittäessäni havaita jokaisen ryhmäni lapsen ominaista temperamenttia, millä keinoilla tukisin juuri tätä tyttöä tai poikaa jotta hän saisi parhaat mahdollisuudet kasvaa omaksi itsekseen?
Välillä ehkä jopa huvittaa että niin: vanhemmat kokevat että on haasteellista vastata jokaisen sisaruksen tarpeisiin päivän aikana, ja sitten lapsi päätyy päiväkotiryhmään, jossa hän jää todennäköisesti vielä enemmän vaille yksilöllistä huomioonottoa.

 

[työntekijä]

Edellisen kirjoitus oli täyttä asiaa. Päiväkodissa lapsen elimistö on koko ajan stressitilassa myös niissä perushoito tilanteissa kun aikuisen mielestä vaan syödään tai ulkoillaan. 20 lapsen ryhmässä vuorovaikutussuhteita on satoja jokaisessa hetkessä eikä lapsella ole vielä mitään mahdollisuutta hallita sellaista määrää. Miettikääpä itse miten helppo teidän on saada ääntänne kuuluviin tai ilmaista tunteitanne noin 20-40 ihmisen ryhmässä.

 

[himamamma]

Täysin samaa mieltä "työntekijän" ja "päivähoitoa" kanssa!
Kumpa vanhemmat oikeasti tajuaisivat mitä häslinkiä etenkin pienten puolella suurine ryhmäkokoineen lapsukaisille "virike-hoito" on .

 

["Jepjep"]

Ihan kiva lapselle kun paasee leikkimaan ja askartelemaan muutamana paivana viikossa kodin ulkopuolelle varsinkin jos on yli 2v, vaikka aiti olisikin kotona vauvan kanssa. Lastahan tassa ajatellaan, saa virikkeita ja kavereita ja saahan lapsi olla kotona aidin kanssa sen muun ajan. Hienoa seka aidille etta lapselle etta on tallainen vaihtoehto

 

[Kukka kuitenkin]

Varmaan taalla kiva taivastella toisten tekemisia, ja tasta samasta aiheesta on juttua harva se paiva... Antaa ihmisten elaa niinkuin haluaa, ei se ole multa pois jos naapurin rouva tahtoo vieda lapsensa hoitoon. Perheet erilaisia ja eri lahtokohdat. Toisten ongelmia emme nae ulkoa pain myoskaan.

 

[lyökää vaan]

Minun vanhin lapseni oli osa-aikaisena tarhassa vaikka olin kahden nuorimman kanssa kotona. Ja vanhin ei ollut kun 3,5 vuotias. Syykin siihen oli. Jäin lasten kanssa yksin kun vanhin oli tuon 3,5v, keskinmäinen just 2v ja nuorin 4kk. Toki vanhinkin piti vapaa päiviä ja oli yleensä noin 9-13 /14 hoidossa, mutta pitäkää vaan itsekkäänä, minulle sekin apu oli tarpeen. Ja nyt on ihan normaali lukiolainen.

 

["Pirkko"]

Useat teistä puhuu täällä kuinka vauva tarvitsee täydellisen huomion ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Onko kukaan miettinyt niitä esikoisen tarpeita esim. sellaisessa tapauksessa jos lapset syntyvät vuoden ikäerolla. aika lyhyeksi jää esikoisen huomiointi jos hänet lykätään hoitoon uuden tullessa kuvioihin. Toki vauvakin tarvitsee huomionsa muttei mielestäni se ole häneltä pois että sisarukset ovat kotona. Saa moninkertaisen huomion.

Tai esim. jos perheessä on 2 lasta ennestään ja tulee vauva. Eikö sisarukset ole sitten kavereita toisilleen? Hämmästyttää ja kummastuttaa näkökulma että vain päiväkodista löytyy tarpeeksi virikkeitä.

Itselläni on yksi lapsi. Kaikki kyselee jatkuvasti koska teette esikoiselle kaverin? Pitäis varmaan vastata että mitäs se kavereilla tekee kun niitä löytyy päiväkodista.

Näköjään sisarukset ovat vaan toistensa huomion tiellä. Hämmästyttää!!

 

["vieras"]

Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi tulla lääkärin lapun taakse.

Joko niin, että äidillä on esim. masennus tms., tai sitten lapsi tarvitsee tukea kehitykseen hoitopaikan avulla (esim. viivästynyt puhe).

 

[ilkeää]

[QUOTE="Jepjep";23135079]Ihan kiva lapselle kun paasee leikkimaan ja askartelemaan muutamana paivana viikossa kodin ulkopuolelle varsinkin jos on yli 2v, vaikka aiti olisikin kotona vauvan kanssa. Lastahan tassa ajatellaan, saa virikkeita ja kavereita ja saahan lapsi olla kotona aidin kanssa sen muun ajan. Hienoa seka aidille etta lapselle etta on tallainen vaihtoehto [/QUOTE]

Eipä ajatella lasta ollenkaan. Yli neljävuotiaalle on tärkeää päästä kodin ulkopuolelle, jos on takuita siitä, että hoitopaikka on hyvä. Mutta kaksivuotiaan lykkääminen täysiin päiväkotiryhmiin on julmaa.

Ja se on melkein sairasta, ettei itse halua perehtyä siihen millaiset virikkeet omalle pienokaiselle ovat mieluisimmat omassa kodissa. Äiti on se lapsen asiantuntija jos haluaa olla!!!!

 

[Madicken04]

No, alle 2v:n ja 5v:n virikehoito ovat minun silmissäni kaksi ihan eri asiaa. Ja täyspäiväiselle virikehoidolle en näe syytä minkään ikäisellä lapsella.

Oma esikoiseni aloitti päivähoidossa 1v10kk ikäisenä vaikka itse olin yhä kotona pikkusiskonsa kanssa, syyt olivat kuitenkin kuntoutukselliset. Laiskana äitinä mietin kyllä monenakin päivänä kuinka paljon helpommalla sitä pääsisi jos vaan pitäisi lapsen kotona, saataisiin heräillä ja touhuilla oman päivärytmimme mukaan. Ei ollut aina kivaa herätä aamulla, pukea molempia lapsia matkaan jotta sai vietyä esikoisen hoitoon ja 3h päästä taas olla uudestaan päiväkodilla hakemassa häntä kotiin. Kovin kummoisia ei kerennyt tuossa ajassa tehdä, välillä tuntuikin että se oli yhtä pukemista ja riisumista ja vauvan mukauttamaista noihin päiväkotiin kuljetusten rytmeihin.

 

[uikku]

Tässä ketjussa moni tuntuu olevan huolissaan siitä, että isompi sisarus jäisi ilman virikkeitä tai jäisi vähintäänkin liian vähäisten virikkeiden "äärelle" jos olisi kotona äidin ja vauvan kanssa.
Itse päivähoidon työntekijänä olen viimeaikoina kuitenkin alkanut olemaan yhä enemmän huolissani siitä, että meillä päiväkodeissa on aivan liikaa virikkeitä. Lähinnä ongelmana on ylisuuret lapsiryhmät, meteli ja ihan silkka stressi. Pienen lapsen aivoilla ei ole vielä minkäänlaista kykyä suojautua stressihormonilta, ja liian varhainen stressille altistuminen näkyy lapsissa vasta vuosien päästä.
Lisäksi nämä ihan oikeasti suunnitellut pedagogiset virikkeet joista vanhemmat odottavat lastensa pääsevän nauttimaan, jäävät valitettavan usein vain paperille, kun henkilökuntaresurssit ovat liian vähäiset, henkilökunta vaihtuu jne.

Joskus minusta tuntuu, että nykyvanhemmat arvostavat työtäni jopa liikaa. Jos puhutaan ns. tavallisista vanhemmista, tavallisista perheistä, joissa ei ole masennusta tai muita mielenterveysongelmia jotka mahdollisesti vaarantaisivat lapsen kokonaiskehityksen, ei ole mitään sellaista jota päiväkoti pystyisi tarjoamaan lapselle mutta vanhemmat eivät. Ei ole minkäänlaisia tutkimustuloksia olemassa, että alle kouluikäinen lapsi tarvitsisi parikymmentä ikätoveria seurakseen oppiakseen sosiaalisia taitoja. Tavallinen perhedynamiikka tarjoaa lapselle aivan riittävästi kenttää harjoittelua varten (poislukien erityislapset jotka voivat hyötyä kuntouttavasta päivähoidosta). Sosiaalisten taitojen opettelulla ja virikkeiden määrällä ei siis ainakaan voi perustella lapsen pitämistä päiväkodissa, pikemminkin näiden asioiden ylitarjonta päiväkodissa pitäisi olla suuri huolenaihe nykyvanhemmilla. Mihin meillä on niin kova kiire lastemme kanssa?
Koen olevani hyvä työssäni, mutta voi kyllä että koen joskus riittämättömyyttä yrittäessäni havaita jokaisen ryhmäni lapsen ominaista temperamenttia, millä keinoilla tukisin juuri tätä tyttöä tai poikaa jotta hän saisi parhaat mahdollisuudet kasvaa omaksi itsekseen?
Välillä ehkä jopa huvittaa että niin: vanhemmat kokevat että on haasteellista vastata jokaisen sisaruksen tarpeisiin päivän aikana, ja sitten lapsi päätyy päiväkotiryhmään, jossa hän jää todennäköisesti vielä enemmän vaille yksilöllistä huomioonottoa.

Ilmaise asiasi tiiviimmin, jaottele kappaleiksi jne. Saattaa mennä paremmin jakeluun.

 

[kikikii]

Eihän mielipiteen kertominen voi olla syyllistämistä. Liian helposti näissä puolesta vastaan asetteluissa koetaan, että jotain syyllistetään. Mä en ainakaan halua ketään syyllistää. Se, että koen itse meidän kodin paremmaksi kasvuympäristöksi omalle lapselleni, kuin päiväkodin, on vain minun oma henkilökohtainen mielipiteeni. Jos joku muu kokee päiväkotiympäristön paremmaksi kasvuympäristöksi on se hänen mielipide. Ei ole minulta pois, jos jonkun toisen lapsi on päiväkodissa.

Voi kun useampi ajattelisi näin.

 

["Kenguru"]

Tässä ketjussa moni tuntuu olevan huolissaan siitä, että isompi sisarus jäisi ilman virikkeitä tai jäisi vähintäänkin liian vähäisten virikkeiden "äärelle" jos olisi kotona äidin ja vauvan kanssa.
Itse päivähoidon työntekijänä olen viimeaikoina kuitenkin alkanut olemaan yhä enemmän huolissani siitä, että meillä päiväkodeissa on aivan liikaa virikkeitä. Lähinnä ongelmana on ylisuuret lapsiryhmät, meteli ja ihan silkka stressi. Pienen lapsen aivoilla ei ole vielä minkäänlaista kykyä suojautua stressihormonilta, ja liian varhainen stressille altistuminen näkyy lapsissa vasta vuosien päästä.
Lisäksi nämä ihan oikeasti suunnitellut pedagogiset virikkeet joista vanhemmat odottavat lastensa pääsevän nauttimaan, jäävät valitettavan usein vain paperille, kun henkilökuntaresurssit ovat liian vähäiset, henkilökunta vaihtuu jne.

Joskus minusta tuntuu, että nykyvanhemmat arvostavat työtäni jopa liikaa. Jos puhutaan ns. tavallisista vanhemmista, tavallisista perheistä, joissa ei ole masennusta tai muita mielenterveysongelmia jotka mahdollisesti vaarantaisivat lapsen kokonaiskehityksen, ei ole mitään sellaista jota päiväkoti pystyisi tarjoamaan lapselle mutta vanhemmat eivät. Ei ole minkäänlaisia tutkimustuloksia olemassa, että alle kouluikäinen lapsi tarvitsisi parikymmentä ikätoveria seurakseen oppiakseen sosiaalisia taitoja. Tavallinen perhedynamiikka tarjoaa lapselle aivan riittävästi kenttää harjoittelua varten (poislukien erityislapset jotka voivat hyötyä kuntouttavasta päivähoidosta). Sosiaalisten taitojen opettelulla ja virikkeiden määrällä ei siis ainakaan voi perustella lapsen pitämistä päiväkodissa, pikemminkin näiden asioiden ylitarjonta päiväkodissa pitäisi olla suuri huolenaihe nykyvanhemmilla. Mihin meillä on niin kova kiire lastemme kanssa?
Koen olevani hyvä työssäni, mutta voi kyllä että koen joskus riittämättömyyttä yrittäessäni havaita jokaisen ryhmäni lapsen ominaista temperamenttia, millä keinoilla tukisin juuri tätä tyttöä tai poikaa jotta hän saisi parhaat mahdollisuudet kasvaa omaksi itsekseen?
Välillä ehkä jopa huvittaa että niin: vanhemmat kokevat että on haasteellista vastata jokaisen sisaruksen tarpeisiin päivän aikana, ja sitten lapsi päätyy päiväkotiryhmään, jossa hän jää todennäköisesti vielä enemmän vaille yksilöllistä huomioonottoa.

Olen samaa mieltä. Tekstisi oli kyllä ihan hyvin ymmärrettävä ja riittävän selkeä

 

["Kenguru"]

Eihän mielipiteen kertominen voi olla syyllistämistä. Liian helposti näissä puolesta vastaan asetteluissa koetaan, että jotain syyllistetään. Mä en ainakaan halua ketään syyllistää. Se, että koen itse meidän kodin paremmaksi kasvuympäristöksi omalle lapselleni, kuin päiväkodin, on vain minun oma henkilökohtainen mielipiteeni. Jos joku muu kokee päiväkotiympäristön paremmaksi kasvuympäristöksi on se hänen mielipide. Ei ole minulta pois, jos jonkun toisen lapsi on päiväkodissa.

Mielestäni on hyvä käydä keskusteljuja virikehoidon tarpeellisuudesta. Vaikka koet ettei se ole sinulta pois miten muut lapsensa hoitaa, niin monilla muilla on onneksi kuitenkin halu kehittää päivähoitojärjestemää mahdollisimman hyväksi lasten kannalta.

 

[kikikii]

Tätä ketjua lukiessa tulee sellainen käsitys, että suomalaiset päiväkodit ovat jotain aivan kamalaa, jossa lapsen on maailman huonoin olla. Olen toki tietoinen, että suomalaisten päiväkotien tilanteessa on parantamisen varaa, mutta jos tilanne on niin surkea kuin täällä annetaan ymmärtää, on Suomessa tulevaisuudessa todella paljon häiriintyneitä ja huonosti voivia nuoria ja aikuisia ja tällä hetkellä todella paljon huonosti voivia lapsia. Valtaosa suomalaisista lapsista taitaa kuitenkin siellä päiväkodissa olla ja vieläpä useampia vuosia ja täysipäiväisesti.

 

["vieras"]

Tätä ketjua lukiessa tulee sellainen käsitys, että suomalaiset päiväkodit ovat jotain aivan kamalaa, jossa lapsen on maailman huonoin olla. Olen toki tietoinen, että suomalaisten päiväkotien tilanteessa on parantamisen varaa, mutta jos tilanne on niin surkea kuin täällä annetaan ymmärtää, on Suomessa tulevaisuudessa todella paljon häiriintyneitä ja huonosti voivia nuoria ja aikuisia ja tällä hetkellä todella paljon huonosti voivia lapsia. Valtaosa suomalaisista lapsista taitaa kuitenkin siellä päiväkodissa olla ja vieläpä useampia vuosia ja täysipäiväisesti.

Täällä kärjistetään asioita ja muunnellaan omaan mielipiteeseen sopiviksi. Ihan hyvin suomalaiseen päiväkotiin voi lapsensa viedä ilman että niistä tulee häiriöisiä.