A
Annette79
Vieras
Tätä kysymystä on nyt hieman hankala muotoilla, mutta yritän parhaani.
Millä tavalla odotatte lastenne huomioivan ihmisiä, jotka tulevat teille kylään? Tietysti tervehtiminen sekä kiittämiset yms. ovat varmasti kaikille ihan peruskauraa.
Mutta mennäänkö teillä vierailujen aikana vieraiden ehdoilla vai teidän lastenne ehdoilla?
Täytyykö lasten jakaa leluja?
Kuka saa päättää, mitä leikitään?
Saako lapsenne "komennella" toisia lapsia?
Kuka aloittaa ruokailun tai kahvittelun, kun vieraita tulee?
Olen huomannut, että tämä asia jakaa aika paljon ihmisiä. Meillä kaikissa ystäväperheissä lapsilta vaaditaan tietty leveli käytöstapojen suhteen. Joissakin kodeissa kuitenkin hyväksytään se, että talonväki eli lapset saavat määrätä, mihin leluihin vieraat lapset saavat koskea. Talonväen lapset sanelevat, mitä leikitään ja joskus kuulee hyvin rumaakin puhetta, kun lapset ohjeistavat vieraita, miten heillä käyttäydytään ja miten ollaan.
En tiedä, olenko poikkeus, mutta itse toimin aivan päinvastaisella tavalla. Silloin kun meidän lapsille tulee vieraita, orientaatio on kyllä vieraissa. Vieraat saavat toivoa leikkejä ja se on sääntö, että kaikilla leluilla saa leikkiä. Jos lapsella on joku ehdoton tunnelelu tai tosi tärkeä tavara, johon ei saa muut koskea, se laitetaan vierailun ajaksi kaappiin eikä siitä edes puhuta vierailun aikana. Ja missään nimessä en hyväksy sitä, että lapseni alkavat komennella tai määräillä toisia rumalla ääneellä tyyliin "nyt ollaankin meillä".
Tietysti jos lapsivierailla menee joku homma överiksi ja he päättävät alkaa vaikka tyhjentämään kirjahyllyä, niin lapsi voi tulla kertomaan siitä mulle. Mutta määräämisen ja komentamisen hoidan minä tai mieheni, koska ollaan perheen pomoja muutenkin. Lasten asia ei ole alkaa komentelemaan toisia tiukasti, vaikka tietysti lempeästi voi ohjata varsinkin, jos aikuinen ei satu olemaan paikalla. Missään nimessä en hyväksy sitä, että meidän talossa lapset tiuskivat vieraillensa, kun en tykkää sellaisesta puhetavasta oman kotiväenkään kesken. (Käytäntö on tietysti joskus toista.)
Eli tiivistettynä: Silloin kun saadaan vieraita, niin mennään vieraiden ehdoilla ja vieraita huomioiden. Kun vieraat ovat lähteneet, niin sen jälkeen on taas kosolti aikaa tehdä omia juttuja ja leikkiä juuri niillä leluilla kuin itse haluaa.
Olen pohtinut näitä asioita paljon, kun eskari-ikäiselläni sosiaaliset kuviot ovat nyt auenneet toden teolla ja se avaa itsellenikin mahdollisuuden nähdä erilaisia toimintakulttuureja.
Millä tavalla odotatte lastenne huomioivan ihmisiä, jotka tulevat teille kylään? Tietysti tervehtiminen sekä kiittämiset yms. ovat varmasti kaikille ihan peruskauraa.
Mutta mennäänkö teillä vierailujen aikana vieraiden ehdoilla vai teidän lastenne ehdoilla?
Täytyykö lasten jakaa leluja?
Kuka saa päättää, mitä leikitään?
Saako lapsenne "komennella" toisia lapsia?
Kuka aloittaa ruokailun tai kahvittelun, kun vieraita tulee?
Olen huomannut, että tämä asia jakaa aika paljon ihmisiä. Meillä kaikissa ystäväperheissä lapsilta vaaditaan tietty leveli käytöstapojen suhteen. Joissakin kodeissa kuitenkin hyväksytään se, että talonväki eli lapset saavat määrätä, mihin leluihin vieraat lapset saavat koskea. Talonväen lapset sanelevat, mitä leikitään ja joskus kuulee hyvin rumaakin puhetta, kun lapset ohjeistavat vieraita, miten heillä käyttäydytään ja miten ollaan.
En tiedä, olenko poikkeus, mutta itse toimin aivan päinvastaisella tavalla. Silloin kun meidän lapsille tulee vieraita, orientaatio on kyllä vieraissa. Vieraat saavat toivoa leikkejä ja se on sääntö, että kaikilla leluilla saa leikkiä. Jos lapsella on joku ehdoton tunnelelu tai tosi tärkeä tavara, johon ei saa muut koskea, se laitetaan vierailun ajaksi kaappiin eikä siitä edes puhuta vierailun aikana. Ja missään nimessä en hyväksy sitä, että lapseni alkavat komennella tai määräillä toisia rumalla ääneellä tyyliin "nyt ollaankin meillä".
Tietysti jos lapsivierailla menee joku homma överiksi ja he päättävät alkaa vaikka tyhjentämään kirjahyllyä, niin lapsi voi tulla kertomaan siitä mulle. Mutta määräämisen ja komentamisen hoidan minä tai mieheni, koska ollaan perheen pomoja muutenkin. Lasten asia ei ole alkaa komentelemaan toisia tiukasti, vaikka tietysti lempeästi voi ohjata varsinkin, jos aikuinen ei satu olemaan paikalla. Missään nimessä en hyväksy sitä, että meidän talossa lapset tiuskivat vieraillensa, kun en tykkää sellaisesta puhetavasta oman kotiväenkään kesken. (Käytäntö on tietysti joskus toista.)
Eli tiivistettynä: Silloin kun saadaan vieraita, niin mennään vieraiden ehdoilla ja vieraita huomioiden. Kun vieraat ovat lähteneet, niin sen jälkeen on taas kosolti aikaa tehdä omia juttuja ja leikkiä juuri niillä leluilla kuin itse haluaa.
Olen pohtinut näitä asioita paljon, kun eskari-ikäiselläni sosiaaliset kuviot ovat nyt auenneet toden teolla ja se avaa itsellenikin mahdollisuuden nähdä erilaisia toimintakulttuureja.