Lapsiperheiden kyläilyt: käytöstapa-asiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Annette79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Annette79

Vieras
Tätä kysymystä on nyt hieman hankala muotoilla, mutta yritän parhaani.

Millä tavalla odotatte lastenne huomioivan ihmisiä, jotka tulevat teille kylään? Tietysti tervehtiminen sekä kiittämiset yms. ovat varmasti kaikille ihan peruskauraa.

Mutta mennäänkö teillä vierailujen aikana vieraiden ehdoilla vai teidän lastenne ehdoilla?

Täytyykö lasten jakaa leluja?

Kuka saa päättää, mitä leikitään?

Saako lapsenne "komennella" toisia lapsia?

Kuka aloittaa ruokailun tai kahvittelun, kun vieraita tulee?

Olen huomannut, että tämä asia jakaa aika paljon ihmisiä. Meillä kaikissa ystäväperheissä lapsilta vaaditaan tietty leveli käytöstapojen suhteen. Joissakin kodeissa kuitenkin hyväksytään se, että talonväki eli lapset saavat määrätä, mihin leluihin vieraat lapset saavat koskea. Talonväen lapset sanelevat, mitä leikitään ja joskus kuulee hyvin rumaakin puhetta, kun lapset ohjeistavat vieraita, miten heillä käyttäydytään ja miten ollaan.

En tiedä, olenko poikkeus, mutta itse toimin aivan päinvastaisella tavalla. Silloin kun meidän lapsille tulee vieraita, orientaatio on kyllä vieraissa. Vieraat saavat toivoa leikkejä ja se on sääntö, että kaikilla leluilla saa leikkiä. Jos lapsella on joku ehdoton tunnelelu tai tosi tärkeä tavara, johon ei saa muut koskea, se laitetaan vierailun ajaksi kaappiin eikä siitä edes puhuta vierailun aikana. Ja missään nimessä en hyväksy sitä, että lapseni alkavat komennella tai määräillä toisia rumalla ääneellä tyyliin "nyt ollaankin meillä".

Tietysti jos lapsivierailla menee joku homma överiksi ja he päättävät alkaa vaikka tyhjentämään kirjahyllyä, niin lapsi voi tulla kertomaan siitä mulle. Mutta määräämisen ja komentamisen hoidan minä tai mieheni, koska ollaan perheen pomoja muutenkin. Lasten asia ei ole alkaa komentelemaan toisia tiukasti, vaikka tietysti lempeästi voi ohjata varsinkin, jos aikuinen ei satu olemaan paikalla. Missään nimessä en hyväksy sitä, että meidän talossa lapset tiuskivat vieraillensa, kun en tykkää sellaisesta puhetavasta oman kotiväenkään kesken. (Käytäntö on tietysti joskus toista.)

Eli tiivistettynä: Silloin kun saadaan vieraita, niin mennään vieraiden ehdoilla ja vieraita huomioiden. Kun vieraat ovat lähteneet, niin sen jälkeen on taas kosolti aikaa tehdä omia juttuja ja leikkiä juuri niillä leluilla kuin itse haluaa.

Olen pohtinut näitä asioita paljon, kun eskari-ikäiselläni sosiaaliset kuviot ovat nyt auenneet toden teolla ja se avaa itsellenikin mahdollisuuden nähdä erilaisia toimintakulttuureja.
 
mä en tiedä rehellisesti mitä lapset lapstenhuoneessa kekskenään tekevät, kun meillä on lapsiperhevieraita. tai siis tiedän,että joskus ne saa siellä aikaan kaaoksen,joskus ei.
ja et hauskaa on.
en tiedä kuka "päättää" mitä leikitään ja millä leikitään. en ole edes tajunnut,että tuollasta pitäisi jotenkin "Ohjailla".se menee luonnostaan omalla painollaan.

kahvipöytään mennään kaikki yhtäaikaa.
 
mä en tiedä rehellisesti mitä lapset lapstenhuoneessa kekskenään tekevät, kun meillä on lapsiperhevieraita. tai siis tiedän,että joskus ne saa siellä aikaan kaaoksen,joskus ei.
ja et hauskaa on.
en tiedä kuka "päättää" mitä leikitään ja millä leikitään. en ole edes tajunnut,että tuollasta pitäisi jotenkin "Ohjailla".se menee luonnostaan omalla painollaan.

kahvipöytään mennään kaikki yhtäaikaa.
Just näin on meilläkin.
 
Leluilla leikitään yhdessä, ne jaetaan sulassa sovussa. Jos tuolla alle 3v:llä tulee hirveä hepuli esimerkiksi sen potkuautosta, niin sitten sovitaan lasten kanssa että laitetaan se lelu kokonaan piiloon, ettei tule riitaa. Tämä on toiminut ja näin toimittu myös joillain muillakin kaveriperheillä.
Nyt jo isompien lasten kanssa on ollut samoin.

Lapsille ja lapsivieraille olen kattanut oman tarjoilun, kahvipöytään ei kaikki mahdu mitenkään.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä lastenhuone on niin lähellä aikuisten oleskelutilaa, että kuulen kyllä, jos lapset alkavat riidellä tai nostamaan volyymia. Ja jos joku hankaustilanne tulee, niin aika usein he tulevat kysymään apua multa sen ratkaisuun. Tarkoitan sitä, että joissakin kyläpaikoissa lapsi on ilmoittanut jo ovella, että täällä määrään sitten minä ja sä et koske tohon, tohon ja tohon etkä astu tuohon ja tuohon huoneeseen. Ei voi mitään, mutta tuollaisissa tilanteissa näen punaista. Toki meilläkin on säännöt, mutta ne ei ole kakaroiden asettamia.
 
Tätä kysymystä on nyt hieman hankala muotoilla, mutta yritän parhaani.

Millä tavalla odotatte lastenne huomioivan ihmisiä, jotka tulevat teille kylään? Tietysti tervehtiminen sekä kiittämiset yms. ovat varmasti kaikille ihan peruskauraa.

Mutta mennäänkö teillä vierailujen aikana vieraiden ehdoilla vai teidän lastenne ehdoilla?

Täytyykö lasten jakaa leluja?

Kuka saa päättää, mitä leikitään?

Saako lapsenne "komennella" toisia lapsia?

Kuka aloittaa ruokailun tai kahvittelun, kun vieraita tulee?

Olen huomannut, että tämä asia jakaa aika paljon ihmisiä. Meillä kaikissa ystäväperheissä lapsilta vaaditaan tietty leveli käytöstapojen suhteen. Joissakin kodeissa kuitenkin hyväksytään se, että talonväki eli lapset saavat määrätä, mihin leluihin vieraat lapset saavat koskea. Talonväen lapset sanelevat, mitä leikitään ja joskus kuulee hyvin rumaakin puhetta, kun lapset ohjeistavat vieraita, miten heillä käyttäydytään ja miten ollaan.

En tiedä, olenko poikkeus, mutta itse toimin aivan päinvastaisella tavalla. Silloin kun meidän lapsille tulee vieraita, orientaatio on kyllä vieraissa. Vieraat saavat toivoa leikkejä ja se on sääntö, että kaikilla leluilla saa leikkiä. Jos lapsella on joku ehdoton tunnelelu tai tosi tärkeä tavara, johon ei saa muut koskea, se laitetaan vierailun ajaksi kaappiin eikä siitä edes puhuta vierailun aikana. Ja missään nimessä en hyväksy sitä, että lapseni alkavat komennella tai määräillä toisia rumalla ääneellä tyyliin "nyt ollaankin meillä".

Tietysti jos lapsivierailla menee joku homma överiksi ja he päättävät alkaa vaikka tyhjentämään kirjahyllyä, niin lapsi voi tulla kertomaan siitä mulle. Mutta määräämisen ja komentamisen hoidan minä tai mieheni, koska ollaan perheen pomoja muutenkin. Lasten asia ei ole alkaa komentelemaan toisia tiukasti, vaikka tietysti lempeästi voi ohjata varsinkin, jos aikuinen ei satu olemaan paikalla. Missään nimessä en hyväksy sitä, että meidän talossa lapset tiuskivat vieraillensa, kun en tykkää sellaisesta puhetavasta oman kotiväenkään kesken. (Käytäntö on tietysti joskus toista.)

Eli tiivistettynä: Silloin kun saadaan vieraita, niin mennään vieraiden ehdoilla ja vieraita huomioiden. Kun vieraat ovat lähteneet, niin sen jälkeen on taas kosolti aikaa tehdä omia juttuja ja leikkiä juuri niillä leluilla kuin itse haluaa.

Olen pohtinut näitä asioita paljon, kun eskari-ikäiselläni sosiaaliset kuviot ovat nyt auenneet toden teolla ja se avaa itsellenikin mahdollisuuden nähdä erilaisia toimintakulttuureja.


Kyllä täytyy lelut jakaa. jos on jotain lelua millä ei halua et muut leikkii niin se laitetaan sit kyläilyn ajaksi pois.

Yhdessä lapset päättävät ja jos eivät osaa päättää niin aikuiset auttavat kompromissin teossa. ( tätä on onneks opetettu jo meillä kotona ja sit päiväkodissa ja koulussa)

jos ovat meillä niin kyllä mun laps saa ns. komentaa vierailevaa lasta jos on tekemässä jotain ei sallittua.

Emäntä alottaa kahvittelun keittämällä sitä kahvia ja laittamalla tarjoilut esille. vieraille kaadetaan ensin. ( perusjuttuja )

toki lähimmät kaverit käskee mun keittää kahvia jos oon liian hidas.

Kyllä mä komennan mun kotona niin muiden kuin omiakin jos tekevät tyhmyyksiä ja vieraan vanhemman silmä ei nää tai aivot ei toimi.
 
Meillä lastenhuone on niin lähellä aikuisten oleskelutilaa, että kuulen kyllä, jos lapset alkavat riidellä tai nostamaan volyymia. Ja jos joku hankaustilanne tulee, niin aika usein he tulevat kysymään apua multa sen ratkaisuun. Tarkoitan sitä, että joissakin kyläpaikoissa lapsi on ilmoittanut jo ovella, että täällä määrään sitten minä ja sä et koske tohon, tohon ja tohon etkä astu tuohon ja tuohon huoneeseen. Ei voi mitään, mutta tuollaisissa tilanteissa näen punaista. Toki meilläkin on säännöt, mutta ne ei ole kakaroiden asettamia.

ei noissa perheissä välttämättä se lapsi sen enempää määrää kuin teilläkään. mut joskus lapsilla on rasittava tapa omille kavereilleen sillai esittää ja jotku lapset on vaan .. haastavampia :D
on tietty niitäkin perheitä joissa vanhemmat on ihan tossun alla, mut en mä jaksa uskoo,että se olis kovinkaan yleistä edes.
 
En ole oikeastaan miettinyt periaatteita, miten pitää toimia.

Olen huomannut, että esikoinen meillä on aika hiljainen ja vastaa kohteliaasti jos hänelle jutellaan, mutta harvoin aloittaa itse mitään juttua, mutta odottaa sitä aloitsetta muilta. Ei siis todellakaan komentele ketään. Jos on synttärit meillä, ja on mietitty ohjelmaa niin saattaa kyllä kehottaa osaa lapsista olemaan penkomatta kaapeja, tai laatikoita vaikka eivät halua osallistua siihen ohjattuun leikkiin. Minustakaan ei ole kyllä soveliasta, että vieras sanoo, että ei halua osallistua vaikka tuolileikkiin tai piiloleikkiin, mutta alkaa omatoimisesti käydä läpi perheen laatikoita tai kaappeja.ja muita säilytystiloja.

Kuopus on aika demokraattinen ja diplomaattinen ja usein kuulen kysyvän, mitä leikittäisiin. Mitä haluat tehdä. Mutta ei hänkään pengo kyläpaikoissa toisten kaappeja tai tavaroita, eikä myöskään pidä siitä, että vieraat lapset penkovat hänen tavaroitaan.

Minä siis oletan lapsilta samoja juttuja kuin aikuislta, eli en oleta että lapset yhtäkkiä täysi-ikäisinä alkavat toimia ihmismäisesti, jos lapsena saa olla kuin pellossa. En minäkään ala kyläpaikassa katsella mistä kupista haluaisin juoda tai miltä lautaselta tai ala lukea kyläpaikassa kirjoja tai avaa kaappia ja valitse itselleni elokuvaa. Juttelen isäntäväelle ja menen heidän ehdoilla.

en ymmärrä sitä että lapsilla olisi oikeus mennä toisen kotiin kuin omaan kotiinsa penkomaan vieraiden lasten tavaroita.
 
ei noissa perheissä välttämättä se lapsi sen enempää määrää kuin teilläkään. mut joskus lapsilla on rasittava tapa omille kavereilleen sillai esittää ja jotku lapset on vaan .. haastavampia :D
on tietty niitäkin perheitä joissa vanhemmat on ihan tossun alla, mut en mä jaksa uskoo,että se olis kovinkaan yleistä edes.

Mä oon sitten vissiin diktaattori, kun en anna lasteni edes toteuttaa potentiaalista taipumustaan "omille kavereilleen sillai esittää".
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
En osaa tarkemmin sanoa, mutta kyllä kyläilevälle osapuolelle minusta pitää opettaa, että on vieraissa. Ei aikuistenkaan kohdalla ole normaali hipelöidä kaikkea ja availla kaappeja kysymättä. Omasta lapsuudesta muista, että yleensä "kyläisännän tai emännän" ehdoilla mentiin, eikä se mitään pomottamista ollut. Jos joskus harvoin oli, niin sitten sille osasi itse tehdä lopun.
 
"en ymmärrä sitä että lapsilla olisi oikeus mennä toisen kotiin kuin omaan kotiinsa penkomaan vieraiden lasten tavaroita."

Mun mielestä lelulaatikot ja astiakaapit ovat kaksi eri asiaa.
 
[QUOTE="vieras";27298350]En osaa tarkemmin sanoa, mutta kyllä kyläilevälle osapuolelle minusta pitää opettaa, että on vieraissa. Ei aikuistenkaan kohdalla ole normaali hipelöidä kaikkea ja availla kaappeja kysymättä. Omasta lapsuudesta muista, että yleensä "kyläisännän tai emännän" ehdoilla mentiin, eikä se mitään pomottamista ollut. Jos joskus harvoin oli, niin sitten sille osasi itse tehdä lopun.[/QUOTE]

Meillä ei ole lelut kaapeissa vaan Ikean hyllyissä ja avoimissa laatikoissa. Lapsilla on kaapeissa vain vaatteet.
 
Ei ole enää niin pieniä lapsia ja mieheni tottunut hieman eri käytäntöihin...

Minusta kaikki aikuiset voivat komentaa kaikkia lapsia ja kahvipöydässä aikuiset juovat ensin tai lapsille katetaan eri pöytä (mahdollisesti lastenhuoneeseen). En suvaitse riehumista oli vieraita tai ei. Tiedän, että lapsia mahdotonta kieltää näyttämästä "bravuuritemppujaan", mutta en ainakaan yllytä moiseen käytökseen vaan paheksun sitä.
 
"en ymmärrä sitä että lapsilla olisi oikeus mennä toisen kotiin kuin omaan kotiinsa penkomaan vieraiden lasten tavaroita."

Mun mielestä lelulaatikot ja astiakaapit ovat kaksi eri asiaa.
No itseasiassa ei, vaan nuo ovat aika lailla verrannollisia. Sen lisäksi sekä aikuisilla ja lapsilla on yksityisempiä tavaroita, jonka vuoksi on moukkamaista, jos hyväksyy lapseltaan kaappien penkomisen.
 
Riippumatta mistään leveleistä ja orientaatioista meillä ollaan aika rennosti, jos tulee vieraita. Lapset vasta opettelee käytöstapoja ja sosiaalisia juttuja. Yleensä ne vieraat ovat enempi aikuisten vieraita. En edellytä, että lasten pitää tulla kättelemään ja käyttäytyä kuin sirkuskoirat konsanaan. Jos tulee lapsivieraita, niin useamminkin tuntuu, että enemmän olisi käytöstavoissa ohjeistamista vierailevien perheiden lapsille.
 
Ei ole enää niin pieniä lapsia ja mieheni tottunut hieman eri käytäntöihin...

Minusta kaikki aikuiset voivat komentaa kaikkia lapsia ja kahvipöydässä aikuiset juovat ensin tai lapsille katetaan eri pöytä (mahdollisesti lastenhuoneeseen). En suvaitse riehumista oli vieraita tai ei. Tiedän, että lapsia mahdotonta kieltää näyttämästä "bravuuritemppujaan", mutta en ainakaan yllytä moiseen käytökseen vaan paheksun sitä.

Tottakai kaikki aikuiset komentavat kaikkia lapsia, jos tarve vaatii. Mutta lasten tehtävänä ei ole alkaa komentamaan toisiansa ainakaan rumasti. Mua ärsyttää hirveästi lapset, jotka tiuskii ja äyskii toisille lapsille. Tai oikeastaan ärsyttää vielä enemmän vanhemmat, jotka antavat lastensa puhua rumasti vieraille lapsille (ja aikuisille). Se ei ole mikään hyvän kehityksen tai nokkeluuden osoitus.
 
[QUOTE="Pöllö";27298375]Musta tuntuu et sAattais olla näillä vieraitaan määräilevillä lapsilla muutenkin sen kurinpito jossainkohtaa vähä lepsuu..[/QUOTE]

minä en usko tähän.
perustan uskoni kahteen lapseeni joilla on täysin erilaiset luonteet, mutta kurinpito on ollut kyllä ihan samanmoista ( eri keinoilla tietenkin ) ; toinen on diplomaattinen sovittelija,jees.jees -mies ja toinen kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja tykkää olla se joka pääsääntöisesti päättää leikin ja sen kulun.
ja kummallakin on toimivia ystävyyssuhteita kyllä :)
 
[QUOTE="Pöllö";27298375]Musta tuntuu et sAattais olla näillä vieraitaan määräilevillä lapsilla muutenkin sen kurinpito jossainkohtaa vähä lepsuu..[/QUOTE]
Toiset lapset ovat vaan tarkempia reviiristään ja tavaroistaan, mikä on täysin luonnollista. Osalle lapsista on tosi ahdistavaa, jos joku toinen lapsi kohtelee heidän huonettaan yleisenä leikkipaikkana. Pitäisin sellaista lasta, joka ei kunnioita toisen tilaa ja tavaroita, huonommin kasvatettuna. Ehkä tällaisia lapsia on sitten välillä pakko vähän "pomottaa", jos sitä sellaiseksi haluaa kutsua.
 
[QUOTE="vieras";27298411]Toiset lapset ovat vaan tarkempia reviiristään ja tavaroistaan, mikä on täysin luonnollista. Osalle lapsista on tosi ahdistavaa, jos joku toinen lapsi kohtelee heidän huonettaan yleisenä leikkipaikkana. Pitäisin sellaista lasta, joka ei kunnioita toisen tilaa ja tavaroita, huonommin kasvatettuna. Ehkä tällaisia lapsia on sitten välillä pakko vähän "pomottaa", jos sitä sellaiseksi haluaa kutsua.[/QUOTE]

Miten sun mielestä näissä tilanteissa pitäisi sitten toimia? Jos lapsi sattuu olemaan reviiriltään tarkka, niin pitääkö tällaisen lapsen taipumusta kunnioittaa erityisesti ja jättää hänen osaltaan vieraanvaraisuuden perussäännöt opettamatta hänen erityseen luonteenpiirteeseensä vedoten?
 
Eli sun mielestä on vieraan lapsen huonoa käytöstä jos sun lapsi ei saa vapaasti toteuttaa itseään ja ottaa mitä haluaa toisten kotona, kunhan nämä tavarat ovat lasten eikä aikuisten?

Mun mielestä toisinpäin. Minäkään en kylässä määrää mietä siellä tehdään, enkä mene kenenkään levyille, koruille jne. Lapsille niiden jutut on vähintään yhtä arvokkaita kuin mulle mun, itse en todellakaan välitä tavaroista paskaakaan, suurin osa kultakoruistakin jaettu jo lapsille...

kai nää on sitten mielipideasioista. Mun mielestä sinä ja sun lapsi käyttäydytte huonosti, sun mielestä me.

Meillä oli lapsena jo näin. Periaatteessa ei saanut toisen huoneeseen mennä luvatta, siellä oli se oma maailma, paperinuket, nuket, tykkäsin järjestellä tavaroita ja ois ollut katastrofi jos veli pääsee sinne. Joskus meni luvatta.
 
Mä oon sitten vissiin diktaattori, kun en anna lasteni edes toteuttaa potentiaalista taipumustaan "omille kavereilleen sillai esittää".
Mä kans.

Joskus aikoinaan kyläiltiin yhdessä perheessä, jossa lapsi lainkaan kärjistämättä istui valtavan lelukasan ympäröimänä kitisten, että nää on mun, et todellakaan saa leikkii näillä. Lapsen äiti selitti, että nuo lelut on tällä hetkellä niin kovin rakkaita Liisajuhanille, että....

No, Liisajuhani istui lelukekonsa keskellä ja mun lapset söi kynsiään aikansa kuluksi.

Ja joka kerta ne vieläpä kutsui meidät nimenomaan leikkitreffeille.

Sanoin parin kerran jälkeen, että eihän tästä mitään tule. Tulkaa te meille leikkimään.

Ja kun tulivat meille, rohmusi lapsi kaikki meidän lasten lelut, ja kitisi että hän haluu leikkiä niillä. Äitinsä selitti mun lapsille, että te saatte leikkiä niillä joka päivä, Liisajuhani vaan nyt, joten...

Sitten totesin, että jos jätettäis nää leikkitreffit kokonaan, kun ei oikein toimi.

Liisajuhani on nyt liki 10 v eikä vieläkään osaa jakaa, vuorotella, joustaa.
 

Yhteistyössä