V
vierailija
Vieras
Ketään ei voi pakottaa hoitoon, eikä kaikille terapia sovi. Pakkohoito on sitten toinen juttu. Kuvauksesi perusteella lapset kokevat äidin läsnäolon turvalliseksi, ovat sylikkäin ja hassuttelevat ja tämä on se tärkein; lapset luottavat äitiinsä. Jos hän olisi vaaraksi lapsilleen, se näkyisi kyllä. Lastensuojelulla on tapana uhkailla perheitä hoidoilla, seuloilla, lääkityksillä ja huostaanotolla. Tämä on väärin, sillä heidänhän tulisi olla tukena perheelle. Nyt sinulla on pelko, että lastensuojelu satuttaa tyttäresi perhettä. Pelkosi on oikeutettu ja ymmärrän, että tytärtäsi stressaa vahtaus ja painostaminen.
saan selkeästi kuvan, että suru teille kaikille on nimenomaan lastensuojelu, ei tyttäresi "sairaus" ja kehottaisinkin teitä hankkitumaan siitä erooon. Jos pitäistte vaikka palaverin, jossa olisitte kaikki läsnä ja lasten tilanne kuvattaisi muiden tahojen silmin kuin lastensuojelun. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja monta palaveria mutta pahoin pelkään, että lastensuojelu vielä aiheuttaa vakavia vaurioita tyttäresi perheelle. Masennus ei ole syy lastensuojelun asiakkkuudelle, ellei se ei ole vaaraksi lapsille. Teidän tapaus kuulostaa juuri siltä, mitä Suomessa tapahtuu koko ajan. Perheitä hajotetaan tyhjänpäiväisin perusteluin.
Onko tyttäresi vaatinut kaikki perhettä koskevat asiakirjat nähtävilleen? Oletko sinä jutellut lastensuojelun kanssa? Nämä asiat pitää hoitaa, sillä lastensuojelulla on tapana fabrikoida asiakirjoja. Lapsilla on hyvät vanhemmat sekä isovanhempi. Tämä on jo riittävä tukiverkosto heille, eikä lastensuojelulla tarvitse olla siinä mitään roolia. Lastensuojelun tukitoimet eivät ole aina sitä, miltä ne kuulostavat. Käytännössä se on kontrollia niissä perheissä, missä normaaliuden kriteerit eivät täyty. Pitääkö kaikkien olla normien rajoissa ja mitä se on? Pyydän myös miettimään, mitkä ovat käytännössä ne konkreettiset tukitoimet, mitä lastensuojelu on tarjonnut ja onko siitä ollut perheelle hyötyä. Toivon, että asiat selviävät osaltanne. Jos alkaa tilanne kuumottamaan, palkatkaa juristi.
saan selkeästi kuvan, että suru teille kaikille on nimenomaan lastensuojelu, ei tyttäresi "sairaus" ja kehottaisinkin teitä hankkitumaan siitä erooon. Jos pitäistte vaikka palaverin, jossa olisitte kaikki läsnä ja lasten tilanne kuvattaisi muiden tahojen silmin kuin lastensuojelun. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja monta palaveria mutta pahoin pelkään, että lastensuojelu vielä aiheuttaa vakavia vaurioita tyttäresi perheelle. Masennus ei ole syy lastensuojelun asiakkkuudelle, ellei se ei ole vaaraksi lapsille. Teidän tapaus kuulostaa juuri siltä, mitä Suomessa tapahtuu koko ajan. Perheitä hajotetaan tyhjänpäiväisin perusteluin.
Onko tyttäresi vaatinut kaikki perhettä koskevat asiakirjat nähtävilleen? Oletko sinä jutellut lastensuojelun kanssa? Nämä asiat pitää hoitaa, sillä lastensuojelulla on tapana fabrikoida asiakirjoja. Lapsilla on hyvät vanhemmat sekä isovanhempi. Tämä on jo riittävä tukiverkosto heille, eikä lastensuojelulla tarvitse olla siinä mitään roolia. Lastensuojelun tukitoimet eivät ole aina sitä, miltä ne kuulostavat. Käytännössä se on kontrollia niissä perheissä, missä normaaliuden kriteerit eivät täyty. Pitääkö kaikkien olla normien rajoissa ja mitä se on? Pyydän myös miettimään, mitkä ovat käytännössä ne konkreettiset tukitoimet, mitä lastensuojelu on tarjonnut ja onko siitä ollut perheelle hyötyä. Toivon, että asiat selviävät osaltanne. Jos alkaa tilanne kuumottamaan, palkatkaa juristi.