leikkaus , ei leikkaus , leikkaus?

[hhhuuuhu]

Moikka ! =) Tämä minun prinsessani täällä mahassa ekan kerran päätti kääntyä niin että jalat edellä , ja sovittiin että minut leikataan , no nyt sitten tuli hirveet supistukset ja lähdin synnärille ja ne sanoivat että me leikataan sut nyt yöllä tai aamulla. ja minä olin että jes nyt tämä on ohi, sitten lääkäri tulee tarkistamaan vauvaa ja sanoo tämä on kääntynyt pää alas päin me emme leikkaa sinua nyt vaan odotellaan milloin se syntyy. no supistukset laantuivat ja lähdin takaisin kotiin.. tänään olen huomannut että potkut tuntuvat ala mahassa , ja synnärillä sanoivat että tule maanantaina tänne niin katotaan että leikataanko vai odotetaanko että synnytys käynnistyy.

huhhhhu , olen niin täynnä jo tätä raskautta.. toisaalta olisi kiva kun leikattaisi kun tietää sen päivän milloin syntyy mutta sitten taas se että leikkaus haava on todella kipeä..

miten saan tämän lapsen syntymääääään?!?!?!

 

[Typy]

Onko sulla paljon viikkoja? Mulla oli syksyllä sama tilanne, ja sektioon meni. Yritettiin kääntääkkin pariin kertaan tyttöä, vaan ei suostunut kääntymään.

 

[hhuhhu]

Mulla on viikkoja jo 39 , olitko kauan kipeä leikkaushaavasta?
keksikää keinoja millä saan edistettyä synnyttystä?! meidän äiti on sitä mieltä että mun raskaus menee vielä kaks viikkoo lasketun ajan yli en kestäis.. oon ihan poikki tähän odotukseen miten kaikki maailman naiset on jaksanu tämän loppuajan tuntuu että mun aivot räjähtääää toivottavasti se ei ole nyt taas kääntyny jalat edelle päin

 

[MN]

en tuosta leikkauksesta tiedä, mut mun poika syntyi viikolla 42, samana pvänä kuin ois ollu yliaikaiskontrolli. ja se loppuaika oli kieltämättä aika rankkaa, mut sen ajan unohtaa aikas hyvin ja se käärö on maailman ihanin lahja siit kärsimyksestä =) tiedän et mitkään sanat ei helpota, mut ota pvä kerrallaan ja laske se niin et viimeistään 3 viikon päästä pääset eroon siit mahasta =)

 

[app]

kiitos,oon jotenki kuvitellu jo että tää ei tuu ikinä ulos että tää jäi tänne asumaa ! noh , viimestää kolme viiko päästä täääää kärrrsimys on ohitsee !

 

[Typy]

Mulle tehtiin sectio rv 39+0. Olin kyllä tosi kipeä pitkään, ei puhettakaan että olis voinut pitää vaatteita jotka ois painanut tai edes koskenut haavaan. Tuota kesti muutaman viikon, ja nostelukieltoa pitempään. Pikku hiljaa olo koheni. 5kk:n jälkeen leikkauksesta arven kohtaan ei enää sattunut vaikka tyttö seisoi sylissäni jalkansa arpeani vasten. Ei sitä sitten niin huomaa sitä omaa kipeää oloaan kun on se ihana nyytti kainalossa =)

 

[M Y R K K Y]

Aikas hassua että pyörii noin paljon vielä noilla viikoilla.
Mulla olleet tiukasti pää rt:ssä jo viikoilta 25 lähtien.

Muistan kuinka viime kuukeudet aina pidin masusta käsillä kiinni että älä vaan käänny.
Aika moista pyöritystä pitää vauva.

Mun mielestä sun kannattaa siinä ultrassa vaatia että koittaisivat katsoa napanuoran paikkaa.SItä on vaikea paikantaa,mut että ei vaan ole mennyt kaulanympäri kun noin kovin siellä melskaa.

Mun tytöllä oli kahdesti kaulanympäri mutta syntyi ihan ok alakautta.Olin pyytänyt lääkäriä ultraamaan napanuoraa,hän koittikin,mutta ei näkynyt sitä miten jumissa oli tytön kaulan ja kainalon ympäri.
Kätilö katkaisi napanuoran heti pään synnyttyä.Muuten olis kyllä kuristunut.Oli tehokas kätilö,kiitin tuhannesti häntä!

 

[kiki]

Mulla sektion jälkeen ylösnouseminen ensimmäisen kerran oli kaikkein kauheinta. Sen jälkeen oli jo helpompaa.. Olihan se tietty kipee jonkun aikaa, mut kyllä siitä selvis. Mut kaippa seki on ihan yksilöllistä. Kaveri oli sektion jälkeen hyvässä kunnossa tosi nopeesti,seuraavana päivänä jo hyvin jakso pystyssä olla ym.

 

[Typy]

Meiän neiti oli aina pää alaspäin, mutta sitten rv 36 kääntyikin toisinpäin, jossa myös pysyi. Tosiaankin tuo herääminen sectiosta oli aivan järkyttävää kun olin niin kipeä, ja se ensimmäinen ylösnouseminen seuraavana päivänä oli jotain aivan kamalaa vaikka sain vahvan kipupiikin sitä ennen. Sen jälkeen nouseminen oli kuitenkin helpompaa, ja mitä enemmän olin pystyssä. niin sitä nopeammin toivuin.

Kyljen kääntämine oli vaikeaa kun en siihen itse pystynyt, ja oli inhottavaa olla hoitohenkilökunnan armoilla. Soittaa aina kelloa kun halusi kylkeä kääntää, ja toivat vauvan rinnalle, ja kun piti vaihtaa tissiä, niin taas piti soittaa kelloa. Ja kotona olin miehen passattavana pitkään, mutta näin myöhemmin ajateltuna sitä parantui kuitenkin aika nopsaa =)

Lääkärit sanoivat että jos tehdään joskus toinen sectio, niin sitten ihminen paranee siitä aina nopeampaa. SItä odotellessa =)