Liian laiska äiti, vai liian osallistuva isä?

[2tired]

Sorry nyt, vaan, kun tuo mun testi on muokattu. Kaikki nuo jutut oli kirjoitettu sun tekstisi lomaan neuvoksi ongelmiisi ja vastauseksi kysymyksiisi. Olisit ehkä huomannut mitä tarkoitan mutta ei voi mitään, että ei annettu tulla alkuperäisessä muodossa, kun väitit, että tässä alkuperäisessä viestissäsi, et ole ongelmoinut asioista, joita olen esille nostanut.

Lue koko ketju läpi ennen kuin kommentoit. Noissa sun merkeissä ei nyt ole mitään järkeä, kun mun pointti on mennyt sulta ihan ohi.

 

[ei toimeton]

Lue koko ketju läpi ennen kuin kommentoit. Noissa sun merkeissä ei nyt ole mitään järkeä, kun mun pointti on mennyt sulta ihan ohi.

No en todellakaan lue. Onko sun ekassa viestissä jotain väärin? Siinähn sä kehuit kaiken oleellilsen olevan.

 

[2tired]

No en todellakaan lue. Onko sun ekassa viestissä jotain väärin? Siinähn sä kehuit kaiken oleellilsen olevan.

No eipä ole mun ongelma ettet ymmärrä. JAtka ihmettelyä vain.

 

["noo"]

No me kyllä pestään pyykkiä päivittäin: Siihen mies ei saa koskea. Sen olen kieltänyt. Haluan itse pestä pyykit 100%.

Keittiö pestään aina ruokailun jälkeen. Mies tykkää varsinkin siitä. Kokata haluaisi, mutta senkin kiellän... Ikinä ei saa ruokaa laittaa, kun kaikki muu pitää "omia".

Miehesi hoitaa kaiken ja ottaa kaiken vastuun, eikä sinulle jää mitään. Kuitenkin sinä peset kaikki pyykit ja kokkaat aina. Nekö ei ole sitten kotitöitä...

 

["Neilikka"]

Mä luin nyt ketjun oikein ajatuksella läpi. Aluksi sulla oli ongelma, sitten ei ollut. Aluksi mies hoiti kaiken lasten lääkärikäynneistä alkaen, sitten lapset eivät olleet ikinä lääkärissä käyneetkään. Ja niin edelleen. Edelleen tämä vaikuttaa huonosti pohjustetulta provolta, tai sitten tässä jätetään kertomatta todella isoja asioita perheen dynamiikasta/mielenterveyspuolesta.

Me tehdään miehen kanssa kumpikin pitkiä päiviä vaativissa töissä, ja ollaan kumpikin oltu vuorollamme hoitovapaalla. Näin ollen kokemusta on molemmista. Voin kertoa, että vaikka olen kotona ollessani ihan suvereeni organisaattori, en todellakaan pidä lankoja käsissäni työpaikalta käsin. Eikä kyllä mieskään. Millaisesta työstä käsin käydään välillä hoitamassa neuvola-asioita? Ja minkä ikäisiä ovat nämä lapset, jotka eivät ole vielä ikinä käyneet lääkärillä?

 

[säpäle harmaana]

Mä en ole nähnyt yhtäkään kommenttia missä sanotaan ettei asiat liity toisiinsa.

Mä en ole kaivannut neuvoja mun elämään. Kiitos vaan. Halusin tuoda pointin, että moni vaimo/äiti/puoliso tekee virheen kotonaan, ja HOITAA KAIKEN toisen puolesta, ja tekee toisesta sen "laiskan" ja tekemättömän.

Lue viestit 61 ja 62 ja muistaakseni itsekin jossain vaiheessa mainitsin, että meidän tilanne on eri, kuin teillä ja ymmärsin aloituksen väärin. Ja itsekin tässä sanot, että asiat eivät liity toisiinsa, joten miksi nämä asiat yhdistettiin samaan aloitukseen.

 

[ei toimeton]

No eipä ole mun ongelma ettet ymmärrä. JAtka ihmettelyä vain.

Sun ulos anti tässä on ongelma, jos mies ei herätä sua, anna sulle mahdllisuutta viedä lapsia ulos, neuvolaan ym. Leikata kynsiä, vaihtaa vaipaa jne.
Syytät asioista miestäsi. Kyllä tässä sellainen fiilis tulee, että, jos miestäsi ei olisi asiat jäisivät kokonaan tekemättä. Kyllä sä oisit osallistua, jos haluaisit. Naurettavaa säälin kerjäämistä. "kyllähän minä, mutta, kun mies ehtii ensin, oon niin tarpeeton".
Selvästi sysäät oman viihtymisesikin ja huonon äitiytesi miehen vastuulle. Aiot oikein keskustella asiasta... älä pety, jos miehesi ei reagoi keskusteluunne niin, kuin kuvittelet.
Ja sen olen tuonut esiin, että meillä ei kyse ole siitä, että omin kaikki työt.

Ei mun ymmärryksessä tai lukutaidossa ole mitään vikaa. Selittelet ehkä myöhemmissä viesteissä ja kaunistelet, kun et saanutkaan toivomaasi vastaan ottoa opetus ja minä raukka aloituksellesi.
Oot just se laiska äiti miksi itseäsi epäilitkin.

 

[2tired]

[QUOTE="Neilikka";30096949]Mä luin nyt ketjun oikein ajatuksella läpi. Aluksi sulla oli ongelma, sitten ei ollut. Aluksi mies hoiti kaiken lasten lääkärikäynneistä alkaen, sitten lapset eivät olleet ikinä lääkärissä käyneetkään. Ja niin edelleen. Edelleen tämä vaikuttaa huonosti pohjustetulta provolta, tai sitten tässä jätetään kertomatta todella isoja asioita perheen dynamiikasta/mielenterveyspuolesta.

Me tehdään miehen kanssa kumpikin pitkiä päiviä vaativissa töissä, ja ollaan kumpikin oltu vuorollamme hoitovapaalla. Näin ollen kokemusta on molemmista. Voin kertoa, että vaikka olen kotona ollessani ihan suvereeni organisaattori, en todellakaan pidä lankoja käsissäni työpaikalta käsin. Eikä kyllä mieskään. Millaisesta työstä käsin käydään välillä hoitamassa neuvola-asioita? Ja minkä ikäisiä ovat nämä lapset, jotka eivät ole vielä ikinä käyneet lääkärillä?[/QUOTE]

Meillä lapset ei ole käynyt lääkärillä, piti kirjoittaa neuvola.

Mä olen aina ollut se touhottaja, mä teen kaiken, organisoin kaiken, ja hoidan hommat. Olen kova tekemään töitä ja opiskelemaan.. No mies on rakastava isä. Haluaa osallistua KAIKKEEN mikä liittyy lapsiin, ja jopa haluaisi olla kotona hoitovapaalla, mutta se ei ole mahdollista, tietää sen itsekin.

Hommat on vain mennyt siihen, että haluaisi osallistua kaikkeen, tekee kaiken kotona, herää aamuisin, tulee neuvolaan, hammaslääkäriin jne. Jotenkin alkanut... Ylisuorittamaan isyyttään ja kuvittelee että kaikessa pitää olla mukana.

Alussa se oli kivaa. Mä ajattelin että ihanan osallistuva mies, ja aloin antamaan vielä enemmän vastuuta. Loppujen lopuksi tää on mennyt siihen että mies ompelee verhot ja sukan reiät.. Omi multa ompelukoneenkin. Jotenkin on sellainen pilkunviilaaja, ja kun vaikka mä olen suorittaja, teen asiat ei-niin-täydellisesti, VAIKKA mä teen kaiken hyvin. Alussa se lähti imuroinnista.. Koska mä en nosta mattoja pois, mies halusi sen tehdä, koska nostaa. joten mä en ole 4 vuoteen imuroinut. Astianpesukone... Täyttää sen aina uudelleen mun jälkeen, koska saa ne paremmin mahtumaan, jne..

Mä teen asiat hyvin, mies vain tekee ne paremmin. En tiedä. Oon tavallaan luovuttanut ja annan tehtävät miehelle. Ja tätä tapahtuu juuri yleensä NAISEN toimesta. Hoidetaan hommat, kun tekee paremmin kuin mies. Loppujen lopuksi se mies ei tee oikeastaan mitään.

Ja ei, mä en laiska. Teen paljon, siivoan, kokkaan, olen lasten kanssa, mutta tuntuu etten mä ole tarpeellinen, kun tuo kaksilahkeinen tekisi nekin 100 kertaa paremmin kuin minä. Saa mulle sen tunteen. Ja tätä mä vain haen tässä, että moni nainen tekee miehille sen olon. "okei, no mä en tee mitään, kun tuo tekee ne kuitenkin paremmin".

 

[wwweet]

Niin siis akka nalkuttaa jatkuvasti, mutta silti ei saa suutaan auki? Ja mies ei tee mitään oma-aloitteisesti, mutta silti tekemättömyys on hänelle itselleen ongelma?

Akka nalkuttaa läheisille ja ystäville sitä että ukko ei tee mitään mutta ukko-kullalle ei juurikaan vaikka juuri hänelle pitäisi asiasta nalkuttaa. Toisen tekemättömyys on ongelma juuri sille, joka on vetovastuussa kaikesta. Etköhän asian ihan ymmärtänyt. Piti vaan saivarella....

 

[säpäle harmaana]

Akka nalkuttaa läheisille ja ystäville sitä että ukko ei tee mitään mutta ukko-kullalle ei juurikaan vaikka juuri hänelle pitäisi asiasta nalkuttaa. Toisen tekemättömyys on ongelma juuri sille, joka on vetovastuussa kaikesta. Etköhän asian ihan ymmärtänyt. Piti vaan saivarella....

Miksi sitten pitää valittaa, että "toinen ei anna tehdä", jos se ei olekaan ongelma?

 

[astrolabe]

Eipä se mun äitiyttäni poista, että mies tekee paljon.

 

[vierass]

En lukenut kuin ekan sivun, mutta ymmärrän pointtisi. En käsitä, miten niin monet muut eivät. Ja oikeassa olet. Meillä ainakin taitaa olla kyse siitä, että kun jäin kotiin, hoidin kaiken kotikn ja lapsiin liittyvän. Nyt kun molemmat ollaan töissä, minua harmittaa, että tilanne on edelleen sama. Mutta paljolti se on varmaan omaa syytäni, koska en enää ole osannut antaa tilaa miehelle tehdä. Tietyllä tapaa sitä oppii tekemään jutut omalla tavalla ja miehen tapa tehdä tuntuu riittämättömältä. Olen ottanut liian suuren organisointivastuun, minkä takia miehelle ei jää tilaa tässä kuviossa.

 

["Neilikka"]

En lukenut kuin ekan sivun, mutta ymmärrän pointtisi. En käsitä, miten niin monet muut eivät. Ja oikeassa olet. Meillä ainakin taitaa olla kyse siitä, että kun jäin kotiin, hoidin kaiken kotikn ja lapsiin liittyvän. Nyt kun molemmat ollaan töissä, minua harmittaa, että tilanne on edelleen sama. Mutta paljolti se on varmaan omaa syytäni, koska en enää ole osannut antaa tilaa miehelle tehdä. Tietyllä tapaa sitä oppii tekemään jutut omalla tavalla ja miehen tapa tehdä tuntuu riittämättömältä. Olen ottanut liian suuren organisointivastuun, minkä takia miehelle ei jää tilaa tässä kuviossa.

Tuo on tuttu kuvio, josta olen itsekin kokenut kaikuja välillä, kun meillä on vaihdettu hoitovapaalla olijaa. Nopeintahan se on, että se tekee, kenellä on homma näpeissä.

Mutta kuvittelukykyni yhdistettynä kokemuksiini lapsiperhearjesta ei vain taivu siihen, kuinka töissäkäyvä, pitkää päivää tekevä vanhempi riistää sen organisointivastuun kotivanhemmalta niin ettei tämä voi vaikkapa imuroida tai viedä lasta neuvolaan. Oma kokemukseni kun on, että se homma ei lopu kesken. Tosiaan voi vaikka antaa laatuaikaa yhdelle lapselle, jos kaikki muu rullaa.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="Neilikka";30097408]Tuo on tuttu kuvio, josta olen itsekin kokenut kaikuja välillä, kun meillä on vaihdettu hoitovapaalla olijaa. Nopeintahan se on, että se tekee, kenellä on homma näpeissä.

Mutta kuvittelukykyni yhdistettynä kokemuksiini lapsiperhearjesta ei vain taivu siihen, kuinka töissäkäyvä, pitkää päivää tekevä vanhempi riistää sen organisointivastuun kotivanhemmalta niin ettei tämä voi vaikkapa imuroida tai viedä lasta neuvolaan. Oma kokemukseni kun on, että se homma ei lopu kesken. Tosiaan voi vaikka antaa laatuaikaa yhdelle lapselle, jos kaikki muu rullaa.[/QUOTE]

Tätä minäkin ihmettelen. Jos ajatellaan vaikka tilannetta, jossa mies herää lasten kanssa ja lähtee ulos, niin mikä ihme estää kotona olevaa käymästä kaupassa, pesemästä pyykkiä tai tekemästä ruokaa. Tai jos mies on töissä, niin mikä estää tekemästä niitä hommia päivällä.

 

[2tired]

Tätä minäkin ihmettelen. Jos ajatellaan vaikka tilannetta, jossa mies herää lasten kanssa ja lähtee ulos, niin mikä ihme estää kotona olevaa käymästä kaupassa, pesemästä pyykkiä tai tekemästä ruokaa. Tai jos mies on töissä, niin mikä estää tekemästä niitä hommia päivällä.

Ei estä. Mies on nyt lomalla. Sen takia nyt tekee vielä enemmän. Normaalisti voi olla töissä 13.30-22 eli tekee aamut. ja jos on neuvola - ottaa ne vapaaksi. Haluaa imuroida. Imuroi vapaapäivisin, mä siivoan muut. Eihän se kiellä. Ei se pakota mun olla tekemättä, enkä mä ole. Kyse on nyt enemmänkin tästä lomasta ja sen vapaapäivinä, ja mietin vain että olisi helpompaa jos MÄ olisin siellä töissä, kun se niin haluaa tehdä _kaiken_, mutta en voi eikä se voi olla kotona.

Kaupassa käyn, siivoan, kokkaan, leikitän, huolehdin kodista ja vaatteista, mutta mies ei tunnu käsittävän että se on suurimmaksi osaksi _mun_ työtä, ei sen. Sillä on muutenkin raskas duuni.



Mut kiva kun moni ymmärsi mun pointin, varsinkin sinä. Mä sitä tässä pelkään että kun mä menen kouluun/töihin takaisin, mies varmaan vie aina lapset päiväkotiin, hakee ne, käy kaupassa, siivoaa, tekee ruuan, tarkastaa läksyt.. jne. Mä olen vain ohikulkija, joka saa mennä ja tulla.

 

["Neilikka"]

Ekalla sivulla kirjoitit mulle: "Luitko mun tekstiä? Kyse ei ole lomista." Nyt kirjoitat, että "Kyse on nyt enemmänkin tästä lomasta." Tarjoan samaa ratkaisua kuin silloin alussakin: ottakaa rennosti ja viettäkää kivaa aikaa yhdessä. Paitsi että ai niin, ethän sä halua mitään ratkaisua...

Jos vielä saapi ehdottaa, niin miksi sä et tekisi töitä aamupäivisin? Saattaisi olla kokonaisuuden kannalta tosi terveellistä.

 

[2tired]

[QUOTE="Neilikka";30097627]Ekalla sivulla kirjoitit mulle: "Luitko mun tekstiä? Kyse ei ole lomista." Nyt kirjoitat, että "Kyse on nyt enemmänkin tästä lomasta." Tarjoan samaa ratkaisua kuin silloin alussakin: ottakaa rennosti ja viettäkää kivaa aikaa yhdessä. Paitsi että ai niin, ethän sä halua mitään ratkaisua...

Jos vielä saapi ehdottaa, niin miksi sä et tekisi töitä aamupäivisin? Saattaisi olla kokonaisuuden kannalta tosi terveellistä.[/QUOTE]

Kyse on enemmänkin tästä lomasta että tekee niin paljon, mutta totta kai se tekee paljon kun ei ole lomalla, Nyt lomalla se vain iski miten paha tilanne on.

Otan rennosti ja vietetään aikaa yhdessä.

Ja no jos se nyt yhtään tähän kuuluu niin olen kyllä päivisin töissä.. Kotona kylläkin, mutta yrittäjä olen.

 

[2tired]

Ja ei, mä en kaipaa mitä ratkaisua meidän tilanteeseen.. Enemmänkin vain korostaa mitä monet naiset tekee väärin..

Olen siis hoitovapaalla mun töistä, mutta samalla toimin yrittäjänä kotona, että en ihan jalat kohti kattoa täällä kotona ole

 

[säpäle harmaana]

Joo, minäkään en tajua tästä ketjusta enää mitään. Aluksi tilanne oli se, että mies tekee kaiken ja vaimoa ei tarvita mihinkään ja varoitetaan vaimoja omimasta kotitöitä liikaa. Nyt tilanne onkin se, että molemmat tekee kotitöitä ja mies kuitenkin liikaa, koska ne kuuluvat vaimolle. Alkuviestistä tuli vaikutelma, että tämä tilanne on ollut näin aina, tai ainakin todella pitkään, mutta nyt onkin vain kyse pelkästä loman ajasta.

 

["Neilikka"]

Kyse on enemmänkin tästä lomasta että tekee niin paljon, mutta totta kai se tekee paljon kun ei ole lomalla, Nyt lomalla se vain iski miten paha tilanne on.

Otan rennosti ja vietetään aikaa yhdessä.

Ja no jos se nyt yhtään tähän kuuluu niin olen kyllä päivisin töissä.. Kotona kylläkin, mutta yrittäjä olen.

Eli kerrataan. Sulla on koko- ja osapäivätyö. (Joihin et voi nyt viiteen vuoteen mennä). Sulla on opiskelupaikka. Sulla on yritys, jossa teet hommia päivittäin. Pyörität lapsiperheen arkea, mutta mies mokoma ahnehtii sinulta kotityöt ja neuvolat.

Miten olis vielä joku harrastus? Vaikka triathlon.

 

[2tired]

[QUOTE="Neilikka";30097686]Eli kerrataan. Sulla on koko- ja osapäivätyö. (Joihin et voi nyt viiteen vuoteen mennä). Sulla on opiskelupaikka. Sulla on yritys, jossa teet hommia päivittäin. Pyörität lapsiperheen arkea, mutta mies mokoma ahnehtii sinulta kotityöt ja neuvolat.

Miten olis vielä joku harrastus? Vaikka triathlon.[/QUOTE]

Mulla on työni, johon en näillä näkymin palaa enää ikinä. Mä olen myös yrittäjä, mutta se nyt ei vie pahemmin aikaa, joten ei vaikuta meidän arkeen.

Sä et selkeästi käsitä nyt mitään. Miksi sä sitten jankkaat?

Mä edelleen tuon mun pointin: Yrittäkää te naiset, jotka valitatte ettei mies tee mitään, katsoa miten te toimitte. Annatteko miehelle mahdollisuuden tehdä, vai yritättekö puuttua jokaiseen asiaan, ja kontrolloida kaikkea kotona?

 

[2tired]

Joo, minäkään en tajua tästä ketjusta enää mitään. Aluksi tilanne oli se, että mies tekee kaiken ja vaimoa ei tarvita mihinkään ja varoitetaan vaimoja omimasta kotitöitä liikaa. Nyt tilanne onkin se, että molemmat tekee kotitöitä ja mies kuitenkin liikaa, koska ne kuuluvat vaimolle. Alkuviestistä tuli vaikutelma, että tämä tilanne on ollut näin aina, tai ainakin todella pitkään, mutta nyt onkin vain kyse pelkästä loman ajasta.

Kun te otetta MUN elämän nyt tässä kokoajan puheeksi, vaikka mä yritin tässä tuoda pointtia miten MONET NAISET TEKEE SEN VIRHEEN ETTÄ HOITAA KAIKEN JA LOPPUJEN LOPUKSI MIESTEN EI TARTTE TEHDÄ MITÄÄN, EIKÄ NE ENÄÄ TEE!!!!!!!!!

 

[säpäle harmaana]

Kun te otetta MUN elämän nyt tässä kokoajan puheeksi, vaikka mä yritin tässä tuoda pointtia miten MONET NAISET TEKEE SEN VIRHEEN ETTÄ HOITAA KAIKEN JA LOPPUJEN LOPUKSI MIESTEN EI TARTTE TEHDÄ MITÄÄN, EIKÄ NE ENÄÄ TEE!!!!!!!!!

Niin, otamme sen edelleen puheeksi siksi, että oletimme sen jotenkin liittyvän tähän asiaan. Itsehän aloituksen teit ja tilanteestanne kerroit. Et nyt ilmeisesti vieläkään osaa päättää liittyykö se asiaan vai ei. Pointtisi on tullut monille selväksi, mutta ongelma on edelleen, millä tavalla tuon teidän tilanteenne piti valottaa tätä aihetta.

Aluksi tosiaan minulle tuli se käsitys, että sinulle on tulossa tällainen turhuuden tunne, joka voi johtaa täydelliseen osallistumattomuuteen, kun mies omii kaikki työt. Näistä myöhemmistä viesteistä tuli nyt se vaikutelma, että sinä oletkin nyt jollakin tapaa "ahdistunut", kun mies hoitaakin ne hommat, joiden piti kuulua sinulle. Eli vaikka aluksi asetelma oli siitä perinteisestä poikkeava, se ainakin minun silmissäni kääntyikin siihen perinteiseen "nainen ei anna miehen tehdä"-asetelmaan. Ja tämä vaikutelma tuli minulle tuosta omasta kommentistasi: "..mies ei tunnu käsittävän että se on suurimmaksi osaksi _mun_ työtä, ei sen. Sillä on muutenkin raskas duuni."

 

[2tired]

Niin, otamme sen edelleen puheeksi siksi, että oletimme sen jotenkin liittyvän tähän asiaan. Itsehän aloituksen teit ja tilanteestanne kerroit. Et nyt ilmeisesti vieläkään osaa päättää liittyykö se asiaan vai ei. Pointtisi on tullut monille selväksi, mutta ongelma on edelleen, millä tavalla tuon teidän tilanteenne piti valottaa tätä aihetta.

Aluksi tosiaan minulle tuli se käsitys, että sinulle on tulossa tällainen turhuuden tunne, joka voi johtaa täydelliseen osallistumattomuuteen, kun mies omii kaikki työt. Näistä myöhemmistä viesteistä tuli nyt se vaikutelma, että sinä oletkin nyt jollakin tapaa "ahdistunut", kun mies hoitaakin ne hommat, joiden piti kuulua sinulle. Eli vaikka aluksi asetelma oli siitä perinteisestä poikkeava, se ainakin minun silmissäni kääntyikin siihen perinteiseen "nainen ei anna miehen tehdä"-asetelmaan. Ja tämä vaikutelma tuli minulle tuosta omasta kommentistasi: "..mies ei tunnu käsittävän että se on suurimmaksi osaksi _mun_ työtä, ei sen. Sillä on muutenkin raskas duuni."

Mä yritin aloituksessa vain kertoa miten se tapahtuu. Pikkuhiljaa. Ja yhtäkkiä sitä huomaa olevansa tarpeeton, ja sitä jättää tekemättä asioita, jotka toinen kuitenkin hoitaa.

En mä ole perinteistä puhunut, ja _mun_ työt on niitä mitä mun pitäisi tehdä nyt kun olen hoitovapaalla. Mitä monet hoitovapaalaiset tekevät niin paljon ettei miehelle jää mitään, ja loppujen lopuksi ne ovat niitä naisten töitä, joihin miehet ei osallistu.

Saa tehdä, saa omia, mutta pitäisi vain käsittää se jos tekee _kaiken_ ja yrittää osallistua kaikkeen, se vie toiselta pois ja voikin käydä niin ettei toinen tee enää mitään. ja sitten ihmetellään sitä "laiskaa" puolisoa.

Ja kyllä, mä olen yksi turhake nykyään täällä kotona. Saan harrastaa, tehdä töitä, mennä ja tulla. Synnytän vauvan ja mies hoitaa sen kanssa yösyömiset ja heräilyt. Esikoisen kanssa touhuaa ja menee, ja antaa mulle aikaa. Yrittää siivota ja korjata kaiken täällä , ja jopa tykkää järjestellä mun vaatekaappia. Pesukoneen käytön olen kieltänyt, koska tykkään pyykätä. Se olisi aivan sama ja se olisinko mä täällä kotona vai en, koska tuo tekee _kaiken_. Tietenkin minä teen sen mitä teen kun ei täällä kotona ole (eli paljon),mutta jos tuo olisi koti-isänä, mä olisin täysin tarpeeton otus täällä talossa, ja musta tulisi se laiska puoliso, joka vain käy töissä, kävelee valmiiseen ruokapöytään ja siitä telkkarin ääreen.. Mutta koska mä olen nyt kotiäitinä, sitä ei voi tapahtua, koska suurimmaksi osaksi mä _teen_ asiat. Mutta ymmärrän miksi monista miehistä tulee niitä kliseisiä puolisoita jotka menee ja tulee, eikä osallistu mihinkään. Ja sitä mä yritän tässä tuoda ilmi.

 

["Sami"]

Lue ap. millä tyylillä keskustelet täällä!! Ja älä keskustele niin miehesi kanssa. Mäkin todellakin jättäisin sut aamulla herättämättä.