Liian laiska äiti, vai liian osallistuva isä?

[säpäle harmaana]

Niin, huomaat, että jos mies omii kotityöt sinä tunnet itsesi turhaksi. Et kuitenkaan huomaa, miten olet itsekin omimassa kotitöitä. Minun on edelleen vaikea hahmottaa, miten kukaan pystyy omimaan lapsiperheessä kotityöt niin, ettei toiselle jää mitään.

 

["Amanda"]

Meilläkin mies tekee enemmän kun on kotona (tulee töistä suoraan kotiin, mä olen kotiäitinä) mutta mä olen mukana, esim mies aina pukee lapset ja pakkaa kamat mutta mä lähden mukaan ulkoilemaan. Mä olen laiska jossain asioissa mutta mutta toisaalta mä leikin paljon lasten kansa. Ja hoidan kotitöistä ruuat täysin, mies hoitaa siivoukset kokonaan. Me ollaan jaettu hommat ihan mielenkiintojemme ja taitojemme mukaan. Mä en todellakaan ole turha enkä tunne niin. Mutta niin ei ole mieskään. Meillä on hyvä suhde ja hyvä perhe, ollaan onnellisia kaikki.

 

[Puuhippa]

On kyllä niin sekavaa shittiä.

 

[Kokeile tätä.]

Mitäs jos lähtisit viikoksi muualle tuulettamaan päätä? Sitäpaitsi, ne saattais huomata sut, kun tulisit takas. Sulla on kuitenkin oma roolisi äitinä eikä sitä voi viedä kukaan.

 

[jokuv]

Juu, en mä kanssa tajua, miten kukaan pystyy omimaan kaikki kotityöt niin, ettei toiselle jäisi mitään - jos tämä haluaa niitä tehdä. Ehkä niin se onnistuu, että toinen tekee kotihomman ja toinen tekee saman heti perään "korjaillen" toisen tekemisiä, jonka jälkeen se ensimmäinen ei jaksa enää vaivautua.

Meillä mies tekee tiettyjä hommia enemmän kuin minä. Tulee aikaisemmin töistä, joten useimmiten tekee myös ruuan. (Tästä joskus on vääntöä, kun MÄ en miehen mukaan tee mitään tai ainakaan tarpeeksi. ) Tosin toisaalta tässä yksi ilta selvisi, ettei mies osaa käyttää meidän pesukonetta. Oli joku sotku illan aikana syntynyt ja mies sitä manaili. Mä ihmettelin, mikset laittanut vaatetta suoraan pesukoneeseen... Ei hän ollut osannut laittaa aineita oikeisiin lokeroihin! Huomaamatta vaatehuolto on jäänyt mun kontolle eikä miehen ole tarvinnut opetella uutta pesukonetta.

Mies on joissakin tapauksissa enemmän lasten kanssa kuin mä. Molemmat käydään töissä, mutta mä olen iltaisin aika tsippi yleensä, joten lasten kanssa seurustelu jää multa vähemmälle. Toisaalta kun mulla on vapaata ja jaksan paremmin, mä järjestän lasten kanssa jotain erikoista hauskaa.

Mä olen niin laiska itse, että mua ei haittaisi vaikka mies tekisi kaikkikin hommat. Mutta jotenkin vain on jakautunut, mitkä hommat kumpikin tekee. Sitä olen saanut enemmän ajatuksella tehdä, että en ole halunnut omia sitä, että minä olisin ainoa joka käy neuvolassa tai lääkärissä lasten kanssa. Nämä olisivat jääneet mun hoidettaviksi, ellen olisi miehelle sanonut, että sinäkin voisit käydä välillä. Olen suoraan sanonut miehelle, että on sun vuoro mennä tai minä en pääse nyt tai että mennään yhdessä - sen takia, että haluan miehenkin olevan kartalla lasten asioissa.

 

[vierass]

Ei kyse ole pelkästään konkreettisesta kotitöiden omimisesta, vaan henkisestä. Henkisesti toisen on vaikeampi ryhtyä työhön tai ottaa vastuuta, jos toinen on vahvana suorittajaihmisenä "ominut" työt. Hän ikäänkuin valtaa tontin itselleen. Mikään ei varsinaisesti fyysisesti estä toista vaikkapa tarttumasta rättiin, mutta henkisesti hän astuisi toisen varpaille. Tilannetta ei edes helpota se, että enemmän tekevä sanoo, että imuroisitko, koska tällöinkin hänellä on valta. Hän organisoi tilanteen ja päättää, koska imuroinnin oikea aika on. Tällä tavoin jotkut ihmiset kiilaavat toisensa ulos kotitöistä ja lasten kasvatuksesta. Tästä seuraa ulkopuolisuuden tunnetta perheessä ja toisaalta narinaa siitä, että toinen ei osallistu.

Olenko ap oikeilla jäljillä? Näin minä viestisi ymmärrän.

 

[vierass]

Niin, huomaat, että jos mies omii kotityöt sinä tunnet itsesi turhaksi. Et kuitenkaan huomaa, miten olet itsekin omimassa kotitöitä. Minun on edelleen vaikea hahmottaa, miten kukaan pystyy omimaan lapsiperheessä kotityöt niin, ettei toiselle jää mitään.

Korjailemalla toisen jälkiä, huomauttelemalla, osoittamalla että itse tekee paremmin, omimalla jonkun kotityön niin pitkäksi aikaa esimerkiksi hoitovapaan aikana, että sen jälkeen kyse on toisen tontista jne. Henkisesti siis pelaamalla toisen pihalle.

Useimmiten sukupuoliroolit ovat toisin päin kuin ap:lla. Toisin päin tilanne onkin tavallaan helpompi. Tuossa ap:n tapauksessa ongelmallista on se, että vaikka ap ei olisikaan suorittajatyyppiä, hän on nainen ja äiti. Miehen olisi yleisesti hyväksyttävämpää olla laiskimuksena, mutta äideiltä odotetaan enemmän. Siksi naisen on vaikeampi vain hyväksyä omaavansa vähäisemmän tekijäroolin perheessä. Esteenä ovat omat mielikuvat naiseudesta ja äitiydestä ja ehkä myös ulkopuolelta tulevat paineet tai odotukset.

 

["hmh"]

Mulle tulee mieleen aloittajan tapauksesta se, mahtaako kumpikaan vanhemmista oikeasti hoitaa sitä parisuhdetta eli keskustellaanko tuossa perheessä ollenkaan keskenään, jaetaanko elämä vai jaetaanko vain kotityöt? Mitä mieltä ap. on tästä?

 

[m1es]

Järkyttävää, miten palstamammojen on vaikea ymmärtää keskiarvosta poikkeavaa naista. Ja kuinka he olettavat, että kirjoittajan ensisijaisena pointtina on aina valittaa omaa kohtaloaan, johon joku muu on syypää.
Nyt kun 2tired oman esimerkkinsä kautta pyysi ymmärtämään miehen asemaa, ei se millään auennut. Senssijaan aloittajalle tarjottiin kaikenlaista osallistumisvinkkiä ja epäiltiin hänen motiivejaan.

Miessukupuolen puolesta kiitän aloittajaa vaikkei avaus meille ymmärrystä tuottanutkaan. Itse taidan hieman kuulua samaan ryhmään miehesi kanssa - osaan omasta mielestäni monet kotityöt vaimoani paremmin ja kun asian pari kertaa kertoo, saan ne sitten itse tehdäkin. No, oma moka, ja onhan minulla monia kohtalotovereita naisissa...

 

["noo"]

Kyllä ap:n pointti on ymmärretty jo moneen kertaan.
Vaikea on lähinnä ymmärtää, että mitä ap ketjulla hakee. Ilmeisesti ketjuun ei saa vastata muulla tavalla kuin sanomalla, että juuri noinhan se on!

Lisäksi nuo ap:n kertomat faktat elämästään on aika sekavia. Tekstistä (ja nimimerkistä) ei ihan ota selvää, että haluaako hän nyt tosiaan vain valistaa meitä mielestään tietämättömiä, vai onko hänellä ongelma, joka kaipaa ratkaisua.

 

[vierass]

[QUOTE="noo";30098689]Kyllä ap:n pointti on ymmärretty jo moneen kertaan.
Vaikea on lähinnä ymmärtää, että mitä ap ketjulla hakee. [/QUOTE]

Eli pointti jäi kuitenkin ymmärtämättä.

Mielestäni ap on hermostunyt vain siitä, että aletaan ruotia heidän perhe-elämäänsä, vaikka tarkoitus oli herättää keskustelua yleisellä tasolla ja hän kertoi omasta elämästään vain pohjustaakseen pointtiaan.

 

[mun mielestä]

[QUOTE="noo";30098689]Kyllä ap:n pointti on ymmärretty jo moneen kertaan.
Vaikea on lähinnä ymmärtää, että mitä ap ketjulla hakee. Ilmeisesti ketjuun ei saa vastata muulla tavalla kuin sanomalla, että juuri noinhan se on!

Lisäksi nuo ap:n kertomat faktat elämästään on aika sekavia. Tekstistä (ja nimimerkistä) ei ihan ota selvää, että haluaako hän nyt tosiaan vain valistaa meitä mielestään tietämättömiä, vai onko hänellä ongelma, joka kaipaa ratkaisua.[/QUOTE]

Mä luulen, että aloittajalla on ongelma, jota hän itse ei tajua. Sitä kypsymättömyyttään hän purkaa kummallisiin kirjoituksiinsa kykenemättä hoksaamaan mistä oikein onkaan kyse, enkä luule, että olisi kyse vain yhdestä tai parista asiasta.

 

["hmh"]

Eli pointti jäi kuitenkin ymmärtämättä.

Mielestäni ap on hermostunyt vain siitä, että aletaan ruotia heidän perhe-elämäänsä, vaikka tarkoitus oli herättää keskustelua yleisellä tasolla ja hän kertoi omasta elämästään vain pohjustaakseen pointtiaan.

Se nyt taas johtuu siitä, että aloittaja purkaa omaa pahaa oloaan kätkettynä ylimielisyytenä.

 

[vierass]

[QUOTE="hmh";30098699]Se nyt taas johtuu siitä, että aloittaja purkaa omaa pahaa oloaan kätkettynä ylimielisyytenä.[/QUOTE]

Vai niin.

 

[kuutio]

Aloittajasta tuli kummallisen ambivalentti vaikutelma. Toisaalta miehen osallistuminen oli hyvä, mutta toisaalta taas paha, riippuen mistä katsontakannasta hän sattui asiaa katselemaan. Loppukaneettina aloittaja järkeistää asian sukupuoliroolikysymykseksi, jossa syyllinen löytyy suorittajavanhemmasta, joka on ominut itselleen vastakkaisen sukupuoliroolin ja on siksi syyllinen tilanteeseen, jossa aloittaja, joka on "rennompi vanhempi", ei enää saa sijaa perheessä.

Mielestäni aloittajan kannattaisi käydä läpi syvemmin tilannettaan. Tuleeko asiat todella hoidettua? Jos mies olisi poissa vaikka viikon, miltä koti ja lapset näyttäisivät? Miltä ne siinä tilanteessa näyttäisivät miehen mielestä? Tekeekö mies hommia ihan vain koska tykkää tehdä vai kokeeko oleva pakotettu tekemään? Mielestäni aloittajan perheessä on epätasapainoisuutta, jota aloittaja yrittää selittää vastakkain kääntyneillä sukupuolirooleilla, vaikka kysymys on oikeasti aloittajan kyvyttömyydestä hoitaa asioita ja miehen ylitunnollisuudesta hoitaa tätä puutetta.

Mies ja nainen ovat psyykkiseltä rakenteeltaan erilaisia ja toimivat eri motiiveista lähtöisin. Saamaton mies on sitä yleensä omasta tahdostaan ja voimakkaasti vastustaa kaikkia aktivointiyrityksiä ja kärsii niistä enemmän kuin itsestään. Saamaton nainen taas on usein ihan oikeasti kyvytön ja kärsii enemmän itsestään kuin ympäristö hänestä.

 

[2tired]

Aloittajasta tuli kummallisen ambivalentti vaikutelma. Toisaalta miehen osallistuminen oli hyvä, mutta toisaalta taas paha, riippuen mistä katsontakannasta hän sattui asiaa katselemaan. Loppukaneettina aloittaja järkeistää asian sukupuoliroolikysymykseksi, jossa syyllinen löytyy suorittajavanhemmasta, joka on ominut itselleen vastakkaisen sukupuoliroolin ja on siksi syyllinen tilanteeseen, jossa aloittaja, joka on "rennompi vanhempi", ei enää saa sijaa perheessä.

Mielestäni aloittajan kannattaisi käydä läpi syvemmin tilannettaan. Tuleeko asiat todella hoidettua? Jos mies olisi poissa vaikka viikon, miltä koti ja lapset näyttäisivät? Miltä ne siinä tilanteessa näyttäisivät miehen mielestä? Tekeekö mies hommia ihan vain koska tykkää tehdä vai kokeeko oleva pakotettu tekemään? Mielestäni aloittajan perheessä on epätasapainoisuutta, jota aloittaja yrittää selittää vastakkain kääntyneillä sukupuolirooleilla, vaikka kysymys on oikeasti aloittajan kyvyttömyydestä hoitaa asioita ja miehen ylitunnollisuudesta hoitaa tätä puutetta.

Mies ja nainen ovat psyykkiseltä rakenteeltaan erilaisia ja toimivat eri motiiveista lähtöisin. Saamaton mies on sitä yleensä omasta tahdostaan ja voimakkaasti vastustaa kaikkia aktivointiyrityksiä ja kärsii niistä enemmän kuin itsestään. Saamaton nainen taas on usein ihan oikeasti kyvytön ja kärsii enemmän itsestään kuin ympäristö hänestä.

Ihan sen verran että reipas olen. Siivoan joka päivä, lapset on siistejä, mä olen siisti ja pidän huolta itsestäni. Urheilen ja lapset voi hyvin. Mies on myös samanlainen. Urheilee päivittäin, huolehtii itsestään, ja vähän liikaa myös kodista. Meillä on todella siistiä, kun kaksi tälläistä touhuaa. Jos mies olisi viikon pois... Mä olisin todella onnellien kun saisin siivota juuri niin kuin minä haluan, ilman että toinen on mukana joka mutkassa. Tai että saisin oikeasti jättää sen maitopurkin tiskipöydän reunalle, koska täällä talossa niitä ei jätellä...

 

[2tired]

Järkyttävää, miten palstamammojen on vaikea ymmärtää keskiarvosta poikkeavaa naista. Ja kuinka he olettavat, että kirjoittajan ensisijaisena pointtina on aina valittaa omaa kohtaloaan, johon joku muu on syypää.
Nyt kun 2tired oman esimerkkinsä kautta pyysi ymmärtämään miehen asemaa, ei se millään auennut. Senssijaan aloittajalle tarjottiin kaikenlaista osallistumisvinkkiä ja epäiltiin hänen motiivejaan.

Miessukupuolen puolesta kiitän aloittajaa vaikkei avaus meille ymmärrystä tuottanutkaan. Itse taidan hieman kuulua samaan ryhmään miehesi kanssa - osaan omasta mielestäni monet kotityöt vaimoani paremmin ja kun asian pari kertaa kertoo, saan ne sitten itse tehdäkin. No, oma moka, ja onhan minulla monia kohtalotovereita naisissa...

Hei kiitti kun ymmärsit Vaikea selittää asiaa, ja kun väärin asioihin takerrutaan.. Niin. Kiitos sulle.

 

[2tired]

Ei kyse ole pelkästään konkreettisesta kotitöiden omimisesta, vaan henkisestä. Henkisesti toisen on vaikeampi ryhtyä työhön tai ottaa vastuuta, jos toinen on vahvana suorittajaihmisenä "ominut" työt. Hän ikäänkuin valtaa tontin itselleen. Mikään ei varsinaisesti fyysisesti estä toista vaikkapa tarttumasta rättiin, mutta henkisesti hän astuisi toisen varpaille. Tilannetta ei edes helpota se, että enemmän tekevä sanoo, että imuroisitko, koska tällöinkin hänellä on valta. Hän organisoi tilanteen ja päättää, koska imuroinnin oikea aika on. Tällä tavoin jotkut ihmiset kiilaavat toisensa ulos kotitöistä ja lasten kasvatuksesta. Tästä seuraa ulkopuolisuuden tunnetta perheessä ja toisaalta narinaa siitä, että toinen ei osallistu.

Olenko ap oikeilla jäljillä? Näin minä viestisi ymmärrän.

No juu, vähän näin. Mies ei ole kuitenkaan mikään ilkimys tai narsisti niin kuin jotkut sanoivat

 

["Neilikka"]

Jos kerran koti hohtaa, kroppa on kunnossa ja kaikki asiat järjestyksessä, ja tuntuu, ettei kukaan kaipaisi sua poissa ollessasi, niin vapaaehtoistyö voisi tuoda sun elämään uutta merkitystä. Sieltä löytyisi paljon ihmisiä, joille olisit todella kaivattu ja tarpeellinen.

Meillä ei ole ikkunoita pesty esikoisen syntymän jälkeen, vaikka onnellisia ollaankin. Ilomielin ottaisin jonkun touhuliisan ne pesemään, vaikka vähän hutaisten. Ai niin, sullahan on kaikki hyvin, ja olet täällä vaan valistamassa muita, etteivät he joutuisi samaan tilanteeseen. (Joka kyllä kuulostaa varsin hyvältä) No siitä huolimatta.

 

[147]

Mut kiva kun moni ymmärsi mun pointin, varsinkin sinä. Mä sitä tässä pelkään että kun mä menen kouluun/töihin takaisin, mies varmaan vie aina lapset päiväkotiin, hakee ne, käy kaupassa, siivoaa, tekee ruuan, tarkastaa läksyt.. jne. Mä olen vain ohikulkija, joka saa mennä ja tulla.

Etkö itse huomaa miten kirjoitat että "minä pelkään että olen vain ohikulkija...", "olen vain ilmaa" jne. Eikö nuo ole negatiivisia asioita?

Miksi ihmettelet kun lukijat ovat saaneet sen kuvan että sinulle tuo miehen käytös on pikkuhiljaa muuttumassa ongelmaksi? Sinua pelottaa että hän ottaa "koko vallan" talosta ja lapsista, ja silti väität että olet onnellinen etkä pidä sitä ongelmana.

Tuntuu että sinulla muuttuu nuo mielipiteet viestistä toiseen. Välillä kirjoitat miten sinua tuo miehen käytös häiritsee ja sitten seuraavassa viestissä kirjoitatkin ettei häiritse ollenkaan vaan päinvastoin on ihanaa.

 

[2tired]

Etkö itse huomaa miten kirjoitat että "minä pelkään että olen vain ohikulkija...", "olen vain ilmaa" jne. Eikö nuo ole negatiivisia asioita?

Miksi ihmettelet kun lukijat ovat saaneet sen kuvan että sinulle tuo miehen käytös on pikkuhiljaa muuttumassa ongelmaksi? Sinua pelottaa että hän ottaa "koko vallan" talosta ja lapsista, ja silti väität että olet onnellinen etkä pidä sitä ongelmana.

Tuntuu että sinulla muuttuu nuo mielipiteet viestistä toiseen. Välillä kirjoitat miten sinua tuo miehen käytös häiritsee ja sitten seuraavassa viestissä kirjoitatkin ettei häiritse ollenkaan vaan päinvastoin on ihanaa.

Mä oon sanonut että olen kiitollinen osallistuvasta ja perhekeskeisestä miehestä, mutta olen PIKKUHILJAA alkanut huomaamaan että asiat on alkanut muuttumaan, ja musta on tulossa turhake. Ja kyllä, puhun miehen kanssa asiasta. Nyt vasta lomalla huomasin miten "vakavaksi" tämä on mennyt, ja mä en tunne enää olevani enää edes äiti, enemmänkin lastenvahti, niin paljon mies on vienyt munkin "roolia" tässä talossa ja puuttuu jokaiseen asiaan. Esim. Vesilaseja, en voinut päättää itse, kun mies _haluaa_ olla mukana. Siis ei mitenkään huuda mulle tai ilkeile jos haluankin ostaa ne itse, sanoo sen ihan nätisti kyllä. MUTTA vuosien saatossa multa on viety päätäntävaltaa ja... En tiedä. Ennen mä hoidin kaiken kotona, mies tuli valmiiseen kotiin, ja kehuikin kavereille että miten ihana vaimo hänellä on, kun ei tartte kuin tehdä töitä ja hoitaa lapsia. Mutta nyt jotenkin sen ylisuorittaminen on tullut tänne kodinkin puolelle, ja mikään mitä mä teen, ei riitä. Ei, se ei huuda, ei ilkeile, pakota.. mutta huomaan vain pientä narinaa ihme asioista.. Esim, pesen melkein joka päivä pyykkiä.. jos mä en ole pariin päivään pessyt (kun ei ole ole), käy täyttämässä pesukoneen, ja ilmoittaa että laittaisin sen päälle (koska olen kieltänyt pesemästä pyykkiä), ihan kuin olisin unohtanut että kotona tehdään hommia, ja hänen pitää tehdä ne mun puolesta.. Vaikka mulla on syyni miksi mä en vielä pessyt (odotan iltaan että saan koneen täyteen), jne. Mies ei voi odottaa hetkeä että mä tekisin asiat. JA tämä on monen naisen ongelma parisuhteessa. Ei annata toiselle aikaa tehdä hommia, ja tehdään ne itse.

 

[2tired]

[QUOTE="Neilikka";30099047]Jos kerran koti hohtaa, kroppa on kunnossa ja kaikki asiat järjestyksessä, ja tuntuu, ettei kukaan kaipaisi sua poissa ollessasi, niin vapaaehtoistyö voisi tuoda sun elämään uutta merkitystä. Sieltä löytyisi paljon ihmisiä, joille olisit todella kaivattu ja tarpeellinen.

Meillä ei ole ikkunoita pesty esikoisen syntymän jälkeen, vaikka onnellisia ollaankin. Ilomielin ottaisin jonkun touhuliisan ne pesemään, vaikka vähän hutaisten. Ai niin, sullahan on kaikki hyvin, ja olet täällä vaan valistamassa muita, etteivät he joutuisi samaan tilanteeseen. (Joka kyllä kuulostaa varsin hyvältä) No siitä huolimatta.[/QUOTE]

Niin kuin mä olen tuolla kertonut, että olen yrittäjä. Kyllä mulle riittää tekemistä omiin tyhjiin hetkiin. En ole mitenkään tylsistynyt.

 

["samsung"]

Mies ei voi odottaa hetkeä että mä tekisin asiat. JA tämä on monen naisen ongelma parisuhteessa. Ei annata toiselle aikaa tehdä hommia, ja tehdään ne itse.

Mistä tiedät, että nimenomaan teidän ongelmanne on monen naisen ongelma heidän parisuhteissaan? Miksi heijastat oman ongelmasi toisten parisuhteisiin, kun useimmiten naiset valittavat nimenomaan siitä, että hommat voivat lojua päivä- tai viikkotolkulla tekemättä tai ne jäävät kokonaan tekemättä, jos he eivät huolehdi niistä. Tällöinhän miehille on annettu tilaa ja aikaa tehdä hommat ihan itse omalla tavallaan, mutta heitä ei kiinnosta, koska harrastukset, kaverit, työ, ei jaksa/huvita, tyhmä laiska vaimo jne.

Meillä mies vetoaa siihen, että hänen siivouskynnyksensä ei ylity vielä sellaisella sotkulla, jolla minä hypin jo seinille (koirankarvoja ja lasten vaatteita joka paikassa, tiskit levällään pitkin keittiötä, kasa postia pöydällä ym.). Vaihtoehtoni ovat joko odottaa vielä pidempään, jotta toinen saisi aikaa tehdä hommat tavallaan ja ajallaan tai tehdä ne itse viihtyisämmän kodin saadakseni.

 

[2tired]

[QUOTE="samsung";30099226]Mistä tiedät, että nimenomaan teidän ongelmanne on monen naisen ongelma heidän parisuhteissaan? Miksi heijastat oman ongelmasi toisten parisuhteisiin, kun useimmiten naiset valittavat nimenomaan siitä, että hommat voivat lojua päivä- tai viikkotolkulla tekemättä tai ne jäävät kokonaan tekemättä, jos he eivät huolehdi niistä. Tällöinhän miehille on annettu tilaa ja aikaa tehdä hommat ihan itse omalla tavallaan, mutta heitä ei kiinnosta, koska harrastukset, kaverit, työ, ei jaksa/huvita, tyhmä laiska vaimo jne.

Meillä mies vetoaa siihen, että hänen siivouskynnyksensä ei ylity vielä sellaisella sotkulla, jolla minä hypin jo seinille (koirankarvoja ja lasten vaatteita joka paikassa, tiskit levällään pitkin keittiötä, kasa postia pöydällä ym.). Vaihtoehtoni ovat joko odottaa vielä pidempään, jotta toinen saisi aikaa tehdä hommat tavallaan ja ajallaan tai tehdä ne itse viihtyisämmän kodin saadakseni.[/QUOTE]

Edelleenkin tuo on eri asia. Jotkut vaimot/puolisot/naiset/äidit/miehet puuttuu kaikkeen, tekee puolesta, korjaa toisen jälkiä, nitisee ja natisee, vaikka on yritetty ja tehty. Pikkuhiljaa se menee siihen ettei toinen enää yritä tai tee. Niin kuin meillä. Mä en enää imuroi, kun ei mun taito jostain kumman syystä riitä. Tai mä en enää ompele, kun mies innoissaan opetteli senkin ja tekee senkin paremmin kuin minä. Tää on ehkä paras.... Mies leikkaa mun varpaankynnet, koska mä teen sen niin.. hällä-väliä asenteella. Mies on sellainen pilkunviilaaja, ja vaikka mä olen todella siisti ja ocd kodinsuhteen.. sen on alkanut viemään multa sitä pois ja lopulta mä oon vaan kädet pystyssä ettei se että, meillä on _aina_ siistiä, lapset siistit, mä siisti, mies siisti, laskut maksettu, ruokaa talossa.. jne riitä, vaan kaikki pitäisi tehdä toisen puolesta. Ja monet vaimot tekee sitä. Ne pukee miehen aamulla, päättää miten sen tukka leikataan, miten pitäisi toimia juhlissa, tai vapaa-ajalla, ketä mies saa tavata ja milloin jne... Kyllä te tiedätte? Nyt kun mies on se joka tekee sitä, niin mulla on jotain ongelmia tms

 

[Kuulostaa tutulta]

Mun mies on aina ollut todella osallistuva isä. Kaikkiin neuvola,- ja lääkärikäynteihin on pitänyt tulla mukaan, ja vauvavaatteiden ja vaunujen valinnassa ollut todella tärkeä rooli..

Mä oon ollut kotiäitinä nyt kolmisen vuotta, ja mies on tehnyt pitkää päivää. Mutta aina kun se saapuu töistä: ottaa hommat haltuun. Alkaa tehdä kotitöitä, hoitaa lapset, vaipat jne.. Alussa se oli tosi kivaa "Jee omaa-aikaa". "Ihana mies".

Onhan se edelleen ihana, älkää ymmärtäkö väärin. Olen kiitollinen ja näin, mutta. MIes on pikkuhiljaa tehnyt musta "turhan". Hoitaa lasten lääkärikäynnit, kynsien leikkuun, tukan leikkuut... etc. Kaikessa pitää olla mukana, ja tuntuu ettei mulla ole vastuuta ollenkaan.

Mies on ollut nyt kolmisen viikkoa lomalla, ja mä en ole kertaakaan herännyt aamulla hoitamaan lapsia. Ne syö ilman mua ja lähtee ulos ilman mua. Mä vaan olen. Mun ei tartte tehdä mitään. Mun työ täällä kotona - sitä ei ole. Mä voisin hyvin olla jossain lomalla kaukana, eikä kukaan kaipaisi. Saan mennä ja tulla ja ei tartte edes vaihtaa vaippoja.. Ei ne herätä tai "häiritse". Ei sano mitään.

Mun pointti nyt vaan on se, että äidit, jotka valitatte ettei miehenne tee mitään: katsokaa myös omaa käytöstänne, ja miten te saatte aikaan sen että mies ei "pääse" osallistumaan tai tekemään. Paljonkin on näitä ylisuorittajia, ja me ei-sellaiset-jäädään jalkoihin ihmettelemään.

JA kyllä. Aion puhua miehen kanssa, älkää huoliko. Luulin että on vain ekan viikon "annan äidin levätä" - juttu, kun tuo on niin mukava ihminen. Nyt vaan ei enää tunnu että olisin edes äiti.

Meillä vähän samantyylinen tilanne. Meillä hommasta tekee vielä pahemman se, että olen itse töissä, ja mies on kotona (käytännönsyistä nyt näinpäin - seuraavan lapsen, jos sellainen saadaan, kohdalla minä aion jäädä kotiin).

Meillä mies on tapaamisestamme lähtien halunnut aina ottaa kontrollin kaikessa, hän kun itsee tekee kaiken kaikista parhaiten. Välillä kuitenkin sitten valittaa, että hän on aina vastuussa kaikesta jne. No, niin kai, kun ei anna minun ottaa mistään vastuuta, vaan varastaa kaikki munkin hommani. Ja tämä tyyli on oikeasti jatkunut ihan ensimmäisistä tapaamisistamme lähtien... Mutta eipä tämä yllätä, kun katsoo miehen vanhempia, heillä sama meininki. Ryövätään ensin kaikki vastuu, ei anneta toisen tehdä mitään, kun tekee kuitenkin väärin, ja sitten valitetaan, että kun ei se toinen mirään tee.