V
vierailija
Vieras
Olen jo esikoisen raskausajasta lähtien saanut osakseni tuimia katseita. Riippumatta tuijottajan sukupuolesta tai iästä, mutta yleisimmin tuijottavat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat. Nyt kun esikoiseni on jo melkein 2-vuotias ja toinen lapsi vielä pieni vauva, on katseet vain pahentuneet.
En esimerkiksi voi käydä kahvilla tai asioilla, ilman ettei joku kääntyisi tuijottamaan, mulkoilemaan tai kysymään, että ovatko lapset omiani. Mistähän tämä johtuu? Olen kuitenkin jo iältäni 28 enkö mielestäni mitenkään nuoren tai erikoisen näköinen. Ja jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin "sinä vain kuvittelet" niin älkää vaivautuko. Haluan asiallisia vastauksia ja vähän vertaistukea, jos joku on kokenut samaa.
Tässä vähän aikaa sitten menin kahvilaan esikoisen ja kuopuksen kanssa. Siinä sitten laitoin vaunut pöydän viereen ja aloin juomaan kahvia kaikessa rauhassa. Olin jo kassalla huomannut että eräs vanhempi pariskunta tuijotti tiiviisti lähistöllä olevasta pöydästä, erityisesti mies. Kun istuin pöytään, mies edelleen tuijotti minua herkeämättä. Vastasin tuijotukseen ja hymyilin vähän. Ei hymynhäivääkään takaisin. Syvä huokaus ja pyöritteli silmiään rouvalle ja jatkoi tuijottamista. Kohotin kulmiani vähän ihmeissäni ja jatkoin kahvin juontiani. Vaikeaa se oli kun pöydästä oli suora näköyhteys mieheen, joka vain tuijotti. Yhtäkkiä he alkoivat kuiskia kiihkeästi jotain ja hetken kuluttua mies tuli sitten tiirailemaan vaunuihin ja totesi saman kysymyksen kuin muutkin. "Ovatko lapset omiasi?". Alan olla tähän jo aika väsynyt vastaamaan ja mieleni teki tokaista että eivät ole, varastin ohikulkumatkalla. Sanoin vain tyynesti että omia ovat. Yhtäkkiä mies alkoi nauraa aivan räkäistä naurua ja hoki vain että oivoivoivoivoi lapsiparkoja. Mittani tuli täyteen ja tokaisin että anteeksi mitä. Mies siihen että eikö meille opeteta koulussa nykyään ehkäisyn käyttöä vai onko joku ollut niin tyhmä että on minua mennyt panemaan ilman mitään suojaa. En saanut sanaa suustani. Siis mitä ?! Molemmat lapset hartaasti suunniteltuja ja toivottuja. Minä melkein kolmekymppinen. Ja tiedän sangen hyvin mitä ehkäisy tarkoittaa. Totesin miehelle että kyllä on opetettu ehkäisyä ja olen 28-vuotias ja minun lisääntymiseni ei arvon herralle kuulu millään tavalla. Lähti rouvansa kanssa sitten naureskellen tiehensä.
Kuinka yleistä tämä on? Asun Savossa, onko tämä vai paikkakuntakohtaista vai ovatko ihmiset näin tyhmiä?
En esimerkiksi voi käydä kahvilla tai asioilla, ilman ettei joku kääntyisi tuijottamaan, mulkoilemaan tai kysymään, että ovatko lapset omiani. Mistähän tämä johtuu? Olen kuitenkin jo iältäni 28 enkö mielestäni mitenkään nuoren tai erikoisen näköinen. Ja jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin "sinä vain kuvittelet" niin älkää vaivautuko. Haluan asiallisia vastauksia ja vähän vertaistukea, jos joku on kokenut samaa.
Tässä vähän aikaa sitten menin kahvilaan esikoisen ja kuopuksen kanssa. Siinä sitten laitoin vaunut pöydän viereen ja aloin juomaan kahvia kaikessa rauhassa. Olin jo kassalla huomannut että eräs vanhempi pariskunta tuijotti tiiviisti lähistöllä olevasta pöydästä, erityisesti mies. Kun istuin pöytään, mies edelleen tuijotti minua herkeämättä. Vastasin tuijotukseen ja hymyilin vähän. Ei hymynhäivääkään takaisin. Syvä huokaus ja pyöritteli silmiään rouvalle ja jatkoi tuijottamista. Kohotin kulmiani vähän ihmeissäni ja jatkoin kahvin juontiani. Vaikeaa se oli kun pöydästä oli suora näköyhteys mieheen, joka vain tuijotti. Yhtäkkiä he alkoivat kuiskia kiihkeästi jotain ja hetken kuluttua mies tuli sitten tiirailemaan vaunuihin ja totesi saman kysymyksen kuin muutkin. "Ovatko lapset omiasi?". Alan olla tähän jo aika väsynyt vastaamaan ja mieleni teki tokaista että eivät ole, varastin ohikulkumatkalla. Sanoin vain tyynesti että omia ovat. Yhtäkkiä mies alkoi nauraa aivan räkäistä naurua ja hoki vain että oivoivoivoivoi lapsiparkoja. Mittani tuli täyteen ja tokaisin että anteeksi mitä. Mies siihen että eikö meille opeteta koulussa nykyään ehkäisyn käyttöä vai onko joku ollut niin tyhmä että on minua mennyt panemaan ilman mitään suojaa. En saanut sanaa suustani. Siis mitä ?! Molemmat lapset hartaasti suunniteltuja ja toivottuja. Minä melkein kolmekymppinen. Ja tiedän sangen hyvin mitä ehkäisy tarkoittaa. Totesin miehelle että kyllä on opetettu ehkäisyä ja olen 28-vuotias ja minun lisääntymiseni ei arvon herralle kuulu millään tavalla. Lähti rouvansa kanssa sitten naureskellen tiehensä.
Kuinka yleistä tämä on? Asun Savossa, onko tämä vai paikkakuntakohtaista vai ovatko ihmiset näin tyhmiä?