Liian pasiiviset isovanhemmat?

[Keittiönoita]

Onpa täällä ihmeen kiukkuisia palstamammoja. Kyllä minun mielestäni on perin ihmeellistä, jos mummo asuu 4 km päässä ja käy vapaaehtoisesti vain kerran vuodessa kylässä! Minun vanhempani asuvat suurin piirtein saman matkan päässä ja viikoittain näkevät lapsenlapsiaan, jos me ei käydä heillä niin sitten on jo mummolla ja papalla kova kiire meille lapsia katsomaan.

Harvoin pyydän vanhempiani vahtimaan lapsia jos meillä on miehen kanssa menoa, mutta joskus sellaistakin sattuu ja aina hoitavat mielellään. Lapsillani on 15 päivän hoitosopimus ja minä teen nelipäiväistä viikkoa, joten äitini hoitaa lapsiani 3 päivää kuukaudessa ja mielellään tämän tekee. Sanoo aina, että on etuoikeutettu kun saa olla lapsien kanssa ja muodostaa heihin läheiset välit. Äitini on siis osa-aikasairaseläkkeellä (huonon selkänsä vuoksi).

Lähinnä tuntuu, että ap:n äiti on viettänyt niin vähän aikaa lasten kanssa, että ei oikein tiedä kuinka heidän kanssaan olisi, jolloin hoitokin tuntuu pakkopullalta. Mitään muuta lääkettähän tähän ei olisi kun se että mummo tutustuisi paremmin lapsiin ja niinhän ei käy, jos he tapaavat kovin harvoin.

Meillä mummi asuu 50 metrin päässä ja käy noin 4 kertaa vuodessa meillä kylässä

 

["akka"]

Ei mulla ole mitään isovanhemman vastuuta.Mä olen vastuussa omista lapsistani,en niiden jälkeläisistä.Ne saa luvan kantaa ihan itse vastuunsa tekemistään lapsista,niin munkin on pitänyt tehdä.
Eikä minusta tule koskaan lapsenhoitoautomaattia,mä olen omani hoitanut ja se riittää mulle.

 

[neee]

[QUOTE="vierailija";24586873]Miksi nykyään oon tää "ite oot lapses hankkinut, joten hoida ne"-asenne?
Monessa paikassa on ollut puhetta siitä, ettei äitiä ole "rakennettu" hoitamaan lapsia täysin yksin.
Yksin hoitaminen on biologian vastaista, vaan lapset olisi tarkoitus kasvattaa yhdessä muiden naisten kanssa. Esim. isovanhemmat. Tää yksin pärjääminen on keksittyä. On lasten etuoikeus saada olla isovanhempien kanssa.
Jollain vanhemmilla ja isovanhemilla on aivan kaamea asenne![/QUOTE]

Ihan samaa mieltä tästä. Ihan hirveän itsekäs ajattelutapa.

Monet lapsuuteni parhaat muistot liittyvät mummolaan, mummoon ja ukkiin, keiden kanssa vietin paljon aikaa sekä oman ydinperheen kanssa että yökyläillessä. Näihin muistoihin liittyy paljon myös serkkuja ja tätejä, joiden kanssa oltiin ja ollaan edelleen hyvissä väleissä. Jos nyt unohdetaan se hyi-niin-kamala-äidille-helpotusta -puoli, niin onhan se elämys lapselle olla tekemisissä omien isovanhempien ja sukulaisten kanssa.

Tietenkään isovanhemmilla ei ole vastuuta eikä pakkoa. Eihän tässä maailmassa ole pakko kuin maksaa veroa ja kuolla. Mutta kyllä aika moneen perheyksikköön ja sukuun onneksi kuuluu se, että tavataan, pidetään yhtä ja autetaan toisia puolin ja toisin ilman että tarvitsee kalenterin kanssa olla anelemassa tapaamisaikoja.

Ymmärrän ap sinua ihan hyvin. Kyllä minäkin olisin surullinen ja loukkaantunut tuossa tilanteessa. Sillä kyllä se siltä kuulostaa, että isovanhemmat eivät halua olla tekemisissä teidän perheenne kanssa.

 

["akka"]

Meillä mummi asuu 50 metrin päässä ja käy noin 4 kertaa vuodessa meillä kylässä

Etkö sä kyllästy kun alvariinsa teillä ramppaa?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="akka";24587215]Ei mulla ole mitään isovanhemman vastuuta.Mä olen vastuussa omista lapsistani,en niiden jälkeläisistä.Ne saa luvan kantaa ihan itse vastuunsa tekemistään lapsista,niin munkin on pitänyt tehdä.
Eikä minusta tule koskaan lapsenhoitoautomaattia,mä olen omani hoitanut ja se riittää mulle.[/QUOTE]
Mä aion kyllä hoitaa lapsenlapsianikin, jos sellaisia joskus tulee. Mutta hoidan heitä silloin, kun se mulle itselleni sopii. Toki pyrin auttamaan, jos joku oikea hätätilanne tulee.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="akka";24587224]Etkö sä kyllästy kun alvariinsa teillä ramppaa? [/QUOTE]
Itse asiassa joskus on kyllästyttänyt se, että joka kuukausi on jotkut sukukekkerit. Ei aina jaksaisi. Mutta onneksi ne kekkerit eivät ole aina meillä. Mulla palaisi käämit, jos meillä ravaisi joka kuukausi kestitettäviä ihmisiä, vaikka noin yleisesti ottaen juhlien järjestämisestä pidänkin.

 

[hipp]

mun mielestä on surullista ettei isovanhemmat halua luoda lapsenlapsiinsa suhdetta ja antaa pienelle ihmiselle aikaansa. Toisaalta tälläisten ihmisten on ihan turha marista sitten laitoksessa vaipat jalassa kun kukaan ei käy katsomassa.

 

[Keittiönoita]

mun mielestä on surullista ettei isovanhemmat halua luoda lapsenlapsiinsa suhdetta ja antaa pienelle ihmiselle aikaansa. Toisaalta tälläisten ihmisten on ihan turha marista sitten laitoksessa vaipat jalassa kun kukaan ei käy katsomassa.

Jospa nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät itsekään käy laitoksessa vanhempiaan tai appivanhempiaan katsomassa? Eivät siis oletakaan, että heitä joku kävisi aikanaan katsomassa?

 

["vieras"]

[QUOTE="akka";24587215]Ei mulla ole mitään isovanhemman vastuuta.Mä olen vastuussa omista lapsistani,en niiden jälkeläisistä.Ne saa luvan kantaa ihan itse vastuunsa tekemistään lapsista,niin munkin on pitänyt tehdä.
Eikä minusta tule koskaan lapsenhoitoautomaattia,mä olen omani hoitanut ja se riittää mulle.[/QUOTE]

Niin ollaan vaan kaikki yksin ja hoidetaan vaan omat asiamme..siitä se hyvinvointi lähtee..Musta tuntuu, et tukiverkkoja vastustavat ovat niitä uupuneita marttyyriäitejä. Kyllä läheisiltä ihmisiltä voi odottaa saavansa apua, mutta hyväksikäyttö on asia erikseen. Ja sekin jos vanhemmat ja lapset eivät halua olla läheisiä toisilleen. Jos isovanhemmat ei halua tavata voi ystävistä muodostaa itselleen uuden "perheen". Toisia ihmisiä me tarvitaan nääs jokainen.

 

[karhukas]

Jospa nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät itsekään käy laitoksessa vanhempiaan tai appivanhempiaan katsomassa? Eivät siis oletakaan, että heitä joku kävisi aikanaan katsomassa?

Mun vanhemmat kävivät jatkuvasti katsomassa mun isän äitiä vanhainkodilla. Käyvät aika usein äidin äidillä kylässä. Minä ja lapset käydään paljon minun mummoni luona, samoin haetaan häntä meille kylään. Sen lisäksi, että hoidan oman perheeni minä huolehdin mummoni lääkeasiat, lääkärikäynnit, haustausmaareissut. Koska mummo oli minulle rakas jo lapsena.

Hassua on tosiaan se, että mun vanhemmat (samoin kuin miehen äiti) ovat saaneet lastenhoitoapua ovista ja ikkunoista. Ja mummo oli meillä paljon kylässä muuten vaan, samoin me siellä. Mun vanhemmat kävivät etelänlomilla ja mummo hoiti meidät 3. Ja mummonikin oli sosiaalisesti aktiivinen, työssäkäyvä ihminen joka reissasi ja harrasti. Mutta oli hulluna meihin lapsenlapsiin, samoin kuin nyt sitten lapsenlapsenlapsiin. Ja tiedän itse aikanaan hullaantuvani riesaksi asti lapsenlapsistani. Mun koti on nyt jo avoin kummilapsille, kavereiden lapsille jne. Saati sitten kun olen mummoiässä, ai mikä autuus kun saa uutta elämää hoivata!

 

[toivottavasti tuleva mummu]

En ihmettele lainkaan miksi Suomessa on niin monella niin paha olla. Ei toki auteta edes omia lapsia. Ne kun saatetaan ikään 18v, niin velvollisuudet ja halu auttaa loppuu siihen. Kammottavaa ja tuntuu, että mahdollista vain SUOMESSA!

 

[hipp]

niin.voihan sitä elää noinkin.Itseltä se kaikki on lopulta pois, ainakin mun näkökulmasta.

 

[Keittiönoita]

Mun vanhemmat kävivät jatkuvasti katsomassa mun isän äitiä vanhainkodilla. Käyvät aika usein äidin äidillä kylässä. Minä ja lapset käydään paljon minun mummoni luona, samoin haetaan häntä meille kylään. Sen lisäksi, että hoidan oman perheeni minä huolehdin mummoni lääkeasiat, lääkärikäynnit, haustausmaareissut. Koska mummo oli minulle rakas jo lapsena.

Hassua on tosiaan se, että mun vanhemmat (samoin kuin miehen äiti) ovat saaneet lastenhoitoapua ovista ja ikkunoista. Ja mummo oli meillä paljon kylässä muuten vaan, samoin me siellä. Mun vanhemmat kävivät etelänlomilla ja mummo hoiti meidät 3. Ja mummonikin oli sosiaalisesti aktiivinen, työssäkäyvä ihminen joka reissasi ja harrasti. Mutta oli hulluna meihin lapsenlapsiin, samoin kuin nyt sitten lapsenlapsenlapsiin. Ja tiedän itse aikanaan hullaantuvani riesaksi asti lapsenlapsistani. Mun koti on nyt jo avoin kummilapsille, kavereiden lapsille jne. Saati sitten kun olen mummoiässä, ai mikä autuus kun saa uutta elämää hoivata!

Ihmiset ovat erilaisia. Jospa sun äitisi on kokenut velvollisuudekseen käydä katsomassa vanhempiaan vanhainkodissa, muttei halua samaa velvoitetta omille lapsilleen. Mä tunnen paljon ikäisiäni ihmisiä, jotka ovat ihan vapaaehtoisesti varautuneet sukulaisettomaan vanhuuteen. Heillä on aivan muita suunnitelmia kuin lapset ja lapsenlapset. Monet heistä eivät edes aio jäädä Suomeen.

 

["akka"]

[QUOTE="vieras";24587340]Niin ollaan vaan kaikki yksin ja hoidetaan vaan omat asiamme..siitä se hyvinvointi lähtee..Musta tuntuu, et tukiverkkoja vastustavat ovat niitä uupuneita marttyyriäitejä. Kyllä läheisiltä ihmisiltä voi odottaa saavansa apua, mutta hyväksikäyttö on asia erikseen. Ja sekin jos vanhemmat ja lapset eivät halua olla läheisiä toisilleen. Jos isovanhemmat ei halua tavata voi ystävistä muodostaa itselleen uuden "perheen". Toisia ihmisiä me tarvitaan nääs jokainen.[/QUOTE]

Eli on kaksi vaihtoehtoa,olla joko lapsenhoitoautomaatti tai olla yksin,niinkö?Eikö voi olla läheinen olematta ilmainen lapsenvahti,se pyhä mummo jonka ainoa tehtävä pyhän äitiyden jälkeen on olla aina saatavilla oleva lapsenvahti?
Missä vaiheessa elämää nainen voi kieltäytyä olemasta aina jonkun vaahtosammuttimen jatkokappale ilman että syyllistetään?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="akka";24587444]Eli on kaksi vaihtoehtoa,olla joko lapsenhoitoautomaatti tai olla yksin,niinkö?Eikö voi olla läheinen olematta ilmainen lapsenvahti,se pyhä mummo jonka ainoa tehtävä pyhän äitiyden jälkeen on olla aina saatavilla oleva lapsenvahti?
Missä vaiheessa elämää nainen voi kieltäytyä olemasta aina jonkun vaahtosammuttimen jatkokappale ilman että syyllistetään?[/QUOTE]
Kun on niin raihnainen, ettei enää pysty?

 

[karhukas]

Ihmiset ovat erilaisia. Jospa sun äitisi on kokenut velvollisuudekseen käydä katsomassa vanhempiaan vanhainkodissa, muttei halua samaa velvoitetta omille lapsilleen. Mä tunnen paljon ikäisiäni ihmisiä, jotka ovat ihan vapaaehtoisesti varautuneet sukulaisettomaan vanhuuteen. Heillä on aivan muita suunnitelmia kuin lapset ja lapsenlapset. Monet heistä eivät edes aio jäädä Suomeen.

No ei sinnepäinkään, ei tuntenut velvollisuudekseen käydä katsomassa anoppiaan. Mun vanhemmat eivät ole tehneet eläkesuunnitelmia, sen verran tiedän, että ulkomaille he muuttaisivat vain kilon kimpaleina. He inhoavat reissaamista.

Tuntuuko susta tosi vaikealta hyväksyä, että minun vanhemmissani on maailmaan päätynyt kaksi ihmistä jotka aivan ilman mitään suurta psykologista taustasyytä eivät vaan kertakaikkiaan välitä lapsenlapsistaan. Tai no, on psykologinen tausta, äitini on narsisti, vaikeammasta päästä. Jos ei saa palkintoa/huomiota toimistaan, ei sitä halua tehdä. Ja kun lastenlasten hoitamista/tapaamista ei kukaan ihastele ja hehkuta, se ei ole tekemisen arvoista.

 

["vieras"]

[QUOTE="akka";24587444]Eli on kaksi vaihtoehtoa,olla joko lapsenhoitoautomaatti tai olla yksin,niinkö?Eikö voi olla läheinen olematta ilmainen lapsenvahti,se pyhä mummo jonka ainoa tehtävä pyhän äitiyden jälkeen on olla aina saatavilla oleva lapsenvahti?
Missä vaiheessa elämää nainen voi kieltäytyä olemasta aina jonkun vaahtosammuttimen jatkokappale ilman että syyllistetään?[/QUOTE]

Sinulla itselläsi tuntuu olevan vain yksi vaihtoehto? Onko se tosiaan liikaa vaadittu jos joskus, pari kertaa vuodessa pyytää mummolta lapsenvahtiapua? Monetkaan tässä ketjussa eivät ole olleet vailla AINA SAATAVILLA olevaa lapsenvahtia vaan lähinnä pakkotilanteissa... Ja monet ovat vailla ihan vain kiinnostusta lapsen asioita kohtaan, kyläilyinnokkuutta jne.

 

[Keittiönoita]

No ei sinnepäinkään, ei tuntenut velvollisuudekseen käydä katsomassa anoppiaan. Mun vanhemmat eivät ole tehneet eläkesuunnitelmia, sen verran tiedän, että ulkomaille he muuttaisivat vain kilon kimpaleina. He inhoavat reissaamista.

Tuntuuko susta tosi vaikealta hyväksyä, että minun vanhemmissani on maailmaan päätynyt kaksi ihmistä jotka aivan ilman mitään suurta psykologista taustasyytä eivät vaan kertakaikkiaan välitä lapsenlapsistaan. Tai no, on psykologinen tausta, äitini on narsisti, vaikeammasta päästä. Jos ei saa palkintoa/huomiota toimistaan, ei sitä halua tehdä. Ja kun lastenlasten hoitamista/tapaamista ei kukaan ihastele ja hehkuta, se ei ole tekemisen arvoista.

Ei tunnu vaikealta hyväksyä ja jo aiemmin sanoinkin, ettei mulla ole epäilystä siitä, etteikö olisi sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät halua nähdä lapsenlapsiaan. Meinasinkin silloin kysäistä, onko äitisi narsisti, mutten kehdannut. Yleensä vaan kun asioista keskustellaan, yritän löytää asioihin erilaisia näkökulmia.

 

["vierailija"]

Meillä lapsella vain yksi mummo,n.60v terve eläkeläinen,ei jaksa tulla käymään synttäreillä tms.,matka tosin pitköä. Puhumattakaan mistään lapsehoitoavusta,siitä nyt on turha keskustellakkaan. Kyllä muokin hiukan harmittaa,mutta toisaalta,tämä kyllä tiedettiin jo etukäteen,ei siis ollut mikään yllätys. Ei nähtäis varmaan ikinä jos emme itse sinne menisi,n.4h ajomatka suuntaansa.

 

["Henna"]

[QUOTE="vieras";24586267]Jos toinen kirjoittaa noin asiallisesti niinkin yleisestä ongelmasta kuin tämä isovanhempien vastuu, niin ei ole reilua, että muut samassa elämäntilanteessa olevat kertovat ivallisesti, että sinun kuuluu, kuule, hoitaa itse lapsesi. Kyllä kirjoittaja sen tietää. Emaptiaa, hyvät siskot. Kyllä tuolla ihmisellä on oikeus tuntea surua juurikin tuosta asiasta.

Voisitko kuvitella ottavasti itse puheeksi koko asian, nostavasi kissan pöydälle? Kertoisit koko tilanteen ja miettisitte yhdessä, mikä aika olisi kaikille hyvä aika siihen, että vanhukset hoitaa pieniä. Esimerkiksi kerran kuukaudessa olisi jo mukava aspu. Minulla on kahdeksan lasta, mutta isovanhemmat asuvat kaukana ja ovat ottaneet muutamia kertoja yökylään joitakin lapsistamme. Harmittelen sitä tämän tästä.

Voimia sinulle![/QUOTE]

Kiitos!

Olen tästä keskustellut isovanhempien kanssa, eivät halua tai pysty sopimaan säännöllisiä aikoja. N. puoli vuotta sitten uskaltauduin taas kysymään hoitoapua isovanhemmilta ja kysyin parilta kummiltakin, ehdotin muutamaa eri viikonloppua josko jonakin lauantaina tai sunnuntaina kävisi vaikkapa pari tuntia, mutta koska ei taaskaan järjestynyt, en ole sen jälkeen kysynyt.

Äitini on itse monta kertaa todennut että toivottavasti pian helpottaa ja kiireet hellittää, mutta niin ei tunnu käyvän, sama meno päällä vuosi vuoden perään. Hän ei näy olevan valmis tekemään mitään asialle, tai sitten ei osaa. Tekee järjettömästi ylitöitä ja käyttää vapaa-ajan omien sisarustensa tapaamiseen. He ovat hänelle läheisiä ja viestittelevät ja soittelevat lähes joka päivä. Näin on aina ollut ja on tuntunut itsestä välillä kurjalta, kun itsellä ei ole samanlaista suhdetta äitiin.

Muiden isovanhempien kanssa näkemisvälit muodostuu myös pitkiksi, yksi on yrittäjä ja asuu kauempana, yksi sairaseläkkeellä ja sen verran huonossa kunnossa ettei jaksa nähdä kovin usein, ja yhden päivärytmi omavalintaisesti epäsäännöllinen, joten nukkuu usein päivisin eikä jaksa hoitaa lapsia.

Miten te muut muuten olette järjestäneet lastenhoidon, onko teillä suositella jotain hyviä maksullisia lastenhoitotahoja, joissa hoitaja olisi aina sama henkilö?

En tarkoita siis päivähoitoa vaan vanhempien vapaa-aikana esim. kotona tapahtuvaa hoitoa vaikkapa kerran kuukaudessa niin että päästäisiin miehen kanssa muutamaksi tunniksi vaikka leffaan tai kahdestaan ravintolaan syömään?

 

["Henna"]

[QUOTE="vieras";24586369]Ymmärrän kiukun jos isovanhemmat eivät pyri luomaan suhdetta lapsenlapsiinsa, sitä pidän outona.

Mutta sitä en oikein ymmärrä, miksi isovanhempien pitäisi jopa viikottain hoitaa lapsia ihan vaan siksi kun ovat isovanhempia? Voisin kuvitella, että itse mummona hoitaisin välillä mielellään lapsia (erityisesti kun ovat vähän vauvaiän ohittaneita), mutta en ehkä riemusta kiljuen jatkuvasti, pitkiä aikoja ja montaa kerralla (en hoitaisi nytkään montaa pientä kerralla mielelläni).

Vierestä on tullut seurattua, miten uupuneita mummot ovat kun hoitavat lapsia monta viikkoa putkeen loma-aikaan ja muuten. Eivät kehtaa kieltäytyäkään kun haluavat säilyttää välit sukulaisiin. Toisissa perheissä koko arki on rakennettu isovanhempien varaan, ei pärjättäisi ilman. Naristaan hoitoavun vähyyttä mutta omaa apua ei tarjota mihinkään. Silloin pitäisi miettiä, ovatko omat odotukset ihan realistisia ja onko vastuu omasta elämästä ihan hanskassa. Onko tarkoitus, että lapsilla olisi hyvät välit isovanhempiin vai että itse saisi levätä joka viikko.

Sitten on isovanhempia joia ei vaan kiinnosta. Silloin ei voi mitään. Onneksi lapset voivat saada muualtakin tärkeitä aikuisia elämäänsä.[/QUOTE]

Ehkä kirjoituksesta sai väärän kuvan. Tarkoitin että olisi mukavaa jos isovanhemmat joskus hoitaisivat lapsia. Olisi ylipäänsä mukava nähdä heitä vähän useammin. Etenkin että kävisivät välillä kylässä, kerran puolessa vuodessakin olisi jo edistystä.

Kun hoitoavusta puhun, niin mielestäni tasolla neljä kertaa vuodessa ja esim. pari tuntia kerrallaan ei olisi ainakaan liikaa kysytty?

Olemme jo nyt puhuneet miehemme kanssa että jos meillä on etuoikeus joskus saada lapsenlapsia niin toimimme niin kuin entisten naapureiden isovanhemmat. He veivät lapsenlapsensa joka vuosi viikoksi lomalle kanssaan, vanhemmat saivat omaa lomaa. Ja käsittääkseni pari kertaa kuukaudessa lapsi oli viikonloppuna yökylässä isovanhemmillaan. Tämä on mielestäni paljon enemmän kuin mitä voisi "vaatia" jos vaatimaan ryhtyisin, mutta näin haluaisin isovanhempana itse toimia. Oma tilanne on painunut sen verran vahvasti mieleen, että varmasti haluan vaikka pakolla repiä isovanhempana jaksamista ja aikaa jostain että saan olla osa lasteni ja lastenlasteni elämää.

Mutta en ole koskaan uskaltanut vanhemmiltani vaatia mitään, ainoastaan pyytää. En kuulu niihin jotka ylipäätään koskaan ovat "vaatineet" mitään vanhemmiltaan, meillä asia on pikemminkin toisin päin. Osaavat vaatia ja loukkaantuvat herkästi jos asia ei mene niin kuin haluavat.

Ymmärrän että isovanhemmilla on oma elämä, mutta en tiennyt että se on minusta ja lapsistani näin erillinen.

 

[piina]

[QUOTE="akka";24587215]Ei mulla ole mitään isovanhemman vastuuta.Mä olen vastuussa omista lapsistani,en niiden jälkeläisistä.Ne saa luvan kantaa ihan itse vastuunsa tekemistään lapsista,niin munkin on pitänyt tehdä.
Eikä minusta tule koskaan lapsenhoitoautomaattia,mä olen omani hoitanut ja se riittää mulle.[/QUOTE]



Jäin miettimään tuota vastuuasiaa. Virallisesti vanhemman vastuuhan lakkaa lapsen ollessa 18v, mutta käytännössä se jatkuu paljon pidempää. Yleensä vanhemmat pitävät jälkeläisistään huolta niin pitkään, kun itse ovat vain kunnossa. Mielestäni on luonnollista, että esim. hädänhetkellä heitä autetaan. Mietin sitäkin, että itse varmasti ainakin syyttäisisin itseäni, jos lapseni perheessä väsymys (tai esim. lapsivuodemasennus) menisi niin pitkälle, että lastensuojelu joutuisi auttamaan heitä ja jos itse en olisi ensin yrittänyt auttaa.

 

["Henna"]

Tätä et varmasti halua kuulla, mutta mun mielestä olet saanut varsin paljon isovanhemmilta apua. Puolen vuoden ajan joka ainoa viikko. Monet, joilla on oikein hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa ja lapsilla isovanhempiinsa, saavat apua huomattavasti vähemmän. Eivätkä todellakaan ole aikeissa katkaista välejä.

Tämä puolen vuoden viikoittainen 1,5 tuntia oli ns. "pakkorako", ja isäni tajusi tämän. Liittyi omaan lisäopiskeluuni ja olen isälleni edelleen erittäin kiitollinen että hoiti lapsia kun en olisi saanut heitä muuallekaan hoitoon.

Kyseessä oli muuten n. 4,5 kk ja lähes joka viikko, ei aivan joka viikko. Tämän jälkeen hän ei ole lapsia hoitanut kertaakaan ja aikaa tämän jälkeen on vierähtänyt vuoden verran. Lapset eivät ole ylipäänsä nähneet vaariaan nyt pian kolmeen kuukauteen, hänellä ei ole ollut aikaa. Pienempi tuskin pian muistaa isovanhempiaan, sen verran harvoin nähdään.

 

["xxxx"]

Meillä on ihanat isovanhemmat, mutta en käänny heidän puoleensa lastenhoitoasoissa. Ei vain oo tullu koskaan mieleen. Minäkään en näe asiaa niin, että isovanhempien kuuluisi lapsia hoitaa. Mutta toivon kyllä, että sitten kun itsestäni tulee mummo, saisin olla omille lasten lapsille apuna ja tukena silloin, kun tyttäreni sitä apua minulta toivovat.

 

[yyyy]

Vittu mitä ruikuttamista ap. Toiset ei saa lapsiaan koskaan isovanhemmille hoitoon ja sinä kitiset kuin teinipentu kun et pääse omiin menoihis tarpeeksi usein. Minun lapseni eivät ole ikinä olleet hoidossa, yhdet isovanhemmat jäljellä, jotka ovat niin vanhoja etteivät voi enää lapsia hoitaa.

Otahan nainen itseäsi niskasta kiinni. Sinä olet kakarat vääntäny ja myös hoidat ne miehes kanssa. Tehän saatte ihan loistavasti apua isovanhemmilta! Aukaise silmäs ja lopeta tuollainen kiittämätön ruikutus, ihan oikeasti. Sulla on kultalusikka perseessä moniin muihin verrattuna.