Mä en oo mitään

[kotiäiti paniikissa]

Mä en osaa tätä äitihommaa, en saa lasta nukkumaan, syömään, päiväunille...huutaa vaan ja kiukuttelee, isompi ei pärjää koulussa, eikä kenenkään kanssa.
en saa rytmiä päivään, koti on sotkuinen, laps vaan sotkee ja kaaos kasvaa. laps ei tottele mitään, heittelee tavaroita ja särkee kaiken,.mitä saa käsiinsä. en jaksa tätä, seinät kaatuu päälle ja minä makaan sängyssä ja itken. milloin tämä loppuu?

 

[Malviina]

:hug: Ota rauhallisesti, kaikilla on huonoja päiviä. Se olet sinä joka sanot mitä lapset tekevät. Jos sanot toisin ja toimit toisin ei lapset tiedä mitä totella ja eivät siis tottele mitään.
Ottakaa lasten kanssa yhdessä pieni ulkoilu ja sen jälkeen alatte siivoomaan yhdessä :hug:

 

[Tallu -]

Ei se ainakaan sillä itkemisellä lopu :hug: Miksi et saa rytmiä päivään aikaiseksi? Mikä sen estää? Se on minusta se pointti, josta vyyhteäsi pitää nyt lähteä purkamaan, mutta että jotenkin voisin auttaa, niin tarvitsisi tietää syyt siihen miksi et omasta mielestäsi noissa onnistu.

 

[ap]

en tiedä, miksi olen niin avuton. en jaksa lähteä ulos ja sitten juoksen pienen perässä, koska hän ei usko mitään kieltoja, repii tavaroita hyllyistä ja sotkee, sotkee...ei suostu syömään, kaataa maidon, tunkee sormet ruokaan, heuittelee tavaroita ja minä kerään, jos jaksan ja sitten lisäksi huutaa, koko ajan, nälkäänsä ja väsymystään.
haluaisin omaa aikaa, että saisin siivottua, mutta tuo roikkuu koko ajan kiinni minussa ja huutaaaaa...

 

[Malviina]

Minkä ikäinen pieni on? Lähde puistoon tai johonkin muualle leikkimään, anna purkaa kunnolla energiaansa pihalla, sitten syötte kunnon ruoan, jos se ei kelpaa, laitat lapsen pois pöydästä ja annat vasta seuraavalla ruoalla syötävää, kun ruokien väli on n.3h, siinä varmasti tulee nälkä jos ei välillä napsita mitään.

 

[hmmm]

Mä en osaa tätä äitihommaa, en saa lasta nukkumaan, syömään, päiväunille...huutaa vaan ja kiukuttelee, isompi ei pärjää koulussa, eikä kenenkään kanssa.
en saa rytmiä päivään, koti on sotkuinen, laps vaan sotkee ja kaaos kasvaa. laps ei tottele mitään, heittelee tavaroita ja särkee kaiken,.mitä saa käsiinsä. en jaksa tätä, seinät kaatuu päälle ja minä makaan sängyssä ja itken. milloin tämä loppuu?

Jos vie hoitoon, helpottaa. voi pitää hoidossa, ja tulla siivoamaan kodin töiden jälkeen.
Lasetn kanssa se on todella hidasta ja aikaavievää.

 

[Miuski harmailee]

en tiedä, miksi olen niin avuton. en jaksa lähteä ulos ja sitten juoksen pienen perässä, koska hän ei usko mitään kieltoja, repii tavaroita hyllyistä ja sotkee, sotkee...ei suostu syömään, kaataa maidon, tunkee sormet ruokaan, heuittelee tavaroita ja minä kerään, jos jaksan ja sitten lisäksi huutaa, koko ajan, nälkäänsä ja väsymystään.
haluaisin omaa aikaa, että saisin siivottua, mutta tuo roikkuu koko ajan kiinni minussa ja huutaaaaa...

Siltähän tuo kuulostaa, että teillä on varsin energinen pikkuihminen, jonka pitäisi päästä ulos purkamaan pahimmat ja päällimmäiset. Kun siellä saisi juosta, huutaa, telmiä ja touhuta sydämensä kyllyydestä alkaisi ruokakin maistumaan ja unetkin paranisivat.

Kuulostaa kyllä siltä, että itsekin tiedät tämän. Oletko masentunut? Voisitko ottaa neuvolaan yhteyttä ja kertoa, miltä susta tuntuu. Voisit saada apua perheellesi - jonkinlaisen alkusysäyksen, jonka kautta näkisit toivoa ja saisit itsellesi voimia!

 

[Tallu -]

en tiedä, miksi olen niin avuton. en jaksa lähteä ulos ja sitten juoksen pienen perässä, koska hän ei usko mitään kieltoja, repii tavaroita hyllyistä ja sotkee, sotkee...ei suostu syömään, kaataa maidon, tunkee sormet ruokaan, heuittelee tavaroita ja minä kerään, jos jaksan ja sitten lisäksi huutaa, koko ajan, nälkäänsä ja väsymystään.
haluaisin omaa aikaa, että saisin siivottua, mutta tuo roikkuu koko ajan kiinni minussa ja huutaaaaa...

Onhan tuo toki tuttua mullekin muutaman vuoden takaa. Mun lapset ovat nyt 12v, 9v ja 6v9kk, ja nyt jo suren sitä samalla kun olen helpottunut, että kohta he lentävät pesästä. Lapset ovat tosiaankin pieniä vain sen älyttömän lyhyen hetken. Mutta - ei tuo tieto helpota tilannetta sillä hetkellä.
Yritähän vain lähteä sinne ulos, sieltä sä saat itsellesikin uutta virtaa jaksaa muitakin juttuja. Hyvän jaksamisen kolme tärkeää pääasiaa ovat riittävä ravinto, uni ja ulkoilu. Nuo kun ovat kunnossa, niin elämä on paljon helpompaa. Ja ole nyt oman elämäsi sankari, päätä itse omasta elämästäsi millaiseksi se muodostuu, niin sekin jo helpottaa. Älä anna oman laiskuutesi määrätä elämästäsi, vaan kokeile uusia juttuja ja tarkkaile kuinka ne vaikuttavat elämääsi. Tässä siis esimerkkipäiväjärjestys, jota voisit kokeilla vaikka parin viikon ajan ja miettiä miten se palvelee sun elämääsi sen jälkeen:
-herääminen
-aamupala ja muut aamutouhut, vaatteet päälle, pettaa sängyt, siivoa keittiöstä aamupala-astiat ja sotkut pois
-ulos (ulkoilua säästä riippuen ½-2 tuntia)
-lounas (eilistä päivällistä lämmitettynä )
-pienet päikkäreille, isoille vaikka video pyörimään. Tässä vaiheessa saat omaa aikaa lukea lehteä, juoda kahvia, käydä netissä, siivota, mitä nyt milloinkin haluat tehdä
-päivällisen teko ja syönti, lapset leikkii omiaan tai auttavat sua.
-hetki lepäilyä
-paikkojen järkkäily ja imurointi jos tarpeen
-jos ehtii, niin vielä reissu pihalle
-iltapesut ja pusut, pienet nukkumaan
-loppuilta onkin sitten ihan omaa aikaa =)

 

[ap]

Wilkinsin päiäohjelma oli kuin jostain oppikirjasta, todellisuuteni on vähän eri: en jaksa pukea lasta 2-3 kertaa/pv, harrastuksiin kun vien isompaa, on pieni aina otettava mukaan.
ja lapsi ei siis nukahda kuin autoon, jota minulla ei ole joka päivä, enkä jaksaisi aina lähteä nukutusajelulle, vaikka oiskin.
kun teen ruokaa, lapset ei leiki omiaan, vaan tämä roikkuu siis minussa kiinni, niin etten voi liikkua kuin vetämällä jalkaa perässä..kuulostaa huvittavalta, mutta ei tod. ole päivittäin.

 

[vieras]

Kyllä meidänkin päiväohjelma on pitkälti tuo Wilkinsin kuvaaman kaltainen, vaikka usein tuntuu, että elämä on kaukana oppikirjamaisuudesta!!! Mulla on kaks isompaa aamuisin vietävänä kouluun ja eskariin ja iltapäivällä tietty haettavana!(jos ei mies hae tai ole kimppakyytipäivä) Meillä tyttö taas nukahtaa autoon, mut herää, kun auto pysähtyy eli päiväunet jää hakuäivinä siihen ½ tuntiin, mitä hakureissu kestää. Ja sit ollaan väsyneitä ja kiukkuisia.
Ulkoilu helpottaa kaikkien päivää, eihän se pukeminen vie kun pienen hetken kuitenkin!
Lastenohjelmia isommat kattoo, sillä välin siivoilen päivällisen pöydästä, pienin usein pyörii siinä jaloissa "auttamassa", sen jälkeen reilu tunti oleilua, sylissäpitoa, läksyjen tarkistusta, kirjojen lukemista...sit alkaakin iltahommat ja nukkumassa (tai ainakin sängyssä) kaikki on viim klo 21.

Ja kyllä muakin joskus väsyttää ja tympäsee, eikä kjaksais yhtään tätä rumbaa ja sekasotkua, mut oon selvästi huomannu, että kun oon ite oikein kiree ja kiukkunen, niin sillon on lapsetkin!! Ja päinvastoin hyvän tuulen kanssa!!

 

[päivi]

mitä jos soittaisit MLL:sta sinulle lastenhoitajan vähäksi aikaa ja tuulettaisit sillä välin päätäsi. Ottaisit vaikka kerran viikossa tai kahdessa omaa aikaa. Suosittelen myös puhumaan avoimesti neuvolassa asiasta tai varaa aika lääkärille ja kerro sille huolesi, hänen kautta voisit saada kodinhoitajan käymään kotonasi joko lapsia hoitamassa tai muuten.

Voimia sinulle!

 

[Malviina]

Juu meillä myös aikalailla tuon päiväohjelman kaltainen ja kun päivässä on selkeä rytmi, se toimii.
En ihmettele ettei lapsi tee muuta kuin huutaa jalassa kiinni, jos hänellä ei ole mahdollisuutta mennä joka päivä pihalle.
Ei yhden lapsen pukeminen muutaman kerran päivässä voi olla ylivoimainen tehtävä.

 

[Malviina]

Kyllä meidänkin päiväohjelma on pitkälti tuo Wilkinsin kuvaaman kaltainen, vaikka usein tuntuu, että elämä on kaukana oppikirjamaisuudesta!!! Mulla on kaks isompaa aamuisin vietävänä kouluun ja eskariin ja iltapäivällä tietty haettavana!(jos ei mies hae tai ole kimppakyytipäivä) Meillä tyttö taas nukahtaa autoon, mut herää, kun auto pysähtyy eli päiväunet jää hakuäivinä siihen ½ tuntiin, mitä hakureissu kestää. Ja sit ollaan väsyneitä ja kiukkuisia.
Ulkoilu helpottaa kaikkien päivää, eihän se pukeminen vie kun pienen hetken kuitenkin!
Lastenohjelmia isommat kattoo, sillä välin siivoilen päivällisen pöydästä, pienin usein pyörii siinä jaloissa "auttamassa", sen jälkeen reilu tunti oleilua, sylissäpitoa, läksyjen tarkistusta, kirjojen lukemista...sit alkaakin iltahommat ja nukkumassa (tai ainakin sängyssä) kaikki on viim klo 21.

Ja kyllä muakin joskus väsyttää ja tympäsee, eikä kjaksais yhtään tätä rumbaa ja sekasotkua, mut oon selvästi huomannu, että kun oon ite oikein kiree ja kiukkunen, niin sillon on lapsetkin!! Ja päinvastoin hyvän tuulen kanssa!!

Juu tuo pitää paikkansa, että lasten mieliala on täysin kuin vanhemmilla, hyvänä päivänä kaikki on hyvällä tuulella =)

 

[ap]

en voi pyytää apua, menettäisin kasvoni, kaikki muutkin on pärjänneet.
ehkä mä en vaan oikein ole omassa roolissani, en pidä tästä, mutta pakottavista syistä olen tähän joutunut.
ei vaan kertakaikkiaan huvita ja mistä ei pidä, se ei onnistu.
haluan töihin takaisin, mutten vielä voi mennä, sen enempää syitä kertomatta, älkää kysykökään.
kai tämä paska joskus loppuu.

 

[ap]

Juu meillä myös aikalailla tuon päiväohjelman kaltainen ja kun päivässä on selkeä rytmi, se toimii.
En ihmettele ettei lapsi tee muuta kuin huutaa jalassa kiinni, jos hänellä ei ole mahdollisuutta mennä joka päivä pihalle.
Ei yhden lapsen pukeminen muutaman kerran päivässä voi olla ylivoimainen tehtävä.

niin kyllä mä siis menen tuon kans ulos joka päivä, mutta vasta iltapäivällä ja joskus toisen keraan illalla, (kun on pakko ) mutta en jaksa aamusta lähteä.
kyllä ymmärrän, että on vähän kumman kuuloista, mutta kaikilla meillä on omat rasituksemme ja elämämme, erilaisiakin kaikki ovat.
halusin vain vähän aikaa kertoa elämästäni.

 

[päivi]

ei Mll:sta tilattu lastenhoitaja aiheuta kasvojen menetystä? Voithan ottaa sen niinkin että sinulla vaan pyyhkii niin hyvin, jotta voit sellaisen tilata?

 

[mievaan]

en ymmärrä äitejä jotka syyllistävät ap äitiä. Voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu. ei kaikki äidit vaan jaksa elää tiukkaan rytmitettyä arkea ja pitää huushollia tiptop kunnossa, mutta minusta se ei tee heistä huonompia äitejä. ei ne lapset kuole jos ei säännöllistä ulkoilua tai ruokailua tai siistiä kotia olekaan. minä olen tätä mieltä. relaa ap, kaikkee kestää aikansa, yritä saada itsellesi aikaa ilman lapsia, että saisit ladatuksi akkujasi.

 

[Tallu -]

Wilkinsin päiäohjelma oli kuin jostain oppikirjasta, todellisuuteni on vähän eri: en jaksa pukea lasta 2-3 kertaa/pv, harrastuksiin kun vien isompaa, on pieni aina otettava mukaan.
ja lapsi ei siis nukahda kuin autoon, jota minulla ei ole joka päivä, enkä jaksaisi aina lähteä nukutusajelulle, vaikka oiskin.
kun teen ruokaa, lapset ei leiki omiaan, vaan tämä roikkuu siis minussa kiinni, niin etten voi liikkua kuin vetämällä jalkaa perässä..kuulostaa huvittavalta, mutta ei tod. ole päivittäin.

Niin, luonnollinen reaktio sulta onkin alkaa puolustelemaan omaa toimintaasi, vaikka mä yritän tässä vain auttaa sua. Luovu aluksi tuosta ajattelusta, ettet jaksa. Sillä se on se pointti, jolla saat elämääsi järjestystä. Ja enemmän huomiota tuolle pienelle, sitä se sulta roikkumisellaan kerjää. Yritäs jossain vaiheessa ottaa hänet syliin ja kokeile hommien tekemistä yhdellä kädellä. Selitä hänelle samalla, mitä teet. Tai onko pieni jo sen ikäinen, että voisi vaikka osallistua jotenkin ruoan laittamiseen? Keittiöjakkara hellan viereen ja pieni saa laittaa vaikka raaka-aineita kattilaan? Lapsenkin on hyvä tuntea olevansa tärkeä, ja juuri noilla pienillä auttamisilla hän tuntee tärkeytensä. Ja oletettavasti lapset ovat sullekin elämäsi tärkein asia? Tee heidän eteen siis kaikkesi. Yleensä se kyllä vaatii pientä panostusta itseltä (mitä tuossa ylempänä ehdottelin), mutta lopulta sen palkitsee ja pääset helpommalla.

Tuli vielä mieleen, että vietätkö aikaa lasten kanssa lattialla? Luetko heille? Piirrättekö yhdessä, tai muovailetteko?

Kyllä se elämä siitä paremmaksi muuttuu, sun vaan täytyy se itse muuttaa. Kokeilla uusia tapoja ja käytäntöjä, mikä teidän perheelle sopii. Yllä on vain ehdotuksia, mitä voisit kokeilla, eikä niitä ole mikään pakko noudattaa =)

 

[Miuski harmailee]

en voi pyytää apua, menettäisin kasvoni, kaikki muutkin on pärjänneet.
ehkä mä en vaan oikein ole omassa roolissani, en pidä tästä, mutta pakottavista syistä olen tähän joutunut.
ei vaan kertakaikkiaan huvita ja mistä ei pidä, se ei onnistu.
haluan töihin takaisin, mutten vielä voi mennä, sen enempää syitä kertomatta, älkää kysykökään.
kai tämä paska joskus loppuu.

Jos kävisit lääkärillä, jolle kertoisit murheesi. Lääkärillä on vaitiolovelvollisuus, häneltä ei voi asiasi karata kenenkään tietoon. Saisit ehkä jotain lääkitystä, joka auttaisi tuohon toivottomuuteen ja jaksamattomuuteen. Tämä varmasti helpottaisi yleistä mielialaa perheessäsi, jospa vaikka saisit yhteyden koululaiseenkin, kun jaksaisit paremmin.

Tietysti oman ylpeyden nieleminen on vaikeaa ja sen myöntäminen, että ei tule omin voimin toimeen voi sattua. Mutta siinä ei ole mitään pahaa, jos pyytää apua! Ajattelepas asiaa niin päin, että joskus sunkin tilanteesi on parempi ja silloin sä osaat, pystyt ja jaksat auttaa jotakuta toista.

 

[Aamuäree]

Ihana toi päiväohjelma... noinhan se pitäis ja meillä olis tavoitteenakin, oikeesti, mutta huonosti tuntuu luonnaavan.... ne lapset ne lapset :/ ei oikein aina 'istu' ohjelmaan (lue: nuku silloin kun olis nukkuaika)

Tää ei siis ollu irvailua eikä ilkkumista, hyvä pointti. Rutiinit on ne joilla saa päivää pyörimään ellei muuten jaksa. :hug:

Hoitajaa lapselle joksikin aikaa silloin tällöin- se arki kun joskus kaikista superäideistäkin saattaa tuntua ylivoimaselta- eikä sille aina voi mitään.
Kamalaa sitten syytellä itseään ja masentua. Väsyneenä ja uupuneena ei mistään tuu mitään.

Mun nuorimmaiseni oli kans hetken jalassariippuvaa sorttia- mutta se meni ohi :hug: Ja sai siis huomiota!! Nukkui mun vieressäni yöt ja riippui sylissä päivät. Vessareissulle en ottanut..

 

[Nunneliini]

en voi pyytää apua, menettäisin kasvoni, kaikki muutkin on pärjänneet.
ehkä mä en vaan oikein ole omassa roolissani, en pidä tästä, mutta pakottavista syistä olen tähän joutunut.
ei vaan kertakaikkiaan huvita ja mistä ei pidä, se ei onnistu.
haluan töihin takaisin, mutten vielä voi mennä, sen enempää syitä kertomatta, älkää kysykökään.
kai tämä paska joskus loppuu.

tästä tämä asia varmaan johtuu, sä oot päästäny itses liian väsyneeksi kun et ole osannut pyytää apua... samoilla fiiliksillä kuule minäkin oon joskus ollu :hug:

 

[arjesta löytyy iloa]

Wilkinsin päiäohjelma oli kuin jostain oppikirjasta, todellisuuteni on vähän eri: en jaksa pukea lasta 2-3 kertaa/pv, harrastuksiin kun vien isompaa, on pieni aina otettava mukaan.
ja lapsi ei siis nukahda kuin autoon, jota minulla ei ole joka päivä, enkä jaksaisi aina lähteä nukutusajelulle, vaikka oiskin.
kun teen ruokaa, lapset ei leiki omiaan, vaan tämä roikkuu siis minussa kiinni, niin etten voi liikkua kuin vetämällä jalkaa perässä..kuulostaa huvittavalta, mutta ei tod. ole päivittäin.

lapset rakastavat rutiineja, ja ne helpottavat äidin taakkaa. Mutta pelkona on se, että nihin jämähtää ja niitä noudattaa liian orjallisesti.

Mikset siis riko koko systeemiä ja omia vaatimuksia. Anna sotkun olla. Nauti ja rentoudu. Viltti lattialle, ja eväsretki siihen.