Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en tiedä, miksi olen niin avuton. en jaksa lähteä ulos ja sitten juoksen pienen perässä, koska hän ei usko mitään kieltoja, repii tavaroita hyllyistä ja sotkee, sotkee...ei suostu syömään, kaataa maidon, tunkee sormet ruokaan, heuittelee tavaroita ja minä kerään, jos jaksan ja sitten lisäksi huutaa, koko ajan, nälkäänsä ja väsymystään.
haluaisin omaa aikaa, että saisin siivottua, mutta tuo roikkuu koko ajan kiinni minussa ja huutaaaaa...
Onhan tuo toki tuttua mullekin muutaman vuoden takaa. Mun lapset ovat nyt 12v, 9v ja 6v9kk, ja nyt jo suren sitä samalla kun olen helpottunut, että kohta he lentävät pesästä. Lapset ovat tosiaankin pieniä vain sen älyttömän lyhyen hetken. Mutta - ei tuo tieto helpota tilannetta sillä hetkellä.
Yritähän vain lähteä sinne ulos, sieltä sä saat itsellesikin uutta virtaa jaksaa muitakin juttuja. Hyvän jaksamisen kolme tärkeää pääasiaa ovat riittävä ravinto, uni ja ulkoilu. Nuo kun ovat kunnossa, niin elämä on paljon helpompaa. Ja ole nyt oman elämäsi sankari, päätä itse omasta elämästäsi millaiseksi se muodostuu, niin sekin jo helpottaa. Älä anna oman laiskuutesi määrätä elämästäsi, vaan kokeile uusia juttuja ja tarkkaile kuinka ne vaikuttavat elämääsi. Tässä siis esimerkkipäiväjärjestys, jota voisit kokeilla vaikka parin viikon ajan ja miettiä miten se palvelee sun elämääsi sen jälkeen:
-herääminen
-aamupala ja muut aamutouhut, vaatteet päälle, pettaa sängyt, siivoa keittiöstä aamupala-astiat ja sotkut pois
-ulos (ulkoilua säästä riippuen ½-2 tuntia)
-lounas (eilistä päivällistä lämmitettynä )
-pienet päikkäreille, isoille vaikka video pyörimään. Tässä vaiheessa saat omaa aikaa lukea lehteä, juoda kahvia, käydä netissä, siivota, mitä nyt milloinkin haluat tehdä
-päivällisen teko ja syönti, lapset leikkii omiaan tai auttavat sua.
-hetki lepäilyä
-paikkojen järkkäily ja imurointi jos tarpeen
-jos ehtii, niin vielä reissu pihalle
-iltapesut ja pusut, pienet nukkumaan
-loppuilta onkin sitten ihan omaa aikaa =)