T
Turkilmas
Vieras
Miehen fammu kuoli tänään :'( :'( . Hänen poikansa (appiukon veli) oli lauantaina käymässä kylässä fammun kesäasunnolla, jossa viihtyi joka vuosi keväästä myöhäiseen syksyyn. Hän oli alkanut katsoa että fammu on ihan keltainen ja soittanut asiasta appiukolle. Fammu oli ollut sitä mieltä ettei hänellä ole mitään hätää, mutta appiukko oli sanonut tiukasti että ambulanssi pitää soittaa ja pitää lähteä näytille.
Fammu joutuikin sitten samantien osastolle. Pian huomattiin että munuaisissa on häikkää, maksassa samoin ja suola-arvot on ihan sekaisin. Eilen appiukko kertoi että fammu on aika huonossa kunnossa, mutta oli edelleen luottavainen. Sanoi ettei meidän kannata lähteä katsomaan vielä fammua, vaan että odotetaan jos hän pääsee kotiin tai siirretään Turunmaan sairaalaan.
Tänään oli tehty diagnoosi: fammulla oli haimasyöpä, joka oli levinnyt pahasti joka paikkaan. Ja kahdelta fammu oli kuollut :'( .
Hän oli kyllä jo vanha, 87-vuotias, mutta aivan älyttömän hyvässä kunnossa ja dementiakaan ei vaivannut. Hän oli niin pirteä ja reipas ja tosiaan pärjäsi mainiosti yksin kesäpaikallaan. Miehelleni oli viimeksi puhelimessa kertonut että joutuu syömään buranaa kun kolottaa, mutta muuten oli kaikki hienosti.
Ja nyt hän on sitten kuollut :'( . Hän oli mulle kuin oma isoäiti ja pelkäsin tätä päivää. Mies suree omalla tavallaan, kaiketi mielessään miettii asioita ja isommat itkut tulee hautajaisissa viimeistään. Mä vaalin mielessäni ihania muistoja ja itken.
Fammu joutuikin sitten samantien osastolle. Pian huomattiin että munuaisissa on häikkää, maksassa samoin ja suola-arvot on ihan sekaisin. Eilen appiukko kertoi että fammu on aika huonossa kunnossa, mutta oli edelleen luottavainen. Sanoi ettei meidän kannata lähteä katsomaan vielä fammua, vaan että odotetaan jos hän pääsee kotiin tai siirretään Turunmaan sairaalaan.
Tänään oli tehty diagnoosi: fammulla oli haimasyöpä, joka oli levinnyt pahasti joka paikkaan. Ja kahdelta fammu oli kuollut :'( .
Hän oli kyllä jo vanha, 87-vuotias, mutta aivan älyttömän hyvässä kunnossa ja dementiakaan ei vaivannut. Hän oli niin pirteä ja reipas ja tosiaan pärjäsi mainiosti yksin kesäpaikallaan. Miehelleni oli viimeksi puhelimessa kertonut että joutuu syömään buranaa kun kolottaa, mutta muuten oli kaikki hienosti.
Ja nyt hän on sitten kuollut :'( . Hän oli mulle kuin oma isoäiti ja pelkäsin tätä päivää. Mies suree omalla tavallaan, kaiketi mielessään miettii asioita ja isommat itkut tulee hautajaisissa viimeistään. Mä vaalin mielessäni ihania muistoja ja itken.
*hali* Muista, että hän on vierelläsi, näkee ja kuulee sinut 
. Lohduttaa ehkä nytkin.
