Mä olen itkenyt tänään pienen puron verran ja itku vaan jatkuu :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Osanottoni minunkin puolesta. Vaikka suru onkin kova ja vie oman aikansa niin fammunne oli varmasti onnellinen kun sai lähteä "suorilta jaloilta" (tai ainakin melkein). Varmasti oli helpotus kun kuolema tuli äkkiä koska monesti nuo sisäelinsyövät jotka pahasti levinneet saattavat olla kivuliaita ja loppuvaihe on yhtä tuskaa.
 
Fammunne meni varmaan tavoilleen "uskolisena" saappaat jalassa,turhia kärvistelemättä.Silti äkillinen poismeno järkyttää tietty,vaikka iäkäs olikin.Oma fammuni sairasti viimiset pari vuotta tuntematta enää muita kuin lempipoikansa.Vuodeosaston geriatriseen tuoliin uuvahti sit yhtäkkiä 90 vuotiaana.

Jaksamista ja jälleennäkemisen uskoa sulle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Lämmin osanottoni :hug:

Kun suru hellittää, voit ehkä ajatella, että näin jäi kauneimmat muistot. Minun miehen mummi, joka oli meidän tytölle se "oikea" mummi (kun anoppia ei aina ole jaksanut kiinnostaa) menehtyi yllättäen kotiinsa viime syksynä... Saman ikäinen, henkisesti virkeä, ihana ihminen oli. Edellisenä iltana oli puhelimessa meidän tytön kanssa jutellut, ja olivat sopineet yhteisestä torireissusta. Suru meillä kaikilla, tytöllä varsinkin, oli ihan musertava, mutta nyt ajattelemme, ettei onneksi joutunut vuosiksi laitokseen. Vieläkin suren vaan sitä, etten mitenkään saanut häntä hyvästellä. Ja kertoa, kuinka tärkeä hän minullekin oli.

Lämpimiä ajatuksia teille, päivä kerrallaan...

Tuo mustakin pahalta tuntuu, etten voinut hyvästellä. Ja että tämä kesä oli ensimmäinen, jolloin en päässyt käymään tuolla kesäpaikassa. Odotin että hän tulis talviasuntoonsa, jonne olisin voinut lasten kanssa mennä. Fammu kun oli niin ylihysteerinen kaikista vaaroista, ei hän olis jaksanut kahden lapsen kanssa peläten jatkuvasti loukkaantumista jne.

Ja oltiin kovasti menossa sairaalaan häntä katsomaan, mutta sitten tuo lähtö tuli todella yllättäin ja äkkiä.

Meillä fammu ei ollut ihan niin läheinen esikoiselleni, ihan vaan kielimuurin takia (fammu ei osannut suomea, eikä esikoinen pahemmin ruotsia). Mutta fammun tekemä pannari oli maailman parasta :D. Kuitenkin esikoinenkin itki itsensä uneen, eikä halua tulla hautajaisiin. Ottaa se koville siis hänellekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja adora:
:hug:

Oon henkisesti koittanut valmistella itseäni myös suru-uutisiin - Pappa joutui muutamia päiviä sitten sairaalaan, sydäninfarkti. Ja isomummu meni perästä, oli kaatunut, sydämessä oleva joku laite on nyt pois paikoiltaan, leikkaus edessä olisi mutta leikkauksessa suuret riskit 85-vuotiaalle isomummulle. Nyt vielä miehen sisko 19v joutui yllättäen syöpätutkimuksiin (verisyövän )

:attn:

Voi ei :'( . Voimia!!! Toivottavasti saat vielä hyviä uutisia :hug: :hug: :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja 'itni kuoli 84vee:
Menipä samaan putkeen viestini Turkilmaksen kanssa


.Onhan se ikävää mutta olihan hän jo vanha ja varmaan väsynyt vaikka pirteäkin. Suokaamme rauha rauhallisempaan oloon.
Lainaa

Kyllä hän viimeiset vuodet jo myönsi olevansa vanha. Entinen ikinuori, ei suostunut olemaan gamla fammu esikoisellemme, kun ei kuulemma ollut vanha :D. Niinpä hän oli kaikille vaan fammu :heart:

Itsekkäistä syistä olen surullinen. Tiedän että hän oli vanha, tiedän että hän olisi joutunut kitumaan ellei olisi lähtenyt "saappaat jalassa" ja tiedän että hän varmaan jo itsekin toivoi pääsevänsä faffan luokse (joka kuoli 8 vuotta sitten).

Mutta kun mä en olis halunnut hänestä luopua :'(
 
Meidän tytär tuli muistotilaisuuteen, mummi tuhkattiin, ja uurna laskettiin vasta alkukesällä. Muistotilaisuus oli aivan kamalan raskas tytölle, arkun äärellä itki niin, että pelkäsin että pyörtyy. Uurnanlaskuun hän sitten ei omasta tahdostaan enää tullut. Minusta tuntui, että hän pelkäsi, että kaikki haavat revitään auki taas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Osanottoni minunkin puolesta. Vaikka suru onkin kova ja vie oman aikansa niin fammunne oli varmasti onnellinen kun sai lähteä "suorilta jaloilta" (tai ainakin melkein). Varmasti oli helpotus kun kuolema tuli äkkiä koska monesti nuo sisäelinsyövät jotka pahasti levinneet saattavat olla kivuliaita ja loppuvaihe on yhtä tuskaa.

Kiitos tiedosta. Tämä helpottaa, sillä en todellakaan olisi halunnut hänelle kipuja tai tuskaa. Onneksi hän säästyi niiltä, vaikkakin joutui buranaa syömään. Se on kai kuitenkin pientä vielä.

Lääkärit olivat pelotelleet kaiken maailman koneissa elämisestä (tai no, ei tietenkään pelotelleet, vaan kertoneet totuuden), joten ehdottomasti parempi näin. En päässyt hyvästelemään, mutta hän sai mahdollisimman tuskattoman lopun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex-tiinemamma:
Fammunne meni varmaan tavoilleen "uskolisena" saappaat jalassa,turhia kärvistelemättä.Silti äkillinen poismeno järkyttää tietty,vaikka iäkäs olikin.Oma fammuni sairasti viimiset pari vuotta tuntematta enää muita kuin lempipoikansa.Vuodeosaston geriatriseen tuoliin uuvahti sit yhtäkkiä 90 vuotiaana.

Jaksamista ja jälleennäkemisen uskoa sulle!

Kiitos.

Tuo on ollut varmasti hirvittävää, kun fammusi ei ole ollut enää sama ihminen vaikka elossa onkin ollut. Varmasti raskasta aikaa sulle :hug: .
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Meidän tytär tuli muistotilaisuuteen, mummi tuhkattiin, ja uurna laskettiin vasta alkukesällä. Muistotilaisuus oli aivan kamalan raskas tytölle, arkun äärellä itki niin, että pelkäsin että pyörtyy. Uurnanlaskuun hän sitten ei omasta tahdostaan enää tullut. Minusta tuntui, että hän pelkäsi, että kaikki haavat revitään auki taas.

Mä luulen että kunnioitan esikoisen toivetta ja koitan hommata hänelle "hoitopaikan" hautajaisten ajaksi. Saa mennä vaikka jonkun kaverinsa luokse siksi aikaa.
Toki hautajaiset pelottaa häntä eniten siksi, ettei ole koskaan semmoisissa ollut (mun isä kuoli 1,5 vuotta sitten, mutta en halunnut poikaa hautajaisiin monesta eri syystä). En vaan keksi syytä miksi pojan sinne väkisin ottaisin kun tiedän että erittäin herkkänä hän kokisi ne kovin raskaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
Alkuperäinen kirjoittaja 'itni kuoli 84vee:
Menipä samaan putkeen viestini Turkilmaksen kanssa


.Onhan se ikävää mutta olihan hän jo vanha ja varmaan väsynyt vaikka pirteäkin. Suokaamme rauha rauhallisempaan oloon.
Lainaa

Kyllä hän viimeiset vuodet jo myönsi olevansa vanha. Entinen ikinuori, ei suostunut olemaan gamla fammu esikoisellemme, kun ei kuulemma ollut vanha :D. Niinpä hän oli kaikille vaan fammu :heart:

Itsekkäistä syistä olen surullinen. Tiedän että hän oli vanha, tiedän että hän olisi joutunut kitumaan ellei olisi lähtenyt "saappaat jalassa" ja tiedän että hän varmaan jo itsekin toivoi pääsevänsä faffan luokse (joka kuoli 8 vuotta sitten).

Mutta kun mä en olis halunnut hänestä luopua :'(

Ethän ole itsekäs?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitini kuoli 84vee:
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
Alkuperäinen kirjoittaja 'itni kuoli 84vee:
Menipä samaan putkeen viestini Turkilmaksen kanssa


.Onhan se ikävää mutta olihan hän jo vanha ja varmaan väsynyt vaikka pirteäkin. Suokaamme rauha rauhallisempaan oloon.
Lainaa

Kyllä hän viimeiset vuodet jo myönsi olevansa vanha. Entinen ikinuori, ei suostunut olemaan gamla fammu esikoisellemme, kun ei kuulemma ollut vanha :D. Niinpä hän oli kaikille vaan fammu :heart:

Itsekkäistä syistä olen surullinen. Tiedän että hän oli vanha, tiedän että hän olisi joutunut kitumaan ellei olisi lähtenyt "saappaat jalassa" ja tiedän että hän varmaan jo itsekin toivoi pääsevänsä faffan luokse (joka kuoli 8 vuotta sitten).

Mutta kun mä en olis halunnut hänestä luopua :'(

Ethän ole itsekäs?

Olen ja en ole. En olisi halunnut että fammu kärsii, mutta olisin halunnut pitää hänet terveenä ja ihanana itsenään vielä hieman pidempään.
 
Osanotto ja suuri :hug:

Mun äiti lähti kanssa täältä haimasyövän saattelemana, tosin me saatiin diagnoosi "jo" parisen kuukautta ennen kuin aika oli. Se on niin kavala tauti, et kun se yleensä tulee ilmi on jo liian myöhäistä. Toisaalta siinä on myös se, että saattohoito ei ole kovin pitkä ja tuskallinen. Mutta se parikin kuukautta tuntu kovin lyhyeltä ajalta hyvästellä toinen, mutta helpottava aatella ettei toisen tarvinnut maata tuskissaan kovinkaan pitkään. Äiti ei ollut kuin 57-vuotias silloin ja se kaikki tuli ihan puun takaa. Just oltiin melkein ehditty toipumaan isän aivoinfarktista kun tää tuli.

Voimia sulle mielettömästi, suru muuttaa ajan kanssa muotoaan mut ikävä ei koskaan lähde :hug:
 
[/quote]

Tuo mustakin pahalta tuntuu, etten voinut hyvästellä. Ja että tämä kesä oli ensimmäinen, jolloin en päässyt käymään tuolla kesäpaikassa. Odotin että hän tulis talviasuntoonsa, jonne olisin voinut lasten kanssa mennä. Fammu kun oli niin ylihysteerinen kaikista vaaroista, ei hän olis jaksanut kahden lapsen kanssa peläten jatkuvasti loukkaantumista jne.

Ja oltiin kovasti menossa sairaalaan häntä katsomaan, mutta sitten tuo lähtö tuli todella yllättäin ja äkkiä.

[/quote]

TIedän miltä susta tuntuu. Osanottoni. Mä menetin myös äkillisesti isosiskoni (34v.) puolisen vuotta sitten. :`( Suru on edelleen vahvasti läsnä. Siskolta jäi kolme pientä lasta, josta nuorimmaista vielä imetti (8kk) silloin. Uutinen oli kaikille meille läheisille todellinen shokki, jota selvitämme vielä pitkään, läpi elämän, kai. Ajan kanssa varmasti helpottaa, mutta vielä se ei tunnu siltä.
Siskolla olisi vielä ollut tarvetta täällä ja paljonkin! :`(

En kerennyt hyvästellä siskoani, koska välimatkaa on paljon.. Se tuntuu äärettömän pahalta.

Voimia suruunne!


 
Itkeminen auttaa.. surussa!
Itse en pystynyt aluksi itkemään.. suru on nyt enempi läsnä kuin puolisen vuotta sitten. JOkainen suree omalla tavallaan. Mä oli enemmän huolissani muista kuin itsestäni.

T: Se isosiskonsa 34v. menettänyt
 

Tuo mustakin pahalta tuntuu, etten voinut hyvästellä. Ja että tämä kesä oli ensimmäinen, jolloin en päässyt käymään tuolla kesäpaikassa. Odotin että hän tulis talviasuntoonsa, jonne olisin voinut lasten kanssa mennä. Fammu kun oli niin ylihysteerinen kaikista vaaroista, ei hän olis jaksanut kahden lapsen kanssa peläten jatkuvasti loukkaantumista jne.

Ja oltiin kovasti menossa sairaalaan häntä katsomaan, mutta sitten tuo lähtö tuli todella yllättäin ja äkkiä.

[/quote]

TIedän miltä susta tuntuu. Osanottoni. Mä menetin myös äkillisesti isosiskoni (34v.) puolisen vuotta sitten. :`( Suru on edelleen vahvasti läsnä. Siskolta jäi kolme pientä lasta, josta nuorimmaista vielä imetti (8kk) silloin. Uutinen oli kaikille meille läheisille todellinen shokki, jota selvitämme vielä pitkään, läpi elämän, kai. Ajan kanssa varmasti helpottaa, mutta vielä se ei tunnu siltä.
Siskolla olisi vielä ollut tarvetta täällä ja paljonkin! :`(

En kerennyt hyvästellä siskoani, koska välimatkaa on paljon.. Se tuntuu äärettömän pahalta.

Voimia suruunne!


[/quote]

Anteeksi, kun kysyn mutta mihin siskosi kuoli? :( Todella järkyttävää. Olen pahoillani suuresta surustanne. :(
 

Yhteistyössä