Hei
Yritänpä minäkin muutaman rivin. Jos vaikka unten mailla pysyttäis nyt pitempään. Vaihdoimme juuri d-vitamiinivalmisteen Jekovitista Deetippoihin ja nyt siitä sitten tarkkaillaan mahapuruja jne. Olenkin tullut siihen tulokseen, että salapoliisityö jää äitiydestä jälkeen. Kerään vihjeitä ja yritän niitä sitten tulkita. Ja kun huomaan että pieleen meni, niin palataan alkuun.
Tässä pari päivää meni kakkaa puristaessa. Alun joka ruokailun kakkiminen oli vaihtunut kerran päivässä tapahtuvaksi ja nyt sitä sitten väännettiin pari päivää. Meni jo urakkahommiksi. Pieruja pääsee koko ajan - eli pärinäpoika.
Meillä rytmit kun löytyvät, niin seuraavassa hetkessä niihin tulee muutos. Joten en osaa niistä sanoa tarkempaa. Hyvänä päivänä nukutaan 2-3 tuntia ja sitten syönti pullosta (tisut on lomautettu - ei toimineet riittävästi, pumppaus vei niin paljon aikaa, että päätin että kun kuukauden ikään sain melkein äidinmaidolla ruokittua niin aika luovuttaa. Lopussa tuli tunnin pumppauksella vain 15 ml mistä lähdettiin myös laitoksella liikkeelle...). Yöllä unten maille pääsee jo puolen tunnin sisällä, päivällä menee enemmäkin seurustellen jne. Sitteri on meillä on kova sana. Siinä istutaan ja "poristaan" ummet ja lammet. Katon lamppu jopa kiinnostaa enemmän kuin leikkialusta, mutta sekin alkaa nyt hahmottua. Sitten kun on huono päivä - eli mahapuruja niin kaikki meneekin uusiksi. Silloin valvotaan vaikka kellon ympäri.
Mehän tulimme ennen uutta vuotta pohjoiseen mummulaan. Isukki tekee kotona kellon ympäri töitä 7 päivää viikossa yhä edelleen ja tarvitsemme apuja. 9 tunnin matka meni hienosti - ja niin olin stressannut etukäteen. ABC-huoltamolla tapahtui hauska juttu: Odottelimme hoitohuoneeseen pääsyä. Sieltä tuli pieni tyttö äitinsä kanssa ja näki meidän pojun kaukalossa. "Äiti, katso miten pieni vauva" ja seuraavaksi "Saako sitä silittää?" Ja ennen kuin reagoimme, niin tyttö silitteli meidän pojun poskea.
Vaivoina on napaan pesiytynyt napasieni. Sitä yritän desinfiointiaineella puleerata. Toinen ihmettelyn aihe on vauvan ylähuulessa alusta lähtien ollut pieni "vesikello". Pitää kysäistä neuvolassa mistä on kyse. Tällä hetkellä se ei näytä vaivaavan.
Mutta kyllä on työllistävää tämä arki. Ilman omaa äitiäni olisin ihan lirissä. Varsinkin kun isukin työkiireiden odotellaan vielä hellittävän. Yksin ei pääse kauppaan, ei suihkuun parhaimpina (pahimpina?) päivinä. Nytkin kärsin flunssasta - kuume yritti, aivastelen ja nenä vuotaa. Onneksi äiti otti hoitovastuun pahimmiksi päiviksi.
Olisi vain kiva päästä siihen, että yksin pärjäisi paremmin.
Kiva lukea miten teillä menee. Aina kun koneelle ennättää. Tämä on jäänyt siitä mitä odotusaikana ennätti. Lisäksi tv:n katsominen ja lukeminen jne vaikuttaa melko etäiseltä hommalta. Mutta niitä ennättänee sitten taas joskus.. myöhemmin harrastamaan.
Ristiäiset ovat puolentoista viikon päästä. Odottelen tässä papin yhteydenottoa. Nyt taas mentävä - kymmenen minuuttia oli vaavi unten mailla. mahapurut
MaMaLi ja Vaavi huomenna kuusi viikkoa