I
Iiris*
Vieras
Voi hurja Palmuhiiri, melkoinen seikkailu! Onneksi päättyi hyvin. 
Ja onneksi Lenni nukkui, eihän pientä ois voinut rattaista oikein poiskaan ottaa.
Jep, avaimet löytyi heti kun sain yhden kunnon yön nukuttua, eli pe-la. Heräsin aamulla ja muistin minne olin avaimen laittanut. Tallessahan se oli ollut koko ajan. Se on toi tyynyt, joka pelastaa meidän yöunet. Ei ole sattumaa, että nyt on nukuttu jo kaksi yötä 7 tuntia putkeen, just ne kaksi jolloin olen käyttänyt nuhanenälle tyynyä. Siinä hän nukkuu kuin pieni enkeli, ei möngi eikä kitise. Musta alkaa tuntua, että meidän pojalla vois hyvinkin yksikertaisesti valua tuo maito takaisin suuhun vaakatasossa ja se hänet herättää. Ois vähän sukuvika. Ja minähän en ole tilannetta helpottanut, jos olen tulkinnut kitinän näläksi ja tankannut poikaan maitoa. Koska nyt, kun Henkka osaa jo kertoa, haluaako syödä vai ei, niin ei hän oikeasti sitä yhtä usein tarvitse kuin olen luullut.
Mutta, muistin lisäksi mun tunne-elämäkin on valitettavasti taantunut. Se tuntuu olevan ihan samalla tasolla kuin kymmenvuotiaana. Loukkaannun herkästi ja ne kivatkin tunteet tuntuu monta kertaa voimakkaampina kuin ennen aikuiselämän aikana. Nyt alan tajuta monien tuntemieni äitien suoraan sanottuna lapsellista käytöstä. Kyllä se on tää väsymys-hormoonicocktail, joka pistää pöntön sekaisin ja vapauttaa naisen itsehillinnän ja loogisuuden vankilasta.
Mulla taitaa olla alamäkin edessä; ensin alan kytätä ja arvostella ihmisten elämänvalintoja, kuten tupakointia, sitten uskoa siihen, että markkinavoimilla on salaliitto myrkyttää meidät kaikki geenimanipuloidulla ruualla, sitten arvostelen hirveitä tavaramarkkinoita vaikka kannana lapselleni krääsää minkä ehdin, ja lopuksi alan kirjoitella nimettömiä lappusia yhteisiin tiloihin, joissa ojennan ja kasvatan kanssa-asukkaita. Tämä kaikki on väistämätöntä.
Sitä odotellessa mukavaa sunnuntaita kaikille!
Iiris ja Henkka
Ja onneksi Lenni nukkui, eihän pientä ois voinut rattaista oikein poiskaan ottaa.Jep, avaimet löytyi heti kun sain yhden kunnon yön nukuttua, eli pe-la. Heräsin aamulla ja muistin minne olin avaimen laittanut. Tallessahan se oli ollut koko ajan.
Se on toi tyynyt, joka pelastaa meidän yöunet. Ei ole sattumaa, että nyt on nukuttu jo kaksi yötä 7 tuntia putkeen, just ne kaksi jolloin olen käyttänyt nuhanenälle tyynyä. Siinä hän nukkuu kuin pieni enkeli, ei möngi eikä kitise. Musta alkaa tuntua, että meidän pojalla vois hyvinkin yksikertaisesti valua tuo maito takaisin suuhun vaakatasossa ja se hänet herättää. Ois vähän sukuvika. Ja minähän en ole tilannetta helpottanut, jos olen tulkinnut kitinän näläksi ja tankannut poikaan maitoa. Koska nyt, kun Henkka osaa jo kertoa, haluaako syödä vai ei, niin ei hän oikeasti sitä yhtä usein tarvitse kuin olen luullut. Mutta, muistin lisäksi mun tunne-elämäkin on valitettavasti taantunut. Se tuntuu olevan ihan samalla tasolla kuin kymmenvuotiaana. Loukkaannun herkästi ja ne kivatkin tunteet tuntuu monta kertaa voimakkaampina kuin ennen aikuiselämän aikana. Nyt alan tajuta monien tuntemieni äitien suoraan sanottuna lapsellista käytöstä. Kyllä se on tää väsymys-hormoonicocktail, joka pistää pöntön sekaisin ja vapauttaa naisen itsehillinnän ja loogisuuden vankilasta.
Mulla taitaa olla alamäkin edessä; ensin alan kytätä ja arvostella ihmisten elämänvalintoja, kuten tupakointia, sitten uskoa siihen, että markkinavoimilla on salaliitto myrkyttää meidät kaikki geenimanipuloidulla ruualla, sitten arvostelen hirveitä tavaramarkkinoita vaikka kannana lapselleni krääsää minkä ehdin, ja lopuksi alan kirjoitella nimettömiä lappusia yhteisiin tiloihin, joissa ojennan ja kasvatan kanssa-asukkaita. Tämä kaikki on väistämätöntä.
Sitä odotellessa mukavaa sunnuntaita kaikille!
Iiris ja Henkka
Omassakin lähipiirissä pienten lasten vanhemmat ovat usein ärtyneita. Ennen sitä ihmettelin, mutta en enää. Välillä kiukuttelen mitä kummallisimmista pikkuasioista ja sitten myöhemmin nolottaa. 
! Sellaista ihmettä tapahtuu aniharvoin. Jahas, nyt kuulukin jo huutoa..