miehen osallistuminen vauvan yöheräilyihin?

[..... 1234]

Miten teillä muilla hoidetaan yöheräilyt? Meillä hoitaa äiti yksin, alusta asti on näin ollut. Myös silloin kun mies on lomalla ja viikonloppuisin. Joskus oon yrittänyt ehdottaa että mies ottaisi edes aamulla viikonloppuna vauvan esim. klo 06-08 mutta ei suostu... Tietysti jos syötöstä kyse, niin minä hoidan, mutta vauva heräilee muistakin syistä ja saattaa valvoa yöllä esim. yhtäkkiä tunnin ja ne on kaikki mun hoidettavia niin alan olla aika väsy... vauva nyt alle 6 kk.

Kavereiden kanssa kun olen jutellut niin tuntuu että "kaikilla muilla" mies osallistuu tasapuolisesti vauvan yörauhoitteluun myös arki-öisin vaikka mies käy töissä.

Mieheni räjähtää kun vain otankin asian puheeksi ja sanoo ettei voi verrata muihin perheisiin kun ei tiedä koko tilannetta, ja tottahan se on mutta silti haluaisin tietää... Miten olette saaneet miehenne suostumaan siihen?

 

[samat kuviot]

Miehen osallistuminen oli 0 % - naisen 100%

Eikä kellään muulla ollut tilanne tämä.
Kaikilla muilla mies heräsi ainakin kerran viikkoon yösyötölle,
meillä ei kertaakaan.

Mutta tämä koski vain yösyöttöjä, muuten mies osallistuikin yli odotusten kaikkeen,
joten en nostanut isoa äläkkää öistä.

 

[claudia_^]

Minä hoidan yleensä kaikki yöheräilyt (usein!!! vauva 6kk). Mies saattaa silloin tällöin kanniskella jos vauva huutaa kovin.
Aamuisin mies aina vauvan kanssa n. klo 6/7 - 8/9 (viikonloppuisin myöhempään), jotta saan nukkua pari tuntia pidempään.

 

[Yksin hoitanut]

Yksin olen minä hoitanut yöheräilyt&syötöt koko ajan. Tyttö nyt 1v1kk. Joskus harvoin (ehkä noin viisi kertaa koko aikana) mies on viikonloppuaamuna noussut lapsen kanssa ylös. Todella, todella turhautunut ja pettynyt olen tilanteeseen ollut ja kovasti toivon, että lapsen kasvessa& minun työelämään palaamiseni myötä tilanne tasapuolistuu.

 

[molemmat]

Minä olen hoitanut yöt arkisin (vauva 3kk) ja mies yövuoron viikonloppuisin, minä nousen sitten aiemmin ylös, koska olen aamuvirkumpi. vauva herää vain kerran yössä syömään. Jos olen viikolla ollut tosi väsynyt, niin mies on hoitanut yhden yön. Mies tekisi enemmänkin, mutta minusta homma kuuluu ainakin arkisin minulle, sillä en joudu aamulla lähtemään aikaisin töihin.

 

[¨¨]

Meillä lapsi 1 v. Minä (äiti siis) olen hoitanut kaikki yöheräilyt. No, ihan alussa valvottiin molemmat, kun vauva huusi öisin. Mies ei herää lapsen ääntelyihin tai edes itkuun yöllä, joten homma on jäänyt mulle. En jaksa alkaa miestä herättelemäänkään. On mies muutamia kertoja ollut yöllä yksin vauvan kanssa, kun olen ollut "viihteellä", ja silloin hän kai on sitten herännyt vauvan itkuun ainakin siinä vaiheessa kun huuto on ollut riittävän kovaa... Lapsi nukkuu eri huoneessa kuin me. Yöheräilyjä tulee edelleen 3-5 per yö.

 

[¨¨]

Meillä lapsi 1 v. Minä (äiti siis) olen hoitanut kaikki yöheräilyt. No, ihan alussa valvottiin molemmat, kun vauva huusi öisin. Mies ei herää lapsen ääntelyihin tai edes itkuun yöllä, joten homma on jäänyt mulle. En jaksa alkaa miestä herättelemäänkään. On mies muutamia kertoja ollut yöllä yksin vauvan kanssa, kun olen ollut "viihteellä", ja silloin hän kai on sitten herännyt vauvan itkuun ainakin siinä vaiheessa kun huuto on ollut riittävän kovaa... Lapsi nukkuu eri huoneessa kuin me. Yöheräilyjä tulee edelleen 3-5 per yö.

 

[Tiinaliisa]

Meillä isä ei yleensä herää kovin helposti ja lisäksi lapset ovat olleet täysimetyksellä, joten yöhoitovuorot ovat olleet kyllä mun hommia. Tämä tapa on sitten jäänyt päälle, niin että jatkuu imetyksen loputtuakin, koska mies on niin tottunut nukkumaan vaikka olisi millainen meteli. "Pahemmissa" tilanteissa (esim. molemmat lapset huutaa yhteen ääneen) oon herättänyt miehen ja ilmoittanut, että nyt pitää tulla auttamaan. Tulee kyllä mukisematta, kunhan sen ensin saa hereille... Viikonloppuisin ollaan sovittu niin, että toisena aamuna mies saa nukkua pitkään ja toisena aamuna minä.

 

[ModestyB]

Minä olen hoitanut kaikki vauvan yöheräilyt, ihan ok minun puolesta, kun kotona olin. Viikonloppuisin olisin kyllä toivonut, että mies olisi voinut useamminkin ottaa vauvan toisena aamuna, mutta ei onnistunut, kun hän teki usein öisin ylitöitä kotoa käsin ja piti saada nukkua. Vähän siinä oli sellaista, että töissä käyvän on tärkeämpää, "pakko" saada nukkua, vaikka kyllä kotona olevankin on jaksettava. No, jaksoin kuitenkin ok, välillä piti vaan hyväksyä, että oli töttöröö ja jättää kaikki vähänkään haastavammat hommat tekemättä.

Isompien lasten kanssa, imetyksen loputtua etenkin, mies on kyllä osallistunut öihin hyvin. Pomppaa usein sängystä ennen kuin edes tajuan, että toisessa huoneessa huudetaan apua.

 

[Juuli 70]

Meillä minä hoidan yöheräilyt arkisin, mutta viikonloppuisin mies hoitaa vaipanvaihdot ym. Sujuu hyvin niin, enkä muuta odota koska käy töissä...
Ois hienoa jos vauva suostuisi tuttipulloa syömään, niin saisin joskus nukkua läpi yön. Sillä poju herää vain kerran aamuyöllä syömään ja se sujuisi kyllä isinkin kanssa..jos vain saisimme pojun oppimaan tuttipullon...

 

[äitin heiniä...]

...oli/on kaikki heräilyt meillä öisin. Tilanteesta erittäin mukavan (?!!) teki/tekee se, että meillä on kaksoset, jotka vauvasta asti heräsivät usein öisin, tietenkin, syömään. Söivät pieniä määriä kerrallaan... ja pulloruokinnassa, mutta yksin sain syötellä, joten arvanette kuinka paljon nukuin ensimmäisen vuoden aikana. Mies EI HERÄNNYT lasten huutoihin vaikka kuinka lujaa kirkuivat ja kun joskus erehdyin pyytämään apua sain melkoiset kiukkupuuskat niskaani. Kyllä, tiedetään, asialle olisi EHDOTTOMASTI pitänyt tehdä jotain... molemmathan niitä lapsia haluttiin. Tällä hetkellä tilanne on korjaantunut; mies syöttelee ja hoitelee lapsia, joskin mahdolliset yöheräilyt edelleen on mun heiniä. Nyt lapset kyllä ovat jo sen verran isojakin että "osaavat" vaatia äitiä yöllä...

 

[yövalvomiset äidin heiniä]

Meillä hoidin yövalvomiset 100 %:sesti. Alussa yritin saada miestä hoitamaan asiaa, mutta mies ei herännyt, joten sain kiukkuisena töniä häntä hereille. En siis saanut sinä aikana itse nukuttua yhtään, joten totesin, että mitä tässä turhaan kaksi aikuista on valveilla. Pidin itse myös tärkeänä sitä, että mies saa nukuttua riittävästi, koska hän ajaa työkseen autolla paljon, joten en halunnut riskeerata hänen työssä jaksamistaan.

Koska meillä ei ole tukiverkostoja, niin olin vauvan ollessa 6 kk jo aivan loppu. Sen vuoksi pidimme huudatusunikoulun. Se onneksi lopetti vauvan yökukkumiset kuin seinään. Sen jälkeen alkoi oma masentuneisuuskin helpottaa.

Toisen lapsen kohdalla oli sama tilanne. Tosin teimme sen parannuksen, että toinen vanhemmista saa jäädä nukkumaan lauantaisin pitkään ja toinen sunnuntaisin, jolloin itsekin saan paikkailtua univajeita kerran viikossa. Jos mies valvoisi öisin, niin varmasti radikaaliin unikouluun ei olisi ollut tarvetta.

 

[mYöS Kaksosten kanssa ...]

Täällä myös yksi kaksosten kanssa valvonut,
ainoa poikkeus yövalvomisiin oli, kun pojat oli n.3 kk ja otettiin väestöliitosta
( kallis !! ) yöhoitaja, sain nukkua yhden kokonaisen yön.
Meillä oli pienehköt kaksoset, kumpikin n.2500g syntyessään,
joten söivät alussa tunnin välein 24/7 ....olin aika poikki. 4kk iästä lähtien
pojat söi "enää" n. 4 kertaa yössä, ja 10 kk iässä 1 kerran.

Kolmannen lapsen kanssa minä hoidin myös yösyötöt, mutta
se kyllä tuntui äärettömän helpolta kaksosten jälkeen,
kun syöttöjä oli max. 2 kertaa per yö, ja nekin loppui 10 kk iässä.

Tukiverkko tai sukulaisetn apu olisi todella ollut tervetullutta.

 

[meillä osallistutaan]

Meillä kyllä mies osallistuu hyvin yöheräilyihin. Viikolla ihan pitää toppuutella häntä, sillä haluan, että hän saisi nukuttua kun töissä pitää käydä. Silti viikollakin ainakin parina yönä osallistuu hoitoon toppuutteluista huolimatta. Viikonloppuna otan kyllä avun kernaasti vastaan. Yleensä teemme niin, että nukun yhden yön viikonloppuna korvatulppien kanssa eri huoneessa. Meillä ollaan rintaruokinnalla mutta tyttö osaa kyllä pullostakin syödä ja näinä öinä isä hoitaa pullolla syötöt. Täytyy sanoa, että viikossa yksi hyvin nukuttu yö auttaa jaksamaan alkuviikon. Loppuviikon taas jaksaa kun tietää, että kohta saa taas nukkua yhden yön hyvin.

 

[Alessia]

Tämä taitaa olla kiinni aika paljon miehen luonteesta. Toiset ei tosiaan edes herää vauvan itkuun, näin sen kait on luonto suunnitellut Meillä mies saattaa olla se joka ekana hyppää ylös, kun mä vielä kuuntelisin, että loppuuko mölinä itsestään. Eli aika usein tulee sanottua, että anna olla, mä hoidan tämän. Ainoa poikkeus on aamu; jos vauva herää vaikka tuntia ennen kuin pitäis, niin silloin tuntuu että ei prkl, haluun nukkua vielä ainakin puoli tuntia, eli jos siinä vaiheessa nousen rahoittelemaan vauvaa, niin pelkään etten pääse enää nukkumaan ollenkaan... Silloin pyydän miestä asialle. Tosi kiltisti tottelee

Kait se klassinen työjako en tuo edellä mainittu äiti arkisin, isä viikonloppuisin, mutta meillä kyllä mennään tilanteen mukaan. En ole lähtenyt tuollaista vaatimaan kun itsekin saan riittävästi unta palloon.

 

[Sinda]

Minä olen hoitanut yöheräilyt molempien lasten vauva-aikoina, koska imetin heitä. Siinä vaiheessa, kun toinen lapsi syntyi ja esikoinen oli 2 v, vaadin miestä hoitamaan esikoisen satunnaiset heräämiset. Vauvan heräämisten lisäksi en jaksanut enää yhtään ylimääräistä herätystä.

 

[vierastaja]

Meillä mies on herännyt aina yöllä kanssani vaikka olisi ollut kyse vain imetyksestä. Ihmettelimme etukäteen kun eräs pariskunta sanoi sopineensa että he heräävät aina yhdessä että on reilumpaa, ja ajattelimme että siinäpä ovat yhdessä väsyneitäkin, mutta kyllä se oikeesti tuntuu ihan mukavalta kun toinenkin herää ja esim. auttaa saamaan nukkuvan vauva takaisin sänkyyn. Nykyään vauva ei enää syö yöllä, ja välillä käy jopa niin että minä en herää ollenkaan, mutta mies herää vauvan itkuun ja hoitaa takaisin nukkumaan. Miehellä on fyysinen ja tarkkuutta vaativa työ mutta haluaa silti arkenakin herätä. Aamulla ottaa usein vauvan mukaan keittiöön kun menee aamiaiselle ja tulevat herättämään minut vasta kun miehen täytyy lähteä töihin.

Tuli oikeastaan ihan huono omatunto kun tätä kirjoitin, että mies taitaa tehdä kotona ollessaan paljon enemmän kuin minä, mutta näin toimitaan koska hän niin haluaa.

 

[Ihmettelen suuresti]

Onpa monella laiskoja ja/tai itsekkäitä miehiä! Mitä järkeä siinä on, että äiti heräilee joka yö, eikä saa koskaan nukkua? Kenen etu se on, että äiti on väsymyksestä sekaisin vauvan kanssa kotona? Toki mies tarvitsee paljon unta jos käy päivätöissä, mutta kyllähän mies voisi edes viikonloppuisin toisena yönä hoitaa vauvaa ja äiti voisi mennä toiseen huoneeseen korvatulppien kanssa nukkumaan! En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, että minä olisin ainoa valvoja. Meillä mies on hoitanut vähintään yhden tai kaksi yötä viikossa, pahimpina heräilykausina enemmänkin. En olisi jaksanut muuten hoitaa vauvaa, kärsiihän siitä vuorovaikutussuhdekin jos äiti on jatkuvassa univajeessa. Tai kyllähän sitä univajetta riittää vaikka voisi joskus nukkua täyden yönkin. Unen laatu on heikkoa jos jatkuvasti kesken syvimmän unen joutuu heräämään. Meillä lapset päätettiin yhdessä hankkia ja kyllä siihen kuvioon kuuluu se, että mieskin joutuu joskus nousemaan öisin vaikka ikävää onkin.

Minua ihmetyttää eniten se, että miten te kaikki yöt hoitaneet äidit olette ylipäätään jaksaneet heräillä kaikki yöt? Eikö siinä mene jo mielenterveys jos ei koskaan saa kunnolla nukkua??!

 

[Ihmettelen suuresti]

Lisäyksenä vielä, että tietysti jos vauva ei suostu syömään pullosta niin äidin on pakko hoitaa herätykset, mutta sehän ei enää päde sen jälkeen kun yösyötöt jätetty pois. Lisäksi monet vauvat heräävät muutenkin kuin syömään ja olisi kohtuullista jos mies hoitaisi joskus edes niitä heräilyitä. Vauvan voi myös yleensä opettaa pullolle jos tarpeeksi nuorena antaa.

 

[Liila]

Vauvan voi myös yleensä opettaa pullolle jos tarpeeksi nuorena antaa.

Miksi vauva pitäisi opettaa pullolle? Minä ainakin halusin täysimettää molemmat vauvani 6 kk ikäisiksi. Nimenomaan yöimetykset ylläpitävät maidontuotantoa. Tuttipullosta vauvat joivat vain muutaman kerran päiväaikaan, kun minulla oli menoa. Pullovauvoja heistä ei kuitenkaan koskaan tullut. Eipähän tarvinnut vierottaa tuttipullosta.

 

[ModestyB]

Minua ihmetyttää eniten se, että miten te kaikki yöt hoitaneet äidit olette ylipäätään jaksaneet heräillä kaikki yöt? Eikö siinä mene jo mielenterveys jos ei koskaan saa kunnolla nukkua??!

Pitkään nukkuminen ja kunnolla nukkuminen eivät aina ole sama asia. Pienessä kämpässä eivät tulpatkaan auta, kun vauvalle herkistynyt äiti koittaa olla kuulematta vauvan ääntä. Ei minulle ole lepoa, että makaan toisessa huoneessa hereillä kärvistelemässä, kun mies kärvistelee itkevän vauvan kanssa toisessa. Jos menen vielä kauemmas, toiseen asuntoon, niin olen sitä enemmän ihmeissäni ja huolissani pienestä. Kyse ei ole epäluottamuksesta isään, vaan ihan vaan omista vaistoista.

Minulle on helpompaa imettää perhepedissä ja nukkua tai horrostaa samalla. Ei mene keneltäkään perheessä energiaa kokonaan heräämiseen ja ylösnousuun. Kun menee vauvan kanssa nukkumaan, niin unirytmi on sama kuin vauvalla ja herääminen helpompaa kuin jos on herättävä kesken oman syvän unen syklin. Samalla saa pitkän yön aikana yhteensä riittävästi unta ja jaksaa joinain iltoina valvoakin pitempään.

 

[äittä]

Olen edellisen, ModestyB:n, kanssa ihan samoilla linjoilla. Ei minullekaan ole "lepoa" meneminen toiseen huoneeseen, vaan se on enemmän "henkisesti väsyttävämpää" jos "joudun"olemaan erossa vauvasta ja kuulemaan hänen itkuaan isän hoidossa, eikä tässä tosiaan ole kyse etten luottaais isään hoitajana.

Meillä 2 lasta, 2vee ja 4kk ja minä olen hoitanut kummankin yöheräämiset. Tavoite minullakin täysimetys 6kk asti (näin oli esikoisella) ja minusta ok, että minä hoidan nämä imetykset, eikä miehen tartte herätä siihen "pällistelemään"... onhan hänellä kuitenkin työ ja myös pitkiä automatkoja, niin en halua, että siellä ajelee liukkailla teillä rättiväsyneenä. eri juttu onkin sitten viikonloput, silloin toivoisin kyllä häneltä enemmän apuja, esim. la-su yönä olis kyllä ihanaa jos voisi esim. taaperoa lohdutella yöheräämisissä, tai jos vaikka on vauvalla vaipan vaihdon tarvetta yöllä, niin hoitais sen... mutta kyllähä n hän nukkuu sikeesti vaan vieressä eikä edes tiedä yhtään olenko heränny 1 vai 4 kertaa....! välillä toi todella ottaa pannuun, hänellä sit viikonloppuisin virtaa mennä sinne ja tänne (siis yhdessä, esim. ostoksille, kyläilyihin...) ja odottaa multa samaa ja jos meen mukaan hänen "aktiivisuuteen" niin oon maanantaina ihan loppu... arkisin mä koitan välillä vähän levätä jossain välissä ja pistää jopa silmäni kii vaikka vartiksi (jos mahis tähän vain annetaan) mut viikonloppuna olen sitte huomannu, että olenkin VÄSYNEEMPI kun isäkin on kotona - eikä olekin jotenkin nurinkurinen tilanne!? Kaiken järjen mukaan mun kai tarttis saada isältä apua ja kerätä voimia viikkoon....

 

[mYöS Kaksosten kanssa ...]

Ihmettelen suuresti: "Minua ihmetyttää eniten se, että miten te kaikki yöt hoitaneet äidit olette ylipäätään jaksaneet heräillä kaikki yöt? Eikö siinä mene jo mielenterveys jos ei koskaan saa kunnolla nukkua??!"

Joo, kyllä aika usein tuntui, että nyt on tapissaan jaksamiset,
mutta jotenkin silti hoidin yöt, koska olinhan kotona päivät - ja miehen piti
töissä jaksaa, joten en raaskinut öitä valvottaa.
Vaikka lapset oli meillä vain osittaisella imetyksellä alusta asti,
ja täysin pulloruokinnassa 2 kk iästä jokainen,
silti jotenkin minulla itsetunto ei antanut periksi sille,
että mies olisi vielä yöt vauvojen kanssa heräillyt raskaan päivätyön lisäksi.

Ehkä koitin olla liian täydellinen äiti ...

 

[Taukku]

Minä olen hoitanut kaikkien kolmen lapsen kanssa yöheräilyt ja ihan omasta tahdostani. Minkä helkkarin takia miehen pitäisi heräillä, kun minä olen se, joka imettää. Kun mies saa nukkua yöt, niin jaksaa sitten tehdä töitä ja olla lasten kanssa iltaisin, jolloin minä saan levätä. Ihan pienen kanssa pystyy lepäilemään päiväunien aikaan. Isä osallistuu kaikkiin kotitöihin, mitä ei varmastikaan tekisi, jos ei saisi nukkua öisin.

Siitäkö se sitten johtuukin, että pienten lasten vanhemmat ovat niin väsyneitä, kun väkisin valvotaan kaikki yöt yhdessä.

 

[Ihmettelen suuresti]

Kuka on sanonut, että pitäisi hoitaa kaikki yöt yhdessä?? Ei tietenkään. Ilmeisesti ei ole sisälukutaitoa siunaantunut. Kyse oli siitä, että isä heräisi äidin SIJASTA. Minä ainakin nimenomaan sanoin, että usein vauvat heräilevät muustakin syystä kuin nälän takia jolloin isä voisi auttaa niissä heräilyissä ainakin viikonloppuisin. Eihän hän silloin käy töissä! Ja äidin jaksaminen vauvan hoidossakin on tosi tärkeää, eikä kukaan ole niin yli-ihminen, että jaksaa kuukaudesta toiseen jatkuvia herätyksiä ilman, että se vaikuttaa mielialaan tai jaksamiseen. Vauvallahan on varsinkin alkuun ihan eri unisykli kuin aikuisella ja vauva usein herättää aikuisen kaikkein syvimmän unen keskeltä. Ja myös sanoin, että jos äiti on kerran vauvan kanssa heräillyt paljon niin eikö isä voisi sitten hoitaa edes niitä taaperovaiheen yöheräilyjä edes joskus? En sitten tiedä onko teillä lapset vain äidin oma projekti, mutta meillä ainakin lapset on hankittu yhteisellä päätöksellä ja silloin odotan, että mies osallistuu myös yöheräilyihin edes joskus. Ja jos kotona ei saa nukuttua toisessa huoneessa korvatulpilla (oletteko oikeasti kokeilleet esim. silikonikorvatulppia, niistä ei juuri ääni tule läpi?) niin voihan sitä sitten mennä vaikka kaverin/sukulaisten luo tai hotelliin edes yhdeksi yöksi, että saa edes vähän nukuttua univajetta pois.

Kai tässä on sitten taustalla joku tarve olla täydellinen äiti tmv, mutta luulisi, että mieskin kokisi huonoa omaatuntoa jos posottelee kaiket yöt ja vaimo heräilee lasten takia kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ei ole kovin tasa-arvoista ei. Itse ainakin koitan pitää huolta myös omasta jaksamisesta enkä koe sitä pätkääkään itsekkääksi, että pyydän miestä joskus hoitamaan yöheräilyjä, eikä kyllä useimmiten tarvitse edes pyytää vaan hän ehdottaa sitä itse viikonloppuisin. On ihan eri tunne saada joskus nukkua täysiä öitä, voi parisuhdekin paremmin, eikä tarvi keskustelupalstoilla käydä itkemässä elämän kurjuutta.

Ja Liila, ei vauvasi kuitenkaan olleet täysimetyksellä jos kerran pullosta päivisin joskus saivat, joten mikä ero siinä on, että mies olisi joskus yölläkin syöttänyt pullosta. Ei mitään eroa. Ei maidontuotanto siitä mihinkään vähene jos yhden yön viikosta olet imettämättä, ei kannata liioitella.

Kun täällä aloittaja kysyi, että miten muut ovat "saaneet miehen suostumaan yöhoitamisiin" niin mielestäni aika outo kysymys. Ei kun vaan sanot suoraan miehelle, että "nyt en enää jaksa, nyt on sun vuoro välillä". Ja sitten vaan toiseen huoneeseen nukkumaan niin eiköhän sen miehenkin laiska perse nouse sieltä sängystä ylös, kun vauva itkee!

Tsemppiä vaan kaikille yliäideille ja koittakaahan ottaa joskus rennosti ja jakaa sitä hoitovastuuta, voi se omakin kuuppa paremmin.