Minä olen kahden lapseni kanssa hoitanut äitiys- ja vanhempainloman aikana kaikki yöheräämiset. Syynä on se, että herään herkemmin vauvan itkuun, minulla on paremmat taidot vauvan tyynnyttämiseen, kumpaakaan vauvaa ei ole opetettu tuttipullolle ja haluan tarjota miehelle mahdollisuuden kunnon yöuniin. Alussa yritin, että tönin miestä hereille, mutta en saanut unta, vaan kuuntelin, miten mies pärjää vauvan kanssa. Päinvastoin saatoin hermostua, jos mies ei saanut vauvaa tyyntymään, jolloin jouduin joka tapauksessa nousemaan ja antamaan vauvalle maitoa.
Mieheni on tuonut palkkapussin kiltisti kotiin, ei juo eikä polta tupakkaa, ei pelaa rahapelejä eikä konsolipelejä, vaan oma-aloitteisesti siivoaa ja vaihtaa kakkavaipat jne. Hän myös hoitaa itsenäisesti lasten kylvetykset ja käy heidän kanssaan ulkona pulkkamäessä jne, joten minua ei ole haitannut, vaikka vauva-aikana roolijakomme on ollutkin perinteinen (esim. mies tekee lumityöt samalla, kun esikoinen on hänen kanssaan ulkona ja sillä aikaa minä teen ruokaa ja olen sisällä vauvan kanssa), koska osaamme kumpikin tehdä asiat juuri sen perinteisen roolijaon mukaan. En ole kokenut tarpeelliseksi lähteä muuttamaan hyvinsujuvaa rutiinia vain siksi, että se herättää jossakussa ärtymystä.
Meillä myös lasten ikäeroksi on tarkoituksella valittu pidempi pätkä (4 vuotta), jotta olen siinä välissä saanut nukuttua kunnolla, kerättyä voimia, olen ollut töissä hankkimassa kunnolla äitiyspäivärahaa varten perusteita ja lainaa on lyhennetty urakalla. Jos olisimme hankkineet lapset esim. 1,5 vuoden ikäerolla, niin voi ollakin, että parisuhteelle ratkaisumme olisi ollut liian rankka.
Jos vielä kolmannen hankimme, niin sen hankkiminen siirtyy varmasti myös pidemmälle, jotta itse jaksaa varmasti hoitaa vauvan ilman suuria parisuhdekriisejä.
