Mieheni pudotti pommin: toinen nainen.

[särkynyt nyt]

Yli kymmenen yhteisen vuoden jälkeen mies sitten pudotti aivan yllättäin melkoisen pommin. Kuulema ollut jo pitkään ahdistunut ja voinut huonosti suhteessamme. Ja rakastunut toiseen naiseen, jota tapaillut jo jonkin aikaa.

Sikäli kummallista, että en ole miehestä huomannut mitään ahdistusta tai pahoinvointia. Ihan on sanonut, kuinka kotona on mukava olla, sanonut välittävänsä minusta jne. siis kaikki ollut mielestäni ihan yhtä hyvin kuin aina.

Mies sanoin olevansa ajatuksiltaan aivan sekaisin ja että hänellä on joku kriisi. Haluaa miettiä asioita. Tarkoittaa, että on vain töissä, ei tule kotiin ja puhelimellakaan ei saa enää kiinni. Yksin olen ihanassa kodissamme, jonka luulin olevan hänellekin hyvä paikka.

Loukkaa todella paljon, että hän yhtäkkiä ilmoitti näin. Voivansa huonosti kanssani ja että on uusi nainen kuvioissa. Ilmeisesti aikoo muuttaa kokonaan pois ja alkaa tämän naisen kanssa.

Sydämeni on ihan riekaleina. Olen vain maannut sängyssä ja itkenyt. Ihan oikeasti rakastan miestäni ja luulin että olemme yhdessä loppuelämämme.

 

[Saman kokenut]

Olen pahoillani tilanteestasi. Tiedän että varmasti sattuu ja lujaa. En kuitenkaan usko, että miehelläsi mitään sen kummempaa "kriisiä" ole kuin että on nyt rakastanut toiseen ja tuntee siitä syyllisyyttä.

 

[no]

On aivan hirveää, että tuolla tavalla saa loukata puolisoaan. Hirveää, että toisen voi sairastuttaa ja samalla itse pettää ja tuntee mielihyvää toisen kanssa. Siis niin tuomittavaa kuin vain ikinä voi olla.

Nyt sitten soitat heti parhaimalle ystävällesi ja pyydät häntä luoksesi. Puhu, kirjoita, tiedä, että olet syytön tuohon hirveyteen. Lähetän sinulle voimia, elämä voittaa.

 

[sabina.]

Enpä lähtisi nyt tuomitsemaan ketään ihan noinvain. Jos mies on kerran voinut huonosti suhteessa, niin sitten hän on voinut huonosti suhteessa. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos ei toista enää rakasta, niin sitten ei. Ei se ole mitenkään tuomittavaa. Mies on varmaan yrittänyt sinnitellä suhteessa, mutta ahdistus vienyt voiton. Ja silloin on helppo ihastua toiseen. Hyvin inhimillistä.

Ei kai tuossa muu auta kuin vain antaa ajan kulua ja itkeä itkut ja katsoa taas eteenpäin. Ero on aina rankka prosessi, mutta kyllä niistä selviää, vaikka välillä tuntuu, ettei.

 

[no]

Enpä lähtisi nyt tuomitsemaan ketään ihan noinvain. Jos mies on kerran voinut huonosti suhteessa, niin sitten hän on voinut huonosti suhteessa. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos ei toista enää rakasta, niin sitten ei. Ei se ole mitenkään tuomittavaa. Mies on varmaan yrittänyt sinnitellä suhteessa, mutta ahdistus vienyt voiton. Ja silloin on helppo ihastua toiseen. Hyvin inhimillistä.

Ei kai tuossa muu auta kuin vain antaa ajan kulua ja itkeä itkut ja katsoa taas eteenpäin. Ero on aina rankka prosessi, mutta kyllä niistä selviää, vaikka välillä tuntuu, ettei.

Juu, hyvin inhimillistä? Miksi inhimillisyyteen kuuluu raiskaus.

"Jos mies on kerran voinut huonosti suhteessa, niin sitten hän on voinut huonosti suhteessa. Ei siitä pääse yli eikä ympäri."

Onpa vertaistukea, olisit voinut aivan hyvin jättää viestisi lähettämättä.

 

[been there, done that]

Onpa vertaistukea, olisit voinut aivan hyvin jättää viestisi lähettämättä.

No minkä ihmeen takia koko akkaväen elleissä pitäisi puhjeta kyyneliin, jos yhdellä on tapahtunut elämässään henkilökohtainen kriisi?

Mitä vertaistukea ja apua on siitä, että kaikki romahtavat nyyhkyttämään ja voivottelemaan, kun asiasta on kuultu vain yksi puoli? Miksi miehen huono olo suhteessa on jotenkin vähäpätöisempää, kun aloittajan kärsimä pettymys? Jotain pettymystä lienee miehelläkin ollut...

Kenelläkään ei ole velvollisuutta 'ymmärtää' ja purematta niellä kaikkea tänne kirjoitettua ja se on jokaisen kirjoittajan tiedostettava. Missään vaiheessa tänne kirjoittaessa ei edellytetä sitoutumista mihinkään 'vertaistuen' antamiseen.
Joskus olisikin terveellisempää tarkastella asioita kokonaisuuksina ja useammalta puoleta, kuin vain lysähtää heti samaan läjään nyyhkimään.

 

[no]

Onpa vertaistukea, olisit voinut aivan hyvin jättää viestisi lähettämättä.

No minkä ihmeen takia koko akkaväen elleissä pitäisi puhjeta kyyneliin, jos yhdellä on tapahtunut elämässään henkilökohtainen kriisi?

Mitä vertaistukea ja apua on siitä, että kaikki romahtavat nyyhkyttämään ja voivottelemaan, kun asiasta on kuultu vain yksi puoli?

Uskomatonta! Sanokaa nyt, että teillä on jokin tilapäinen häiriö meneillään. Minä en alennu koskaan syyllistämään petettyä, mutta teiltä sekin näkyy onnistuvan. Osaatteko edes hävetä?

 

[en ymmärrä]

Saahan ihmisillä olla kriisejä, pahaa oloa ja tunnetta siitä, että jotain pitäisi tehdä, mutta eikö ihmisellä ole juuri sen takia puhekyky, että hän voi ilmoittaa PUOLISOLLEEN siitä, että sorry, mutta näin ei voi jatkua? Minusta on TÖRKEÄÄ, että mies uskottelee vaimolleen, että kaikki on hyvin ja sitten yhtäkkiä tekee päätöksen, että ei haluakaan jatkaa.

Ehkäpä Sabina ja BTDT ovat sitä mieltä, että omat asiat ovat omia asioita eikä niillä tarvitse puolisoa vaivata, vaikka se sitten tarkoittaisi eroa suoralta kädeltä.

Jos minun puolisoni olisi ahdistunut (olipa syy mikä tahansa), niin minä kyllä haluaisin tietää siitä. Jos mieheni haluaisi miettiä sitä, että haluaako jatkaa kanssani, niin minä haluaisin olla tietoinen, jotta osaan olla varautunut siihen, että ero voi tulla.

Olen edelleen sitä mieltä, että jos parisuhteessa menee huonosti tai on epävarma siitä, että haluaako jatkaa, niin sitä ongelmaa käsitellään ENSIMMÄISEKSI puolison kanssa ja jos se ei tuota tulosta, niin sitten esim. ystävän, psykologin tms. henkilön kanssa. Joskus nimittäin parisuhteessa osapuolet takertuvat ihan pieniin ärsyttäviin asioihin näkemättä niitä hyviä asioita ollenkaan. Jos asioita pyörittelee vain päässään, niin ilman ulkopuolisen näkemystä siitä noidankehästä voi olla tosi vaikea päästä irti.

Alkuperäiselle kirjoittajalle: Tsemppiä sinulle. Voi olla, että miehesi on niin sekavissa fiiliksissä, että hän on mennyt siitä, mistä aita on matalin eli hän on hakenut apua tilanteeseen pettämällä. Valitettavasti hänen olisi pitänyt ekaksi jutella sinun kanssasi tai ainakin ottaa ero ja kun ajatukset ovat selvät, niin vasta sen jälkeen etsiä uutta kumppania. Todella kelju tilanne mieheltäsi lähteä hakemaan omaan sekavaan oloon helpotusta toisesta naisesta.

 

[no]

Höh, valetta tuo paha olo on, panettanut sitä on.

 

[Mira Irena]

Luulenpa vaan, että tässäkin on vain tapahtunut toiseen naiseen ihastuminen ja kun on alkanut "polttaa," on pakko ilmaista asia vaimolle ja pakko sanoa jotain syyksi. Joten se on sitten tuo ahdistuminen suhteessa. Just joo. Pitäisi miehen kyllä pystyä myös selittämään, mitä tuo ahdistus sitten itse asiassa sisällään pitää. Eli MIKÄ itse asiassa siinä suhteessa ahdistaa.

Ettei vain ahdistaisi se, että kuviossa on toinen nainen, ja sitä on niin vaikea sovittaa yhteen jo olemassaolevan parisuhteen kanssa. Muuten menisi loistavasti.

Olen nimittäin sitä mieltä, että jos pitkässä parisuhteessa toista alkaa ahdistaa, ja vielä pitkään, kuten tuossa mies oli ilmoittanut, niin kyllä sen toinenkin osapuoli huomaisi. Pakostakin sellainen "ahdistaminen" heijastuisi koko suhteeseen. Mutta tässä tapauksessa vaimo ei ollut siis huomannut mitään vaan kaikki tuli kuin salamana taivaalta. Ei oikein tunnu uskottavalta.

No totta hemmetissä on kriisi ja on ajatukset sekaisin, kun on mennyt möhlimään asiansa. Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Ehkä ei aivan heti yhtään mitään.

Anna miehen tehdä ratkaisunsa itse, vaikka se vaikealta nyt tuntuisikin.

 

[been there, done that]

Uskomatonta! Sanokaa nyt, että teillä on jokin tilapäinen häiriö meneillään. Minä en alennu koskaan syyllistämään petettyä, mutta teiltä sekin näkyy onnistuvan. Osaatteko edes hävetä?

Uskomatonta! Jos tämä nimenomainen asia nyt sattuu olemaan se, missä et 'alennu' itseäsi liottamaan, niin monessa muussa kyllä.

Minulla ei ole vastaavaa 'näkijän lahjaa', että voisin pelkästään tuon aloituksen perusteella langettaa tuomion, kuka on suhteessa se suurin väärintekijä. En edes alentuisi moiseen.

Enemmän minua hävettäisi kuvitella muista jotain tietäväni ja alkaa vielä kirjoittaa niitä kuvitelmia 'tosina' vaikka elleihin.

 

[eräs peräs]

Syyllistämättä ketään, niin käsi sydämelle, onnellisessa parisuhteessa elävä ei petä.

On tietysti kurjaa jos sitä pahaa oloaan ei osaa ilmaista, tai yrittää ilmaista eikä toinen tajua. Omaa pahaa oloa voi olla vaikea puhua sanoiksi, ja ehkä se ilmeneekin helpommin tekoina kuin sanoina.

Eivät ihmiset pomollekaan välttämättä kehityskeskustelyssa uskalla sanoa mikä mättää oikeasti. Samoin parisuhteessa on helpompaa valehdella kaiken olevan ok, vaikkei olekaan.

Nyt on tosiaan keskustelun paikka. Sellaisen keskustelun jonka jälkeen ei pelkästään luulla että toinen ajattelee samoin kuin itse, vaan oikeasti tiedetään missä mennään.

 

[been there, done that]

Olen nimittäin sitä mieltä, että jos pitkässä parisuhteessa toista alkaa ahdistaa, ja vielä pitkään, kuten tuossa mies oli ilmoittanut, niin kyllä sen toinenkin osapuoli huomaisi. Pakostakin sellainen "ahdistaminen" heijastuisi koko suhteeseen. Mutta tässä tapauksessa vaimo ei ollut siis huomannut mitään vaan kaikki tuli kuin salamana taivaalta. Ei oikein tunnu uskottavalta.

Ei tunnu uskottavalta, ei. Mutta kun vaihtoehtoja on useampiakin, miksi asia tuli kuin 'salama kirkkaalta taivaalta'. Osaatteko nonottelijan keksiä itse vaikka kolmea sellaista?

 

[naine]

Olen nimittäin sitä mieltä, että jos pitkässä parisuhteessa toista alkaa ahdistaa, ja vielä pitkään, kuten tuossa mies oli ilmoittanut, niin kyllä sen toinenkin osapuoli huomaisi. Pakostakin sellainen "ahdistaminen" heijastuisi koko suhteeseen. Mutta tässä tapauksessa vaimo ei ollut siis huomannut mitään vaan kaikki tuli kuin salamana taivaalta. Ei oikein tunnu uskottavalta.

Ei tunnu uskottavalta, ei. Mutta kun vaihtoehtoja on useampiakin, miksi asia tuli kuin 'salama kirkkaalta taivaalta'. Osaatteko nonottelijan keksiä itse vaikka kolmea sellaista?

Näin voisi päätellä,kun olet noin puolustuskannalla.

 

[ollut nähnyt ja kokenut]

Minulle kävi juuri samalla tavalla. Itse asiassa suhde mieheen oli hyvinkin kiihkeä ja intohimoinen samalla kun hänellä oli ollut toinen. Eli höyläsi molempia samaan aikaan ja intoa toki riitti, kai se oli niin kiihottava tilanne suihkia sängystä toiseen. Toi lahjoja, vei matkoille, kehui ihanaksi, kauniiksi, seksikkääksi jne kaikkea shittiä. Omanikin yritti syyksi kovasti selittää kriisiä ja pahaa oloa kun paljastui. Ei uponnut.

Toki se miestä innostaa ja hivelee kun saa kahta paneksia samanaikaisesti. Ja se on kriisin paikka kun homma paljastuu. Eli kyllä tuollainen voi tulla todellakin puolisolle kuin salama kirkkaalta taivaalta.

 

[eräs peräs]

Minulle kävi juuri samalla tavalla. Itse asiassa suhde mieheen oli hyvinkin kiihkeä ja intohimoinen samalla kun hänellä oli ollut toinen. Eli höyläsi molempia samaan aikaan ja intoa toki riitti, kai se oli niin kiihottava tilanne suihkia sängystä toiseen. Toi lahjoja, vei matkoille, kehui ihanaksi, kauniiksi, seksikkääksi jne kaikkea shittiä. Omanikin yritti syyksi kovasti selittää kriisiä ja pahaa oloa kun paljastui. Ei uponnut.

Tuo on kuulemma ihan normaalia. Sivusuhde parantaa sitä virallistakin suhdetta. Monista tulee toisaan innokkaampia rakastajia samaan aikaan, kun on toinen nainen kierroksessa.

 

[no]

Luulenpa vaan, että tässäkin on vain tapahtunut toiseen naiseen ihastuminen ja kun on alkanut "polttaa," on pakko ilmaista asia vaimolle ja pakko sanoa jotain syyksi. Joten se on sitten tuo ahdistuminen suhteessa. Just joo. Pitäisi miehen kyllä pystyä myös selittämään, mitä tuo ahdistus sitten itse asiassa sisällään pitää. Eli MIKÄ itse asiassa siinä suhteessa ahdistaa.

Ettei vain ahdistaisi se, että kuviossa on toinen nainen, ja sitä on niin vaikea sovittaa yhteen jo olemassaolevan parisuhteen kanssa. Muuten menisi loistavasti.

Olen nimittäin sitä mieltä, että jos pitkässä parisuhteessa toista alkaa ahdistaa, ja vielä pitkään, kuten tuossa mies oli ilmoittanut, niin kyllä sen toinenkin osapuoli huomaisi. Pakostakin sellainen "ahdistaminen" heijastuisi koko suhteeseen. Mutta tässä tapauksessa vaimo ei ollut siis huomannut mitään vaan kaikki tuli kuin salamana taivaalta. Ei oikein tunnu uskottavalta.

No totta hemmetissä on kriisi ja on ajatukset sekaisin, kun on mennyt möhlimään asiansa. Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Ehkä ei aivan heti yhtään mitään.

Anna miehen tehdä ratkaisunsa itse, vaikka se vaikealta nyt tuntuisikin.

Todella hyvä vastaus, kyllä alkaa miestä ahdistamaan kun menee hommat päin mäntyä.
Ja vaikka mikä menisi suhteessa pieleen, niin se EI OIKEUTA PETTÄMÄÄN.

ne jotka nyt täällä puolustelevat miestä, niin ovat itse pettureita ja toisen selän takana pelaajia, sillä he saavat tälaisista asioista oikeutuksen tekosilleen ja jotenkin se pettäminenkin on itselleen todisteltava. En nyt ala muistelemaan sitä rimpsua...

 

[eräs peräs]

Todella hyvä vastaus, kyllä alkaa miestä ahdistamaan kun menee hommat päin mäntyä.
Ja vaikka mikä menisi suhteessa pieleen, niin se EI OIKEUTA PETTÄMÄÄN.

ne jotka nyt täällä puolustelevat miestä, niin ovat itse pettureita ja toisen selän takana pelaajia, sillä he saavat tälaisista asioista oikeutuksen tekosilleen ja jotenkin se pettäminenkin on itselleen todisteltava. En nyt ala muistelemaan sitä rimpsua...

Ei tietysti oikeuta pettämään. Kukaan ei ole niin väittänytkään. Mutta pettäjä on harvoin myöskään yksin syyllinen.

Tämän kun pystyy itselleen myöntämään, antaa itselleen myös mahdollisuuden parempaan parisuhteeseen ja mahdollisuuden uuteen alkuun.

Minä en tajua, mitä aloittaja hyötyy siitä, että täällä haukuttaisiin kilpaa hänen miestään ja itkettäisiin yhdessä.

Mitä kukaan hyötyy ylipäätään, ellei avaa itseään uusille näkökannoille. Vain se mahdollistaa muutoksen myös parempaan.

Viimeisiä syytöksiäsi en viitsi edes kommentoida.

 

[mutta mutta]

Eikös monet suhteet pääty juuri tuolla tavoin? Toinen on rakastunut johonkuhun uuteen. Eihän tuossa ole kyse yhdestä pettämisestä, jos mies on tapaillut jo jonkun aikaa sitä toista naista.

Ymmärrän hyvin ap:n tuskan, mutta ehkeipä mieskään ole tahallaan mennyt rakastumaan. Yleensähän ihminen on huonossakin suhteessa mieluummin kuin yksin, ja niinpä moni hyppääkin huonoksi kokemastaan suhteesta suoraan uuteen.

 

[eräs peräs]

Eikös monet suhteet pääty juuri tuolla tavoin? Toinen on rakastunut johonkuhun uuteen. Eihän tuossa ole kyse yhdestä pettämisestä, jos mies on tapaillut jo jonkun aikaa sitä toista naista.

Ymmärrän hyvin ap:n tuskan, mutta ehkeipä mieskään ole tahallaan mennyt rakastumaan. Yleensähän ihminen on huonossakin suhteessa mieluummin kuin yksin, ja niinpä moni hyppääkin huonoksi kokemastaan suhteesta suoraan uuteen.

Eikä sitä rakastumistakaan kai voi määrärä..

Toki olisi kauniimpaa päättää ensin entinen suhde ennenkuin hyppää uuteen. Mutta eipä niitä kaikkia asioita aina hoideta niin kauniisti. Valitettavasto

 

[kyökkipsykologi]

"Mitä kukaan hyötyy ylipäätään, ellei avaa itseään uusille näkökannoille. Vain se mahdollistaa muutoksen myös parempaan."

Uusimmassa Me Naiset lehdessä tunnettu amerikkalainen näyttelijä aikoo kotipsykologiksi jos näyttelijän ammatti jää taka-alalle. Hän jo antaa kelpo parisuhdeohjeita ystävilleen.

Ei Elleistä vedenpitäviä ohjeita parempaan elämään edes tarkoitus ole saada.
Täällä on nimettömänä hyvä helpottaa oloaan.

Kun minulla elämä levisi käsiin miehen poistuttua kotoa en roikkunut netissä.
Kävin töissä vessassa huuhtelemassa kylmällä vedellä kasvoja ja olo helpottui hetkeksi.

Lueskelin äsken Ellit/Kristallipallo/Kanavapalstaa. Sieltä löysin ketjun jossa puhuttiin viidennestä ulottuvuudesta.

Joskus tekisi mieli uskoa noihin henkinen kehitys juttuihin. Olisin muka valinnut syntymäperheeni. Oppisin elämästä vaikeuksien kautta ja antaisin lähimmäisille kaiken anteeksi.

Mutta kuolevaisena ja tavallisena Ellinä en ole siihen kyennyt. Olen ollut erittäin syvästi loukkaantunut huonoon kohteluun. Olen antanut samalla mitalla takaisin ja kierre on mennyt huonompaan suuntaan. Sitten vuosien päästä asiat ovat menettäneet merkityksensä. Vain ihmetellen mistä ihmeestä sain energiaa joutavaan riehumiseen.

Mutta elämässä on erilaisia kehitysvaiheita. Leikit on leikittävä loppuun.

Vaihdoin aamulla netin hiiren vasemmalle puolelle ja totuin siihen nopeasti.
Toivottavasti olkapääni alkaa toipua. En millään viitsi lähteä henkimaailman polulle
ja pyytää Kristallipallopalstalta kaukoenergiaa.

Itkut on itkettävä. Jokainen Elli auttaa ja tukee parhaan taitonsa mukaan.
Kirjoittelin muutama vuosi sitten Kristallipallopalstalla vakionimimerkillä. Autoin erittäin hädässä olevaa naista. Mainitsin onneton asiasta toisella palstalla ja nainen pahoitti mielensä. Asiasta alettiin vääntää kättä ko. palstalla ja lopetin palstalla pyörimisen. Aloin viihtyä Ellit 50+ palstalla.

Palsta on nykyään melko hiljainen. Ei siellä oikein juttu luista.

Kyllä sinä ap. selviät vaikeuksista. Niin selvisin minäkin. Mieskin voi nykyään melko hyvin. Hän ei itsekään sekovuosinaan tajunnut miksi näin tapahtui. Asiat vain menivät niin kuin menivät. Jossittelu ja vatvominen ei enää ole järkevää.
On ihanaa elää tätä päivää. Mutta jostain syystä minusta on mukava lukea vanhoja veistejäni Elleissä. Kyllä muutamat lukijatkin niitä lukivat. Jotkut jopa sanoivat että juttejeni avulla jaksoi aina uuteen päivään.

 

["Eräs peräkselle"]

Kirjoitit, että onnellisessa parisuhteessa elävä ei petä.

Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa. Meitä ihmisiä kun on niin moneksi. On sellaisiakin ihmisiä (ja paljon!), joita ei parisuhteen onnellisuus lainkaan estä olemasta uskoton. Kaikille ei ole sisäänrakennettu sitä halua ja tarvetta olla uskollinen sille yhdelle ja ainoalle, vaikka kuinka olisi rakkautta ja onnellisuutta.

On niitä, joille mikään ei riitä. He voivat olla juuri niin onnellisessa suhteessa, kuin se ikinä heille on mahdollista, ja sittenkään he eivät tunne minkäänlaista omantunnon pistosta tai muuten halua olla sille toiselle uskollinen puoliso. Sitten ollaan kuin suurestikin petettyjä ja loukkaantuneita, kun toinen osapuoli haluaa sanoa suhteen irti. Vaikka itse omalla käytöksellään nimenomaan se aikaansaadaan.

Jos et tätä ole elämässäsi havainnut, niin vähänpä näet ja tiedät.

On miehiä (varsinkin, mutta myös naisia), jotka ruikuttavat ja itkevät toisen takaisin luokseen, kääntävät vaikka maailman nurin saadakseen toisen pyörtämään lähtöpäätöksensä, koska eivät vaan kestä joutua eroon suurimmasta rakkaudestaan, ja sitten kun toinen on suostunut siihen jäämään ja on vannottu uskollisuudenvalat jne., vähän ajan kuluttua on taas uusi "toinen" kuvioissa.

En ikinä suostu uskomaan tuota potaskaa, että kaikki uskottomat ihmiset eläisivät onnettomissa avioliitoissa tai parisuhteissa. Ei ikinä. Kyllä se monissa tapauksissa on vain siitä ihmisen omasta luonnosta kiinni, jotkut ne vain kykenee pettämään toista, vaikka toinen olisi kuinka rakas ja yhteiselämä kuinka onnellista.

 

[eräs peräs]

Kirjoitit, että onnellisessa parisuhteessa elävä ei petä.

Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa. Meitä ihmisiä kun on niin moneksi. On sellaisiakin ihmisiä (ja paljon!), joita ei parisuhteen onnellisuus lainkaan estä olemasta uskoton. Kaikille ei ole sisäänrakennettu sitä halua ja tarvetta olla uskollinen sille yhdelle ja ainoalle, vaikka kuinka olisi rakkautta ja onnellisuutta.

Riippuu varmaan onnellisuuden määritelmästä ja siitä kuka siinä parisuhteessa on onnellinen... Onnellinen ja tyytyväinen ihminen ei haaveile rakastamansa ihmisen satuttamisasta eikä pettämisestä. Eikä petä.

En hetkeäkään usko, että ihminen joka patologisesti juoksee vieraissa aidosti rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan ja on onnellinen tämän kanssa. Nämä seikat yksinkertaisesti kumoavat toisensa.

Vielä vaikeampi on uskoa, että kukaan olisi onnellinen tälläisen ihmisen puolisona. Ts. onnellinen parishde lienee mahdoton yhtälö edelleen.

 

[eräs peräs]

En ikinä suostu uskomaan tuota potaskaa, että kaikki uskottomat ihmiset eläisivät onnettomissa avioliitoissa tai parisuhteissa. Ei ikinä.

Jos sinua helpottaa, älä uskokaan.

Mutta miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen haluaisi jotain muuta, kuin sitä mitä hänellä jo on? Jonkun muun haluaminen on jo merkki siitä, että elämä ei ole täysin tyydyttävää.

Itse olen nähnyt tosiaan niin paljon, ettei minua hämmästytä ollenkaan ihmisten sokeus oman itsekkyytensä suhteen. Jos he ovat onnellisia, niin tottakai kumppanikin on. He eivät vain koskaan tule ajatelleeksi, että ehkä kumppanin tekevätkin onnelliseksi aivan toiset asiat..

 

[no]

En ikinä suostu uskomaan tuota potaskaa, että kaikki uskottomat ihmiset eläisivät onnettomissa avioliitoissa tai parisuhteissa. Ei ikinä.

Jos sinua helpottaa, älä uskokaan.

Mutta miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen haluaisi jotain muuta, kuin sitä mitä hänellä jo on? Jonkun muun haluaminen on jo merkki siitä, että elämä ei ole täysin tyydyttävää.

Itse olen nähnyt tosiaan niin paljon, ettei minua hämmästytä ollenkaan ihmisten sokeus oman itsekkyytensä suhteen. Jos he ovat onnellisia, niin tottakai kumppanikin on. He eivät vain koskaan tule ajatelleeksi, että ehkä kumppanin tekevätkin onnelliseksi aivan toiset asiat..

Minäkin olen sitä mieltä, että ei suhteen onnellisuudesta voi päätellä petetäänkö suhteessa.

"Itse olen nähnyt tosiaan niin paljon, ettei minua hämmästytä ollenkaan ihmisten sokeus oman itsekkyytensä suhteen. Jos he ovat onnellisia, niin tottakai kumppanikin on. He eivät vain koskaan tule ajatelleeksi, että ehkä kumppanin tekevätkin onnelliseksi aivan toiset asiat.."

Oikeastaan kumosit itse tässä edellisen viestisi: Kyllä ihminen voi pettää suhteessa ja pettäminen tekee hänet onnelliseksi. Ihan kuin sanoitkin; molemmat ovat onnellisia, mutta toinen pettää. Hitostako se petetty sen aavistaa toisen onnellisuuden lähteen. Hän voi olla onnellinen perheestä, lapsista, työstään ja salarakkaastaan. Kyllä näitä persoonallisuushäiriöisiä tähän maailmaan mahtuu.