MIELESTÄNI lapsia itsenäistetään liian varhain..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ellamaaria harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ellamaaria harmaana

Vieras
Siis tänään mulla on palstalla tullut semmoinen olo monta kertaa, että jo todella pienten pitää osata ties mitä taitoja todella aikaisin. Mä en nyt tarkoita mitään vauvaamista ja lapsen luontaisen opettelemisen tukahduttamista, vaan sitä et vaaditaan et jo vauvat osaa nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn, hyvin pienet jo syödä itse, ymmärtää täydellisesti syy-seuraussuhteita ja niin poispäin...

Ja perustellaan usein sillä, et hoitopaikassa on pärjättävä. Tai että totutetaan johonkin. Mulle ei vaan mee jakeluun se, että lapsi totuttamalla muka totutetaan johonki mistä on enemmän työtä niin vanhemmille kuin jaksamista lapsellekin (esim. ison vauvan kantelu sylissää nukahtaakseen.) Ehkä on vaan hyväksyttävä, et kaikki ei osaa samoja perustaitojakaan saman ikäisenä, ja kaikilla on erilaiset itsesäätelymekanismit.

Noo, tää raivostuttaa, koska Suomessa vaaditaan mielestäni TOSI pieniltä lapsilta jo paljon, ja just tuo "päiväkodissa pitää osata". Onhan se totta, mut välillä tuntuu et riistetään lapselta se oikeus olla se lapsi...

Ja sori, jos ilmaisen itseeni epäselvästi, enkä jaksa kirjautua...
 
No kun edes päiväkodissa ei pidä osata...kyllä sielläkin autetaan pukemaan, syömään, nukahtamaan yms. Opetetaan toki lasta tekemään tietyt asiat itsekin (esim. joku 3 v oppii nopsaan pukemaan pk:ssa kun muutkin pukevat, vaikka hänet kotona puettaisiinkin).

Eli peesaan tekstiäsi. Lapselle pitää toki antaa mahdollisuus tehdä ja oppia, ikätasonsa ja kykynsä mukaan, mutta pienen vauvan ei todellakaan tarvitse (eikä mielestäni edes kuulu!) nukkua yksin omassa huoneessaan.
 
Peesailen että pikkuisilta vaaditaan liikaa. Jossain vaiheessa kun kykyä todella olisi jo oppia ja vastaan ottaa tietotaitoa, niin tuntuu että nuoret on entistä tumpelompia käytännön asioissa. Esim. tuo että kirjastoissa on kirjojen päällystyspäiviä kun nuoriso ei osaa/jaksa/kykene.
 
Pakko vielä kyl sanoa tähän, et meillä itseasiassa vauva nukkuu omassa huoneessa yksin, koska se sujuu niin paremmin :D Mut mä juoksenkin sit tätä väliä monta kertaa yössä, mut kun mein huoneessa ei nuku ollenkaa sit kukaan :)

Mutta just tuo (itse oon ollut päiväkodissa töissä, joten tiedän kyllä mistä puhun) että päiväkodissa ei tarvii osata kaikkea. Ei tarvi osata sitoa kengännauhoja, ei tarvi osata kuoria perunaa, syödä haarukalla ja veitsellä. Ei tarvi välttämättä osata nukahtaa itsekseen, ei tarvi osata pukea sukkiksia automaattisesti oikeinpäin. Ei siellä lapsia yksin jätetä. Ja kylllä mä ainakin työntekijänä tiesin mitä odottaa kultakin lapselta taidollisesti. Ja milloin kukakin olisi valmis kokeilemaan jotain uutta taitoa. Eikä se tee kenestäkään lapsesta sen "huonompaa" jos ei osaa jotain, mitä toinen ikäisensä osaa. Melko usein vanhemmat tuntuu lausahtavan että kun muutkin...

Mun mielestä on ihan ok, et varsinkin pienten ryhmässä nukahtaa syliin ja silittelyyn. Oon ollu ryhmissä, joissa silitellään kaikki lapset aina nukkumaan mennessä, ellei lapsi itse sano, ettei halua. Musta se on lapsen oikeus. Onhan se vanhemmalle/päikyn työntekijälle raskaampaa, mut mitäs varten sitä muuten niitä pieniä vauvoja/lapsia tehdään.../hakeudutaan moiselle alalle töihin.
 
Samaa mieltä. Eikä asia koske vain vauvoja tai päivähoitoikäisiä lapsia, vaan myös eskari-ikäisiä ja koululaisia. Eskarilaisen pitäisi pystyä kulkemaan hoitomatkat yksin, koululaisen pitäisi pystyä olemaan tuntikausia yksin kotona. Tarvittaessa menemään yksin nukkumaankin, jos vanhemmat ovat vaikka baarissa. Lapsi saa päättää esim. nukkumaanmenoajoistaan itse jne.

Suomalainen asenne lasten varhaiseen itsenäistämiseen luo lapselle turvattomuutta.
 
Ehkä osittain voi olla kyse siitäkin, että suorituskeskeisyys muilta elämänsaroilta tulee koko ajan enemmän ja enemmän myös henkilökohtaiseen elämään. Lapset ei tavallaan ole omia yksilöitään, vaan jatke sille aikuisen suorituskyvylle. Silloin oleellisempaa on se, että mitä lapsi osaa kuin se, että mikä hänen tasonsa on.

Toisaalta se saattaa mennä jopa hieman ristiriitaisesti. Vanhempi saattaa olla ahdistunut maailman kilpailu- ja suorituskeskeisyydestä, ja ajattelee että suojelee lastaan "antamalla" hänelle valmiuden suoriutua siitä voittajana. Tulee kuitenkin aiheuttaneeksi sen, että lapsi valjastetaan suorituskeskeisyyteen liittyvälle jatkuvalle taitoarvioinnille jo alusta lähtien.
 
Ainiin, ja kyllä mulla isojenki ryhmässä tais melko usein satua luettaessa olla aina joku ryhmäläinen sylissä, ja musta se oli ihan ookoo. Tiedän et joku muu ajattelee toisin, mut jos joku lapsi saa niin sen oman hetken yhdeltä aikuiselta päivän aikana, niin musta se on hyvä juttu. Kunhan siinä saa olla kaikki vuorotellen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, tuo on myös asiantuntijoiden mielipide, että Suomessa itsenäistetään lapset liian varhain.

Ja tämä koski erityisesti kouluikäisiä(tuo asiantuntijoiden kommentti)

Meillä vauva nukahti aikoinaan itse, ollut aina hyvä nukkumaan, emme mitenkään pakottaneet häntä nukahtamaan itse, vaan nukahti heti, kun sänkyyn laitoimme nukkumaan :) Muuten sai toki aina hellyyttä ja rakkautta, hereillä ollessaan. Syömisissä ei kiiurehditty, ja olin kotona ekat 3 v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ellamaaria:
Mun mielestä on ihan ok, et varsinkin pienten ryhmässä nukahtaa syliin ja silittelyyn. Oon ollu ryhmissä, joissa silitellään kaikki lapset aina nukkumaan mennessä, ellei lapsi itse sano, ettei halua.

Mun mielestä on ihanaa, että päiväkodissa silitellään meidän 3 v 8 kk uneen. Kotona ei silitellä, mutta pk:ssa hän ei syystä tai toisesta nukahda ellei saa silitystä :). Tädit ovat ihan itse ottaneet sen tavaksi, kun ovat huomanneet että se toimii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Ehkä osittain voi olla kyse siitäkin, että suorituskeskeisyys muilta elämänsaroilta tulee koko ajan enemmän ja enemmän myös henkilökohtaiseen elämään. Lapset ei tavallaan ole omia yksilöitään, vaan jatke sille aikuisen suorituskyvylle. Silloin oleellisempaa on se, että mitä lapsi osaa kuin se, että mikä hänen tasonsa on.

Toisaalta se saattaa mennä jopa hieman ristiriitaisesti. Vanhempi saattaa olla ahdistunut maailman kilpailu- ja suorituskeskeisyydestä, ja ajattelee että suojelee lastaan "antamalla" hänelle valmiuden suoriutua siitä voittajana. Tulee kuitenkin aiheuttaneeksi sen, että lapsi valjastetaan suorituskeskeisyyteen liittyvälle jatkuvalle taitoarvioinnille jo alusta lähtien.

Näin on. Ja mikä huolestuttavinta, tää aikuisten suorituskeskeisyys, niin kuin sitä kutsuit, on nähtävissä myös lasten leikeissä. Yhä useammin lapset vaan rakentavat hienompia (materiaaleja haalien) leikkejä, mut kun leikin pitäis alkaa, ei osata leikkiä. Myös vanhemmat vaativat lapsia TODELLA PALJON leikkimään tietyllä tavalla. (Ei saa jutella itsekseen, tänään leikitään vaan tietyillä leluilla, leikitään vain nätisti, ei saa sotkea, leikitään vaan uusimmilla jutuilla, voi leikkiä vain itsekseen jos ei halua muita ottaa mukaan).

Tää nyt vähän rönsyilee, mut samalla kun lapsia itsenäistetään liian varhain, heille annetaan myös oikeutus toimia mielivaltaisemmin. En tiiä ymmärtääkö kukaan, mutta kun sä osaat jo tietyt asiat niin sä saat käyttää niitä myös niin kuin haluat. Eli ethän sä voi enää kieltää lapsilta semmoisia taitoja, joita se jo osaa. Vaikka lapsi si olisi valmis henkisesti olemaan yksin mutta osaa sen, niin hän saa niin tehdä. Tällöin lapsi voi tuntea sisäisesti että olo on turvaton, mutta ei tajua sen johtuvan suoranaisesti siitä et on yksin... Äh en osaa selittää, tää on enemmän tunnepuolen juttuja, johon törmäsi usein töissä kun lapset ilmaisi " kyl mä osaan mut joku siin ä pelottaa silti"

 
On myös erilaisia ajatuksia. Monessa maassa koulu aloitetaan jo paljon pienempänä kuin Suomessa. Meillä eskarikin on varsin tuore juttu. Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa, kunei ollut iltapäiväkerhoja,. ei iltapäivätarhoja. Vielä seitsemänkymmentäluvun alussa taidettiin koulua käydä aamuvuorossa ja iltavuorossa ja lapset saivat pärjäillä kouluunmenon itseksee, kun molemmat vanhemmat olivat töissä. Ei ollut koulukuljetuksia.

Tietysti joku nyt sanoo, että ei pidä palata vanhaan, eikä pidäkään, mutta lapset eivät o lleet silloin yhtä avuttomia käytännön asioissa kuin nyt. Tästähän se uusavuton sanakin tulee. Tietysti on paljon asioita, joissa ympäristö ja varsinkin media kasvattaa lapsista liian varhain aikuisia.
 
Itseasiassa Suomessa lapsilta ei nimenomaan vaadita juuri mitään niin koulun, kuin kodinkaan puolelta vrt. muu maailma. Jos tosiaan olet sitä mieltä että vaaditaan niin sieltähän niitä pullamössöjä taas sikiää sitten lisää kehityksen tielle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Itseasiassa Suomessa lapsilta ei nimenomaan vaadita juuri mitään niin koulun, kuin kodinkaan puolelta vrt. muu maailma. Jos tosiaan olet sitä mieltä että vaaditaan niin sieltähän niitä pullamössöjä taas sikiää sitten lisää kehityksen tielle.

Kyllä ulkomailla kauhistellaan juuri sitä, että ekaluokkalaiset kulkevat yksin, ovat kotona yksin tuntitolkulla jne. Ei tulisi kuuloonkaan muualla Euroopassa. Ja asiantuntijat ovat samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On myös erilaisia ajatuksia. Monessa maassa koulu aloitetaan jo paljon pienempänä kuin Suomessa. Meillä eskarikin on varsin tuore juttu. Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa, kunei ollut iltapäiväkerhoja,. ei iltapäivätarhoja. Vielä seitsemänkymmentäluvun alussa taidettiin koulua käydä aamuvuorossa ja iltavuorossa ja lapset saivat pärjäillä kouluunmenon itseksee, kun molemmat vanhemmat olivat töissä. Ei ollut koulukuljetuksia.

Tietysti joku nyt sanoo, että ei pidä palata vanhaan, eikä pidäkään, mutta lapset eivät o lleet silloin yhtä avuttomia käytännön asioissa kuin nyt. Tästähän se uusavuton sanakin tulee. Tietysti on paljon asioita, joissa ympäristö ja varsinkin media kasvattaa lapsista liian varhain aikuisia.

Tuo taitaa olla osaltaa myös sitä aikaa, kun kaikkea uutta pukkasi. Eihän koululaitoskaan oo aina ollut kaikille avoin paikka ja kaikille mahdollista. Kyllä mä väitän, että vaikka lapsilla on ollut rankempaa ennen osiltaan, niin toisaalta lapset on saanet viettää enemmän aikaa perheensä parissa lapsina. On olleet tädit ja mummot sitten saatavilla jos vanhemmat ovat tehneet pitkää päivää pellolla. Tai lapset ovat leikkineet mukana. Mutta varmasti on vauvat nukutettu tarvittaessa ja lapsia oikein hoivaamalla hoivattu... Okei okei, aina on kaikenlaisia perheitä ja tapoja, sitä ei käy kieltäminen...

Oikeastaan tän ei ollu tarkoitus olla keskustelu siitä, että mikä aika on toiminut parhaiten vaan ikään kuin huomio siihen, kuinka paljon sitä tulee itsekin vauvoiltaa/lapsiltaan (varsinkin väsyneenä) vaadittua sellaista, jota heidän ei tarvitsisi vielä osata. Ja toisaalta mietittyä sitä miksi näin: Onko se sitä, että laspet halutaan äkkiä isoisksi, tuota suorituskeskeisyyttä, sitä että aikuiset ei jaksa olla aikuisia, hetktistä kiireistä ja vaativaa yhteiskunnan asettama työn ja kaiken yhteensovittamista vai mitä...
 
Mä nyt vielä jatkan, kun vouhotus on päällä :D

Siis eniten musta tuntuu et tää on vielä ajatuksen tasolla tapahtumassa. On huolestuttavaa, miten usein (itsekin) ajattelee, et "kyllä tuon jo pitäis osata" vaikka tekiskin vielä jotain toisen puolesta. Ja sit kun oikein koittaa löytää niitä perusteluita, et miks tuon ikäisen pitäis osata jo tää taito niin löytääkin sieltä takaa vaan sen ajatuksen et hei, se on mulle helpompaa. Mulle ois helpompaa, jos tuo nukahtais itsekseen ja söis siististi ja ei kiukkuis pukiessa ja niin poispäin. Eli ois itsenäinen mahdollisimman monessa asiassa.

Ennen tuntui, et lapset oli enemmänkin olosuhteiden uhreja ja aikuiset toitottivat "harmi kun lapset ei saa olla lapsia". Nyt tuntuu,et lapsilla periaatteessa ois mahdollisuus olla lapsia mut aikuiset määrittelevät "tuon täytyisi jo pystyä, osata ja kyetä..."...

Sori että jauhan, mä vaan huomasin jo nyt (vauva 6kk) melko suuressa määrin syyllistyväni näihin ajatuksiin itsekin... :/
 
No aika moni pieni vauva vaan osaa nukahtaa yksin, ilman siis mitään sen kummempaa opettelemista.

Meillä esikko ei nukkunut yksin kuin vasta 2 vuoden iässä, kuopus sensijaan veteli liki alusta saakka unta kuuppaansa tyytyväisenä ihan yksinään ilman hysyyttelyjä yms.



 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
No aika moni pieni vauva vaan osaa nukahtaa yksin, ilman siis mitään sen kummempaa opettelemista.

Meillä esikko ei nukkunut yksin kuin vasta 2 vuoden iässä, kuopus sensijaan veteli liki alusta saakka unta kuuppaansa tyytyväisenä ihan yksinään ilman hysyyttelyjä yms.

Niin ei s siinä mitään, sehän on vaan hyvä sekä vauvalle että vanhemmille. Hienoahan se on. En mä tällä sitä tarkoittanut, jos vauvalla ja lapsella on joku taito, niin hyvä juttu, ettei tarvi sitä vaikeimman kautta opetella.

Lähinnä tarkoitin sitä, kun vaaditaan semmoista, joka ei ko. lapselle ole vielä mahdollista tai ainakaan siinä tilanteessa järkevää. Eli vaikka lapsi oppisi taidon, se toisi mukanaan uusia vaikeuksia (esim. opitaan kyllä nukahtamaan yksin todella varhain rajun opettelun tuloksena ja sitten myöhemmin nukahtamiseen liittyykin yllättäen ihmeellisiä pelkoja jne.).

Eli siis itsenäisyyden nimissä vaaditaan lapselta sellaista, mihin ei olisi valmis.

 
Moni on kauhistellut sitä, että mun 5½ v on yksin kotona aika ajoin.

Mutta lapsi ei pelkää. Lapsi osaa, lapsi nauttii. Tykkää siitä, että saa jäädä kotiin esim. piirtämään kun mä menen 50 metrin päähän ulos kuopuksen kanssa, tai kun saa jäädä mamman ja ukin luo yksin sillä aikaa kun mamma käy kaupassa (ja ukki on autotallissa pää jonnekin moottoriin hautautuneena :) ). Kännykkä on vieressä, osaa sillä soittaa ja siihen vastata.

Kysyn toki aina, että haluatko tulla mukaan vai jäätkö kotiin. Lapsi miettii, ja päättää itse. Joskus kun lähden hakemaan pienempää pk:sta (matkaa alle sata metriä ) niin tyttö sanoo ensin että jää kotiin, ja kun olen jo menossa niin tulee eteiseen ja sanoo että haluaakin tulla mukaan. Silloin odotan, että lapsi saa kengät jalkaansa ja takin päällensä, ja menemme yhdessä.

Päiväkodin (eskarin) ja neuvolan mukaan tämä on täysin oikea tapa toimia. Palstan mukaan kyseessä on heitteillejättö ja pikkuiselta lapselta vaaditaan aivan liikaa :whistle: vaikka tyttö itse oli se, joka teki tässä asiassa aloitteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, tuo on myös asiantuntijoiden mielipide, että Suomessa itsenäistetään lapset liian varhain.


Jotenin huvittavaa kun sitten nämä nuoret joilta ei ole vaadittu mitään masentuvat opinnoissa kun vaatimuksia alkaa tulla ja ovat täysin uusavuttomia kun mitään ei oo tarvinnu opetella. Mielestäni on täysin tervettä opettaa lapselle vastuuta mutta huom! sen oman ikäkauden mukaan. Vanhemman tehtävä on valmistaa lapsi itsenäiseen elämään ja pärjäämään maailmassa,valitettavasti pullamössöilemällä ei tule kun masentuneita aikuisia jotka eivät kestä elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ellamaaria:
Yhä useammin lapset vaan rakentavat hienompia (materiaaleja haalien) leikkejä, mut kun leikin pitäis alkaa, ei osata leikkiä.
Ottamatta kantaa muuhun kuin tähän, niin kyllä mun lapsuudessanikin 60-luvulla usein leikin rakentaminen oli se ykkösjuttu ja itse leikkiminen tuli kakkosena. Ihan tavallista oli, että kun sai puuhun majan tai pihaan lumilinnan kaikkine hienouksineen valmiiksi, ei enää viitsittykään leikkiä kuin korkeintaan hetki.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Ellamaaria:
Yhä useammin lapset vaan rakentavat hienompia (materiaaleja haalien) leikkejä, mut kun leikin pitäis alkaa, ei osata leikkiä.
Ottamatta kantaa muuhun kuin tähän, niin kyllä mun lapsuudessanikin 60-luvulla usein leikin rakentaminen oli se ykkösjuttu ja itse leikkiminen tuli kakkosena. Ihan tavallista oli, että kun sai puuhun majan tai pihaan lumilinnan kaikkine hienouksineen valmiiksi, ei enää viitsittykään leikkiä kuin korkeintaan hetki.

Just ajattelin samaa. Paperinuket, kotileikit, lumilinnat... Varsinkin meillä tytöillä se leikin rakentaminen oli ensisijaista. Minä elin lapsuuttani köyhässä maalaispitäjässä 70-luvulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Ellamaaria:
Yhä useammin lapset vaan rakentavat hienompia (materiaaleja haalien) leikkejä, mut kun leikin pitäis alkaa, ei osata leikkiä.
Ottamatta kantaa muuhun kuin tähän, niin kyllä mun lapsuudessanikin 60-luvulla usein leikin rakentaminen oli se ykkösjuttu ja itse leikkiminen tuli kakkosena. Ihan tavallista oli, että kun sai puuhun majan tai pihaan lumilinnan kaikkine hienouksineen valmiiksi, ei enää viitsittykään leikkiä kuin korkeintaan hetki.

Se on tää "the chase is better than the catch"- ilmiö. Pätee hyvin moneen asiaan niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa :)
 
Mä en kyllä oikein voi ajatella niinkään, että just nykyaikana lapsilta odotetaan liikaa ja odotetaan niiden kypsyvän liian varhain. Mun isäni ja äitini sukupolvi on enimmäkseen mennyt alle 15-vuotiaana ihan oikeaan palkkatyöhön. Isä on tehnyt jo 13-vuotiaana 12-tuntisiakin päiviä. Kyllä siinä on sitten leikit jo jäänyt vähemmälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Mä en kyllä oikein voi ajatella niinkään, että just nykyaikana lapsilta odotetaan liikaa ja odotetaan niiden kypsyvän liian varhain. Mun isäni ja äitini sukupolvi on enimmäkseen mennyt alle 15-vuotiaana ihan oikeaan palkkatyöhön. Isä on tehnyt jo 13-vuotiaana 12-tuntisiakin päiviä. Kyllä siinä on sitten leikit jo jäänyt vähemmälle.

Mä nyt kysyn, et onko se just tuo olosuhteiden pakko ilmiö vai lasten oma halu vai mikä?

Kun mietin vaan, et on eri asia, et jos on pakko eikä oo mahdollisuutta...
 

Yhteistyössä