Mies haluaa erota, koska en kuulemma ole enää sama nainen lapsien saannin jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mäkin keskityn lapsiini mutta nimenomaan tietoisesti, koska parisuhteeni on joiltain suhtein henkisesti niin persiistä. En kuitenkaan aio erota, ei mieskään ja meillä on pääasiassa ihan okei oloa yhdessä ja perheenä ollaan hyvin toimivia, lapset on molemmille ykkösiä. Ja vaikkei aina niin kiinnostais niin sexiä täytyy olla, jotta toinen ei ala murjottaa.
 
Mulle elämässä ihaninta on ollut se että mun vanhemmat on aina rakstanut toisiaan. Olen seurannut muunlaisiakin koteja ympärilläni ja mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen vaan tajunnut miten onnekas olenkaan.

Mutta mun vanhemmat uhrautuikin mun vuoksi, he pitivät liittonsa kasassa eivätkä leikkineet supervanhempia jotka tuijottaa vaan aina lapsia. Luoja miten fiksuja he ovatkaan. Tätä aion vaalia.

Lapsen kodin peruspilarit on vanhempien liitto. Mitä se pitkä imetys auttaa kun saa loppuelämän leikkiä "reppulasta" ja ravata (mahdollisesti edelleen hyvinkin riitaisten) vanhempien kotien väliä? totutella isi ja äitipuoliin jnejne. MUTTA ON SENTÄÄN TISSITETTY PIIIIITKÄÄN
 
[QUOTE="vieras";26351676]Mäkin keskityn lapsiini mutta nimenomaan tietoisesti, koska parisuhteeni on joiltain suhtein henkisesti niin persiistä. En kuitenkaan aio erota, ei mieskään ja meillä on pääasiassa ihan okei oloa yhdessä ja perheenä ollaan hyvin toimivia, lapset on molemmille ykkösiä. Ja vaikkei aina niin kiinnostais niin sexiä täytyy olla, jotta toinen ei ala murjottaa.[/QUOTE]

MIKSI ihmeessä teitte lapsia?
 
[QUOTE="pätkä";26351688]MIKSI ihmeessä teitte lapsia?[/QUOTE]

Täytyyhän niitä lapsia jonkun kans tehdä...

Ei vais, sinä vaan et ehkä osaa ajatella ettei kaikkien elämä aina jatku ruusuilla tanssina mitä se joskus kentien ollutkin. Voi tapahtua rajuja muutoksia ja asioita, jotka muuttavat myös ihmisiä ja tuovat ihmisestä esiin puolia joista et pidä. Silti on minusta luuserihommaa että jos jokin asia menee parisuhteessa pieleen niin unohdetaan valat, mies pihalle ja uutta etsimään.
 
Meillä on varmaan niin,että mies ei juurikaan tuon takia halua erota :D Minä hoidan lapset ja kodin. (hoitovapaalla) Mies on yrittäjä ja on tottunut tulemaan ja menemään kuten itse tahtoo. Milläpä estät jos kyse on työasiasta,mutta voisi sitten vapaa-ajallaan osallistua vaan miksipä osallistua kun vaimo pärjää ja hoitaa kaiken itse. Ja minä olen sen tyylin ihminen,että minä en pyydä kuin kerran apua ja jos sitä ei heru niin en ole toiste pyytelemässä, minä pärjään kyllä.
Tiedän vika se on sekin.. mutta kun miehen työ on aina ollut tuollaista niin jos en pärjäisi niin kusessa oltaisiin koko sakki.

Mutta nyt sitä on miettinyt,että meillä mies on heittänyt parisuhteemme laidan yli.. hänelle olen ilmeisestikin ilmainen kotiorja.... :/
Mutta lopussa kiitos seisoo, tulee se päivä,että on turha kysellä,että kulta mitä tehtäisiin.. :)
 
Niinpä, parisuhdetta on hoidettava puolin ja toisin, mutta ne tavat ovat pakostakin erilaisia kuin ennen lapsia. Jos kumppani ei tähän sopeudu, toisen on valittava joko lasten hyvinvointi tai aikuisten hyvinvointi. Vastuullinen vanhempi valitsee lasten hyvinvoinnin. Kypsän aikuisen on sopeuduttava elämän muutokseen, joka lasten saamisesta aiheutuu. Kuitenkaan ei kumppaniaan saa laiminlyödä, suhteessa on osoitettava rakkautta toista kohtaan, mutta on tyydyttävä vähän vähempään, ainakin tilapäisesti. Lapset on tehty yhdessä ja niitä hoidetaankin yhdessä. Eri asia, jos perheen perustaminen on vain toisen kumppanin intressi ja toinen osapuoli ei halua tai ei pääse osalliiseksi jälkeläisten hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja taaperotissittäjä;26352601:
Niinpä, parisuhdetta on hoidettava puolin ja toisin, mutta ne tavat ovat pakostakin erilaisia kuin ennen lapsia. Jos kumppani ei tähän sopeudu, toisen on valittava joko lasten hyvinvointi tai aikuisten hyvinvointi. Vastuullinen vanhempi valitsee lasten hyvinvoinnin. Kypsän aikuisen on sopeuduttava elämän muutokseen, joka lasten saamisesta aiheutuu. Kuitenkaan ei kumppaniaan saa laiminlyödä, suhteessa on osoitettava rakkautta toista kohtaan, mutta on tyydyttävä vähän vähempään, ainakin tilapäisesti. Lapset on tehty yhdessä ja niitä hoidetaankin yhdessä. Eri asia, jos perheen perustaminen on vain toisen kumppanin intressi ja toinen osapuoli ei halua tai ei pääse osalliiseksi jälkeläisten hoitoon.
Sinulla on kyllä universumin karmein nikki:) Hyvällä tapaa, mutta karmea silti.
 
[QUOTE="Vieras";26351580]Kyllä tuossa ap jo aloituksessaan kertoili että mies olisi järjestänyt yhteistä aikaa, mutta äiti ei voinut irtaantua lapsista. Parisuhteesta voi pitää huolta myös perheellisenä. Ap:n mies yritti, ap ei. Eipä ihme sitten että ero tulee. Näille pelkästään lapsille omistatujille yleensä tuleekin.[/QUOTE]

Ero ei koskaan tule. Se otetaan, ja se ottaminen oikeutetaan kaikennäköisellä tyhmänylpeydellä, jos se noin puun takaa tulee. Jos siis ei ole kysymys siitä, että on odotettavissa väkivaltaa tms ja siksi pitää vain lopettaa seinään ja juosta.

Toki näissä tarinoissa on yksi jästipää, mutta yleensä löytyy toinenkin kun hiukan rapsutellaan pintakiiltoa. Melkein jokainen liitto paranee, jos edes toinen kykenee kompromissihakuisuuteen. Mutta valitettavasti moni mies heittäytyy sinne tohvelin alle ja murjottaa siellä ammatikseen. Joskus tulee tunne, että koko murjotuksen tarkoituskin on ottaa se viimeinen sana kerran vielä ja komeasti. Silloin kun on huolellisesti maalannut toisesta pirun ja uskotellut sen itselleenkin todeksi, ei tarvitse itse ikinä kyseenalaistaa omaa osuuttaan.

Kun nainen on marttyyri, se kuitenkin useimmiten tapahtuu perheen hyväksi vaikkakin sitten vaarallisen myrkyllisessä muodossa. Mies sen sijaan kapinoi hiljaa ja haaveissa nimenomaan pyrkii eroon perheestään.
 
Uskomatonta sontaa jotkut kommentit tässäkin keskustelussa taas. Ei mikään ihme että puolet liitoista päättyy eroon kun ihmiset on niin uskomattoman "sädekehäkiiltääitsekäsminämaailmannapatiedänkaikestakaiken" urpot ihmiset pariutuu ja perustaa perheitä ja käyttäytyy kuin pikkukakarat kun ei saa just sitä omaa tahtoansa läpi (kyllä ap, tarkoitan mm. juuri sinua oman kirjoituksesi perusteella).

Erotkaa. Silloin ehkä miehesikin saa olla lapsillensa viimein ISÄ kun sinä et ole vieressä vahtimassa laitetaanko nyt juuri oikea määrä täysjyvämakaroneja lautaselle minuutilleen oikeaan aikaan.
 
Koska mies olisi halunnut viedä 1v iässä lapset hoitoon, sillä hänen työpaikallaan oli "huono hetki", ja mies pelkäsi että hänet irtisanotaan. Joten siksi hän olisi halunnut että minäkin käyn töissä että on taloudellista turvaa enemmän.

Hän olisi halunnut lähteä yhteiselle viikonloppulomalle, vaikka kuopus oli vasta 1,5v. Hän ei ymmärtänyt etten minä halua olla lapsestani erossa. Ja hänen mielestään 1,5v imettämisessä ei ole järkeä.

Tässä nyt pari esimerkkiä. Enemmänkin niitä on.

Kompromisseja, kompromisseja...
Mun mielipide:
-1,5-vuotias ei tarvitse terveydellisistä syistä enää rintamaitoa, en ole kuullut että joku taaperoimetyksen tulos olisi muita ihmisiä terveempi. Melkeimpä päinvastaisia tapauksia on lähipiirissäni. Läheisyyden antaminen lapselle onnistuu oikein hyvin sylin ja halauksien muodossa,ilman tissin möllykkääkin.
-Eikö loma voisi olla 1 vrk:n pituinen, vaikka yö hotellissa tai kylpylävuorokausi? Sekin on ihan hyvä väli kokeilla vaihteeksi vaimona oloa, ja piristää parisuhdetta varmasti. Muistaakseni on olemassa ohje, että 1-vuotias kestää 1 yön erossa vanhemmista, 2-vuotias 2 yötä jne...
- Miehen toivetta sun töihinmenosta en minäkään ymmärrä, 1-vuotias on päivähoitoon aika pieni. Jos miehesi olisi jäänyt vailla töitä, niin ehkä muutaman kuukauden olisi voinut olla työtöntä aikaa ja taloudellisesti tiukkaa, mutta ehkä olisi saanut sitten kuitenkin jossain vaiheessa uusia töitä? Tai mies olisi työttömäksi jäätyään voinut jäädä vuorostaan kotiin hoitamaan lasta...mutta ai niin, sä halusit imettää, joten huono idea tuo koti-isyys.;) Jos ajattelee sun töihinmenoa,niin voisiko osa-aikatyö onnistua jossain vaiheessa, vaikka jo ennen kuin lapsi täyttää 3 vuotta?

Mitään pakkoa siihen sun työelämään palaamiseen ei kyllä miehen puolelta olisi vielä tässä vaiheessa hyvä tulla, moni mies ymmärtää että ei alle 2-vuotiaan ole välttämättä hyvä olla hoidossa. Haluaako miehesi ylläpitää jotain tiettyä elintasoa teidän perheessä?
 
Aloittaja on lasten saamisen myötä muuttunut 100% äidiksi, unohtaen että hän on myös vaimo. Asenne on "minä päätän ja määrään perheemme asioista, miehen mielipiteillä ei ole mitään väliä". Sitten vielä tulee mukamas yllätyksenä, että mies ei ole tilanteeseen tyytyväinen vaan haluaa erota... Huoh.

Parisuhde ja varsinkin perhe-elämä vaatii keskustelua, toisen huomioonottamista, kompromisseja ja molemminpuolista kunnioitusta. Itsekkäällä "minämimä"- asenteella ei pitkälle pääse.
 
Aloittaja on lasten saamisen myötä muuttunut 100% äidiksi, unohtaen että hän on myös vaimo. Asenne on "minä päätän ja määrään perheemme asioista, miehen mielipiteillä ei ole mitään väliä". Sitten vielä tulee mukamas yllätyksenä, että mies ei ole tilanteeseen tyytyväinen vaan haluaa erota... Huoh.

Parisuhde ja varsinkin perhe-elämä vaatii keskustelua, toisen huomioonottamista, kompromisseja ja molemminpuolista kunnioitusta. Itsekkäällä "minämimä"- asenteella ei pitkälle pääse.

Kyllä se aika yllätys on, jos joku mies on niin tyhmä että tekee naisesta omien lapsiensa äidin ja sitten äiti ei enää kelpaakkaan ja otetaan ero. Pitäisi miehenkin sen verran aikuinen olla, että sietää virheitä ja kompromisseja myös omassa liitossaan ja varsinkin kun on yhteiset lapset.

Ei se ole mikään loppuelämän rankaisun paikka, jos äitiys on mennyt vaimolla vähän yli, siinä vaiheessa sekä isä että äiti voi yhdessä alkaa sopimaan mitä vanhemmuudelta halutaan. Ei ne ole mitään itsestään selviä asioita, sillä usein vanhempien mallit periytyvät ja toinen ei mielestään tee mitään väärää, jos on siis vaikkapa uhrautuva äiti. Esim. minun äitini oli juuri tälläinen kotiäiti ja hyvä äiti olikin, isäni kävi töissä ja kaikki sujui ihan hyvin. Isälleni ei olisi mieleenkään tullut napista asioista, jotka heidän mielestään olivat itsestäänselvyyksiä, mutta he ovatkin siis suurten ikäluokkien ihmisiä ja nykyään monissa perheissä ajatusmalli on toinen. Siitä huolimatta ajatusmallit vaihtelevat, eikä toista voida syyttää ns. "väärästä vanhemmuusmallista".

Ymmärtäisin ennemmin sen, että ero otetaan naisesta, joka EI huolehdi lapsista ja kodista, vaan koristelee vain itseään ja miellyttää miehiä ties missä. Kyllä vahvan naisen tunnusmerkki on se, että hän osaa asettaa lasten edun etusijalle, sillä sellainen nainen pärjäisi lasten kanssa vaikka yksinäänkin.

Tämä aloitus oli ilmeisti jonkunlainen provo, mutta siitä huolimatta se on ihan tosiasia että monissa perheissä ne vanhemmuuden roolit tulevat yllätyksinä, koska eiväthän puolisot oikeastaan voi tietää minkälaisen perhemallin toinen on saanut ja mitä hän yrittää mahdollisesti alitajuisesti kompensoida.

Aika lapsellista porukkaa, jos heti ilkamoidaan että "hyvä kun mies eroaa, koska nainen on tehnyt äitinä virheen, eikä ole huomionut miestä". Kuulostaa siltä kuin olisitte vahingoniloisia siitä, etteivät muutkaan saisi korjattua parisuhdettaan kuntoon kun ette tekään.

Eihän tuossa ole mitään korvaamatonta vahinkoa tehty, ilmeisesti lapsetkin ovat vielä alle 10 vuotiaita (jotka nekin ovat aika pieniä vielä) ja aikaa on vanhempien väliselle parisuhteelle vaikka kuinka monta kymmentä vuotta!
 
[QUOTE="Leena";26356094]Kyllä se aika yllätys on, jos joku mies on niin tyhmä että tekee naisesta omien lapsiensa äidin ja sitten äiti ei enää kelpaakkaan ja otetaan ero. Pitäisi miehenkin sen verran aikuinen olla, että sietää virheitä ja kompromisseja myös omassa liitossaan ja varsinkin kun on yhteiset lapset.

Eihän tuossa ole mitään korvaamatonta vahinkoa tehty, ilmeisesti lapsetkin ovat vielä alle 10 vuotiaita (jotka nekin ovat aika pieniä vielä) ja aikaa on vanhempien väliselle parisuhteelle vaikka kuinka monta kymmentä vuotta![/QUOTE]

Ap:n tilanteessa nimenomaan mies onkin niitä kompromisseja tehnyt, ap kun ei mistään ole suostunut joustamaan vaan on ollut Justiinana talossa. Tottakai nainen on äiti kun lapsia perheeseen tulee, mutta hän on myös vaimo (ja tytär, sisko jne).

Meille on esikoinen pian syntymässä, ja täytyy suoraan sanoa että kyllä eron ottaisin jos mieheni alkaisi käyttäytymään ap:n tavoin ja unohtaisi kokonaan minut ja parisuhteemme. Onneksi ollaan etukäteen keskusteltu kasvatusasioista, lapsen hoidosta jne, joten ei joka asiasta tarvitse alkaa kättä vääntämään (toki yllätyksiä aina tulee).

Ja tuohon viimeiseen kommenttiisi, valitettavan paljon näkee keski-ikäisiä pariskuntia jotka ovat vuosien varrella erkaantuneet toisistaan koska aikaa parisuhteelle ei ole järjestetty. On vaan eletty niille lapsille, ja heidän muutettua kotoa huomataan että asutaan jonkun vieraaksi tulleen ihmisen kanssa, joka joskus oli se rakas puoliso.
 
Viimeksi muokattu:
Te olette perhe mutta teillä on myös PARISUHDE. Perhe perustuu parisuhteelle ja mitä tapahtuu kun ei ole parisuhdetta, perhe hajoaa.

Pitää muistaa et ihminen on muutakin kuin vanhempi. On mies/nainen, aviomies/vaimo, sisko tai veli.

Jos parisuhteessa ja perheessä toinen ei ole tasapuolinen vanhempi, eikä saa ääntään kuuluviin ja halut sekä toiveet sivuutetaan niin kuka sellasta jaksaa.. ei kukaan.

Ymmärrän miestä jos vaimosta ei oo enää mitään jäljellä muutakuin äiti.
 
Ei ole mitään parisuhdetta, jos äiti omistautuu vaan lapsilleen. Kauheaa lukea miten jotkut äidiksi tultuaan eivät voi olla mitään muuta kuin äitejä!

Imetys ei estä läheisyyttä miehen kanssa. Lapsia ei ole pakko viedä yöksi hoitoon, voidakseen olla miehensä kanssa. Elämä on täynnä valintoja. Kyllä mun mies on mulle niin rakas, että haluan monena iltana viikossa viettää ihania hetkiä hänen kanssaan lasten mentyä nukkumaan. Kotitöitä yms. sellaista ehtii tehdä myöhemminkin. Ei ne kotihommat tekemällä lopu.
 
Siis miten on edes mahdollista sulkea puoliso noin täysin ulkopuolelle?! Jos olette koko perhe vaikka olkkarissa ja mies tulee viereen istumaan,halaa ja antaa pusun niin työnnättekö sen vaan pois? Ja mikä yksinoikeus äidillä on päättää miten sitä rulettia pyöritetään? Jos mies on sitä mieltä että perheen talous on vaakalaudalla epävakaiden työnäkymien takia niin kyllä se nainen,ÄITI,on ihan yhtä velvollinen ottamaan vastuuta perheen toimeentulosta eikä mököttää tissit ristissä joku vitun marimekon paituli päällä siellä imetyspesässä.

Miten voi olla noin vaikeaa jakaa yhdessä perheen arki? Isä on ihan yhtä _tasavertainen_ äidin kanssa,sitä imetystä lukuunottamatta. Mun mielestä miehes on aika pitkään katellu sua jo,jos asenne on tosiaan tuo että minä teen niinkuin minä haluan ja toisen arvo on nolla. Tai ehkä sen palkkapussin verran.

Halusit sitten ihan naimisiin mutta et kuitenkaan halua elää avioliitossa? Katsos kun se on muutakin kuin lastenhoitoa. Ja tosiaanko ajattelit että kyllä se mies jaksaa kymmenen vuotta odottaa ja sitten kaikki on taas hyvin ja happy happy joy joy? Voi nyyh,kyllä on itsekäs ja paska mies.
 
[QUOTE="Leena";26356094]Kyllä se aika yllätys on, jos joku mies on niin tyhmä että tekee naisesta omien lapsiensa äidin ja sitten äiti ei enää kelpaakkaan ja otetaan ero. Pitäisi miehenkin sen verran aikuinen olla, että sietää virheitä ja kompromisseja myös omassa liitossaan ja varsinkin kun on yhteiset lapset.

Ei se ole mikään loppuelämän rankaisun paikka, jos äitiys on mennyt vaimolla vähän yli, siinä vaiheessa sekä isä että äiti voi yhdessä alkaa sopimaan mitä vanhemmuudelta halutaan. Ei ne ole mitään itsestään selviä asioita, sillä usein vanhempien mallit periytyvät ja toinen ei mielestään tee mitään väärää, jos on siis vaikkapa uhrautuva äiti. Esim. minun äitini oli juuri tälläinen kotiäiti ja hyvä äiti olikin, isäni kävi töissä ja kaikki sujui ihan hyvin. Isälleni ei olisi mieleenkään tullut napista asioista, jotka heidän mielestään olivat itsestäänselvyyksiä, mutta he ovatkin siis suurten ikäluokkien ihmisiä ja nykyään monissa perheissä ajatusmalli on toinen. Siitä huolimatta ajatusmallit vaihtelevat, eikä toista voida syyttää ns. "väärästä vanhemmuusmallista".

Ymmärtäisin ennemmin sen, että ero otetaan naisesta, joka EI huolehdi lapsista ja kodista, vaan koristelee vain itseään ja miellyttää miehiä ties missä. Kyllä vahvan naisen tunnusmerkki on se, että hän osaa asettaa lasten edun etusijalle, sillä sellainen nainen pärjäisi lasten kanssa vaikka yksinäänkin.

Tämä aloitus oli ilmeisti jonkunlainen provo, mutta siitä huolimatta se on ihan tosiasia että monissa perheissä ne vanhemmuuden roolit tulevat yllätyksinä, koska eiväthän puolisot oikeastaan voi tietää minkälaisen perhemallin toinen on saanut ja mitä hän yrittää mahdollisesti alitajuisesti kompensoida.

Aika lapsellista porukkaa, jos heti ilkamoidaan että "hyvä kun mies eroaa, koska nainen on tehnyt äitinä virheen, eikä ole huomionut miestä". Kuulostaa siltä kuin olisitte vahingoniloisia siitä, etteivät muutkaan saisi korjattua parisuhdettaan kuntoon kun ette tekään.

Eihän tuossa ole mitään korvaamatonta vahinkoa tehty, ilmeisesti lapsetkin ovat vielä alle 10 vuotiaita (jotka nekin ovat aika pieniä vielä) ja aikaa on vanhempien väliselle parisuhteelle vaikka kuinka monta kymmentä vuotta![/QUOTE]

Mä olen täysin eri mieltä. Pikkulapsiaika on vanhemmille yleensä se haastavin aika ja sen takia töitä suhteen eteen pitää ihan oikeasti tehdä. Puhaltaa yhteen hiileen,näyttää toiselle että välittää siitä huolimatta vaikka väsyttää ja on kiire. Mä en ymmärrä tommosia ämmiä jotka kääntävät selkänsä sille toiselle puoliskolle ja käyttäytyvät kuin mies ei osaisi mitään. Ei luulis olevan niin vaikeaa joskus yrittää huomioida sitä toistakin. Ihan vaan pienet hellyydenosoitukset,näyttää että luottaa toisen kykyihin olla isä,kunnioitus ym.. Ei se tosiaan niin mene että rakkaussuhde on jotain jonka voi laittaa hyllylle kysymättä toisen mielipidettä ja sit vetästä herneet nenään kun toinen on ei olekaan samaa mieltä. Mutta,eihän sitä voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Jännä että toisilta onnistuu kuitenkin sekä lastenhoito että puolison kanssa eläminen. Mä luulin että se on sitä normaalia perhe-elämää.
 
[QUOTE="Leena";26356094]Kyllä se aika yllätys on, jos joku mies on niin tyhmä että tekee naisesta omien lapsiensa äidin ja sitten äiti ei enää kelpaakkaan ja otetaan ero. Pitäisi miehenkin sen verran aikuinen olla, että sietää virheitä ja kompromisseja myös omassa liitossaan ja varsinkin kun on yhteiset lapset.

Ei se ole mikään loppuelämän rankaisun paikka, jos äitiys on mennyt vaimolla vähän yli, siinä vaiheessa sekä isä että äiti voi yhdessä alkaa sopimaan mitä vanhemmuudelta halutaan. Ei ne ole mitään itsestään selviä asioita, sillä usein vanhempien mallit periytyvät ja toinen ei mielestään tee mitään väärää, jos on siis vaikkapa uhrautuva äiti. Esim. minun äitini oli juuri tälläinen kotiäiti ja hyvä äiti olikin, isäni kävi töissä ja kaikki sujui ihan hyvin. Isälleni ei olisi mieleenkään tullut napista asioista, jotka heidän mielestään olivat itsestäänselvyyksiä, mutta he ovatkin siis suurten ikäluokkien ihmisiä ja nykyään monissa perheissä ajatusmalli on toinen. Siitä huolimatta ajatusmallit vaihtelevat, eikä toista voida syyttää ns. "väärästä vanhemmuusmallista".

Ymmärtäisin ennemmin sen, että ero otetaan naisesta, joka EI huolehdi lapsista ja kodista, vaan koristelee vain itseään ja miellyttää miehiä ties missä. Kyllä vahvan naisen tunnusmerkki on se, että hän osaa asettaa lasten edun etusijalle, sillä sellainen nainen pärjäisi lasten kanssa vaikka yksinäänkin.

Tämä aloitus oli ilmeisti jonkunlainen provo, mutta siitä huolimatta se on ihan tosiasia että monissa perheissä ne vanhemmuuden roolit tulevat yllätyksinä, koska eiväthän puolisot oikeastaan voi tietää minkälaisen perhemallin toinen on saanut ja mitä hän yrittää mahdollisesti alitajuisesti kompensoida.

Aika lapsellista porukkaa, jos heti ilkamoidaan että "hyvä kun mies eroaa, koska nainen on tehnyt äitinä virheen, eikä ole huomionut miestä". Kuulostaa siltä kuin olisitte vahingoniloisia siitä, etteivät muutkaan saisi korjattua parisuhdettaan kuntoon kun ette tekään.

Eihän tuossa ole mitään korvaamatonta vahinkoa tehty, ilmeisesti lapsetkin ovat vielä alle 10 vuotiaita (jotka nekin ovat aika pieniä vielä) ja aikaa on vanhempien väliselle parisuhteelle vaikka kuinka monta kymmentä vuotta![/QUOTE]

Mutta kun sen naisen pitäisi ihan oikeasti ymmärtää, että hänellä on muitakin rooleja kuin se äitiys. Ihan itsensäkin takia. Ei voi olettaa, että toinen jaksaa tuollaista käytöstä loputtomasti, kun siis puoliso muuttuu ihan eri ihmiseksi.

Ja mä olen aivan eri mieltä tuosta, että "onhan sille suhteelle aikaa vielä sitten joskus"-ajattelusta. Ei sitä suhdetta kyllä oikein noin vain voi laittaa tauolle ja sitten naisen/äidin sopivaksi katsomana aikana vain jatkaa taas tuosta vain naps.

Miehilläkin on kuulemma tunteita, tarpeita ja se reflektoi ja miettii asioita. Mikä ihmeen naisen etuoikeus on toimia vain omalla tavallaan ja tehdä niin kuin itse haluaa lapsensa ja parisuhteensa suhteen? Ja sitten loukkaantua ja ihmetellä, kun kaikki ei menekään kuten hän on halunnut.
Sitä kutsutaan itsekkyydeksi.
 
Toki ne lapset on maailman tärkeimmät mutta jo ihan niiden takia tulis opettaa kunnollisen parisuhteen malli jossa molemmat on onnellisia.

Haastavaa se on ja onkos ihme että näin käy jOs systemaattisesti jättää parisuhteen taka-alalle ja asioista ei keskustella.
 

Yhteistyössä