Mies haluaa erota, onkohan hänellä toinen nainen.

["surullinen"]

Pakko päästä purkamaan pahaa oloa edes näin kirjoittamalla, kun ei ole oikein ketään kenelle puhua.
Aviomies ilmoitti yllättäen lauantaina, ettei halua enää jatkaa meidän suhdetta. Ei kuulemma tiedä, että rakastaako mua enää ja hänestä tuntuu siltä, että pitää päästä pois. Mutta pois minne? Sitä hän ei osaa sanoa. Tilanne on sellainen, että olemme olleet naimisissa yli 9 vuotta. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta.
Olen nyt miettinyt, että pitääkö minun etsiä itselleni ja lapsille vuokra-asunto. Mies kyllä eilen sanoi, että ei meidän tarvitse minnekään muuttaa, että lapset saa kyllä käydä koulunsa tuossa, jossa nyt ovat. Mutta en nyt ymmärrä, miten me voitaisiin tässä kaikki asua, jos mies kerta ei halua minun kanssa enää elää. Ajatteleeko hän, että hän voi käydä tapailemassa muita naisia kodin ulkopuolella ja tulla sitten kotiin mun ja lasten luo. Että me elettäis niin kuin jonain kämppiksinä monta vuotta. Ja mun pitäis hyväksyä se.
Epäilen nyt, että mies on ihastunut johonkin toiseen naiseen, koska tämä hänen ilmoituksensa tuli ihan yhtäkkiä. Vielä viikko sitten hän halusi minut vierelleen sohvalle makoileen ja mun mielestä meillä meni siis hyvin.
Sitten yhtäkkiä hän lauantaina katoaa moneksi tunniksi ja kun tulee kotiin, niin ilmoittaa, ettei halua enää jatkaa tätä avioliittoa.
Mä olen nyt ihan hajalla ja hukassa. Koko ajan itkettää. Lapsien takia täytyy yrittää vähän tsempata. Mutta kyllä nekin tätä tilannetta ihmettelevät.

 

[kokenut nainen]

Kuulostaa siltä, että miehellä on joku ihastus. Tuskin hän muuten olisi tuollaista yhtäkkiä saanut päähänsä.

 

["Utelias"]

No kysyhän miten aikoo asumisjärjestelyt tehdä, muuttaako naikkosen luo

 

["surullinen"]

Olen kysynyt, mutta en saanut mitään kunnollista vastausta. Muuta kun, että ei ainakaan vielä ole muuttamassa mihinkään.

 

["timppa"]

Tässä on taas tällainenpintaraapaisu asiaan, jossa ei ilmene kuin näytepalat. Oletteko esimerkiksi riidelleet, väittelettekö vähäpätöisistä asioista lähes päivittäin? Kaikki nämä vaikuttavat. Tai oikeammin sanottuna myrkyttävän toisen mielen.

Yleensä näitä asioita on tapana miettiä pidempi tovi, vaikka asiaa ei välttämättä tiedostaisi, mutta sitten jostakin kokee herätyksen ja kohta asia on pinnalla. Tai onko miehelläsi stressiä töissä, pääseekö hän liikkumaan ja purkamaan tätä pois? Kuunteletko miestäsi, onko hänellä ylipäätään mahdollisuutta puhua asioista esimerkiksi kavereilleen? Kaikista näistä tulee tuota tunnetta, että pitäisi hetkeksi saada olla rauhassa. Aivan sama se on välillä naisillakin, kun pitää keikkua sen vastasyntyneen ja kodin pyörittämisen välllä. Ei me olla koneita. Ja koneistakin särkyy jotakin ja yleensä silloin kun on kiire.

Meillä on ainakin ollut aivan turhanpäiväisistä tiuskimista. Siis esimerkiksi nyt tiskiharjan paikka. Kuulin siitä parhaillaan useita kertoja päivässä "miksi tuo tiskiharja roikkuu taas tuossa, miksi sitä ei voi pitää tuolla kuivauskaapissa" ja hetkeä myöhemmin "nyt se tiskiharja on tuolla lavuaarissa kaiken lian keskellä, mikä siinä on niin vaikeaa laittaa harja sinne kaappiin" ja iltaruoalla uudelleen "on se ***tana kumma kun se ***un harja ei mene sinne *piip* kaappiin". Mutta tässä on esimerkillinen tilanne siitä, kun tuommoista joutuu (saa) kuunnella päivästä toiseen, eri asioista, niin uskaltaako sitä kohta tehdä mitään? No ei. Siinä alkaa vähemmästäkin miettimään, olisiko hyvä pitää tauko ja meillä ainakaan toinen puoli ei pidä noita millään tavalla pahana, ihan normaalina, mutta sitten kun itse erehtyy hänelle samalla tavalla sanomaan, niin sitten ollaan syyttämässä vainoamisesta ja henkisestä väkivallasta. Ei sitä itse aina huomaa miltä se toisesta tuntuu.

Jos löysit itsesi tästä tekstistä edes vähän, niin mene itseesi ja tutki hetki. Jos et löytänyt, niin poraudu miehesi maailmaan. Osta sille päkki olutta, tee jalkahieronta, jotakin yllättävää ja kuuntele hetki. Tällaiset suhteen ulkopuoleiset(kin) asiat jäävät monesti näissä "mies otti ja lähti" jutuissa huomaamatta. Kaikilla meillä täyttyy se räkä-ämpäri jossain vaiheessa. Ja valitettavan usein siitä räkimisestä on tullut jossakin vaiheessa tapa. Ja parhaiten sen huomaa, jos esimerkiksi käy tällaisen pariskunnan luona, jonka keskustelua ei aina kuule. Toisesta se on normaalia, itsestä se tuntuu järkyttävältä ja tekee mieli lähteä pois sieltä. Mutta pohjimmillaan siinä sahataan sitä oksaa, jolla itse istutaan.

Jos mies ehdottaa taukoa, ei siinä ole aina se toinen nainen taka. Siinä voi olla paljon muuta, mikä naisesta tuntuu erittäin tyhmälle.

 

["jeps"]

Liikaa vapautta naiselle johtaa usein ongelmiin suhteessa. Nainen alkaa just tuon räksyttämisen ja se voi käydä kuormittavaksi vuosikausien annoksina. Ja kun nykyään valinnanvaraa on enemmän, myös ulkomailta.

Naisten vapaudesta pitäisi puhua lisää.

 

["harmaa"]

Timppa kirjoitti hyvin. Tuossa on monelle ajattelemisen aihetta. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen ei saisi jäädä arjen harmauden jalkoihin. Taidanpa tänään lasten mentyä nukkumaan tarjota miehelle selkähieronnan.

Ja ap, jutellahan teidän pitää ja kunnolla. Ei eroa noin vaan voi tehdä. Saisitteko vaikka viikonloppuna lapset hoitoon niin että voisitte rauhassa puhua asiat halki. Ei se välttämättä ole toinen nainen (ja jos on niin lusikat jakoon vaan). Miehelläsi voi olla joku muukin, oman ajan puute, vaihe jossa on epävarma mitä elämältään haluaa, jotain... Puhukaa ja selvittäkää.

 

[dddd]

Timpalle kysymys: Mikä siinä on niin vaikeaa sitten laittaa se tiskiharja sinne kaappiin? Sinulle pieni juttu, mutta puolisolle ilmeisen iso. Jos viitsisit vähän vaivautua ajattelemaan muutakin kuin omaa napaasi, niin olisitte välttyneet monelta turhalta napinalta.

Veikkaan, että ihan yhtälailla sinäkin Timppa nakutat vaimollesi, mutta et vaan laske sitä natkuttamiseksi, koska sanat tulevat MIEHEN suusta.

 

["jeps"]

Timpalle kysymys: Mikä siinä on niin vaikeaa sitten laittaa se tiskiharja sinne kaappiin? Sinulle pieni juttu, mutta puolisolle ilmeisen iso. Jos viitsisit vähän vaivautua ajattelemaan muutakin kuin omaa napaasi, niin olisitte välttyneet monelta turhalta napinalta.

Veikkaan, että ihan yhtälailla sinäkin Timppa nakutat vaimollesi, mutta et vaan laske sitä natkuttamiseksi, koska sanat tulevat MIEHEN suusta.

Miestä on osattava lähestyä kunnioituksella ja huomioiden. Osalle suominaisista tämä näkyy olevan vaikeaa... :/ Olen kuullut joidenkin naisten nalkuttavan.

Ihailen aasialaista tapaa kunnioittaa kaikkia ihmisiä arjessa ja olisi hauskaa jos meilläkin olisi esimerkiksi kumartelut tai teititeltäisiin enemmän. Asuin siellä hetken ja sikäläinen pop-kulttuuri on suht tuttua. Sehän kuvaa arvonantoa.

 

["timppa"]

#8 kommentoijalle, tai kuka dddd olikaan.

Tiskiharjaa en itse tuolla tiskikaapissa pidä ensinnäkään siitä syystä, että meillä on lavuaarissa sellainen "jätesihti" siinä tulpan paikalla ja sinne kertyy päivien mittaan ties mitä mönjää. Etenkin sen pienen huuhtelualtaan puolelle, jossa valutetaan tyhjät maito ja piimäpurkit puhtaiksi. Ja näissä kun ei päivittäin pestä astioita, niin sitä hiljalleen kertyy sinne.

Ja tällä samaisella puhtaiden astioiden pesuun käytettävällä harjalla on puolisolla tapana pestä tänne sihdin alle kertynyt, paikoin jo homeessa oleva mönjä pois, mutta sitten sitä tiskiharjaa ei puhdisteta (huuhtelemalla ne ei lähde) ja ne homepallot jää sinne karvojen väliin. Ja kun astiat on kuivumassa kuivauskaapissa ja siellä ei hirveästi tilaa ole, niin minusta on vastenmieleistä laittaa tämä selkeästi homejäämiä sisältävä harja roikkumaan ja nojaamaan jo pestyihin astioihin. Puolisoni mielestä tämä taas on minun vainoharhaa, mutta olkoon sitten näin. Onhan joidenkin mielestä ok syödä voileipä esimerkiksi sontakasan päältä vedoten viiden sekunnin sääntöön. Mutta järki sanoo minulle kiitos ei.

Mutta tästä home-mätä syystä roikotan sitä harjaa siinä alapuolella ja laitan sen vasta sitten sinne kaappiin, kun kaappi on tyhjä. Ja silloinkin yritän pestä sen harjan ennen ja jos en saa puhtaaksi, niin saa roikkua siinä alla. Ja kyllä, tyhjennän sen myös itse silloin tällöin. Ja hyvin usein laitan tämän harjan astianpesukoneeseen kun kone tulee täyteen. Tulee samalla tämä harja pestyä.

Ja itse käytän erillistä harjaa tähän homepallojen pesuun, jota käytetään myös muiden käsienpesualtaiden puhdistamiseen.

Enkä minä väitä olevani mikään laupias samarialainen tai mikään jeesus keisari, joka puhuu pehmeitä puolisolleen ja miettii sanomisiaan, mutta tästä syystä meillä on kumpikin pyytänyt sanomaan jos toinen sanoo "turhasta" ja parhaillaan monesti päivässä kuuluu se "hei, antaisitko nyt vaan olla ja menisit pois" ja yleensä se on toiselle ihan ok. Ja tällä tavalla me saatiin sitä omaa perse edellä puuhun menevää suhdetta parempaan suuntaan. Välillä se unohtuu, mutta sitten jompi kumpi tajuaa sen ja aloitetaan uudelleen.

Meillä ainakin on tajuttu, että ei tämä mikään unelma liitto ole kummankaan mielestä, mutta eipä tässä ole kyllä suuremmin valittamistakaan. Ja yllättävän monet asiat saa selville puhumalla. Ja sekin kun toista ihan kunnolla ottaa pannuun, niin tekee jonkun yllätyksen. Ihan sama mikä, mutta mielellään positiivinen sellainen. Parhaillaan olen laittanut riidan jälkeen pesuhuoneen lattialle noin 150 lämpökynttilää palamaan ja kirjoittanut näillä "anteeksi kulta <3". Ja ainakin silloin se lenkin jälkeen suihkuun menossa ollut persiiseen ammuttu karhu pysähtyi kerta heitolla. Ja sitten keskusteltiin henkeviä useampi tunti sohvalla. Ja mentiin yhdessä suihkuun.

Ja mainittakoon vielä, että puolisoni teki kesäaamuna minulle jekun, että oli laittanut auton lohkolämmittimeen (siis kesällä) ajastimella. Autolle mennessäni ihmettelin miksi. Mutta avatessani auton oven, siellä jalkotilassa oli kahvinkeittimessä vasta keitetty kahvi (kytkettynä sisälämppärin pistokkeeseen) ja penkillä tarjottimella kuppi, pullo maitoa ja pala kakkua ja lappu "anteeksi". Että toimii se anteeksi pyyntö meillä ainakin myös toiseen suuntaan.

Mutta pointti oli se, että se tiskiharja on minun mielestä saastainen, piste. Ja sanon puolisolleni välillä rumasti, mutta niin hänkin sanoo minulle välillä, mutta me tiedämme sen ja osaamme myös yllättää toisemme välillä iloisesti ja antaa ainakin periaate tasolla anteeksi ja periksi.

 

[P.K.]

[QUOTE="jeps";30460419]Miestä on osattava lähestyä kunnioituksella ja huomioiden. Osalle suominaisista tämä näkyy olevan vaikeaa... :/ Olen kuullut joidenkin naisten nalkuttavan.

Ihailen aasialaista tapaa kunnioittaa kaikkia ihmisiä arjessa ja olisi hauskaa jos meilläkin olisi esimerkiksi kumartelut tai teititeltäisiin enemmän. Asuin siellä hetken ja sikäläinen pop-kulttuuri on suht tuttua. Sehän kuvaa arvonantoa.[/QUOTE]

Jaahas, mies1 on tehnyt paluun palstalle. Valitettavasti.

 

["koi"]

[QUOTE="timppa";30460446]#8 kommentoijalle, tai kuka dddd olikaan.

Tiskiharjaa en itse tuolla tiskikaapissa pidä ensinnäkään siitä syystä, että meillä on lavuaarissa sellainen "jätesihti" siinä tulpan paikalla ja sinne kertyy päivien mittaan ties mitä mönjää. Etenkin sen pienen huuhtelualtaan puolelle, jossa valutetaan tyhjät maito ja piimäpurkit puhtaiksi. Ja näissä kun ei päivittäin pestä astioita, niin sitä hiljalleen kertyy sinne.

Ja tällä samaisella puhtaiden astioiden pesuun käytettävällä harjalla on puolisolla tapana pestä tänne sihdin alle kertynyt, paikoin jo homeessa oleva mönjä pois, mutta sitten sitä tiskiharjaa ei puhdisteta (huuhtelemalla ne ei lähde) ja ne homepallot jää sinne karvojen väliin. Ja kun astiat on kuivumassa kuivauskaapissa ja siellä ei hirveästi tilaa ole, niin minusta on vastenmieleistä laittaa tämä selkeästi homejäämiä sisältävä harja roikkumaan ja nojaamaan jo pestyihin astioihin. Puolisoni mielestä tämä taas on minun vainoharhaa, mutta olkoon sitten näin. Onhan joidenkin mielestä ok syödä voileipä esimerkiksi sontakasan päältä vedoten viiden sekunnin sääntöön. Mutta järki sanoo minulle kiitos ei.

Mutta tästä home-mätä syystä roikotan sitä harjaa siinä alapuolella ja laitan sen vasta sitten sinne kaappiin, kun kaappi on tyhjä. Ja silloinkin yritän pestä sen harjan ennen ja jos en saa puhtaaksi, niin saa roikkua siinä alla. Ja kyllä, tyhjennän sen myös itse silloin tällöin. Ja hyvin usein laitan tämän harjan astianpesukoneeseen kun kone tulee täyteen. Tulee samalla tämä harja pestyä.

Ja itse käytän erillistä harjaa tähän homepallojen pesuun, jota käytetään myös muiden käsienpesualtaiden puhdistamiseen.

Enkä minä väitä olevani mikään laupias samarialainen tai mikään jeesus keisari, joka puhuu pehmeitä puolisolleen ja miettii sanomisiaan, mutta tästä syystä meillä on kumpikin pyytänyt sanomaan jos toinen sanoo "turhasta" ja parhaillaan monesti päivässä kuuluu se "hei, antaisitko nyt vaan olla ja menisit pois" ja yleensä se on toiselle ihan ok. Ja tällä tavalla me saatiin sitä omaa perse edellä puuhun menevää suhdetta parempaan suuntaan. Välillä se unohtuu, mutta sitten jompi kumpi tajuaa sen ja aloitetaan uudelleen.

Meillä ainakin on tajuttu, että ei tämä mikään unelma liitto ole kummankaan mielestä, mutta eipä tässä ole kyllä suuremmin valittamistakaan. Ja yllättävän monet asiat saa selville puhumalla. Ja sekin kun toista ihan kunnolla ottaa pannuun, niin tekee jonkun yllätyksen. Ihan sama mikä, mutta mielellään positiivinen sellainen. Parhaillaan olen laittanut riidan jälkeen pesuhuoneen lattialle noin 150 lämpökynttilää palamaan ja kirjoittanut näillä "anteeksi kulta <3". Ja ainakin silloin se lenkin jälkeen suihkuun menossa ollut persiiseen ammuttu karhu pysähtyi kerta heitolla. Ja sitten keskusteltiin henkeviä useampi tunti sohvalla. Ja mentiin yhdessä suihkuun.

Ja mainittakoon vielä, että puolisoni teki kesäaamuna minulle jekun, että oli laittanut auton lohkolämmittimeen (siis kesällä) ajastimella. Autolle mennessäni ihmettelin miksi. Mutta avatessani auton oven, siellä jalkotilassa oli kahvinkeittimessä vasta keitetty kahvi (kytkettynä sisälämppärin pistokkeeseen) ja penkillä tarjottimella kuppi, pullo maitoa ja pala kakkua ja lappu "anteeksi". Että toimii se anteeksi pyyntö meillä ainakin myös toiseen suuntaan.

Mutta pointti oli se, että se tiskiharja on minun mielestä saastainen, piste. Ja sanon puolisolleni välillä rumasti, mutta niin hänkin sanoo minulle välillä, mutta me tiedämme sen ja osaamme myös yllättää toisemme välillä iloisesti ja antaa ainakin periaate tasolla anteeksi ja periksi.[/QUOTE]

Ihan tuli tippa linssiin tätä lukiessani

Kiitos! En ole mielestäni mikään kauhea nalkuttaja, mutta taidanpa jättää sanomatta niistä sukista lattialla. Näistä sun teksteistä sai paljon ajateltavaa.

Tänä iltana mieskulta saa vähän hemmotteluja ja muistan taas kertoa kuinka tärkeä hän onkaan :heart:

 

["harmaa"]

Mä olen opetellut jo olemaan sanomatta sukista lattialla.
Mutta tipoista pytyn edessä lattialla sanon jatkossakin.

 

[dddd]

Jaahas, mies1 on tehnyt paluun palstalle. Valitettavasti.

Juu, se riehuu taas joka ketjussa. Ei jaksaisi sen älytöntä jankkaamista.

 

[hmph]

Vastaus ap:n otsikkoon. Hyvin suurella todennäköisyydellä sillä on jotakin säätöä johonkin suuntaan