V
vierailija
Vieras
Ongelma on siis miehen juominen, ei juo usein (ei siis tosiaan läheskään joka viikko). Välillä voi olla yli kuukausikin väliä ettei juo ja välillä taas jokusen kerran kuukaudessa, mutta ongelma on se, että AINA kun juo niin juo todella paljon (joku sixpäkki kaljaa ei riitä mihinkään, kaljaa, lonkeroa, viinaa). Kyllähän se sänkyyn asti pääsee mutta sinne sitten sammuu, on todella sekaisin ja tuntuu ettei tunnista loppuyöstä edes minua, tosin eipä saa edes katsetta kohdistettua minuun. Lupaa joskus että ottaa vähemmän ja tulee ajoissa kotiin, mutta aina lopulta on vetänyt kaksin käsin ja tullut kotiin viiden aikaan aamuyöstä. Aamuisin jos sattuu heräämään niin saattaa olla vielä sekanen ja usein hermostuu ihan turhasta ja räyhää. Mun mielestä asia on ongelma, miehen mielestä ei, hän on sitä mieltä että on ok ja ettei ole niin kännissä, että se vaan näyttää siltä.
Meillä on myös lapsia, mutta olen pitänyt huolen ettei lapset nää isäänsä tuossa kunnossa ja mies lähteekin ryyppäämään jonnekin muualle, koska tietää, että kotona en sitä hyväksy (toki pari saunakaljaa sillon tällön on ok, mutta känniin asti meillä ei lasten nähden juoda ja siitä en edes keskustele). Könyää kotiin taksilla joskus viiden aikaan aamusta ja menee nukkumaan yläkertaan missä voi olla rauhassa (tämä on siis minusta lähtöisin, en halua herätä siihen kun tulee kännissä aamuyöstä enkä halua että lapset herää, eikä heidän sitten tarvitse edes aamusta nähdä isiä siinä kunnossa).
Miehen mielestä oon huolissani ja valitan turhasta, että hänen alkoholinkäyttö on normaalia ja minusta se vaan tuntuu siltä koska en halua juoda niin. En ole absolutisti, mutta ne harvat kerrat (ehkä kerran - kaksi vuodeessa) kun otan alkoholia otan kohtuudella enkä oikeastaan vuosiin enää känniin asti, siitäkin mies saa ongelman jos ollaan yhdessä liikkeellä ja yrittää tyrkyttää minulle lisää juotavaa (ja ei en ole tiukkis tai istu yksin seinäruusuna vaikken kaatokänniä vedäkään), riitakin tulee lähes aina. Ei käydä tosin yhdessä tälläisissä illanvietoissa (muuten toki elokuvissa, syömässä jne), en halua lähteä katsomaan sitä ryyppäämistä.
Miehen isällä on myös ollut alkoholin kanssa enemmän ja vähemmän ongelmia (nykyään ei enää). Alkaa olla ihan neuvoton olo. Olen myös miettinyt, että onko mies oikeassa ja mitään ongelmaa ei olekaan, olisi kiva kuulla miten ulkopuoliset näkee asian, joten heittäkää ajatuksia.
Meillä on myös lapsia, mutta olen pitänyt huolen ettei lapset nää isäänsä tuossa kunnossa ja mies lähteekin ryyppäämään jonnekin muualle, koska tietää, että kotona en sitä hyväksy (toki pari saunakaljaa sillon tällön on ok, mutta känniin asti meillä ei lasten nähden juoda ja siitä en edes keskustele). Könyää kotiin taksilla joskus viiden aikaan aamusta ja menee nukkumaan yläkertaan missä voi olla rauhassa (tämä on siis minusta lähtöisin, en halua herätä siihen kun tulee kännissä aamuyöstä enkä halua että lapset herää, eikä heidän sitten tarvitse edes aamusta nähdä isiä siinä kunnossa).
Miehen mielestä oon huolissani ja valitan turhasta, että hänen alkoholinkäyttö on normaalia ja minusta se vaan tuntuu siltä koska en halua juoda niin. En ole absolutisti, mutta ne harvat kerrat (ehkä kerran - kaksi vuodeessa) kun otan alkoholia otan kohtuudella enkä oikeastaan vuosiin enää känniin asti, siitäkin mies saa ongelman jos ollaan yhdessä liikkeellä ja yrittää tyrkyttää minulle lisää juotavaa (ja ei en ole tiukkis tai istu yksin seinäruusuna vaikken kaatokänniä vedäkään), riitakin tulee lähes aina. Ei käydä tosin yhdessä tälläisissä illanvietoissa (muuten toki elokuvissa, syömässä jne), en halua lähteä katsomaan sitä ryyppäämistä.
Miehen isällä on myös ollut alkoholin kanssa enemmän ja vähemmän ongelmia (nykyään ei enää). Alkaa olla ihan neuvoton olo. Olen myös miettinyt, että onko mies oikeassa ja mitään ongelmaa ei olekaan, olisi kiva kuulla miten ulkopuoliset näkee asian, joten heittäkää ajatuksia.
). Hän sävelsi kappaleen vaimolleen, joka oli niin kaunis "Hetken lepo" - no, eipä mennyt kuin pari viikkoa, loppui soittotunnitkin: oli kuollut
