Toggle sidebar

Mies kotiutuu psy-osastolta, mitäs nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vähän_hukassa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vähän_hukassa?

Vieras
Mies on jo pidemmän aikaa ollut masentuneen oloinen, mutta ei ole hakenut apua, vaikka siihen olen kannustanut. Nyt viime viikonloppuna sitten olo kärjistyi ja oli niin ahdistunut, että hakeutui hoitoon.

Nyt on ollut siis neljä päivää akuuttihoidossa ja on pääsemässä lähipäivinä kotiin.

Mitäs kotiutumisen jälkeen? Lääkitykset aloitetaan, jatkot toki psykalle, varmaan saikkua.. Mutta mitä tää tarkottaa meidän arjen suhteen?

Miten tuen, kannustan, olematta veemäinen nalkuttaja? Suoraan sanoen, olen aika kysyä siihen, että pitkään aikaan mies ei ole oikein saanut mitään aikaiseksi, kaikki pienetkin hommat jää kesken tai tekemättä. Tiedän kyllä sen johtuvan masennuksesta, mutta pelkään nyt että virallinen diagnoosi ja toipumisvaihe antaa vaan enemmän syitä jättää tekemättä :S

Miten tähän pitäisi siis suhtautua? En todellakaan halua aiheuttaa pahaa oloa tai väsyttää miestä, mutta jotenkinhan tässä on pystyttävä "potkimaan takapuolelle" tai edes työntämään selästä eteenpäin, muuten täällä on kohta kaksi ihmistä hajalla.

Missähän vaiheessa psyk.hoidossa otetaan perhe huomioon/hoitoon mukaan, vai otetaanko? Olisi "ihan kiva" päästään tuomaan omaa näkökulmaa tästä asiasta esiin ja saamaan jotain apuja siihen, miten tähän pitäisi suhtautua.

Osaako kukaan sanoa tähän mitään?
 
muuhun en ota kantaa kun en osaa sanoa, mutta muista että jos mies alkaa syömään masennuslääkkeitä, voi kestää jopa 2 kuukautta ennenkuin olo alkaa helpottamaan! toki muutos voi tapahtua aikaisemminkin. usein kuitenkin aluksi olo pahenee lääkkeet aloitettaessa, ja olo paranee aikaisintaan muutaman viikon kuluttua.
 
Justiin näin _en_ halunnu asiaa esittää, mutta pieleen meni sitten kuitenkin näemmä. Pointti oli se, miten voisin tukea, mistä tiedän mihin miehen pitäisi pystyä jne, saanko _minä_ (niin, kyllä, MINÄ) sieltä osastolta jotain tietoa miten arjessa eteenpäin vai mistä tiedän miten pitäisi toimia?
 
Jos mies on niin masentunut ja ahdistunut että on tarvinnut osastohoitoa, sun tehtävä ei ehkä tässä vaiheessa ole miettiä miten potkit miestä persuuksille.
Sinuna varautuisin hoitamaan ne kotihommat yksin, jos toinen viitsii jotain tehdä(kun on ensin kauniisti pyytänyt) se on vain plussaa.
Mutta oletus on se että olet jatkossakin pääasiassa itse vastuussa kotitöistä,ainakin pari viikkoa osastolta palaamisen jälkeen.
Sun olisi hyvä saada se mies pysymään arjessa mukana jollain lailla,siihen osastollakin pyritään.
Ei nukuta aivan ympäripyöreitä päiviä tai maata sängyssä koko päivää,olisi hyvä ulkoilla,syödä terveellisesti,syödä säännöllisesti,tehdä jotain mistä nauttii.
Mutta ei suorittamalla tietenkään,niin että aamu 8 pinkaistaan ylös ja kokopäivä touhutaan.
Onko miehelläsi jotain harrastusta tms.mistä pitää?
Sekin jos on liikaa omissa ajatuksissa ja pyörii vain itsensä ympärillä pahentaa masennusta.
 
Joo mä ehkä selitän tätä vähän huonosti kun olen ite vähän hukassa tosiaan. Kyse ei siis ole mistään siivoamisesta, ruoan laitosta jne, ne olen toki nyt pitkälti yksin hoitanu ja ymmärrän kyllä ettei jaksaminen semmoseen riitä. Ennemminkin kyse on asioista kuten laskujen ohjaamisesta minulle (minä huolehdi eräpäivät ja maksan kaikki laskut, mutta miehen homma olisi välittää mulle saamansa laskut, nyt ei ole jaksanut/ei välitä/ei kiinnosta), uuden verokortin hankkiminen, sairausloma-asioiden selvittäminen jne pientä hommaa, jotka vaikeuttavat a särkee tosi paljon jos ne ei suju, ja niitä en pysty puolestaan tekemään. Asioita, jotka on pakko hoitaa, mutta jotka ei hoidu.

Ja ihan ylipäänsä kaikki arki tästä eteenpäin, että joskus jopa saisin vierelle ihmisen, joka jaksais vähän enemmänkin, että vois joskus tulevaisuudessa harkita jotain tekemistä - esim kaikki juhlat on jättänyt parin vuoden ajan väliin jne.

Kauniisti aina kaikkialla puhutaan et psyk.sh. hoito on perhekeskeistä ja tiimityötä läheisten kesken. Olis kiva tietää mitä tää on käytännössä, kun toistaiseksi ainakaan kukaan ei ole sairaalasta päin ollut missään yhteydessä.
 
Tosiaan jos mies on päässyt osastohoitoon niin tilanne on oikeasti paha. Kestää viikkoja, ennenkuin lääkitys tehoaa ja voi olla että ensimmäinen lääke ei ole sopiva. Joten kärsivällisyyttä vaan! Masennusdiagnoosi on tuossa vaiheessa ihan pätevä syy osallistua vähemmän kotitöihin, miehelle käy luultavasti ihan työstä jo se että pääsee ylös vuoteesta.
 
Kaksi yötä oli somaattisella osastolla et saisi nukuttua, ei saanu, joten omasta halustaan siirtyy jatkoon vielä psykan puolelle, jossa oli tarkoitus olla kaksi yötä, että saisi nukuttua ja sit kotiin. En siis tiedä onko varsinainen psyk
 
Varmaan olisi parasta jos kauniisti ehdottaisit, että voitaisiinko nyt yhdessä hoitaa tämä homma? Ja jos vastaus on, että ei nyt jaksa, niin sitten yrität saada sovittua jonkun tarkan päivän tai ajan jolloin se sitten hoidetaan. Nimenomaan niin, että olet siinä mukana silloin tsemppaamassa. Miehesi on todennäköisesti ollut hyvin lähellä itsemurhaa, kun on osastolle ylipäätään päässyt. Valitettavan lyhyitä noi hoitojaksot nykyään on, jos ylipäätään otetaan sisään :/.
 
Pyydä nyt oikeesti itselleskin apua, kodinhoitoapua tai jotain, eihän sua voi jättää yksin hoitamaan masentunutta puolisoa ja kotia, joudut vielä itsekin hoitoon! Tosiaan täytyy sen masentuneenkin kyetä yrittää jotain tekemään eikä vain maata koko päivää sängyssä. Heti jos alkaa tuntua, ettet jaksa, pyydät apua terveydenhuollosta/neuvolasta, mut et vähättele, vaan ennemmin liioittelet niin jotain voi tapahtua..
 
Sen vaan muistan koulusta, että sielä painotettiin ettei masennus ole mikään sairaus mikä voisi parantua "reipastumalla", perseelle potkiminen, vaatiminen, kannustaminen ei auta - Mies ei Pysty reipastumaan, eikä parannu vaikka yrittäisi reipastu, kyse on aivokemiallisesta häiriöstä johon reipastuminen ei vaan auta.
Mieti vaikka huippu-urheilijaa, voi treenata joka päivä, mut olla silti masentunut.
 
Ja toi on ihan normaalia, ettei omaisille kerrota mitään. Vaikka miehesi olisikin antanut siihen luvan, niin yleensä omainen tulee korkeintaan loppupalaveriin mukaan, mutta voi olla, ettei miehesi halua sinun kuulevan, kuinka paha hänen tilanteensa oikeasti on.
 
Mä selitän ilmeisen huonosti, koska jatkuvasti käsitetään väärin. En yritä potkia liikkeelle ja parantaa sillä. Yritän kysyä, tietääkö joku, miten perhe otetaan näissä huomioon ja saako jostain jotain apua siihen, miten tukea arkeen palaamisessa. Mä en tiedä miten selittää lapselle, ettei isi jaksa, en tiedä miten kestää ne hetket kun vituttaa (voiko joku väittää ettei saa vituttaa jos on kaiken kanssa yksin?) ja miten sanoa toiselle että nyt ei ole rahaa, älä käytä holtittomasti rahaa, miten suhtautua siihen että jatkuvasti tulee karhukirjeitä laskuista jotka ei oo mulle asti päätynyt jne. Vai jääkö tosiaan näiden kanssa ihan yksin?
 
Mä haluan auttaa, jonkunnäköistä tietoa ja kokemusta mulla työn kautta on. Ehdotan ihan konkreettista tekemistä, että sun johdolla otatte uudeksi tavaksi tehdä iltalenkin/kävelyn joka päivä. Siis JOKA päivä. Houkuttelet miehen vaikka millä keinoin mukaan. Liikkuminen on todella tärkeä juttu ja jo tavallisesta kävelylenkistä on hirveästi hyötyä kun sen tekee säännöllisesti. Voi myös ajan oloon auttaa nukahtamaan, tuleepahan vähemmän esim ruutuaikaa kun tekee jotain muuta. Kovasti tsemppiä sinulle!!
 
Kuulostaa periaatteessa ihan hyvältä - mutta käytännön toteutus voi olla mahdoton. Mies tuskin jaksaa lähteä ulos joka päivä ja tuon muksun mukaanotto joka ilta kävelylenkille on mahdoton ajatus ainakin näin äkkiseltään ajateltuna.
 
No vastaus tuohon kysymykseesi perheen mukaan ottamisesta riippuu ihan hoitopaikasta. Todennäköisesti joudutte jonottamaan pelkästään psyk.polille monta kuukautta ja siihen asti hoito tapahtuu terveyskeskuksessa. Omaisille on olemassa omia vertaistukiryhmiä kolmannella sektorilla. Suosittelen ottamaan niistä selvää. Sieltä saat varmaan parhaita neuvoja ja tukea itsellesikin.
 
http://www.otu.fi
http://www.finfami.fi
http://www.omaiset.fi

Kaunis ajatushan psyk puolella on että perheet saavat tietoa sairaidesta, osallistuvat koulutuksiin, pidetään yhteisiä tapaamisia jne. Mutta kun se todellisuus on sitä, ettei se sairastunut itsekään saa mitään terapiaa, tapaamisia tai kunnollista hoitosuunnitelmaa, jos edes minkäänlaista hoitosuunnitelmaa..

Eli itse vaan hakeutumaan tiedon äärelle ja käyttämään keinoja joilla itse jaksat.
Ihan käytännössäkin, jos olette naimisissa, niin tehkää vaikka se avioehto ettei sun kaikki säästöt mene miehen kuluihin, leikkaa miehen luottokortit, tee ilmoitus pikavippeihin miehestä, laita kaikki mahdolliset laskut e-laskulle ettei mies pysty niitä piilotta.

Ja hakeudu itse jonkun avun ääreen, perheneuvolan psykologi, vertaisryhmä mikä vaan
 
No kyllä sinä saat antaa itsellesi luvan ketutukseen ja ihan satasella saatkin! Iihan samoin kun miehelläsikin on lupa olla masentunut, jos hän kerran sitä on. Ja varmasti on, koska näin kerrot.
Mutta siis ihan yhtä luvallista on puolisoa ketuttaa tuommoinen. Harvapa varmaan iloitsee ja tuulettaa puolisonsa masennuksesta tai mistä tahansa muustakaan sairaudesta :O
Muuttaahan se arkisia kuvioita! Ja tuo epätietoisuus asian suhteen on jopa pelottavaa.

Löytäisitkö mistään vertaistukiryhmää itsellesi ja myöskin ihan sitä konkreettista apua arkeesi?
Sieltä osastoltakin voisi kysyä jtn omaisten ryhmää tms.

Entä omat vanhempanne, sinun ja miehesi, onko heistä tukea?
 
Tosiaan hoitokäytännöt vaihtelevat paikan mukaan. Omaiset ovat tervetulleita käynneille ja hoitokokouksiin mukaan meidän polilla. Toki miehesi päättää haluaako sinua mukaan... Myös muutama oma tukikäynti mahdollinen, jos kokee siihen tarvetta. Toisen Tukeminen toipumisessa on pitkäkestoista tasapainoilua sairauden hyväksymisen ja samalla muutokseen tukemisen kanssa. Hanki itsellesi tietoa masennuksesta ja sen hoidosta, esim netissä mielenterveystalo.fi. Tue miestäsi hoidossa köymiseen, säännöllseen lääkkeiden ottoon, ruokailuun, päivärytmiin. Liikunta, ulkoilu ja sosiaalinen elämä ovat kaikki plussaa jaksamisen rajoissa. Masentunut käpertyy itseen ja katsoo negatiivisten lasien kautta kaikkea, joten kärsivällisyyttä ja myös omaa aika tarvitset, omia harrastuksia... Tsemppiä!
 
Kannattaa selvitellä, olisiko hoitopaikassa sosiaalityöntekijää. Häneltä voi saada hyviä neuvoja käytännön asioiden kanssa, kuten raha-asiat jne, mikä tuntuu tällä hetkellä olevan se akuutein käytännön ongelma. Mieheltä valtakirjat hänen asioidensa hoitamiseen yns,
 

Similar threads

V
Onko se nyt jumaliste yhtään parempi käydä sossun luukulla vuositolkulla sen takia että saa hoitaa lapset kotona???
Viestiä
83
Luettu
1K
Aihe vapaa
ap
A
M
Mies tuntuu lapselliselle
Viestiä
16
Luettu
6K
Perhe-elämä
Minä myöskin
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa