mies mekkoilee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ""Lola""
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

""Lola""

Vieras
joo eli miten te naiset suhtaudutte jos saisitte tietää miehenne olevan transvestiitti. Minä nimittäin olen sellainen eikä vaimoni tiedä sitä, sillä en ole koskaan uskaltanut sitä kertoa hänelle. Eli mitä se tarkoittaa että olen transvestiitti? -Pukeuden aina silloin tällöin naistenvaatteisiin, meikkaan ja laittaudun täydellisesti naiseksi jos minulla on siihen mahdollisuus. Eli tietenkin silloin kun olen yksin kotona. Kukaan tuttuni ei tiedä tästä. Olen 100% heteromies ja en ole koskaan pettänyt naistani, mutta minulla on tämä sanotaanko taipumus tai pakottava tarve silloin tällöin ""mekkoilla""! Tunnen syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa että täytyy salata tämä asia, mutta kun tuntuu ettei kuitenkaan voi, eikä kehtaa, eikä tohdi kertoa puolisolle. Eli miten kertoa puolisolle vai pitäisikö kertoa?
 
Kyllä nyt heitit ""pahan"". Minusta olet tehnyt erittäin väärin kun et ole sitä kertonut jo suhteen alkuvaiheessa mikäli olet asian jo silloin tiedostanut. Olisit antanut naisesi punnita asian siinä vaiheessa.

Ikävä kyllä, jos minun miesystäväni kertoisi pukeutuvansa ja meikkailevansa välillä, ei voi mitään, menettäisin totaalisesti haluni seksiin hänen kanssaan. Minun mieheni pitää ainakin olla täysvaltaisesti MIES. Todennäköisesti johtaisi eroon.

Mutta tämä on minun mielipiteeni.
 
Rippuu tietenkin naisesta, miten hän siihen suhtautuu. Oma mieheni paljasti asian minulle parin vuoden seurustelun jälkeen. Suhde ei ole koskaan palannut entiselleen.

Aluksi tosin ajattelin, että asia on ok, mutta pidempään asiaa pohdittuani rupesin miettimään, että kyseessä ei olekaan mikään normaali juttu vaan seksuaalinen perversio (siitä pukeutumisesta ymmärtääkseni saadaan seksuaalista kiihotusta?). Juttelin asiasta lopulta myös ammattilaisen kanssa, sillä mies oli vannottanut, etten saa puhua asiasta kenellekään. Psykiatri itse asiassa vasta avasi silmäni todeten, että tämä(kin) taipumus diagnosoidaan seksuaaliseksi perversioksi (kiihotus saadaan jotakin esineestä, tässä tapauksessa vaatteista, sen sijaan, että se saataisiin vastakkaisesta sukupuolesta).

Suhteemme ei koskaan ole palannut entiselleen ja seksielämä oli selibaatissa monia vuoria. Ero oli lähellä, mutta sitä ei silti ole tullut. Näin jälkeenpäin mietin, että parempi olisi ollut jos en olisi koskaan saanut tietää asiasta, niin paljolta olisi säästytty.

Ohjeeni siis on, että pidä asia omana pikku salaisuutenasi. Naisia harvoin kiinnostaa/kiihottaa karvasäärinen mies naisten mekossa, mikä tuntuu olevan transvestiittimisten kuvitelma (luullaan, että myös nainen voisi kokea homman kiihottavaksi). Toiminta voi myös olla vastoin naisen moraalikäsityksiä.

Mieti myös sitä, mistä tällainen seksuaalinen halu on mahdollisesti seurausta ja onko sitä todella pakko toteuttaa? Oletko koskaan ajatellut, että kiihottuminen naisten vaatteista ei ole ihan normaalia?
 
Jos minä saisin selville tuollaista suhteen jo ollessa olemassa, en tiedä miten siihen reagoisin.
Toisaalta , vaimosi tykkää pukeutua naiseksi myös, joten teillähän voisi olla paljon yhteistä juttua siitä aiheesta.

Tuollainen on kuitenkin todennäköisesti joskus tuleva ilmi, joko niin, että vaimo yllättää sinut vahingossa mekko päällä, tai niin että kerrot sen itse.

Itse luulisin, että pahempi , ja traumaattisempi tapa vaimon kannalta on se, että hän vain ykskaks näkee sinut niissä hynttyissä.

Siksi kannatan sitä, että kerrot itse, ja niin, että sinulla ei ole sillä hetkellä naisten vaatteita päällä, vaan normaalit miesten kuteet.

En tiedä mikä pervous siinä crossdressingissä piilee, ja mitä se miehessä tyydyttää, mutta on se varmaan sinullekkin tyly kokemus, kun nainen kävelee kämppään ja näkee sinut tämän perversion tyydytyshetkellä, ja huutaakin että IIIK ja lyö sinua käsilaukulla kuuppaan.

Sen lisäksi, että vaimo järkyttyy näkemästään, vielä inhampi järkytys on varmaan se, että on joku noinkin olennainen seikka , jonka olet järjestelmällisesti ja tieten häneltä salannut.

Suosittelen, että kerrot asian .
Alustukseksi voisit maalailla vaimolle skenaarioita hieman: tyyliin: kysyt häneltä, jättäisikö han sinut , jos saisi tietää jotain TODELLA järkyttävää, ja haistella ehkä muissakin yhteyksissä, mikä hänen suhtautumisensa asiaan on.

Yleensä ihmisellä on taipumus ylireagoida asioihin, jotka töksäytetään päin näköä yhtäkkiä.
Jos taas maalailet, kuinka sinulla on jotain kamalia asioita kerrottavana, ja pelkäät kuinka hän reagoi, niin hän asian kuultuaan saattaakin haluta osoittaa olevansa suvaitsevaisempi kuin luuletkaan, ja haluta olla juuri se pyhä ja täydellinen ihminen , joka ymmärtää ja hyväksyy kaiken.

Ihminen tykkää, kun hänellä on tilaisuus näyttää olevansa muiden yläpuolella. Käytä sitä eduksesi. Se ei tee siitä yhtään vähempää aitoa. Ainahan asian esittämisen tapa on osa kommunikaation onnistumista!
 
Minä en ymmärrä mikä siinä mättää, jos saa kuulla, että mies trasnvestiittoilee. Eihän siinä ole mitään pahaa. Parempi sellainen, kuin vieraissa käyminen tai toisen alistaminen tai muuta. En ymmärrä, miksi naiset ahdistuvat kuullessa miehen mekkoilusta. Toki, en itse ole samaa kokenut, niin en mene vannomaan omaa reaktiotani. Mutta tuntuu oudolta.

En ymmärrä mikä on se juttu, mikä mekkoilussa viehättää. Näin naisena naismaisuus on niin normaali asia, että en ymmärrä, miksi joku haluaa olla sellainen välillä. Mutta edelleenkin, en näe siinä mitään pahaa.

Meitä on moneksi.

Kerro vaimollesi, koska jos jäät kiinni jotain muuta kautta (esim et saa vetskaria itse auki kotelomekosta :).. sori, vitsi) niin pahempi juttuhan se silloin on.
 
Olen ""Lulun"" kanssa eri mieltä. En pidä transvestismia mitenkään suurena osana mieheni persoonallisuutta - tuskin se on sitä ap.:llekään. Juuri tämän takia siitä ei välttämättä kanna puhua, sillä liitto voi todella kaatua siihen kertomiseen.

Minäkin esim. masturboidessani katselen verkkopornoa enkä kyllä aio miehelleni tästä koskaan kertoa. Ja pidän huolen siitä, että ""kiinni"" en jää ;-) Mitäs minun masturbaationi hänelle kuuluvat. On parempi, että ihan kaikkia asioita ei tiedetä ja kerrota.
 
On tuo kyllä aika outoa meininkiä... sori vaan.

Jos se vaimo löytää ne sun kamppeet joku päivä, luuletko, että hän kysyy, ovatko ne sinun? Ei, vaan kenen NAISEN kamat sulla on jemmassa ja kauanko sitä on jatkunut. Jos siihen sanot, että no, katsos kun ne ovat minun, niin voisit yhtä hyvin väittää olevasi salainen agentti.

Mahtaa olla vaimolle kiusallista jossain tapaamisessa tuttujen pariskuntien kesken, kun ukot puhuu kaasareista ja muista äijä-jutuista ja samalla hän katsoo sinua ja miettii, että siellä se minun armaani menee ja haluaisi oikeasti pukeutua naiseksi ja mitä nuo toiset siitä ajattelisivatkaan. Veikkaan, että se saattaisi hiukan hävettää, eli että hän hhäpeäisi sinua ja pian itseäänkin.

Näkisin, että silloin loppuu koko se teidän homma.
 
""En ymmärrä mikä on se juttu, mikä mekkoilussa viehättää. Näin naisena naismaisuus on niin normaali asia, että en ymmärrä, miksi joku haluaa olla sellainen välillä. Mutta edelleenkin, en näe siinä mitään pahaa.""

Pitänee vastailla, kun asiasta on henk.koht. kokemusta. Ajattelin itsekin juuri noin transvestismista - ennen kuin törmäsin siihen itse. Myös ensi alkuun ajattelin, että homma on ok.

Mutta kun oivalsin, että kyse ei ole siitä, että mies haluaa olla naismainen ja kokeilla elämää naisen vaatteissa vaan siitä, että pukeutuminen mitä ihmeellisempiin rimpsuihin tuottaa vahvaa seksuaalista kiihottumista. Usein vielä ajatellaan, että tämän seksuaalisen kokemuksen voisi jakaa naisystävän kanssa, mikä on ihan hullua, sillä - kuten kirjoitin - harvaa naista tuollainen kiihottaa.

Riippu siis alkuperäisen kirjoittajan vaimosta, kannattaako asia kertoa. On helppoa olla suvaitsevainen ennen kuin joutuu itse ottamaan kantaa asioihin. Vaikka esim. suhtaudun homo- ja biseksuaalisuuteen suvaiten, en silti haluaisi tietää, että mieheni on biseksuaali ja että hänellä olisi ennen minua ollut miessuhteita...
 
Niin, toiset saavat vahvan seksuaalisen kiihottumisensa pornoleffoista, toiset sukkahousuista, toiset ostaa netistä käytettyjä alushousuja, toiset meikkaa ja pukeutuvat mekkoihin. So what?

Toki ikävää on, jos nainen todella on sellainen tiukkis, ettei ymmärrä. Mutta silti olisi suotavaa, että hän tietäisi, millainen mies hänellä on ja mitä mies puuhailee naisen poissa ollessa.
 
Myönnän, minä esim. olen tiukkis ja moraalikäsityksiltäni jossain määrin vanhanaikainen. Olennaista onkin se, millaiset käsityksen ap.:n vaimolla ovat? Siitä riippuu se, kannattaako kertoa.
 
Huh, paha kysymys. Luulenpa, että meillä tulisi ero. Mikäli olisin tiennyt miehen olevan transvestiitti alusta alkaen, olisin sen ehkä sitten osannut myös hyväksyä osana miehen persoonallisuutta. Mutta jos se jälkeenpäin selviäisi, niin tulisi tunne, etten olisi tuntenut miestä alkuunkaan ja että silloin aika moni asia olisi valheellista ja lumetta ja tuskin osaisin sitä enää hyväksyäkkään osana omaa miestä, jonka olisin luullut olevan aivan jotain muuta. Tuossa tilanteessa neuvoisin sinua tulemaan kaapista pihalle ja kertomaan vaimollesi. Asiaa on turha pitkittää yhtään enempää.
 
""Lee"": Minusta ei pidä sekoittaa puuroja ja vellejä keskenään. Transvestismi ei ole ""osa miehen persoonallisuutta"" vaan ""osa hänen seksuaalista identiteettiään"". Juuri tämän takia minusta ei ole 100% välttämätöntä kertoa asiaa vaan pitää se omana tietona, koska tieto voi olla puolisolle aika järkyttävä.

Mutta tietysti: jos ap kokee tilanteen niin painostavana, ettei voi vaieta asiasta, on varmasti paras ratkaisu kertoa ja varautua siihen, että siitä seuraa sitten mitä seuraa. Miten itse luulet, että vaimosi saattaisi asiaan suhtautua? Kuinka avarakatseinen hän mielestäsi on sukupuoliasioiden suhteen?
 
Jos mun mies tulisi mekko päällä eteeni, nauraisin kippurassa - en voisi sille mitään.....En ottaisi häntä enää todesta. Parempi olisi jos hän ei kertoisi ja mekkoilisi yksikseen.
 
Netti on täynnä sellaisia palstoja, joissa neuvotaan ja joissa on samanlaisia porukoita kuin sinä.

On trans tukipistettä sun muita.

Oikeat transsupukeutujat löytää kyllä sinne.
Siksi veikkaan, että tää on provo.

Jos ei ole, niin täältä et silti vastauksia löydä.
Täällä ei ole kuin hyeenoita, jotka aikansa kuluksi louskuttavat menemään.

Vaarannat vain oman mielenterveytesi, ja hämmennät aivojasi turhaan. Joka toinen sanoo että elä kerro ja joka toinen sanoo että kerro.

Kymmenennen viestin jälkeen kaikki variaatiot on käyty läpi, ja alkaa eipäsjuupas väittely, tai joku muu pallottelu, joka ei johda mihinkään.

T: Lulu
 
Heh! Hyvä provoyritys, mutta aika epäuskottava juttu. Selitäpä ensiksikin, missä säilytät hepeneitäsi ja meikkejä niin, ettei vaimo löydä? Naiset ovat aika petoja löytämään kätköjä.
 
Ihan hyvä pointti tuokin.
MInkähän takia ne transsut sitten itse tekevät siitä noin suuren numeron?

Jos se kerran on vain harmitonta runkkaamista, niin mikä siitä tekee niin suuren ongelman, ja häpeän, ja ristiriitaisten ajatusten suman?

Kieltämättä itsekin olen vain saanut kaiken kohun myötä sen käsityksen, että se on joku olennainenkin seikka!

Eli, mitä minä neuvoisin, niin ehkä jos se niin painaa, niin kertoo.. ehkä se sitten on joku, missä on jotain kerrottavaakin.

Jos voi olla kertomatta ilman omantunnontuskia, niin sittenhän jättääpi kertomatta.
 
""Jos se kerran on vain harmitonta runkkaamista, niin mikä siitä tekee niin suuren ongelman, ja häpeän, ja ristiriitaisten ajatusten suman?""

Hyvä kysymys. Ehkä juuri se häpeä siellä taustalla on. Kokee, että se on väärin ja pitäisi sen vuoksi ripittäytyä. Ehkä ap osaa valaista asiaa.

Jos transuille on omia tukiryhmiä verkossa, sieltä varmasti saa myös transumiesten näkökulmia ja positiivisempia tarinoita kuin tämä omani.

Tai no, olemmehan edelleen miehen kanssa yhdessä, että ei tässä asiat nyt ihan hullusti ole. Aihe T on kuitenkin perheessä täysi tabu. Siitä ei vain puhuta enkä tiedä, hommaileeko mies jotain selkäni takana vain ei. Enkä kyllä haluakaan tietää!
 
Anteeksi vain mutta jos kuvittelen että miheni ja minä
yhdessä mekkoissa ja meikeissä istuittaisiin iltaa
niin ei tulisi mitään.


Seksi menisi pilalle on se senverran erikoinen tilanne.

Ei sovi minun mieskuvaani mielummin toiset naiset kuin
hame korvissa mies minuun koskisi.

Sinulle todella vaikea tilanne jos olisikin vaikka fiktiojuttu
niin tällaisiahan miehiä on.

Jos asia on fakta oman itsesi takia hakeutuisin
muiden samankaltaisten seuraan jotta saisin selkoa
miten toimia elämässä eteenpäin?.(yksin ei ole hyvä kantaa
noin suurta erilaisuutta mielessään)

Luulen kuitenkin että
suurin osa pareista ovat eronneet kun tieto osuu kohdalle.

 
Älä kerro!! Mutta älä pode siitä syyllisyyttäkään.

Jos kerrot naisesi ei enää pidä sinua niin miehekkäänä, haluttavana...
Syyllisyyttä ei silti pidä potea, koska et tee sillä kenellekään pahaa..

Teen minäkin itsekseni kaikenlaista, joista en kerro miehelleni :)
 
Isävainajani harrasti myös mekkoilua. Nuorin sisareni otti asian puheeksi lomareissulla. Hänkin oli kärsinyt melko paljon häpeää asian takia.

En ryhdy kuvailemaan yksityiskohtaisesti ""sekoilukohtauksia"".

Siihen maailman aikaan ei puhuttu homoista. transuista, biseksuaaleista, lesboista jne.

Kasvoin tynnyrissä ja niin varmasti moni muukin ikäpolveni kasvatti.

Lapsille isän outo käytös on järkyttävää. En soisi samaa lapsilleni.

Jos pystyt pitämään taipumuksesi aisoissa eikä lasten tarvitse nähdä mekkoilua isän ollessa humalassa tai selvinpäinkin, niin asia on ok.

En ole koskaan aikaisemmin lukenut psykiatrin diagnoosia mekkoilusta. Kyllä täällä Elleissä notkuminen ihan hyvää tekee. Vertaistukiryhmiin en tunne tarvetta. Minulla on megaluokan ongelmia, joihin olen tarvinnut ryhmän tukea.
Mekkoilu on ihan harmitonta hubaa siihen verrattuna.
 
kyllä on tukka sekasin kun luin tätäkin palstaa.onhan selvää
,että suurimmalla osalla transuista ,joihin itsekin lukeudun on tämä alkanut jo murrosiässä ,ensin ihan vaan kokeilemalla ja sitten aina lisäämällä määrää .en nyt keksi
mitään luokitusta millaiseen sairauteen tahi muuhunkaan
se nyt vaan on jokin halu.en voi kieltää etteikö se tuota mie-
lihyvää ja senjälkeen on ihan kiva taas palata ""mieheksi""
jos nyt asiaan olen parisuhteessa jo30v ollut heti alussa ker
roin että harrastuksia on monenlaisia jotkut niistä ei varmas-
ti miellytä ,kyllä aika monta kertaa kysymys viittasi siihen et-
teikö hän riitä yksin .pitääkö tuo olla lisänä.missään vaihees-
sa koko aviossa oloaikana en ole pukeutunut hänen kans-
saan .olimme kuitenkin päättäneet hakea ammattiapua
setasta jossa kävimme monta kertaa yhdessä ja erikseen
hakemassa tietoa ja mahdollista ratkaisua tähän kyllä siellä tuli sellainen tunné että sen voi kääntää rikkaudeksi
en nyt tarkoita että sitä oltaisiin mekko päällä joka päivä
mutta jotenkin sovitettaisi tämäkin harrastus kunniaan
seksin kanssa tällä ei ole juuri mitään tekemistä en halua
vaimon kanssa olla""tyttönä""joku tuossa mainitsi ettei vois kuvitella karvasissa säärissä mekkomiestä mutta itse nyt
olen melkein karvaton ja ajellut sääret niin laitettuna olen
kyllä nähnyt anteeksi vain tyylittömiä tuulipukumammoja
korkkarit jalassa että oikein hirvittää.jatketaan tästä eteen
päin kun oon saanut kommentteja niin mielestäni on jollain lailla otettava kissa pöydälle ja uskallettava ei se minun
miehisyys ainaskaan oo kärsinny ja on ihan vahva itsetunto
 

Yhteistyössä