Mies petti luottamuksen, taas...

[mammu]

Ikävästi tehty todella. Mutta täytyy sanoa perheellisenä miehenä, että joskus tekis itsekin mieli tehdä niin, jos ei olis vain niin vahva yliminä...Tarkoitan siis, että päästäis vapaalle ja juhlis aamuun ja menis kavereille ( miehille!!) yöksi. Toki se pitäis sopia etukäteen, mutta jos tämä on yksittäinen kerta, niin ei sitä kai kannata heti täysin tuomita.

Ei haittaa jos olis ensimmäin tai vaikka toinen kerta, nyt hän vannos että tulee yöksi kotiin ja ei juo liikaa. Hänellä on ollut joskus ongelmana kipulääkeriippuvuus (pahan kolarin jälkeen) . Voiskohan se olla sama juttu viinasten kanssa?

 

[suoraan sanottuna]

Ikävästi tehty todella. Mutta täytyy sanoa perheellisenä miehenä, että joskus tekis itsekin mieli tehdä niin, jos ei olis vain niin vahva yliminä...Tarkoitan siis, että päästäis vapaalle ja juhlis aamuun ja menis kavereille ( miehille!!) yöksi. Toki se pitäis sopia etukäteen, mutta jos tämä on yksittäinen kerta, niin ei sitä kai kannata heti täysin tuomita.

Ei haittaa jos olis ensimmäin tai vaikka toinen kerta, nyt hän vannos että tulee yöksi kotiin ja ei juo liikaa. Hänellä on ollut joskus ongelmana kipulääkeriippuvuus (pahan kolarin jälkeen) . Voiskohan se olla sama juttu viinasten kanssa?

Kyllä!Riippuvuudesta toiseen!NÄIN SE MENEE!

 

[penelope]

tuo on niin tuttua. tosin mä luotan mieheeni ettei mitään kesäkissaa ole. mies nimittäin juo aina aamuun asti kavereiden kanssa, aina johonkin jatkoille päästävä.sitten sammutaan ja kun herätään kömmitään kotiin. aina sama juttu. jotenkin tuohon niin turtuu, onneksi saan ite myös mennä miten haluan eikä mua huoritella täällä. kerran-pari vuodesssa lähden ulkomaille likkakavereiden kanssa tuulettumaan. alat vaatimaan itsellesi sitä vapaata myös. tai et ees vaadi vaan otat vapaata! mäkin ilmotin tuossa taannoin miehelle että suunnittelen tammikuulle ulkomaanreissua, niin eipä hänellä ole siihen mitään nokan koputtamista.

 

[Nyt ryhtiliikettä]

Aamuprovo näköjään

Kuinka niin??

Täällä olen kahden alle 2v kanssa yksin (ja vielä kipeänä). Ja miehellä on puhelin kiinni. En pysty vaan eroamaan.. Miksen pysty päästämään miehestäni irti?

Ihmisten pitäisi ymmärtää mitkä asiat ovat oikeasti hyviä ja mitkä huonoja. Monilla ne ovat yhtä ja samaa puuroa. Nyt paperille plussat ja miinukset ja siitä sitten lopputulosta päättelemään.

 

[vieras]

miehes on jo päästänyt irti sinusta!

Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta.

KUULEHAN, ihan hyva isa lapsille on sellainen MIES joka kantaa vastuun itsestaan ja perheestaan, on lasna joka tilanteessa ei poissaoleva fyysisesti eika henkisesti, rakastaa ja KUNNIOITTAA lastensa aitia kutsuu hanta rakkaakseen ja kullakseen eika huorittele eika lehmittele, puhumattakaan etta loisi. Sinun miehellasi on suuri ONGELMA itsensa kanssa. SINA tarvitset apua etta voisit suojella lapsiasi tuollaiselta "ihan hyvalta isalta", itseasi miehelta joka ryttaa sinut henkisesti ja fyysisesti aina uudelleen ja miehesi tarvitsee apua etta voisi paasta haavojensa yli jotka ovat niin syvat, etta han ei pysty olemaan hyva isa ja puoliso. HAE SITA APUA ENSIN ITSELLESI JA LAPSILLESI!!!!!

 

[pimpula]

Ikävästi tehty todella. Mutta täytyy sanoa perheellisenä miehenä, että joskus tekis itsekin mieli tehdä niin, jos ei olis vain niin vahva yliminä...Tarkoitan siis, että päästäis vapaalle ja juhlis aamuun ja menis kavereille ( miehille!!) yöksi. Toki se pitäis sopia etukäteen, mutta jos tämä on yksittäinen kerta, niin ei sitä kai kannata heti täysin tuomita.

ja musta tässä ei ole mitään pahaa, kyllä mielestäni spontaani saa olla jos se ei ole jokakertaista! oikeastaan pelkkä tieto siitä että sä voit tehdä niin jos haluat, etkä saa järkyttäviä syytöksiä ja huutoja ja mökötyksiä kotona on jo aika paljon ja suhde on mielekkäämpää. en ymmärrä miksi parisuhteessa ei saisi olla yhtään omaa tahtoa!

 

[vieras]

Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos ilta nyt sattuu venähtämään suunniteltua pidemmäksi, jos nyt ei joka vkl näin mene. Mutta siinä jos ei kotiin tulla yöksi, niin pitäs aikuisen ihmisen osata tänä kännykkäaikana lähettää vaikka txt, että en tule yöksi.

 

[Nainen 24v]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

 

[suoraan sanottuna]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Mikä se sellainen suhde on missä riekutaan molemmat missä sattuu ja ei kahestaan??Miksi olla yhdessä jos yhdessäolo/yhessätekeminen ei tunnu enään miellekkäältä Ja lapsia vielä??

 

[mammu]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Ei tuo ole mitään joka viikonloppusta käytöstä. Rakastan vielä miestäni. Meillä on paljon hyviä hetkiä. Eikä meidän perhe elämä ole mitään tappelua kokoajan. Eikä hän ole minua hakkannut (mutta ei sitä sais toiseen kajota vakivallalla millään lailla). Itsehillintää pitäisi vain parantaa. Ajattelin että jotkut ehdot pitää sopia. Meillä on kumminkin yhteisiä lapsia. Tiedän että hän haluaa olla hyvä isä, aina hän taida tietää miten kuuluu toimia (mahtaaka omalta isältänsä oppinu..) Ja on minulle suoraan sanonut ettei kestä että nainen "määräilee"

 

[polo]

luuletko tosiaan että pitää ne ehdot mitä sovitte ? sanonpa ihan suoralla kokemuksella joka menossa ettei!

 

[suoraan sanottuna]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Ei tuo ole mitään joka viikonloppusta käytöstä. Rakastan vielä miestäni. Meillä on paljon hyviä hetkiä. Eikä meidän perhe elämä ole mitään tappelua kokoajan. Eikä hän ole minua hakkannut (mutta ei sitä sais toiseen kajota vakivallalla millään lailla). Itsehillintää pitäisi vain parantaa. Ajattelin että jotkut ehdot pitää sopia. Meillä on kumminkin yhteisiä lapsia. Tiedän että hän haluaa olla hyvä isä, aina hän taida tietää miten kuuluu toimia (mahtaaka omalta isältänsä oppinu..) Ja on minulle suoraan sanonut ettei kestä että nainen "määräilee"

LÄHEISRIIPPUVUTTA TUO ON EIKÄ MITÄÄN RAKKAUTTA!

 

[v]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Mikä se sellainen suhde on missä riekutaan molemmat missä sattuu ja ei kahestaan??Miksi olla yhdessä jos yhdessäolo/yhessätekeminen ei tunnu enään miellekkäältä Ja lapsia vielä??

Jos erikseen käy pariskunta juhlimassa, niin mitä väliä?? Eiköhän elämän aikana ehdi niin paljon yhdessä muutenkin olla toisen kanssa. Ei siitäkään mitään tule jos toinen vaan on menevämpi luonne, että sen pakottaa aina istumaan perheen kanssa kotona.

 

[Nainen 24v]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Mikä se sellainen suhde on missä riekutaan molemmat missä sattuu ja ei kahestaan??Miksi olla yhdessä jos yhdessäolo/yhessätekeminen ei tunnu enään miellekkäältä Ja lapsia vielä??

Kyllä me yhdessä käydään, kun siltä tuntuu ja pääsemme.
Eikä tämä ole mitenkään väkinäistä, olemme vain sinnikkäitä saamaan suhteemme toimimaan. Haluan että lapsillani on kokonainen perhe, kun itse olen niin riitaisesta ja eronneesta perheestä.

 

[tuulia]

täällä ihan samanlainen mies, 9 kertaa 10:stä sammuu johonkin vaikka on luvannut tulla kotiin :/

 

[suoraan sanottuna]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Mikä se sellainen suhde on missä riekutaan molemmat missä sattuu ja ei kahestaan??Miksi olla yhdessä jos yhdessäolo/yhessätekeminen ei tunnu enään miellekkäältä Ja lapsia vielä??

Kyllä me yhdessä käydään, kun siltä tuntuu ja pääsemme.
Eikä tämä ole mitenkään väkinäistä, olemme vain sinnikkäitä saamaan suhteemme toimimaan. Haluan että lapsillani on kokonainen perhe, kun itse olen niin riitaisesta ja eronneesta perheestä.

Miltä se lapsistakin tuntuu kun isä jokaviikonloppu on kankkusessa...olis lastensuojeluun asiaa tämän perheen tiimoilta...=(

 

[suoraan sanottuna]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Mikä se sellainen suhde on missä riekutaan molemmat missä sattuu ja ei kahestaan??Miksi olla yhdessä jos yhdessäolo/yhessätekeminen ei tunnu enään miellekkäältä Ja lapsia vielä??

Jos erikseen käy pariskunta juhlimassa, niin mitä väliä?? Eiköhän elämän aikana ehdi niin paljon yhdessä muutenkin olla toisen kanssa. Ei siitäkään mitään tule jos toinen vaan on menevämpi luonne, että sen pakottaa aina istumaan perheen kanssa kotona.

Jos on menevä luonne, niin miksi alunperinkään piti sitten niitä lapsia tehdä riesaksi??Lapset on tehty maailmaan siksi että niiden kanssa ollaan...myös isä, joka kirjoittajan mukaan vetää kännit viikonloppuisin...eihän tosita voi pakottaa siementäkään luovuttamaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[vieras]

miehes on jo päästänyt irti sinusta!

Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta.

no hoh hoh. Mä en katsois tuollaista enää yhtään. Vaikka olisi lapsia. Tai juuri siksi kun on lapsia.

Mulla oli tuollainen kusipää, mutta jätin sen. Kyllä siihen pystyy. Se on ollu naimassa jotain ämmää, ihan varmasti. Sori vaan.

 

[niin niin]

täällä ihan samanlainen mies, 9 kertaa 10:stä sammuu johonkin vaikka on luvannut tulla kotiin :/

just just. 9 kertaa 10:stä taitaa olla käyny nussimassa jotain muijaa

 

[vieras]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Ei tuo ole mitään joka viikonloppusta käytöstä. Rakastan vielä miestäni. Meillä on paljon hyviä hetkiä. Eikä meidän perhe elämä ole mitään tappelua kokoajan. Eikä hän ole minua hakkannut (mutta ei sitä sais toiseen kajota vakivallalla millään lailla). Itsehillintää pitäisi vain parantaa. Ajattelin että jotkut ehdot pitää sopia. Meillä on kumminkin yhteisiä lapsia. Tiedän että hän haluaa olla hyvä isä, aina hän taida tietää miten kuuluu toimia (mahtaaka omalta isältänsä oppinu..) Ja on minulle suoraan sanonut ettei kestä että nainen "määräilee"

voi voi. Tällainen mäkin olin, eikä mies koskaan muuttunu. Paras päätös oli jättää mies ja sen tein enkä ole koskaan katunu, koska sain ihanan rakastavan miehen, joka ei ole koskaan lähtenyh ryypää mihinkään.

 

[vieras]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Ei tuo ole mitään joka viikonloppusta käytöstä. Rakastan vielä miestäni. Meillä on paljon hyviä hetkiä. Eikä meidän perhe elämä ole mitään tappelua kokoajan. Eikä hän ole minua hakkannut (mutta ei sitä sais toiseen kajota vakivallalla millään lailla). Itsehillintää pitäisi vain parantaa. Ajattelin että jotkut ehdot pitää sopia. Meillä on kumminkin yhteisiä lapsia. Tiedän että hän haluaa olla hyvä isä, aina hän taida tietää miten kuuluu toimia (mahtaaka omalta isältänsä oppinu..) Ja on minulle suoraan sanonut ettei kestä että nainen "määräilee"

Sä voit selitellä itselles mitä tahansa, mutta tilanne ei koskaan tule muuttumaan. Et tule olemaan onnellinen, niin kauan ku olet tän miehen kaa. Valitettavssti et tule olee vielä moneen vuoteen kypsä jättämään miestä. Se näkee jo tästä tekstistä. Ei voi muuta sanoa, kuin että älä valita tänne. Koska mikään mitä muut yrittää sulle toitottaa ei auta, koska itse et ole valmis eroamaan. Eli sun on vain pakko kärsiä ja olla onneton.

 

[Nainen 24v]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Mikä se sellainen suhde on missä riekutaan molemmat missä sattuu ja ei kahestaan??Miksi olla yhdessä jos yhdessäolo/yhessätekeminen ei tunnu enään miellekkäältä Ja lapsia vielä??

Kyllä me yhdessä käydään, kun siltä tuntuu ja pääsemme.
Eikä tämä ole mitenkään väkinäistä, olemme vain sinnikkäitä saamaan suhteemme toimimaan. Haluan että lapsillani on kokonainen perhe, kun itse olen niin riitaisesta ja eronneesta perheestä.

Miltä se lapsistakin tuntuu kun isä jokaviikonloppu on kankkusessa...olis lastensuojeluun asiaa tämän perheen tiimoilta...=(

Vai lastensuojeluilmoitus!? Olet kyllä melkoinen. Sulla ei riitä sormet laskemaan, kuinka monessa suomalaisperheessä, jossa lapsia, mies makaa krapulassa lauantai tai sunnuntai aamuisin. Saanen huokaista
Ei taida itselläsi olla puhtaat jauhot pussissa

 

[suoraan sanottuna]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Ei tuo ole mitään joka viikonloppusta käytöstä. Rakastan vielä miestäni. Meillä on paljon hyviä hetkiä. Eikä meidän perhe elämä ole mitään tappelua kokoajan. Eikä hän ole minua hakkannut (mutta ei sitä sais toiseen kajota vakivallalla millään lailla). Itsehillintää pitäisi vain parantaa. Ajattelin että jotkut ehdot pitää sopia. Meillä on kumminkin yhteisiä lapsia. Tiedän että hän haluaa olla hyvä isä, aina hän taida tietää miten kuuluu toimia (mahtaaka omalta isältänsä oppinu..) Ja on minulle suoraan sanonut ettei kestä että nainen "määräilee"

Sä voit selitellä itselles mitä tahansa, mutta tilanne ei koskaan tule muuttumaan. Et tule olemaan onnellinen, niin kauan ku olet tän miehen kaa. Valitettavssti et tule olee vielä moneen vuoteen kypsä jättämään miestä. Se näkee jo tästä tekstistä. Ei voi muuta sanoa, kuin että älä valita tänne. Koska mikään mitä muut yrittää sulle toitottaa ei auta, koska itse et ole valmis eroamaan. Eli sun on vain pakko kärsiä ja olla onneton.

NIMENOMAAN JA PISTE JA AAMEN TÄLLE JUTULLE!

 

[mammu]

Täällä oltu yhdessä 9vuotta, 4vuotta tuosta naimisissa ja kolme alle 6v lasta, omakotitalo.
Mieheni on aina ollut kans kova menemään, tykkää juhlia kavereidensa kanssa viikonloppuisin, ryypätä ittensä niin känniin että muistit pois, eikä aina tajua tulla kotiin, sammuu millon mihinkin.
Alkuun olin hirveän vihainen ja suutuin, koska lupasi tulla kotiin tai lupasi käydä muutamalla, aina meni vituksi. Nykyään kun olen välinpitämättömämpi, enkä naputa niin mies on lopettanut nuo temput, ja minä olen oppinut ottamaan itse vapaata kans! Keväällä käytiin tyttöjen kans vuokatin reissu, ja lähden tyttöjen kanssa bailaamaan välillä, viimeksikin tehtiin sellainen temppu, että mentiin baarin jälkeen uimaan ja olimme kotona vasta viideltä.
Kyllähän miestä vähän tympäsi, näki hänestä vaikkei mitään sanonut, mutta siinä haitatkoon! Olen oppinut olemaan "tomerampi" miehelleni ja suhteessa muutenkin. Olen ylpeä siitä! Miehenikin tajunnut jättää viinaa vähemmälle, ja keskittyä lapsiin enemmän.
Olemme meinanneet erota useaan otteeseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi sanoa sitä ääneen oikeasti, olisi ehkä pitänyt. Nyt asiat on kuitenkin hyvin, ja toivon tämän jatkuvan. Rakastan itse olla kotona, lasten ja mieheni kanssa. Toivon, että sielläkin mies oppii ottamaan vastuun ja ei petä luottamustasi enään. Eniten vituttaa se kun luvataan, eikä pidetä lupauksia, arghh! Voimia sinne!! <3

Ei tuo ole mitään joka viikonloppusta käytöstä. Rakastan vielä miestäni. Meillä on paljon hyviä hetkiä. Eikä meidän perhe elämä ole mitään tappelua kokoajan. Eikä hän ole minua hakkannut (mutta ei sitä sais toiseen kajota vakivallalla millään lailla). Itsehillintää pitäisi vain parantaa. Ajattelin että jotkut ehdot pitää sopia. Meillä on kumminkin yhteisiä lapsia. Tiedän että hän haluaa olla hyvä isä, aina hän taida tietää miten kuuluu toimia (mahtaaka omalta isältänsä oppinu..) Ja on minulle suoraan sanonut ettei kestä että nainen "määräilee"

Sä voit selitellä itselles mitä tahansa, mutta tilanne ei koskaan tule muuttumaan. Et tule olemaan onnellinen, niin kauan ku olet tän miehen kaa. Valitettavssti et tule olee vielä moneen vuoteen kypsä jättämään miestä. Se näkee jo tästä tekstistä. Ei voi muuta sanoa, kuin että älä valita tänne. Koska mikään mitä muut yrittää sulle toitottaa ei auta, koska itse et ole valmis eroamaan. Eli sun on vain pakko kärsiä ja olla onneton.

Ei se niin mene että otetaan ero ja sitten kaikki on hyvin. Ja sitten etsitään uus isä lapselle Ei ihme että on niin paljon lapsia ilman isää. Olemme hakeneet apua näihin itsehillinta ongelmiin (pariterapia) ja käymme siellä yhdessä tai erikseen, lasten vuoksi. Jos mieheni olisi ollut yön töissä (=työnarkomaani) niin se ei varmaan olisi ollut mikään omgelma. Minä en ainakaan aijo heti luovuttaa. Tiedän ainakin yhden ex-juopon kuka on saannut asiat kuntoon ja lopettanut juomisen ja nyt on perhe ja oma koti ja perunamaa.

 

[aletheia]

miehes on jo päästänyt irti sinusta!

Mutta kun ei ole kysymys vain minusta ja hänestä.
Hän ei ole vielä vissiin valmis perhe elämään. Haluais mennä ja tulla miten haluaa. Ja monesti sanoo että tekee mitä haluaa. Enkä pysty vain suutuspäissään eroamaan. Hän on ihan hyvä isä, mutta vastuuta ei kanna ja tulee näitä pohjanoteerauksia. Ja jos menen kritisoimaan olen huora, lehmä, jne.. Olemme käynneet pariterapiassa juttelemassa asioista, mutta emme ole vielä päässet "itse asiaan".

Huoh, olen niin sekaisin, Mitä tehdä? Muutenkin hänellä on vähän itsehillintää; on läimäyttänyt, repinyt hiuksista.. Ja jos hän menettää malttinsa kaikki johtuu minusta.

Miten tuossa on mun mielestä jotenkin pientä ristiriitaa... Mun ex oli ihan samanlainen. Pari vuotta vetkutin eropäätöstä ja se vei lopulta mun mielenterveyden, sairastuin masennukseen. Niitä pettymyksiä kun vaan tuli ja tuli, vaikka toinen lupasi muuttua. Mieti, haluatko tuhlata loppuelämäsi tuollaiseen luuseriin, oikeasti! Elämällä kun voi olla niin paljon parempaakin tarjolla.