Miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät niitä halua kuitenkaan hoitaa ja lykkäävät heti päiväkotiin tms...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aina apinana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";22092708]No tajuatko, että monella naisella nykyään on? Myös naiset haluavat kouluttautua korkeasti, opiskelevat vuosia saadakseen tutkinnon ja ammatin, ja usein se vaatii sen opintolainankin avuksi.

Lääkärin vastaanotto kotoa käsin? Oikeuden istunto olohuoneeseen? Keskisuuren firman kirjanpitotositteet makuuhuoneen nurkkaan? Autotalliin ekaluokka? Sairaat vanhukset hoitajan kotiin, sängyt riviin eteiseen? Joo, ei kaikki voi tehdä työtään kotona. Etkä voi mitenkään tätä asiaa ymmärtää ennen kuin olet itse nähnyt sen vaivan että olet opiskellut edes jonkun ammatin.[/QUOTE]

Mutta miksi juuri naisen/äidin pitäisi jäädä lasta hoitamaan?
 
En lukenut koko ketjua, en oikeastaan muuta kun aloituksen ja viestin sieltä täältä ensimmäiseltä sivulta. Mutta..

Mun mielestäni sen ikäisen paikka ei ole päiväkodissa, joka ei vielä pysty ymmärtämään minne äiti/isi menee ja miksi hänet jätetään sinne. Sen ikäisen paikka se ei ole, joka ei vielä käsitä ajankulua. Joka ei ymmärrä milloin hän taas näkee rakkaan vanhempansa.

Mutta ymmärrän, että joskus voi olla pakko viedä lapsi hoitoon äitiysloman jälkeen. Jos vaikka on niin paljon lainaa, ettei pysty maksaa ilman palkkatuloja. Mutta usein pakolla perustellaan hoitoonviemispäätöstä, vaikka mitään varsinaista pakkoa ei oikeasti ole. Ei ole lainaa tms. Ainoastaan halutaan elää vähän leveämmin. Mä en myisi aikaa pienen lapseni kanssa mistään hinnasta. Sitä menetettyä aikaa kun ei koskaan saa takaisin, mutta tulee aika jolloin voi taas elää leveämmin.. silloin kun lapsi on vähän isompi. Vuosikin köyhäilyä äitiysloman jälkeen ei ole iso 'uhraus'. Tosin itse en ajattele sitä edes uhrauksena, vaan se on hyvä juttu sekä minulle että lapselleni.

Juuri näin!

Ja kun se iso asuntolainakin kuitenkin ON valinta.
 
Mun ratkasuni oli sellanen, että olin neljä vuotta kotona. Pienempi oli hieman vajaa 2 vuotias kun meni hoitoon. Mä olen niin tyytyväinen ratkasuuni, että jälkikäteen ajateltuna olisin voinut viedä aiemminkin. Vaikka ne lapset on sielä hoidossa paljon (meillä ei tosin täysiä päiviä) niin kyllä niiden kanssa ehtii olemaan kotonakin ja jaksaa paremmin lasten kanssa olla kun on muutakin elämää. Lapset saa myös paljon sielä päiväkodissa, ei ehkä ihan vauva mutta isommat kyllä. Mä en mennyt rahan vuoksi töihin. Kivempaa kyllä on nyt kun on kahden palkka ja taloudellisesti huolettomampaa. Kotiäitiydessä on myös huonot puolensa. Jos ei itseään pidä vireänä niin sitä äkkiä syrjäytyy ja putoaa muusta elämästä. Ei kannata laskea kaikkea lasten varaan. Ja onko järkeä olla marttyyrina kotona ja unohtaa itsensä jossei siinä roolissa viihdy. Ei se tarkota ettei lapsiaan rakastaisi. Tuolla aikasemmin oli puhe hoitoalan ihmisten arvovalinnoista ja mä olen sh (vieläpä mielenterveyspuolen joten on noita arvovalintoja tullut kaikin puolin mietittyä).
 
Mä olen itseasiassa ap:n kanssa ihan samaa mieltä. Alle 3-vuotiaan paikka on kotona, piste. Itse olen päivät lasten kanssa hoitovapaalla ja menen illalla töihin kun mies on kotiutunut töistä.

Ja olette yhdessä perheenä milloin? Me ollaan tehty vuosi niin, että mies tekee töitä päivät ja mä opiskelen illat lennossa vaihdetaan vahtivuoroa. Ei tässä paljon perhe elämästä voi puhua, joten onko tämäkään ratkaisu loppujen lopuksi lapsen edun mukaista? Nyt vaihdetaan niin että molemmat opiskellaan/tehdään töitä päivät täysipainoisesti kun lapsi on hoidossa ja illat ja viikonloput vietetään perheenä. Paljon mielekkäämpää näin.
 
[QUOTE="vieras";22092775]Vastaa: miks sä haluut olla ilkeä niille, joilla yleensä muutenkin on jo paha mieli kun joutuu viemään jo pienen hoitoon?[/QUOTE]

Niin miksi? Miks oot ilkee?
 
Miksi pitää tulla toimeen jossan kontulan slummissa minimillä kun voi tehdä töitä ja tulla toimeen paremmin?

Ihanko tosissaan, se lapsipolo on siellä kontulan slummissa sossuntuilla onnellisempi? Kuin jos käy töissä ja on varaa tehdä ja elää?
 
Jos työ on sellanen, että se vie 24h vuorokaudesta ja kuluttaa niin ettei lasten kanssa enää jaksa niin sitten harkitsisin vakavasti miettimään muuta ratkasua. Ei se lapsille hyväksi ole. Jos kotiäitinä olo on sitä, että lapset katsoo päivät piirrettyjä ja äiti laahustaa pitkin kämppää hermoheikkona niin sitten suosittelisin jo töihin menoa. Sekään ei missään nimessä ole lapsille hyväksi. Taloudellinen turvattomuuskaan ei mikään etu perheelle ole. Jos oikeasti on rahat niin tiukalla, että saa ruokakaupassa laskeskella niin olisi jo helpompi käydä töissä.
 
Muistan omasta varhaislapsuudestani sen, että kun äiti tuli kotiin, isä lähti töihin, ja kun isä kotiutui, äiti taas töihin. Isä oli todella väsynyt kun yötyön jälkeen joutui usein aikaisinkin heräämään kanssani. Äidin muistan joskus tuumanneen, että olo on kuin yksinhuoltajalla.
 
Luin joskus joltain palstalta ketjun jossa aloittaja kyseli, voiko jättää kolmikuukautisen vauvan isälleen hoitoon siksi aikaa kun äiti käy kakkalla.
Kysymys oli hilpeä mutta totaalisesti repeilin "parhaille" vastauksille tyyliin "On se nyt ihme, kun ensin pitää väen vängällä tehdä niitä kakaroita, mutta hetken päästä alkaa suolta kolottamaan ja aletaan hyppäämään vessassa ja lapsi hylätään vieraan hoitoon." Jne.

Tämän ketjun aloittaja taitaa olla vakavammalla mielellä (tai provolla?) liikenteessä, mutta jotenkin minulle silti tulee kovin tuo eka ketju mieleen.
:D

Juuri samanlainen ketju!
 
Juuri nyt aloittajankin lapset voisivat olla päiväkodissa ikätovereidensa kanssa, nauttimassa laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Sen sijaan, että pitkästyvät videoiden ääressä tai katselevat, kun ammattia vaille jäänyt äiti haukkuu internetissä toisia äitejä.
 
[QUOTE="joojoo";22092939]Juuri nyt aloittajankin lapset voisivat olla päiväkodissa ikätovereidensa kanssa, nauttimassa laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Sen sijaan, että pitkästyvät videoiden ääressä tai katselevat, kun ammattia vaille jäänyt äiti haukkuu internetissä toisia äitejä.[/QUOTE]

:laugh:

Juu ei vain, eihän toi ap ihan kondiksessa ja hyvillä mielin porskuta, kun tarttee repiä riemunsa ilkeilemällä muille. Tai ainakin ihan järkyt patoutumat joita tänne purkaa.
 
Mä en tiedä mistä tässä on kyse, mutta mä olen kahden lapsen yh ja tulen nipin napin toimeen ilman sossua. Elatusmaksua saan yhteensä 132euroa, kun kuopuksesta en ole hakenut elatusmaksua lainkaan. Ja kotihoidontuella olen tällä hetkellä.

Riippuu missä päin myös asuu, täällä missä minä asun ei pärjää ilman sossun tukia yh:na, ei sitten mitenkään. Ja onko se oikeasti järkevää muuttaa jollekki alueelle missä ei ulos uskalla ja syödä makroonia viikkokaupalla. Kun voin pitää lapsen 6-8h hoidossa ja elämä ois kohtuullista eikä pelkkää kitkuttelua.
 
Kehottaisin avaamaan silmät ja ottakaa selvää miten toimitaan esim. muualla Euroopassa ennenkuin rinnastetaan 10kk hoitoonvienti heitteillejättöön.

Vaikka kuinka kiillotatte sädekehiänne arvostelulla se ei nyt kolahda sitten mitenkään. Suomessa saa onneksi pitää niinkin pitkän vanhempainvapaan kuin 10kk asti.

Se että muuallakin toimitaan väärin tai jopa vielä enemmän väärin, ei tee meidän tavasta yhtään sen oikeampaa.
 
[QUOTE="vieras";22092775]Vastaa: miks sä haluut olla ilkeä niille, joilla yleensä muutenkin on jo paha mieli kun joutuu viemään jo pienen hoitoon?[/QUOTE]

Ehkä siksi, että monikaan ei pysähdy edes miettimään vaihtoehtoja.

Yllättävän moni tekee lapsia, "koska niin nyt vaan kuuluu tehdä". Ja yllättävän moni vie alle vuoden ikäisen hoitoon, "koska niin nyt vaan kuuluu tehdä".

Ei oteta edes selvää niistä asuntolainan lyhennysvapaista, osa-aikaisesta hoitovapaasta, ynnä muista jutuista, mitkä monien kohdalla voisivat mahdollistaa kotiinjäämisen tai ainakin lapsen osa-aikaisen päivähoidon. Ei kun vaan muksu hoitoon 10h tuntia vuorokaudessa, kun äiti/ anoppi / mumma / työkaverit / kaverinkaverit / joku niin sanoo, että se on ainoa oikea tie.

Vai eikö asioista saa puhua, kun "jollekin voi tulla paha mieli"?
 

Yhteistyössä