Miksi jotkut äidit ei HALUA imettää, en nyt kysy miksi ei voi, vaan nimenomaan miksi ei halua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Imetysasiaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
omaa maitoa tuli niin vähän. Muksu sitten hermostui jatkuvasti rinnalla, kun joutui "töitä" tekemään. Oli todella raastavaa, kun vauva potki, raivosi ja raapi rinnalla ollessaan ja maidon tulo ehtyi vaan entisestään. Aloin koea imettämisen vastenmieliseksi vauvan rintaraivareiden vuoksi. Olin onnellinen, kun maidontulo loppui kokonaan. Vauvalla todettiin lähes heti maitoallergiakin ja joutui apteekin korvikkeille.
 
Imettämisen ei kuulu sattua muuta kuin aluksi. Jos imetys kuitenkin sattuu vielä muutaman viikonkin jälkeen tulisi tarkistaa miten rinta on vauvan suussa..itse huomasin, että asentoa vaihtamalla kipu loppui. Rintoja pitäisi myös hoitaa ilmakylvyillä jo sairaalassa ja voiteilla. (Bepanthen) Itselläni sattui sairaalassa ja aluksi myös kotona niin paljon, että tähtiä vilisi silmissä. Mutta kumma kyllä rinnanpäät tottuu siihen vähitellen..ei hetkessä, mutta vähitellen.. rasvasin rinnanpäät aina aluksi imetyksen jälkeen..enkä imettänyt aluksi 15 minuuttia kauempaa kun vaihdoin rintaa. Rinnat on kuitenkin luotu imetykseen joten kyllä ne siihen tottuu. Uskon, että jokainen voi imettää ja itse vaikuttaa asiaan, että imetys olisi mahdollisimman positiivinen kokemus..oma asenne vaikuttaa. Ymmärrän, että joitakin inhottaa..mutta siinäkin voisi yrittää suhtautua asiaan sillä lailla, että "ihanaa, kun saan lapseni tyytyväiseksi ja rintani ovat niin ihmeellisesti suunniteltu että ne tuottavat maitoa lapselleni" ja että se oma maito on sille lapselle parasta. Korvikkeessa ei ole mitään vikaa..itsekin annan sitä välillä jos rinnat tarvii lepoa tai tuntuu ettei maito riitä 2kk ikäisen lapseni tarpeisiin.. (yö nimittäin todella paljon!) :D Sanotaan vain, että lapsi saa äidinmaidosta vasta-aineita eikä sairastu niin helpolla. Mielestäni sairaan lapsen hoitaminen on paljon raskaampaa ja vie enemmän aikaani, kun se että imetän päivässä muutaman kerran. Vauva myös rakastaa oman äidin tuoksua ja oman äidin maito on parasta herkkua pienelle. :) Minua tämä ainakin enemmän imartelee, kun ahdistaa.. :) Maidon tulo on aluksi vähäistä, mutta mitä enemmän imettää sitä enemmän maitoa alkaa tulla..jne...kaikilta tulee maitoa, kun vain asenne on kohdillaan eikä stressaa. Jos jo ennen imettämistä ajattelee kipua, tuleeko maitoa vai ei tai sitä ettei halua..niin voin sanoa ettei tule! Haluan kannustaa jokaista..niitäkin joita ajatus ahdistaa..älkää luovuttako. Se palkitsee myöhemmin jos ei heti. Itselläni ei imetys enää astu ollenkaan..ainoa asia mitä imetysken aikana on ikävää, on se että on hirveä jano ja alkaa väsyttää. Meidän vauva voisi olla rinnalla vaikka kuinka pitkään joten olen rajoittanut sitä oman jaksamiseni mukaan..jos on ollut vaikka tunnin jo ja silti on nälkä, niin loput annetaan pullosta (korvike). Meillä isä hoitaa pulloruokinnan ja tämä suo itselleni aikaa ja rentoutumista esim. suihku. Hemmotelkaa itseänne aina, kun siihen on mahdollisuus! <3 Olette ansainneet sen! :) Hyvää aurinkoista kevään jatkoa ja iloista pääsiäistä kaikille ihanille äideille. (Ps. jos näistä kaikista huolimatta imetys ei suju ja se aivan ahdistaa..niin ymmärrän, mutta älkää ainakaan aivan heti luovuttako..saatatte yllättyä)
 
En vain pystynyt imettämään ja ja siksi en imettänyt lapsiani en vain voi sietää että tississäni on joku imemässä, yököttää ja kuvottaa moinen ajatus, pätee miehiin tämäkin .
Et näin.
 
Ihmettelen miten joku tuntee itsensä lehmäksi. (Huono itsetunto?) Eikö ennemmin tule niitä ajatuksia, että olen nainen jne. Itsellänikin on ollut aikoja jolloin vauva söi todella usein..tuntui etten muuta teekään, kun imetä. Se oli välillä vähän rasittavaa, mutta en silti halunnut luovuttaa, koska tiesin että se on lapselleni parasta. Äidiksi ja isäksi tullessa tulisi viimeistää osata alkaa olla epäitsekkäämpi. Uudenlainen asennoituminen asioihin ym pitäisi alkaa jo odotusaikana. Bilehileiden kannattaa odottaa muutama vuosi ennen äidiksi ryhtymistä. Se on iso asia eikä mikään leikin asia. Vauva ei ole lemmikki.. tai asia jonka saa vetää sivuun, kun ei enää jaksa. Äidiksi ja isäksi ei synnytä vaan siihen kasvetaan lapsen mukana..JOS vain antaa siihen mahdollisuuden eikä heti luovuta.
 
Imettämisen ei kuulu sattua muuta kuin aluksi. Jos imetys kuitenkin sattuu vielä muutaman viikonkin jälkeen tulisi tarkistaa miten rinta on vauvan suussa..itse huomasin, että asentoa vaihtamalla kipu loppui. Rintoja pitäisi myös hoitaa ilmakylvyillä jo sairaalassa ja voiteilla. (Bepanthen) Itselläni sattui sairaalassa ja aluksi myös kotona niin paljon, että tähtiä vilisi silmissä. Mutta kumma kyllä rinnanpäät tottuu siihen vähitellen..ei hetkessä, mutta vähitellen.. rasvasin rinnanpäät aina aluksi imetyksen jälkeen..enkä imettänyt aluksi 15 minuuttia kauempaa kun vaihdoin rintaa. Rinnat on kuitenkin luotu imetykseen joten kyllä ne siihen tottuu.
Uskon, että jokainen voi imettää ja itse vaikuttaa asiaan, että imetys olisi mahdollisimman positiivinen kokemus..oma asenne vaikuttaa. Ymmärrän, että joitakin inhottaa..mutta siinäkin voisi yrittää suhtautua asiaan sillä lailla, että "ihanaa, kun saan lapseni tyytyväiseksi ja rintani ovat niin ihmeellisesti suunniteltu että ne tuottavat maitoa lapselleni" ja että se oma maito on sille lapselle parasta. Korvikkeessa ei ole mitään vikaa..itsekin annan sitä välillä jos rinnat tarvii lepoa tai tuntuu ettei maito riitä 2kk ikäisen lapseni tarpeisiin.. (yö nimittäin todella paljon!) :D Sanotaan vain, että lapsi saa äidinmaidosta vasta-aineita eikä sairastu niin helpolla. Mielestäni sairaan lapsen hoitaminen on paljon raskaampaa ja vie enemmän aikaani, kun se että imetän päivässä muutaman kerran. Vauva myös rakastaa oman äidin tuoksua ja oman äidin maito on parasta herkkua pienelle. :)
Minua tämä ainakin enemmän imartelee, kun ahdistaa.. :) Maidon tulo on aluksi vähäistä, mutta mitä enemmän imettää sitä enemmän maitoa alkaa tulla..jne...kaikilta tulee maitoa, kun vain asenne on kohdillaan eikä stressaa. Jos jo ennen imettämistä ajattelee kipua, tuleeko maitoa vai ei tai sitä ettei halua..niin voin sanoa ettei tule! Haluan kannustaa jokaista..niitäkin joita ajatus ahdistaa..älkää luovuttako.
Se palkitsee myöhemmin jos ei heti. Itselläni ei imetys enää astu ollenkaan..ainoa asia mitä imetysken aikana on ikävää, on se että on hirveä jano ja alkaa väsyttää. Meidän vauva voisi olla rinnalla vaikka kuinka pitkään joten olen rajoittanut sitä oman jaksamiseni mukaan..jos on ollut vaikka tunnin jo ja silti on nälkä, niin loput annetaan pullosta (korvike). Meillä isä hoitaa pulloruokinnan ja tämä suo itselleni aikaa ja rentoutumista esim. suihku. Hemmotelkaa itseänne aina, kun siihen on mahdollisuus! <3 Olette ansainneet sen! :) Hyvää aurinkoista kevään jatkoa ja iloista pääsiäistä kaikille ihanille äideille. (Ps. jos näistä kaikista huolimatta imetys ei suju ja se aivan ahdistaa..niin ymmärrän, mutta älkää ainakaan aivan heti luovuttako..saatatte yllättyä
 
niin ei halua, kenenkään ei tarvii kyseenalaistaa toisen päätöksi mitkä ei sulle oikeesti kuuluu!!!!!!! sunkin kannattais kattoo sinne peiliin tuskin oot täydellinen ja ainakaan en usko että sulla on varaa muita haukkua! onko sulla kenties huono itsetunto kun pitää muiden asioihin puuttua?
 
Tuntui vaan pahalta, kun joku on tuntenut itsensä lehmäksi yms.. Hyvät äidit älkää sellaisena itseänne pitäkö. Olette lapsellenne kalleinta maailmassa isän lisäksi. :) <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Ihmettelen miten joku tuntee itsensä lehmäksi. (Huono itsetunto?) Eikö ennemmin tule niitä ajatuksia, että olen nainen jne. Itsellänikin on ollut aikoja jolloin vauva söi todella usein..tuntui etten muuta teekään, kun imetä. Se oli välillä vähän rasittavaa, mutta en silti halunnut luovuttaa, koska tiesin että se on lapselleni parasta. Äidiksi ja isäksi tullessa tulisi viimeistää osata alkaa olla epäitsekkäämpi. Uudenlainen asennoituminen asioihin ym pitäisi alkaa jo odotusaikana. Bilehileiden kannattaa odottaa muutama vuosi ennen äidiksi ryhtymistä. Se on iso asia eikä mikään leikin asia. Vauva ei ole lemmikki.. tai asia jonka saa vetää sivuun, kun ei enää jaksa. Äidiksi ja isäksi ei synnytä vaan siihen kasvetaan lapsen mukana..JOS vain antaa siihen mahdollisuuden eikä heti luovuta.

nimenomaan, kasvetaan lapsen kasvaessa. mutta miksi se äitiys ja isyys pitää esim. masennuksen kautta kokea? eikö ole hyväksyttävää, että tunnistaa itse omat voimavaransa ja tekee sen perusteella omat ratkaisut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Imettämisen ei kuulu sattua muuta kuin aluksi. Jos imetys kuitenkin sattuu vielä muutaman viikonkin jälkeen tulisi tarkistaa miten rinta on vauvan suussa..itse huomasin, että asentoa vaihtamalla kipu loppui. Rintoja pitäisi myös hoitaa ilmakylvyillä jo sairaalassa ja voiteilla. (Bepanthen) Itselläni sattui sairaalassa ja aluksi myös kotona niin paljon, että tähtiä vilisi silmissä. Mutta kumma kyllä rinnanpäät tottuu siihen vähitellen..ei hetkessä, mutta vähitellen..

Ei kuulu ei.
Mutta mulla sattui. Imuote tarkistettiin monesti, imetin eri asennoissa (ei vaikutusta), ilmakylvetin, rasvasin Bepanthenilla ja sillä villarasvalla (mikä sen nimi onkaan), lopulta käytin rintakumia jotta ei koskisi niin kovasti (ilman kumia kipu oli ihan sietämätön).
Loppuhan se kipu vähitellen, sen puolenvuoden jälkeen.
Ja mun asenteeni ennen lapsen syntymää oli että tottakai mä voin imettää. En edes miettinyt että olis muuta vaihtoehtoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
te ketkä tässä nostatte imettämisen äidin terveydenkin edelle yms yms. oletteko tuttavapiirillenne yhtä fanaattisia/kriittisiä kasvotusten kun täällä netin kasvottomassa maailmassa?

tosin luulen, että ette uskalla/halua sanoa ystävillenne asiasta mitään, kun toteatte että "hyvä olisi jos jaksaisit/yrittäisit imettää, mutta eihän sille mitään voi jos ei onnistu" tms.

tällästä pohdintaa vain, miten helppo syyllistää ja kiillottaa sitä oma minäkuvaansa kasvottomassa maailmassa.

tämä taisi osua ja upota useimpiin..
 
Ei kuulu ei.
Mutta mulla sattui. Imuote tarkistettiin monesti, imetin eri asennoissa (ei vaikutusta), ilmakylvetin, rasvasin Bepanthenilla ja sillä villarasvalla (mikä sen nimi onkaan), lopulta käytin rintakumia jotta ei koskisi niin kovasti (ilman kumia kipu oli ihan sietämätön).
Loppuhan se kipu vähitellen, sen puolenvuoden jälkeen.
Ja mun asenteeni ennen lapsen syntymää oli että tottakai mä voin imettää. En edes miettinyt että olis muuta vaihtoehtoa.[/quote]

Ymmärrän tilanteesi. Olet kuitenkin yrittänyt etkä heti luovuttanut ja sehän riittää, että tekee parhaansa. :)
 
Ei kuulu ei.
Mutta mulla sattui. Imuote tarkistettiin monesti, imetin eri asennoissa (ei vaikutusta), ilmakylvetin, rasvasin Bepanthenilla ja sillä villarasvalla (mikä sen nimi onkaan), lopulta käytin rintakumia jotta ei koskisi niin kovasti (ilman kumia kipu oli ihan sietämätön).
Loppuhan se kipu vähitellen, sen puolenvuoden jälkeen.
Ja mun asenteeni ennen lapsen syntymää oli että tottakai mä voin imettää. En edes miettinyt että olis muuta vaihtoehtoa.[/quote]

Ymmärrän tilanteesi. Olet kuitenkin yrittänyt etkä heti luovuttanut ja sehän riittää, että tekee parhaansa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
te ketkä tässä nostatte imettämisen äidin terveydenkin edelle yms yms. oletteko tuttavapiirillenne yhtä fanaattisia/kriittisiä kasvotusten kun täällä netin kasvottomassa maailmassa?

tosin luulen, että ette uskalla/halua sanoa ystävillenne asiasta mitään, kun toteatte että "hyvä olisi jos jaksaisit/yrittäisit imettää, mutta eihän sille mitään voi jos ei onnistu" tms.

tällästä pohdintaa vain, miten helppo syyllistää ja kiillottaa sitä oma minäkuvaansa kasvottomassa maailmassa.

tämä taisi osua ja upota useimpiin..


Itse en ole ainakaan nostamassa imetystä äidin terveyden edelle! EN todellakaan! Jos se imettäminen NIIIN masentaa, niin älkää hyvät ihmiset jatkako!! Mutta miettikää ensin syitä mitkä sen masennuksen/ahdistuksen saa aikaan imetyksessä.. Kun äiti voi hyvin, lapsi voi hyvin..olen sitä mieltä.
 
Ihmettelen, kun täällä on ihmisiä jotka oikein haluavat ymmärtää asiat väärin ja vetää hernen nenään! Eikö nykyään asioista saa olla eri mieltä. Pitäisikö siis kaikkien luovuttaa imetys vain koska sinulta se ei luonnistu? Minusta asioista voi keskustella ilman tappelua..ja hyväksyn ainakin itse sen jos joku ajattelee eri lailla ja on eri mieltä. Eikö täällä nimenomaan saa tuoda omia kokemuksia/näkemyksiä/mielipiteitään..jakaa niitä ja kuulla taas mitä muilla on sanottavana. Sehän on tämän palstan tarkoitus vai olenko ymmärtänyt väärin?
 
Edelleen se että edes viittii yrittää eikä heti luovuta on ihana asia..mutta jos ei edes vaivaudu yrittämään tai lapsen synnyttyäkin haluaa jatkaa mahdollisimman pian bile-elämäänsä..on minusta aika kamalaa.. :( Tämä on oma mielipiteeni. Kertokaahan omianne. Onko äidiksi valmis sellainen joka ei halua YHTÄÄN tinkiä omasta ajastaan..kavereistaan..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Ihmettelen, kun täällä on ihmisiä jotka oikein haluavat ymmärtää asiat väärin ja vetää hernen nenään! Eikö nykyään asioista saa olla eri mieltä. Pitäisikö siis kaikkien luovuttaa imetys vain koska sinulta se ei luonnistu? Minusta asioista voi keskustella ilman tappelua..ja hyväksyn ainakin itse sen jos joku ajattelee eri lailla ja on eri mieltä. Eikö täällä nimenomaan saa tuoda omia kokemuksia/näkemyksiä/mielipiteitään..jakaa niitä ja kuulla taas mitä muilla on sanottavana. Sehän on tämän palstan tarkoitus vai olenko ymmärtänyt väärin?

monen moisia ihmisiä tänne kasvottomaan maailmaan mahtuu. toki siis erimieltä saa olla ja pitääkin olla. Minun mielestäni se turha syyllistäminen on vaan niin jostain syvältä. ja tämä kirjoituspalsta, täällä tulee niin helposti väärinymmäretyksi, se mitä itse kirjoittaa tietää mitä ajaa takaa. mutta toinen voi tulkita sen erilailla.
ja en toki kokenut itse ainakaan että syyllistäisit. mutta onhan täällä joukossa niitäkin jotka pelkästää siitä ilosta syyllistävät että saa toiselle pahan mielen. ja kiillottaa omaa sädekehäänsä ja parempaa äitiyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Edelleen se että edes viittii yrittää eikä heti luovuta on ihana asia..mutta jos ei edes vaivaudu yrittämään tai lapsen synnyttyäkin haluaa jatkaa mahdollisimman pian bile-elämäänsä..on minusta aika kamalaa.. :( Tämä on oma mielipiteeni. Kertokaahan omianne. Onko äidiksi valmis sellainen joka ei halua YHTÄÄN tinkiä omasta ajastaan..kavereistaan..?

Mä taas ymmärrän kaveriani todella hyvin kun ei halunnut imettää kertaakaan kun ei halunnut riskeerata että lapsi saisi sairauden äidiltään (vaarana että nännit menee verille ja tarttuisi veriteitse).
Sensijaan musta oli ihan käsittämätöntä kuulla että sairaalassa lääkäri oli painostamalla painostanut tätä tuoretta äitiä "edes kokeilemaan" imetystä.

Ei se aina ole se bileitys tms. Joskus on muitakin syitä.
Ja musta kyllä syy, että esim. kokee imetyksen todella epämiellyttäväksi on ihan hyvä syy olla imettämättä. Ei se imetys sillon ainakaan edesauta äiti-lapsi suhteen kehitystä jos äiti miettii kokoajan kuinka ällöttävää se koko toimitus on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Edelleen se että edes viittii yrittää eikä heti luovuta on ihana asia..mutta jos ei edes vaivaudu yrittämään tai lapsen synnyttyäkin haluaa jatkaa mahdollisimman pian bile-elämäänsä..on minusta aika kamalaa.. :( Tämä on oma mielipiteeni. Kertokaahan omianne. Onko äidiksi valmis sellainen joka ei halua YHTÄÄN tinkiä omasta ajastaan..kavereistaan..?

tuollahan oli että vanhemmuuteen kasvetaan lapsen kasvaessa, niinhän se on.
itse en imettänyt. ja koen olevani ihan kelvollinen äiti omastamielestäni. mieheni "ylistää" ja sanoo että olen omille lapsilleni se maailman paras äiti. :)
ja toki, olen jättänyt monen monta reissua/juttua väliin, kun en ole raaskinut lapsen luota lähteä.
nyt toki itse olen aloittanut työelämän, saatiin hienosti ratkaistua asiat lapset ei ole hoidossa. mies on päivätyössä ja minä teen iltoja muutamana iltana viikossa. minusta on jotenkin kivaa vaikka omatunto kolkuttaa että on oikeasti muutakin elämää kuin lapset. niin haikein mielin välillä töihin lähden kun vanhempi lapsista huiskuttaa ja sanoo heihei ikkunasta.
 

Yhteistyössä