Miksi jotkut äidit ei HALUA imettää, en nyt kysy miksi ei voi, vaan nimenomaan miksi ei halua?

[ninaTT]

mutta niina tt varmaan voi vastata tuohon yhteen kysymykseen, oletko tuttavillesi yhtä imetysfanaattinen irl? painostatko heitä mielipiteinesi tms?

Ketä mä tässä olen painostanut?

Kai se on jokaisen oma valinta jos haluaa tieten tahtoen valita huonoja vaihtoehtoja lapsellensa, mutta kerta asiasta keskustellaan, kai mäkin saan osallistua?

 

[NeitiNasu]

Mitä tarkoitat tuolla "ei tulisi siirtää omaan lapseensa"? Sitä imettämättömyyttä vai epänormaaliutta. En kyllä usko siihen, että jos ei imetä lastaan se vaikuttaisi lapsen omaan imetykseen.

Vastenmielisyyttä rintojansa ja imetystä kohtaan.

Siis eli yhteenveto: mä imetän, mutt tiedän etten tuu olemaan itseeni tyytyväinen sen jälkeen. Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia mun tyttäriäni kohtaan? Hyväkö, koska oon kuitenkin imettänyt? *pihalla*

 

[vieras]

Mitä tarkoitat tuolla "ei tulisi siirtää omaan lapseensa"? Sitä imettämättömyyttä vai epänormaaliutta. En kyllä usko siihen, että jos ei imetä lastaan se vaikuttaisi lapsen omaan imetykseen.

Vastenmielisyyttä rintojansa ja imetystä kohtaan.

Nyt kyllä putosin. Miten minun vastenmielisyyteni rintoja ja imetystä kohtaan siirtyy lapselle, kun imetys on kuitenkin ajankohtaista vain silloin vauvaiässä? Miten ihmeessä esim 3-vuotiaasta eteenpäin lapsi miettii, miten äiti kokee imetyksen?

 

[ninaTT]

Mitä tarkoitat tuolla "ei tulisi siirtää omaan lapseensa"? Sitä imettämättömyyttä vai epänormaaliutta. En kyllä usko siihen, että jos ei imetä lastaan se vaikuttaisi lapsen omaan imetykseen.

Vastenmielisyyttä rintojansa ja imetystä kohtaan.

Nyt kyllä putosin. Miten minun vastenmielisyyteni rintoja ja imetystä kohtaan siirtyy lapselle, kun imetys on kuitenkin ajankohtaista vain silloin vauvaiässä? Miten ihmeessä esim 3-vuotiaasta eteenpäin lapsi miettii, miten äiti kokee imetyksen?

Kyllähän tapa olla vauvan kanssa, syliotteet jne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ja jos kokee oman kehonsa jotenkin vastenmielisenä, niin tuskin se pelkästään imetykseen rajoittuu.

 

[ninaTT]

Siis eli yhteenveto: mä imetän, mutt tiedän etten tuu olemaan itseeni tyytyväinen sen jälkeen. Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia mun tyttäriäni kohtaan? Hyväkö, koska oon kuitenkin imettänyt? *pihalla*

Miksi et tule olemaan tyytyväinen ittees sen jälkeen? En oikein ymmärtäny minäkään.

 

[vieras]

Mitä tarkoitat tuolla "ei tulisi siirtää omaan lapseensa"? Sitä imettämättömyyttä vai epänormaaliutta. En kyllä usko siihen, että jos ei imetä lastaan se vaikuttaisi lapsen omaan imetykseen.

Vastenmielisyyttä rintojansa ja imetystä kohtaan.

Nyt kyllä putosin. Miten minun vastenmielisyyteni rintoja ja imetystä kohtaan siirtyy lapselle, kun imetys on kuitenkin ajankohtaista vain silloin vauvaiässä? Miten ihmeessä esim 3-vuotiaasta eteenpäin lapsi miettii, miten äiti kokee imetyksen?

Kyllähän tapa olla vauvan kanssa, syliotteet jne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ja jos kokee oman kehonsa jotenkin vastenmielisenä, niin tuskin se pelkästään imetykseen rajoittuu.

Eli mitä se imetys sitten loppujen lopuksi vaikuttaa tähän asiaan, jos joka tapauksessa kokee kehonsa vastenmielisenä?

 

[vieras]

Jos äiti kokee imetyksen jotenkin vastenmielisenä, suosittelisin psykologilla käyntiä. Se ei ole normaalia ja sitä ei tulisi siirtää omaan lapseensa.

Jos taas haluaa vapautta imettämättömyydellä niin ei kannata tehdä enempää niitä lapsia.

Suosittelen lukemaan mun blogista uusimman kirjoituksen, kertoo lehmän maidosta ja sivuaa vähän imetystäkin =)

Voi hyvää päivää sun kanssas. Sä voit mennä noitten tutkimustes kanssa sinne missä pippuri kasvaa.

 

[ninaTT]

Eli mitä se imetys sitten loppujen lopuksi vaikuttaa tähän asiaan, jos joka tapauksessa kokee kehonsa vastenmielisenä?

Imetyksellä on paljon etuja jotka ei mene minnekään vaikka äiti kokisi sen hieman epämiellyttävänä.

Ja sanoin, että jos kokee itsensä vastenmieliseksi niin kannattaa käydä psykologilla. En kehoittanut pelkästään imettämään kaikesta huolimatta, eihän se (välttämättä) sillä mene ohi.

 

[Madicken04]

Mitä tarkoitat tuolla "ei tulisi siirtää omaan lapseensa"? Sitä imettämättömyyttä vai epänormaaliutta. En kyllä usko siihen, että jos ei imetä lastaan se vaikuttaisi lapsen omaan imetykseen.

Vastenmielisyyttä rintojansa ja imetystä kohtaan.

Tuota... eiköhän se vastenmielisyys imetystä (ja rintoja?) kohtaan tule paremmin lapsen tietoisuuteen silloin kun äiti hampaat irvessä väkisin imettää inhontunteiden vallassa kuin sillä että siirtyy suosiolla korvikkeelle ja näin ollen pystyy myös nauttimaan lapsesta?

Kai se lapsi kuitenkin on tärkeämpi kuin imetys, luulisi lapsen (niin sen vauvan kuin isosisaruksenkin) vaistoavan äidin tunteita kun tämä joutuu ahdistuneena ja vastenmielisyyttä tuntien viemään läpi koko vauva-ajan. Tuttipolloa syövä vauva sen enempää kuin se isosisaruskaan tuskin vaiistoaa mitään vastenmielisyyttä äidissä?

 

[NeitiNasu]

Siis eli yhteenveto: mä imetän, mutt tiedän etten tuu olemaan itseeni tyytyväinen sen jälkeen. Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia mun tyttäriäni kohtaan? Hyväkö, koska oon kuitenkin imettänyt? *pihalla*

Miksi et tule olemaan tyytyväinen ittees sen jälkeen? En oikein ymmärtäny minäkään.

Jo kahden jälkeen oli selvät merkit ilmassa: mun rinnoista ei jää kivat, kiinteet pikku tisut, vaan niistä jää jäljellä vaan tyhjät pussit ilman täytettä, ellen sitten nosta painoa jotain 20 kiloa jolloin niihin sais sitä kautta jotain..

Mä harkitsen vakavasti leikkausta myöhemmin, kunhan talous on kunnossa.

Mä en ole ihminen joka nauttii rinnoistaan vaan sillä ajatuksella, että onhan niillä nyt kolme lasta ruokittu.. Kun ne ei ole kivat, ne ei ole. Ei sitä muuta se tosiasia, että lapset on niistä ensiruokansa saaneet.

 

[Madicken04]

Eli mitä se imetys sitten loppujen lopuksi vaikuttaa tähän asiaan, jos joka tapauksessa kokee kehonsa vastenmielisenä?

Imetyksellä on paljon etuja jotka ei mene minnekään vaikka äiti kokisi sen hieman epämiellyttävänä.

Ja sanoin, että jos kokee itsensä vastenmieliseksi niin kannattaa käydä psykologilla. En kehoittanut pelkästään imettämään kaikesta huolimatta, eihän se (välttämättä) sillä mene ohi.

Juu, psykologille pääseekin heti, se on tosi edullista ja auttaakin varmasti nopeasti...

 

[ninaTT]

Tuota... eiköhän se vastenmielisyys imetystä (ja rintoja?) kohtaan tule paremmin lapsen tietoisuuteen silloin kun äiti hampaat irvessä väkisin imettää inhontunteiden vallassa kuin sillä että siirtyy suosiolla korvikkeelle ja näin ollen pystyy myös nauttimaan lapsesta?

Kai se lapsi kuitenkin on tärkeämpi kuin imetys, luulisi lapsen (niin sen vauvan kuin isosisaruksenkin) vaistoavan äidin tunteita kun tämä joutuu ahdistuneena ja vastenmielisyyttä tuntien viemään läpi koko vauva-ajan. Tuttipolloa syövä vauva sen enempää kuin se isosisaruskaan tuskin vaiistoaa mitään vastenmielisyyttä äidissä?

Imetys on kuitenkin vauvalle se normi ja odotus ja korvikeruokinnan haittoja ei voi unohtaa.

Mutta siis vaikka tekis mitenpäin tahansa, niin kannattais varmaan käsitellä ne inhon tunteet itseään kohtaan ettei niitä tule siirrettyä seuraavaan sukupolveen.

 

[ninaTT]

Juu, psykologille pääseekin heti, se on tosi edullista ja auttaakin varmasti nopeasti...

Nojoo, hoitotilanne ei ehkä ole maailman paras.

Mutta jos kysymyksessä on vaa joku pieni ongelma, voi yksikin käynti ammattilaisella muuttaa elämää.

 

[vieras]

Sä Ninatt nyt et tajua ettei elämä mene sun tutkimusten mukaan.

 

[Madicken04]

Tuota... eiköhän se vastenmielisyys imetystä (ja rintoja?) kohtaan tule paremmin lapsen tietoisuuteen silloin kun äiti hampaat irvessä väkisin imettää inhontunteiden vallassa kuin sillä että siirtyy suosiolla korvikkeelle ja näin ollen pystyy myös nauttimaan lapsesta?

Kai se lapsi kuitenkin on tärkeämpi kuin imetys, luulisi lapsen (niin sen vauvan kuin isosisaruksenkin) vaistoavan äidin tunteita kun tämä joutuu ahdistuneena ja vastenmielisyyttä tuntien viemään läpi koko vauva-ajan. Tuttipolloa syövä vauva sen enempää kuin se isosisaruskaan tuskin vaiistoaa mitään vastenmielisyyttä äidissä?

Imetys on kuitenkin vauvalle se normi ja odotus ja korvikeruokinnan haittoja ei voi unohtaa.

Mutta siis vaikka tekis mitenpäin tahansa, niin kannattais varmaan käsitellä ne inhon tunteet itseään kohtaan ettei niitä tule siirrettyä seuraavaan sukupolveen.

Yhä ihmettelen millä lailla ne tunteet siirtyvät seuraavaan sukupolveen? Varsinkin siis jos äiti ei ole väkisin imettänyt.

Väkisin imettämisessä nyt vauva voi jo vaistota äidin vastenmielisyyden imetystä (itseään?) kohtaan ja jos sitten isompana kuulee noita juttuja kuinka kamalaa se pakolla imettäminen oli. :/ Mutta siis ihan korvikevauvalla...

Ja siis oma äitini kyllä inhosi imetystä, aivan sydämensä pohjasta ja siksi lopettikin sen lyhyeen kaikkien paitsi yhden siskon kohdalla jota sitten väkisin yritti imettää sen 3kk. Kamalin vauva-aika hänelle ja vauvaan kiintyminen pääsi tapahtumaan vasta kun imetys oli loppunut.

Mutta siis en ymmärrä miten tuo äidin imetykseen suhtautuminen on vaikuttanut minuun tai siskoihini.

 

[-]

En usko että on hyväksi vauvalle jos äiti imettää ja kokee sen vastemieliseksi. Parempi symbioosi tulee pulloruokinnallakin mikäli äiti pystyy nauttimaan paremmin vauvasta.

Imetys on paras vaihtoehto mutta vähän hymyilyttää miten kärpäsestä on tehty härkänen, ei korvike ole mitään myrkkyä sentään mitä pitäisi kaikin voimin vältellä..

 

[ninaTT]

Sä Ninatt nyt et tajua ettei elämä mene sun tutkimusten mukaan.

Mä en ihan niin pitkälle ole vielä edenny opinnoissani tai urallani että olisin tehny tutkimustakin jo :xmas:

 

[NeitiNasu]

Mitäköhän psykotäti sanois, jos mä tilaisin itselleni ajan siksi, etten pidä rinnoistani....

 

[vieras]

Sä Ninatt nyt et tajua ettei elämä mene sun tutkimusten mukaan.

Mä en ihan niin pitkälle ole vielä edenny opinnoissani tai urallani että olisin tehny tutkimustakin jo :xmas:

Tahallaan ymmärrät väärin tai olet ..... ! Ethän sä muuta tee kuin pälpätät tutkimuksista!

 

[NytMeneeJoParemmin]

Lusikka soppaan:

Minäpä imetin. Laitoksella tappelin huutavan vauvan kanssa rinnat ruvella ja imetin. Lapseni huusi ensimmäiset 3kk ja oli rinnalla koko ajan, minä imetin. Mies toi pulloa mutta minä imetin. Lopulta minäkin jo itkin. Vollotin todella joka kerta kun lapsi oli rinnallani.

Inhosin imetystä,en tiedä miksi, mutta jatkoin.

En jutellut lapselleni, en leikkinyt hänen kanssaan, välillämme ei ollut MINKÄÄNLAISTA sidettä. Pääasiahan kuitenkin oli että imetin. Just joo.
Oikein hävettää miten tyhmä sitä oli.. Nyt kun olen masennuksestani selvinnyt, on kuin olisin vasta synnyttänyt: Nyt nautin lapsesta ja mikä tärkeintä, hän minusta.

Niin ja edelleen imetän pullon ohella. Vaikea sanoa mikä siinä täysimetyksessä minulle oli niin vaikeaa.. mutta sen lopettaminen oli meille oikea ratkaisu. Toivon vaan että olisin ymmärtänyt sen itse aiemmin (muuthan sen kyllä näkivät..)

Taisi mennä vähän jo OT mutta kuitenkin. Näin meillä

 

[Mysterio]

Imettäminen on kuvottavaa ja lapsen perässä 24/7 juokseminen rasittavaa sekä lapsi on turhake jos se ei menesty hyvin koulussa, mutta tiedättekö mitä.

En aio hankkia lapsia.

 

[Celestia]

En jaksanu taaskaan lukea,kuin muutamia viestejä,mutta minä nyt kovasti mietin,että imettääkkö,vai ei!Ensinnäkin minulla on jumalattoman arat nännit(ollu aina) ja atooppisen ihon takia niissä on usein ihottummaa,eikä ne piä mistään kosteesta/märästä(ne ei pidä minkäänlaisesta koskettelusta,eikä esim miehen suuteloinnista).Myöskin se,että minulla on jumalattoman huono itsetunto ja pelkään,että mitä mahd. rintojen rupsahdus toisi tullessaan.Jo nyt on hankala käyä kaupassa,tai missään,kun häpeän omaa ulkomuotoani todella paljon ja siihen ei varmaan auta ne rupsahtanneet rinnat yhtään(tiiän,että on pinnallista,mutta olenkin mieleltäni sairas ja teen ulkoisesta olemuksestani turhankin suuren "numeron".Ja en ole mikkään tankki,että se siitä johtuisi,vaan vääristyneestä minäkuvasta).Myöskin kuulin kerran,että joku ei imettäny,koska ei ollu niin paljoa kärsivällisyyttä ja ihmettelin,että mitä kärsivällisyyttä siihen tarvihtee,jos pittää istua puoli tuntia vauva tissillä "silloin tällöin"...Noo sainki myöhemmin kuulla,että siinä saatettaan kököttää 12 tuntiakin ja minullahan ei kärsivällisyyttä kovinkaan paljoa ole

Ymmärtipä syitä,tai ei,niin tässä ne ovat.Aijjon koettaa,mutta jos se on liian tuskallista ja jos tosiaan nännit kuivuu niin pahasti,kuin kuvittelen,en imetä.Olen sitten vaikka huono äiti :/ Imettäisin näistä ongelmistani huolimatta,jos tietäisin,että tämä on ainoa vaihtoehto,mutta kun äidinmaidonvastikeella on tutkitusti vauvat kasvanu ihan yhtä hyvin,niin miksi "kiduttaisin" itseäni ja mahd. pahentaisin mielisairauksiani...

 

[vieras]

Myöskin se,että minulla on jumalattoman huono itsetunto ja pelkään,että mitä mahd. rintojen rupsahdus toisi tullessaan.Jo nyt on hankala käyä kaupassa,tai missään,kun häpeän omaa ulkomuotoani todella paljon ja siihen ei varmaan auta ne rupsahtanneet rinnat yhtään(tiiän,että on pinnallista,mutta olenkin mieleltäni sairas ja teen ulkoisesta olemuksestani turhankin suuren "numeron".Ja en ole mikkään tankki,että se siitä johtuisi,vaan vääristyneestä minäkuvasta).

Tuli vain mieleen, että rinnat ei rupsahda imettämisestä vaan ihan raskaudesta.

 

[Celestia]

Niin mutta ei rupsaha niin pahasti,kun nei oo semmoset tyhjät pussukat.Ne kun sen imetyksen vuoksi kasvaa,kun alkaavat täyttyä maidolla..."Kaverini" sai joku kuukausi sitten toisen lapsensa ja kuultuaan,että olen raskaana,rupesi naureskelemaan,että hehe sulle tullee sitte yhtä ruma maha,kuin mulla(hälle jäi loppuiäksi semmonen ryppyjuttuli navan ympärille,kun on niin laiha :/) ja että tullee yhtä pienet rupsahtanneet pussit,kuin mulla(hällä rinnnatkin kadonnu kokonaan ja tilalla vaan semmoset tyhjät pussit)...

MUTTA,jos luit tekstin kokonaan,niin en ole jättämässä imetystä,jos vaan iimetys onnistuu,vaikka ne rinnat rupsahtaisikin(pelottaa silti se,mitä siitä tod.näk. tullee aiheutummaan),vaan ettei nännit kestä imettämistä! Aijjon keskustella asiasta ensi hoitokokkouksessa,jonne tullee mm:neuvolatäti ja kaikkee tyyppejä psykiatrian puolelta jne ja päätän asiasta,vasta kun heidän mielipiteensä kuulen asiasta...

 

[vieras]

Niin mutta ei rupsaha niin pahasti,kun nei oo semmoset tyhjät pussukat.Ne kun sen imetyksen vuoksi kasvaa,kun alkaavat täyttyä maidolla..."Kaverini" sai joku kuukausi sitten toisen lapsensa ja kuultuaan,että olen raskaana,rupesi naureskelemaan,että hehe sulle tullee sitte yhtä ruma maha,kuin mulla(hälle jäi loppuiäksi semmonen ryppyjuttuli navan ympärille,kun on niin laiha :/) ja että tullee yhtä pienet rupsahtanneet pussit,kuin mulla(hällä rinnnatkin kadonnu kokonaan ja tilalla vaan semmoset tyhjät pussit)...

MUTTA,jos luit tekstin kokonaan,niin en ole jättämässä imetystä,jos vaan iimetys onnistuu,vaikka ne rinnat rupsahtaisikin(pelottaa silti se,mitä siitä tod.näk. tullee aiheutummaan),vaan ettei nännit kestä imettämistä! Aijjon keskustella asiasta ensi hoitokokkouksessa,jonne tullee mm:neuvolatäti ja kaikkee tyyppejä psykiatrian puolelta jne ja päätän asiasta,vasta kun heidän mielipiteensä kuulen asiasta...

Siis mä en kommentoinut mitään muuta kuin sitä, että on valheellista ajatella et rinnat menee imetyksestä. Ja, että jos ei imetä niin rinnat ei rupsahda. Rinnat menee jo pelkästä raskaudesta jos on mennäkseen.

Mulle itelle on ihan sama mitä ihmiset tekee imetyksen suhteen.