Miksi kaikki aina haukkuu mua täällä jos sanon että tuun selviämään lasten kanssa HYVIN

[mun muru]

Tosissani kysyn ja 100% riitaa haastamatta. Mä tunnen omat voimavarani ja en usko että ne muuttuu yhtä äkkiä kun saan lapset. Jos kerta lasten hoidossa on vaikeat hetket tai "kaudet" jne. Joihin kaikkiin on aina silti lopulta joku ratkaisu. Niin eihän se ole mitään verrattuna siihen jos on kokenut joskus 24/7 vaikeaa vuosien ajan ilman valonpilkahdustakaan tai on käynyt vaikka 9kk intin ja vihaten joka sekuntia alokasajan jälkeen sovinistien takia.

Ihan vilpittömästi mä uskon että LAPSET tuo enemmän iloa kuin surua. Niin mikä siinä voi olla niin vaikeaa uskoa jos sanon että "helppo nakki" kasvattaa lapset! Jos se on sitä. Ei kaikki koe ihmissuhteita vaikeiksi. Miksi pitää haukkua jos toinen sanoo että aikoo olla iloinen joka päivä.

Enhän mä nyttenkään ole suruissani yhtenäkään päivänä vaikka joskus on vastoinkäymisiä. Miksi niin ihana asia kuin lapset muuttaisi yht äkkiä elämän helvetiksi? Vai olenko vain saanut yksittäisten tapausten ryöppyjä niskaani täällä.. eli huonoa tuuria vain kommentoijissa.

Pointti: Miksi kukaan sanoo.. "odotas vain kun saat omat lapset niin totuus valkenee.." Ööhh mikä totuus? Että lapset oli vikatikki? En usko! Mun äitikin nauttii lapsien seurasta.. vaikka hällä oli yksi erityislapsikin ja se ei voinut olla aina helppoa. *näyttää rauhanmerkkiä*
Jos joku nyt nostaa sodan mua vastaan tässä topicissa, niin en aio kommentoida niihin mitään.

 

[hyvä jos pärjäät]

Onnea sitten sulle vaan!

 

[PipariSuu]

Ehkä se johtuu ihan vaan siitä, että itse olet sellainen, että haukut muut lyttyyn, jos joku onkin väsynyt tai ei tunnekaan noin "pilvilinnoja" kuin sää ainakin haluat/(ja toivot) tulevaisuudessa itse toimia.

 

[Keikas]

En ihan ymmärtänyt kirjoitustasi, mutta ilmeisesti odotat esikoista? Suurin osa meistä äideistä on todella onnellisia lapsistaan, mutta välillä arki meinaa näännyttää. Siinä mielentilassa on mukava kuittailla esikoistaan odottaville/yhden lapsen äideille/keille vain, joiden elämä vaikuttaa helpommalta kuin oma. Älä siis välitä: lasten kanssa elämä on vasta täydellistä - kaikin tavoin!

 

[mun muru]

ai haukun.. Mielestäni annan vinkkejä miten esim. piristyä.
Ehkä se otetaan haukkuna jos on huono itsetunto? Jos vaikka sanon: Ei kannata jäädä kotiin itkemään vaan kannattaa mennä lenkille!"
Se on joistakin riidanhakusista haukkumista. Mutta ei 90% mielestä kuitenkaan. Ei ainakaan netin ulkopuolella kukaan ole ikinä suuttunut mulle kamuistani.

 

[leijona76]

En arvannut minäkään mitä on olla äiti vaikka elämässä kokenut yhtäjos toistakin ja selvinnyt. Tää on jotain niin erilaista. Silti en vaihtas enää pois tätä osaa ja lastani.

 

[mun muru]

En ihan ymmärtänyt kirjoitustasi, mutta ilmeisesti odotat esikoista? Suurin osa meistä äideistä on todella onnellisia lapsistaan, mutta välillä arki meinaa näännyttää. Siinä mielentilassa on mukava kuittailla esikoistaan odottaville/yhden lapsen äideille/keille vain, joiden elämä vaikuttaa helpommalta kuin oma. Älä siis välitä: lasten kanssa elämä on vasta täydellistä - kaikin tavoin!

Kiitos :heart: Ihanaa kuulla positiivista arkea lasten kanssa välillä. Uskon sen että arjessa on haasteita.

 

[Silmukka-]

Olen ihan samaa mieltä monessa asiassa kanssasi ja itse kokenut äitiyden ja arjen hirmu helppona mutta kyllä sulla on usein kärkkäitä ja välillä aika pöyristyttäviäkin mielipiteitä ihmisistä joilla elämä ei ole mennyt ihan mutkattomasti.

Kyllä sun pitäisi omaakin asennetta pehmentää ja olla ymmärtäväisempi. Se voit olla vaikka sinä tai tyttäresi joka tulevaisuudessa huomaakin olevansa väsynyt tai masentunut.

 

[milka]

Kyllä lasten kanssa elämä voi mennä ihanasti aina, mutta se on se arki, joka välillä yrittää vyöryttää oikein kunnolla. Jos mullakin olisi kokki, siivooja, taloudenhoitaja ja talonmies, niin ai että elämä olisi ihanaa aina ja iänkaikkisesti

Ihan oikeesti, musta on hienoa, että olet innoissasi. Tsemppiä

 

[mie]

Lapsettomilla ne parhaimmat kasvatusvinkit yleensä ovat. Ap, on myös eroja siinä, haluaako joku myötätuntoa vai keinoja kohentaa tilannetta. Naiset kaikissa kulttuureissa haluavat toisinaan vain purkaa tuntojaan ja kuulla toisilta, että he ovat kokeneet samaa.

 

[PipariSuu]

ai haukun.. Mielestäni annan vinkkejä miten esim. piristyä.
Ehkä se otetaan haukkuna jos on huono itsetunto? Jos vaikka sanon: Ei kannata jäädä kotiin itkemään vaan kannattaa mennä lenkille!"
Se on joistakin riidanhakusista haukkumista. Mutta ei 90% mielestä kuitenkaan. Ei ainakaan netin ulkopuolella kukaan ole ikinä suuttunut mulle kamuistani.

No ainakin yhdessä ketjussa sanoit, että väsyneillä äideillä on mielenterveysongelma ja pitäisi mennä lääkäriin.

Ei väsymystään saa pois kuin nukkumalla. Ei siinä paljon lenkit auta.

 

[plää]

En hauku, mutta kehotan vaan ettet vanno varmaksi mitään ennen aikojaan.
Sä et voi tietää varmaksi sitä kuinka käy ja miten jaksat. Toivotaan kuitenkin vain hyvää
En minäkään uskonut ennen lasta, että sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Lasta kun odotin niin innokkaasti että vain laskin päiviä synnytykseen malttamattomana. Sairastuinpa silti. Toisen kohdalla en vannonut mitään, mutta pärjäsin ja jaksoin mainiosti sitten kuitenkin. Lapsi ei elämääni helvetiksi tehnyt ensimmäiselläkään kerralla, mutta joku synnytyksen jälkeen sai aikaan sen, etten osannut lapsesta iloita vaan olin syvästi ahdistunut ja masentunut.

Mä en mitään muuta niin vihaa kuin sitä että ennakkoon kovalla äänellä huudellaan miten ei "itse ainakaan sitä eikä tätä koskaan.." Kun mitään et voi tietää ennenkuin se asia on edessä. Tuskin esimerkiksi ennen armeijaan menoa kuvittelit siitä tulevan kuukausien helvetti?

 

[vieras]

Mä oikeasti ajattelin ihan samalla tavalla ennen esikoisen syntymää ja vielä pari vuotta hänen syntymänsä jälkeenkin. Ihan yhtä käsittämättömältä silloin tuntuivat nämä nykyiset ajatukseni ja kokemukseni.

 

[larvae]

Se on hyvä, jos oikeasti noin käy. Mutta minä en usko, että kukaan jaksaa olla iloinen joka päivä. Eihän se ole normaalia enää, ihmisellä on paljon muitakin tunteita, eikä ihmissuhteet aina ole tasaisen auvoisia, vaikka niitä ei rasittavina kokisikaan. Lapset ei ole sen kummempia kuin muutkaan, kyllä pitää äidillä olla oikeus hermostua, kyllästyä ja tuskastua lapseensa. Se on kuitenkin niin intiimi se lapsen ja vanhemman suhde, siinä tulee kuitenkin jossakin vaiheessa kitkaa, kun ollaan niin läheisiä.

 

[milka]

No ainakin yhdessä ketjussa sanoit, että väsyneillä äideillä on mielenterveysongelma ja pitäisi mennä lääkäriin.

Ei väsymystään saa pois kuin nukkumalla. Ei siinä paljon lenkit auta.

Eikä aina nukkuminenkaan auta. Esim. kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminnan oireista yksi voi olla tajuton väsymys, joka ei mene ohi vaikka nukkuisi viikon yhtä kyytiä. Mutta kun saa hormonitasapainon lääkkeillä kuntoon, elämä alkaa näyttää mukavalta taas.

 

[vieras]

ai haukun.. Mielestäni annan vinkkejä miten esim. piristyä.
Ehkä se otetaan haukkuna jos on huono itsetunto? Jos vaikka sanon: Ei kannata jäädä kotiin itkemään vaan kannattaa mennä lenkille!"
Se on joistakin riidanhakusista haukkumista. Mutta ei 90% mielestä kuitenkaan. Ei ainakaan netin ulkopuolella kukaan ole ikinä suuttunut mulle kamuistani.

ihan suoraan sanottuna, on törkeää väittää äitejä laiskoiksi ja mt-ongelmaisiksi, koska he ovat väsyneitä. ja tuumia päälle että olisiko pitänyt miettiä ennenkuin tekee lapset.
se on hävytöntä.

ja tämä oli vastaus kysymykseen, ei riidanhaastoa. joten älä uhkaile banneilla.

 

[Maine Coon/]

Tähän sanon, että niin monet seikat vaikuttavat miten jaksaa ja pärjää.Jos elämässä kaikki hyvin, niin varmaan pärjää, mutta joskus voi myös tulla sellaisia yllätyksiä, että voimavarat eivät ole enää yhtä hyvät ja ei jaksakaan niin hyvin, kuin etukäteen on ajatellut jaksavansa.Elämässä kun mikään ei ole sataprosenttisen varmaa.Lasten kasvatus on antoisaa ja haasteellista =)

 

[mun muru]

Mä yleensä vastaan oman näkökantani kun joku kysyy neuvoa
Siihen samaan on mun lisäksi aina 10+30 muutakin antanut oman näkökulmansa. Tuskin mua tarvii kivittää jos mun näkökulma on ärsyttävä. Mä vastaan kyllä sanoistani ja toimin itse niiden mukaan. Siitä näkökulmasta voi keskustella.. mutta ei mua tarvi joka kerta haukkua?

 

[Bad Virgin-]

Sä olet aika itseriittoinen ihminen,muuta en sano :xmas:

 

[vieras]

Lapsettomilla ne parhaimmat kasvatusvinkit yleensä ovat. Ap, on myös eroja siinä, haluaako joku myötätuntoa vai keinoja kohentaa tilannetta. Naiset kaikissa kulttuureissa haluavat toisinaan vain purkaa tuntojaan ja kuulla toisilta, että he ovat kokeneet samaa.

tää on ihan totta. joskus vaan kaipaa olkapäätä ja neuvoja.

 

[muori harmaana]

Kyllä nautin äitinä olosta,vaikka olihan se rankkaa aina välillä,kun töissä oli ja opiskeli ja siihen hoiti lapset sivussa.Mutta suurimman ajan olin kotona ,kun lapset oli ihan pieniä ja mies kulki vuorotyössä,niin selvittiin paremmin ja näin miten lapset kasvoivat .

 

[PipariSuu]

Mä yleensä vastaan oman näkökantani kun joku kysyy neuvoa
Siihen samaan on mun lisäksi aina 10+30 muutakin antanut oman näkökulmansa. Tuskin mua tarvii kivittää jos mun näkökulma on ärsyttävä. Mä vastaan kyllä sanoistani ja toimin itse niiden mukaan. Siitä näkökulmasta voi keskustella.. mutta ei mua tarvi joka kerta haukkua?

Yleensä metsä vastaa juuri niin kuin sille huudetaan.

 

[vieras]

Mä yleensä vastaan oman näkökantani kun joku kysyy neuvoa
Siihen samaan on mun lisäksi aina 10+30 muutakin antanut oman näkökulmansa. Tuskin mua tarvii kivittää jos mun näkökulma on ärsyttävä. Mä vastaan kyllä sanoistani ja toimin itse niiden mukaan. Siitä näkökulmasta voi keskustella.. mutta ei mua tarvi joka kerta haukkua?

no jos sun näkökulma on, että väsyneet äidit on laiskoja ja mt-ongelmaisia ja juoksulenkki auttaa, niin kiva.
mutta pikkasen voi miettiä ulosantiakin, ei musta ois kivaa jos mua haukuttaisiin laiskaksi ja mt-ongelmaiseksi. ei kaikilla ole asiat hyvin, ja se ei todellakaan johdu ao laiskuudesta, tyhmyydestä tai hulluudesta.

 

[elämä lasten kanssa]

on pääasiassa ihanaa ja sitä jaksaakin. Mutta sitten kun tapahtuu jotain yllättävää ja arvaamatonta (yksi lapseni kuoli) ja tahtomattaan masentuu. Elämää ei todellakaan voi suunnitella etukäteen. Tottakai voi toivoa, että kaikki menee hyvin. Mutta on vauvoja koliikki-itkuineen, allergioineen jne. joihin ei ole osannut varautua... Toivon ap:lle ruusunpunaista vauva-arkea!

 

[Kotilehmä]

Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän ihmisen tulisi ymmärtää että elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee ja sellainen mustavalkoisuus että luulee tietävänsä kaiken, on todella raivostuttavaa. Eiköhän me kaikki olla tuo vaihe käyty läpi joskus 16-vuotiaana mutta onneksi suurimmalla osalla sitä ymmärrystä tulee iän tai kokemusten myötä.
Lapset ovat antaneet mulle enemmän elämänsisältöä kuin mikään muu asia ja minun arki on pääosin helppoa, en silti väitä että se tulee aina olemaan helppoa tai että se on kaikilla helppoa jos oma asenne on kohdallaan. Elämän vastoinkäymiset ovat opettaneet ainakin minulle sympatiaa ja ymmärrystä muita kohtaan, eikä sellaista asennetta että minä selviän mistä vaan ja kaikkien pitäisi olla niin kuin minä, ja jos eivät sitä ole niin ihan oma moka se on.