Miksi lasten pitää nukkua omassa sängyssään, kun ovat yli vuoden ikäisiä?

[Jellonainen]

Siksi että vanhemmat saa omaa aikaa ja voivat katsoa tv:tä tai lukea kirjaa sängyssä.
Eihän vanhemmatkaan tuppaudu lapsen huoneeseen nukkumaan.
Kaikille oma nukkumisrauha.

Minä kyllä luen kirjaa sängyssä vaikka joku siinä välissä olisikin. 4,5v yleensä väliimme tunkee, ja minun puolestani saisi pysyä omassa sängyssään. Onhan sitä tuhisevaa lasta kiva hetken pitää kainalossa, mutta yleensä aina herää aamulla lihakset kipeinä kun on ollut ahdasta enkä ole löytänyt hyvää nukkuma-asentoa.

 

[vieras]

No niin. Jos lopettaisitte nuo "äiti ei tykkää sinusta öisin" ym. hylkäämisjutut. Kertovat lähinnä omasta epävarmuudestanne äitinä, vanhempana ja kasvattajana.

 

[vvv]

Ei pidä! Meillä vajaa 3v ja 7v kömpii aina väliin ja viikonloput ovat suoraan heti perhepedissä <3. Todella ahdasta mutta ihanaa.

 

[Madicken04]

Siksi että vanhemmat saa omaa aikaa ja voivat katsoa tv:tä tai lukea kirjaa sängyssä.
Eihän vanhemmatkaan tuppaudu lapsen huoneeseen nukkumaan.
Kaikille oma nukkumisrauha.

Vuosien unettomuuskierteen kokeeneena suosittelen, että sänky pyhitetään nukkumiselle (ja mahdollisesti rakastelulle ) Opettaa lapsenkin huonoille tavoille jos kattelee sängyssä telkkaria tai muutoin elää muuta elämää siellä

Meillä on kaksi huonetta; yhdessä oleskellaan päivisin, hereillä, puuhaillaan ja touhutaan. Toisessa nukutaan. Molemmat ovat meidän yhteisiä vaikkakin mun hallinnan alaisia

Toi teidän huonejako kuulostaa vähän samalta kuin oma haaveeni. Tai siis kun ollaan todettu ettei meidän makkarissa oikeastaan tehdä muuta kuin nukutaan, siis sänky ainoa järjellinen huonekalu.

Niin haaveilen joskus että muutettaisiin pienempi makkari sellaiseksi patjoilla pehmustetuksi nukkumahuoneeksi, jossa kaikilla olisi tilaa nukkua ja kääntyillä miehensä mukaan ja kuitenkin olla lähekkäin. Isommasta makuuhuoneesta sitten tekisi lastenhuoneen jossa noilla olisi päivisin tilaa leikkiä, varsinkin kun ei olisi sänlkyjäkään tilaa viemässä.

*kaikkea sitä sopii haaveilla*

 

[ninaTT]

Toi teidän huonejako kuulostaa vähän samalta kuin oma haaveeni. Tai siis kun ollaan todettu ettei meidän makkarissa oikeastaan tehdä muuta kuin nukutaan, siis sänky ainoa järjellinen huonekalu.

Niin haaveilen joskus että muutettaisiin pienempi makkari sellaiseksi patjoilla pehmustetuksi nukkumahuoneeksi, jossa kaikilla olisi tilaa nukkua ja kääntyillä miehensä mukaan ja kuitenkin olla lähekkäin. Isommasta makuuhuoneesta sitten tekisi lastenhuoneen jossa noilla olisi päivisin tilaa leikkiä, varsinkin kun ei olisi sänlkyjäkään tilaa viemässä.

*kaikkea sitä sopii haaveilla*

Mä oon myös "suunnitellut" että näin olis joskus hamassa tulevaisuudessa ku perheenjäseniä saattaa olla enempikin Että olisi sellanen nukkumahuone, jossa kaikilla on tilaa ja hyvä olla öisin, ja toki siellä olis kaappitilaa yms Ja sitten muut mahdolliset huoneet olis hereilläoloaikaa varten. Jäis tavallaan enemmän tilaa elämiselle! Toki sit varmaan teinille pitäis jo hommata oma nukkumishuonekin

 

[Merika77]

niinpä..ei siinä ainakaan mitää pahaa ole. Meillä neiti nukku vieressä 1v3kk asti sit siirty isosiskon kanssa samaan huoneeseen. Yöllä jos huutaa äitiä otetaan viereen, muuten ei. Lähinnä siks et sisko ei kokis sitä epäreiluna. Isompi 5v. nukku aikoinaan kans vieressä, mut nyt jo omassa sängyssä ollut pitkään.

Se on ihanaa kun pieni tuhisee vieressä vaikka olen kyllä sillon itse levottomampi. Pelkään et yläkerran portti on auki tai jotain. Näen unta.

Mulla lapset nukkunu alusta asti vieressä ehkä just siks et syöminen suju niin kätevästi.

 

[vieras]

Kyllä mä parisuhteessa ollessani tykkäsin nukkua rakkaani vieressä Ja havahduin öisin muutaman kerran. Oli ihana nukahtaa uudelleen siihen. Samoin lapsi havahtuu öisin ja kaipaa äitiänsä. Äiti voi opettaa, että minä en tule vaikka haluaisit, tai tulen tarpeen tullen mutta lähden pois... Tai sitten voi opettaa, että äiti on vierellä niin kauan kunnes et enää äitiä tarvitse.

Mä oon muuten tosi sylikissa, tykkään valveilla ollessa nyhjätä koko ajan kylki kyljessä. Huonounisena oon vaan mielummin nukkunut aina yksin kuin muun perheen kanssa, mun unensaantia ja unessapysymistä siis häiritsee jo ihan tavallinen aikuisen kääntyily ja ääntely unissaan, puhumattakaan sitten vauvan mökellyksestä tai isommasta väkkärästä, joka potkii ja huitoo unissaan! Harmi vaan, että uni on perustarve eikä sitä ilman oikein pärjää, vaikka miten tykkäisi olla yötkin lähekkäin, niin kyllä öiden ensisijainen tehtävä musta on kuitenkin se unentarpeen täyttäminen kaikilla. Jotkut ovat tämmöisiä jo lapsena, etteivät oikein osaa rauhoittua nukkumaan muiden lähellä, tämmöisissä perheissä perhepeti onkin varmaan aika tuhoontuomittu ajatus.