Miksi minä olen tälläinen kuin olen?

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Luin vaan ekan viestin, mutta pakko sanoo tähän väliin, että kirjotus oli kuin minun suustani. Minä olen täysin tuomonen ja ust ei tarvi olla kuin ihan joku pienen pieni juttu niin mulla alkaa omatunto kolkuttaan.

Lisään vielä että minä en puhu kenelekään, en vissiin osaa enään, pidän kaiken sisälläni. Ystävät ei ole niinkuin ennen oli, nykyään he ovat hirveän kaukaisia ja niiden kanssa jutella ihan niitä mitä muidenkin ihmisten kanssa ei mitään syvällisempää.

En ole kertaakaan ollut lapsista erossa päiväsaikaan, muutaman kerran olen viihteellä käynyt ja tämäkin sen takia kun mulla tulee niin hirviät syylisyyden tunteet etten voi.

 
Entäpä jos vain ajattelet asiaa liikaa ja se paisuu ja jää pyörimään päähän niin, ettei sinne muuta mahdukaan... Mieleeni tulee, että saatat olla masentunut.

Itse olen myös kiltti, mutta en kärsi siitä. Luultavasti olen jopa kiltimpi, sillä todennäköisesti en olisi edes ajatellut lähteväni mihinkään, jos mieheni olisi joutunut hoitamaan yksin lapset.
 
Minä olen joka kerta hommannut lapsille hoitajan että mieskin pääsee ystävien kanssa liikenteeseen.

Ennen tätä en ole edes oikeastaan miettinyt että tässä olisi jotain ihmeellistä, mutta nuin kun sen lukee toisenkirjoittamana niin ymmärtää.

Ainoa mitä kaipaan on se että voisi jollekin puhua, mutta mulla on siinä sekin että esimerkiski. olisi ihanaa kun voisi jollekin valittaa niitä asioita mitkä ärsyttävät ja monesti se kohdistuu iehen tekemiseen, mutta minä en puhu kenelekään miehestäni pahaa ja harvoin lapsistakaan vaan nielen kaiken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sannulii:
no olet kyllä liian kiltti. ota reilusti vaan oma aika ja mene jonnekkin ja jätä miehesi esim hoitamaan muksuja ja vaikka podet syyllisyyttä niin kokele silti muutaman kerran jos se vaikka alkaakin tuntua hyvältä... ja muista muitutta itsellesi että se tekee hyvää sulle


:hug:

niin ja pidä pääsi sen spagettis kanssa.... ja maistelet sitä kuin oli hyvää kun sait syödä sitä mitä itse halusit

Tuo siinä just onkin, jos saan tahtoni läpi niin minusta se ruoka maistuu kamalalle :$
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyyris Tyllerö:
Ja mulla on jääny päälle se "perkele kyllähän minä jaksan vaikka läpi harmaan kiven"-asenne. En edes osaa enää itkeä. Ennen olin tosi herkkä. Kaikki jää sisälle, eikä se oo yhtään hyvä juttu.

Ihan kuin minä. Noissa eilisissä viesteissä taisin jossain mainitakin etten osaa enää edes itkeä vaikka ennen itkin ja olin herkkä. Nyt en itke edes kerran vuodessa :( Ja se ahdistaa ja kovettaa minua. Rakennan muuria ympärilläni kaiken aikaa suuremmaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vepasto:
Ainakin parisuhteessa se toinen osapuoli oppii hyvin nopesti, että hei mä voinkin tehdä yksin kaikki päätökset, kun vaimo kuitenkin on aina samaa mieltä ja vaikkei olisikaan, niin muuttaa kyllä mielensä. Olen seurannut tällaista aikoinani hyvinkin läheltä; eroon päätyi tämä liitto.

Minä olen huomannut että olen meistä se alistuja. Ja esimerkki mikä minusta olisi kamalaa jos joku muu kertoisi tekevänsä niin on se että minä annan seksiä miehelleni tyydyttääkseni hänet vaikka se tekee fyysisesti minuun kipeää. :x Välillä kyllä haluan kovasti itsekin mutta se kipu vie nautinnon täysin. Mutta teen sitä kuitenkin, mieheni tähden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä olen joka kerta hommannut lapsille hoitajan että mieskin pääsee ystävien kanssa liikenteeseen.

Ennen tätä en ole edes oikeastaan miettinyt että tässä olisi jotain ihmeellistä, mutta nuin kun sen lukee toisenkirjoittamana niin ymmärtää.

Ainoa mitä kaipaan on se että voisi jollekin puhua, mutta mulla on siinä sekin että esimerkiski. olisi ihanaa kun voisi jollekin valittaa niitä asioita mitkä ärsyttävät ja monesti se kohdistuu iehen tekemiseen, mutta minä en puhu kenelekään miehestäni pahaa ja harvoin lapsistakaan vaan nielen kaiken.

Näin just, yleensä jos minä olen johonkin lähdössä niin ehdotan miehellekin jotain menoa ja vien lapset hoitoon. Tai jos mies on kotona niin minä otan lapset ja lähden mummilaan tms. heidän kanssaan että mies saa olla kaikessa rauhassa kotona eikä me olla häntä rasittamassa.
 
Et ole yksin.
Täällä liian kiltti,pelkästään muita ensin ajatteleva.
Mulla auttaa just,että saan puhua.No ystävät on (pari)kovilla välillä.Kirjoitan päiväkirjaa,jotta saisin osan ajatuksista pois.
Nytkin murheet painaa päälle ja en saa nukuttua.
 
Joo täälläkin on kohtalotoveri. Usein miettinyt samaa että miten minusta on tullut tälläinen, mutta luulen ja tiedänkin että se juontaa juurensa lapsuudesta... Ystäviäkään ei ole joille puhua... Nielen kaiken paskan vaan en tiedä millon tää paska lentää taivaalle kun kerään kaiken sisälleni. :/
 
Ja minä olen myös sellainen että kaipaan hyväksyntää. N. kuukausi sitten mies kysyi isältään että mitä hän ajattelee minusta, hyväksyykö hän minut heidän sukuun jne. kun minua se niin kovin vaivasi ( ollaan vasta menty naimisiin ) enkä edes tiedä että miksi se vaivasi minua. Aina ollaan appiukon kanssa tultu hyvin juttuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti-Kengu:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallamuspurkuna:
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti-Kengu:
Tarvii ottaa itteensä niskasta kiinni.Yrittää sinnikkäästi päästä eroon kiltin tytön roolista =)

Olen tuon monta kertaa päättänyt tehdä mutta koskaan se ei ole onnistunut. :headwall:
Älä luovuta en minkään ole vielä

:hug:

Sekin on ongelma kun tiedän että tämä luottoystäväni tahtoisi että olisin ennemmin todella vahva ihminen. Ja sitten päätän ja lupaan muuttua, sit en pystykään ja tuntuu että tämä ystävä voisi vaikka "jättää" minut sen takia etten pystynyt siihen ja toteuttanu lupaustani :'(
Tää tuntuu niin pahalta et ihan voin fyysisesti pahoin kun tästä edes kirjoitan :x
 
Kerroin luottoystävälleni tuosta syndroomasta. "Sinulla on sit kait sellanen" Hän sanoi. Kysyin että haittaako se jotenkin niin totesi että "ei se haittaa, ainaki on syy noihin kaikkiin sun juttuihin". Ja taas kun ei kasvotusten asiasta puhuttu niin jäi epäselväksi että onko nuo hyvällä sanottu vai pahalla? Halveksuen vai hyväksyen? :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallamuspurkuna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ulos kiltin tytön vaatteista
http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/090304_c.htm

Minä tuota lueskelinkin yksi ilta mutta en taida pystyä tuohon. Jos päätän pystyä enkä pystykään niin lannistun :(

Päivä kerrallaan pienin askelin... ja ÄLÄ syyllistä itseäsi :hugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallamuspurkuna:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ulos kiltin tytön vaatteista
http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/090304_c.htm

Minä tuota lueskelinkin yksi ilta mutta en taida pystyä tuohon. Jos päätän pystyä enkä pystykään niin lannistun :(

Päivä kerrallaan pienin askelin... ja ÄLÄ syyllistä itseäsi :hugh:

... siis :hug: tuonne loppuun
 
Jos pääsisin kavereitteni kanssa johonkin ja huomaan että miehenikin tekisi mieli lähteä niin ennemmin jätän kokonaan menemättä ettei miehen tarvitse olla yksin lasten kanssa kuin menen. Ja vähemmän pahalta tuntuu kun minua itseäni harmittaa menemättä jättäminen kuin se että olisin mennyt ja miestäni olisi harmittanut.

just ku minä... :|
 

Yhteistyössä