Minä en enään jaksa tuota katkeraa yh:ta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei katkera äiti.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei katkera äiti.

Vieras
Minun sisko. Sil on 2 lasta eri miehille ja on yh.
Nyt taas aamulla laittoi vittuiluviestiä kuinka meillä on muka niin vitun täydellinen perhe ja hän raataa yksin, oi aivan yksin! No ihan kun se olisi minun vika että olen mieheni kanssa naimisissa ja emme ole eroamassa!
Siis miten voi olla joku ihminen noin katkera? Huoh, hän on myöntänytkin sen suoraan että kokee katkeruutta siitä etten minä ole yh. Ei jaksa. Ei ole kiva aina pilata omaa päivää tuollaisesta ja olevinaan pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä siitä että minulla ja miehelläni menee hyvin?
Voivoivoi...
 
Oletko sanonut sen siskollesi,että sinusta ei tunnu kivalta tuollainen?Ei sinun siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä,elämä ei aina kulje kaikilla samaa rataa ja se mikä on toisella ei ole toiselta vietyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Ei sen elämä parane, ennenku se katkeruudestaan pääsee. Miks ei elämästään voi nauttia niilla eväillä mitä on annettu?

Sitä minäkin olen pohtinut. Sit hän vielä aina kuittailee minulle etten saa kommentoida hänen lapsiaan tai siitä miten ne on kasvatettu. Yleensä kun kommentit ovat aina positiivisa. Mielestäni hän on pärjännyt ihailtavan hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nedra:
Oletko sanonut sen siskollesi,että sinusta ei tunnu kivalta tuollainen?Ei sinun siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä,elämä ei aina kulje kaikilla samaa rataa ja se mikä on toisella ei ole toiselta vietyä.

Olen sanonut. Mutta hän on vähän ns. äkkiväärä ihminen. Ottaa kaiken vittuiluna ja hänen kanssaan keskustelu on mahdotona.
 
Olisiko niin, että osaksi se martyrointi olisi avunpyyntöä...
Oletko kokeillut, mitenhän suhtautuisi, jos sanoisit, että tuopas lapsesi meille ensi viikonloppuna ja lähde itse vähän tuulettumaan...
Voi olla hankala tarjota apua, jos sinua nyt ärsyttää hänen olemus, mutta kokeile.
Minäkään en ole teoriassa yh, mutta ei mieheni paljon osallistu, työnsäkään puolesta ei oikein ehdi, yritäjä kun on...
Minulla ei ole tukiverkostoa täällä missä asumme, joten kyllä minunkin tekee välillä pahaa kuunnella kavereitani, kuinka he nyt tekivät sitä ja tätä yhdessä ja aah kun on ihanaa.
En ole katkera, rakastan tätä perhettä joka minulla on. Joskus vain haluaisin hieman apua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Alkuperäinen kirjoittaja Niin:
Naita se jollekin palstamme miehistä

Ja sitte on ukon vika kaikki, kun tää nainen ei oo onnellinen..

Sehän siinä varmaan on. Olen jo alkanut pohtia että pitäisiköhän tämän siskoni mennä jollekkin ammattilaiselle puhumaan tuntemuksistaan?
Hän on myös katkera omille ystäville jotka ovat naimisissa. Purnaa aina kuinka hekin ovat vain aina miestensä kanssa ja hän saa olla yksin.
Mitenköhän voisin auttaa häntä?
Miehiä hänellä välillä on, mutta ne on vähän nuita alkoholiin meneviä rentuntynkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Olisiko niin, että osaksi se martyrointi olisi avunpyyntöä...
Oletko kokeillut, mitenhän suhtautuisi, jos sanoisit, että tuopas lapsesi meille ensi viikonloppuna ja lähde itse vähän tuulettumaan...
Voi olla hankala tarjota apua, jos sinua nyt ärsyttää hänen olemus, mutta kokeile.
Minäkään en ole teoriassa yh, mutta ei mieheni paljon osallistu, työnsäkään puolesta ei oikein ehdi, yritäjä kun on...
Minulla ei ole tukiverkostoa täällä missä asumme, joten kyllä minunkin tekee välillä pahaa kuunnella kavereitani, kuinka he nyt tekivät sitä ja tätä yhdessä ja aah kun on ihanaa.
En ole katkera, rakastan tätä perhettä joka minulla on. Joskus vain haluaisin hieman apua...

Minä olen vahtinut hänen lapsiaan lukemattomat kerrat, sekä muukin suku. Siitä se ei ole kyse etteikö pääsisi tuulettumaan. Mutta koskä hänellä on viimeaikoina huomattu että alko alkaa olla vähän isompi juttu kuin lapset niin tarkoituksellisesti suku ollaan vähennetty lastenhoitoa aina iltaisin. Päivisin tietty aina otan ja sisko käy kaupungilla shoppailemassa tai ystävien kanssa syömässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Olisiko niin, että osaksi se martyrointi olisi avunpyyntöä...
Oletko kokeillut, mitenhän suhtautuisi, jos sanoisit, että tuopas lapsesi meille ensi viikonloppuna ja lähde itse vähän tuulettumaan...
Voi olla hankala tarjota apua, jos sinua nyt ärsyttää hänen olemus, mutta kokeile.
Minäkään en ole teoriassa yh, mutta ei mieheni paljon osallistu, työnsäkään puolesta ei oikein ehdi, yritäjä kun on...
Minulla ei ole tukiverkostoa täällä missä asumme, joten kyllä minunkin tekee välillä pahaa kuunnella kavereitani, kuinka he nyt tekivät sitä ja tätä yhdessä ja aah kun on ihanaa.
En ole katkera, rakastan tätä perhettä joka minulla on. Joskus vain haluaisin hieman apua...

No kaikki varmaan haluaa joskus apua, ja yh;t vielä enemmän
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuiskaten:
jos sun murheet on noin pienessä, niin ole onnellinen, että oma elämäsi hymyilee, ethän ole vastuussa muiden elämästä, ei niistä kannata stressiin asti vaipua

Niinhän se on. Mutta en jaksa enään kuunnella sitä pottuilua, en mie ole tehnyt mitään niin pahaa että ansaitsisin sen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ettei syy olis sinussa, et auta sitä riittävästi, sukulaisten pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, olla tukiverkkona toisilleen.

Kuten olen tässä jo monesti maininnut. Autan kyllä. Ja mielestäni todella, todella paljon. Hoidan lapsia, tiukoissa tilanteissa ostan ruokaa, lapsille vaatteita. En leveile hänelle että niin teen ja minusta on alkanut tuntua että hän jopa käyttää minua hyväkseen näissä asioissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ettei syy olis sinussa, et auta sitä riittävästi, sukulaisten pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, olla tukiverkkona toisilleen.

Heh, niiin no, ainahan se helpompi on syyttää muita kun katsoa sinne peiliin! Mutta totuus on, että siskon täytyy itse tehdä se muutos itsessään; ja vaikka toiset tois kuun taivaalta, niin se katkeruus ei lopu, ennenkun itse muuttuu
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ettei syy olis sinussa, et auta sitä riittävästi, sukulaisten pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, olla tukiverkkona toisilleen.

Heh, niiin no, ainahan se helpompi on syyttää muita kun katsoa sinne peiliin! Mutta totuus on, että siskon täytyy itse tehdä se muutos itsessään; ja vaikka toiset tois kuun taivaalta, niin se katkeruus ei lopu, ennenkun itse muuttuu

Tässä olen samaa mieltä. Tuntuu että sisko haluaa kärvistellä vain katkeroituneena, ei sillä taida olla mitään mielenkiintoa edes yrittää ajatella positiivisemmin. Käytös vain alkaa heijastumaan jo lapsiin. Voisinkohan ottaa vaikka siskon puolesta neuvolaan yhteyttä ja pyytämään heitä puhumaan siellä siskoni kanssa? Tämä alkaa pian heijastaa myös meidän väleihin. Minusta ei ole oikeutettua että aamuisin herään vittuiluviesteihin kännykkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Olisiko niin, että osaksi se martyrointi olisi avunpyyntöä...
Oletko kokeillut, mitenhän suhtautuisi, jos sanoisit, että tuopas lapsesi meille ensi viikonloppuna ja lähde itse vähän tuulettumaan...
Voi olla hankala tarjota apua, jos sinua nyt ärsyttää hänen olemus, mutta kokeile.
Minäkään en ole teoriassa yh, mutta ei mieheni paljon osallistu, työnsäkään puolesta ei oikein ehdi, yritäjä kun on...
Minulla ei ole tukiverkostoa täällä missä asumme, joten kyllä minunkin tekee välillä pahaa kuunnella kavereitani, kuinka he nyt tekivät sitä ja tätä yhdessä ja aah kun on ihanaa.
En ole katkera, rakastan tätä perhettä joka minulla on. Joskus vain haluaisin hieman apua...

Minä olen vahtinut hänen lapsiaan lukemattomat kerrat, sekä muukin suku. Siitä se ei ole kyse etteikö pääsisi tuulettumaan. Mutta koskä hänellä on viimeaikoina huomattu että alko alkaa olla vähän isompi juttu kuin lapset niin tarkoituksellisesti suku ollaan vähennetty lastenhoitoa aina iltaisin. Päivisin tietty aina otan ja sisko käy kaupungilla shoppailemassa tai ystävien kanssa syömässä.

Okei. Hienoa että hänellä on kuitenkin apua saatavilla. Käykö hän töissä tai onko yhtään omaa harrastusta?
Kavereita ainakin siis on.
Käske etsiä netistä ukkoa, menee illat sitten koneella eikä miettiessä mitä te teette oman perheenne kanssa. Tai jotain.
Kauanko hän on ollut yksin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Olisiko niin, että osaksi se martyrointi olisi avunpyyntöä...
Oletko kokeillut, mitenhän suhtautuisi, jos sanoisit, että tuopas lapsesi meille ensi viikonloppuna ja lähde itse vähän tuulettumaan...
Voi olla hankala tarjota apua, jos sinua nyt ärsyttää hänen olemus, mutta kokeile.
Minäkään en ole teoriassa yh, mutta ei mieheni paljon osallistu, työnsäkään puolesta ei oikein ehdi, yritäjä kun on...
Minulla ei ole tukiverkostoa täällä missä asumme, joten kyllä minunkin tekee välillä pahaa kuunnella kavereitani, kuinka he nyt tekivät sitä ja tätä yhdessä ja aah kun on ihanaa.
En ole katkera, rakastan tätä perhettä joka minulla on. Joskus vain haluaisin hieman apua...

Minä olen vahtinut hänen lapsiaan lukemattomat kerrat, sekä muukin suku. Siitä se ei ole kyse etteikö pääsisi tuulettumaan. Mutta koskä hänellä on viimeaikoina huomattu että alko alkaa olla vähän isompi juttu kuin lapset niin tarkoituksellisesti suku ollaan vähennetty lastenhoitoa aina iltaisin. Päivisin tietty aina otan ja sisko käy kaupungilla shoppailemassa tai ystävien kanssa syömässä.

Okei. Hienoa että hänellä on kuitenkin apua saatavilla. Käykö hän töissä tai onko yhtään omaa harrastusta?
Kavereita ainakin siis on.
Käske etsiä netistä ukkoa, menee illat sitten koneella eikä miettiessä mitä te teette oman perheenne kanssa. Tai jotain.
Kauanko hän on ollut yksin?

Töissä oli kunnes jäi äitiyslomalle ja ei kuulema aio jatkaa töitä nyt sen jälkeen. Harrastuksina on terassit :) Ennen sentään koiraa käytti näyttelyissä. Miehiä hänellä on koko elämänsä aina tullut ja mennyt. Joskus joku on kuvioissa pidempään, minä en niistä pysy perässä. Nytkin sillä on joku naimisissa oleva joka on tämän nuoremman isä. Tai kai se mies on eroamassa, tai niin ainakin siskolle väittänyt niin.
 
Vai on lapsen isä naimisissa... No sehän selittääkin paljon... Siis siskostasi.
Pahasti sanon, mutta mitä hittoo meni tekemään lapsen? Tuskin se isä sitä halusi. Vaikka kuinka "on eroamassa"... Nämä on näitä tapauksia...
Voimia sinulle sisko, luulen ettei kiusaamisesi lopu, ennen kuin siskosi rakastuu, ja unohtaa valittamisen. Sitten kun se rakkaus päättyy tai laimenee, hän varmasti muistaa sinua taas aamuisin viesteillään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Vai on lapsen isä naimisissa... No sehän selittääkin paljon... Siis siskostasi.
Pahasti sanon, mutta mitä hittoo meni tekemään lapsen? Tuskin se isä sitä halusi. Vaikka kuinka "on eroamassa"... Nämä on näitä tapauksia...
Voimia sinulle sisko, luulen ettei kiusaamisesi lopu, ennen kuin siskosi rakastuu, ja unohtaa valittamisen. Sitten kun se rakkaus päättyy tai laimenee, hän varmasti muistaa sinua taas aamuisin viesteillään...

Huoh. Näin se taitaa olla. Noh. Sen takiahan olen että puretaan se paska olo mielummin minuun kuin lapsiin. Taidampas nyt soittaa hänelle että tuo lapset meille, mies saa katsoa niitä ja lähdetään me naiset vaikka jätskille. Jos samalla vähän puhuttaisi asioista.
 

Yhteistyössä