Minä sinua vain -biisistä

[dottersonja]

Mikä tuossa biisissä tökkii. Onko muita jota se ärsyttää? Tykkään melkein kaikista muista Jenni Vartiaisen biiseistä ja muutenkin artistista, mutta tuon laulun sanoissa on jotain mitä en sulata... en vaan saa kiinni mitä. Tunteeko joku ehkä samoin?

 

[Lispetti]

No eipä tuossa mitään vikaa ole.
Sen sijaan junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan -piisi: ei mitään järkeä!

 

[Puuhippa]

Mua tökkii aika moni sen biiseistä, ihme voihkimista.

 

[vierass]

Itse tykkään tuosta minä sinua vaan kappaleesta.
Kertoo kauniisti rakastamisesta.

 

[säpäle harmaana]

Minulla oikeastaan päinvastoin. Jenni Vartiaisen biiseistä harvoin tykkään ja sanoitukset ovat usein omituisia (Junat ja naiset ja Selvästi päihtynyt, WTF!), mutta tämän biisin sanoista tykkään.

 

["Liisi"]

Mullakin tökkii tosi pahasti Junat ja naiset, joka on Jennin uran pohjanoteeraus. Sen sijaan Sinua vain on ihan ok.

 

["a.p."]

No se kertoo ehkä nimenomaan rakastumisesta. Siitä alkuhuumasta ja sokeutumisen vaiheesta. Mutta jotenkin nuo sanat ei minusta sovi rakastamiseen. Siihen kun toinen on ja pysyy toisensa vierellä ja rakastaa.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a.p.";30646066]No se kertoo ehkä nimenomaan rakastumisesta. Siitä alkuhuumasta ja sokeutumisen vaiheesta. Mutta jotenkin nuo sanat ei minusta sovi rakastamiseen. Siihen kun toinen on ja pysyy toisensa vierellä ja rakastaa.[/QUOTE]

Minusta ihan päinvastoin. "Kuin karhuemo poikiaan ja luoja luomiaan" ja "jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan" kertoo kyllä minusta nimenomaan toisen vierellä pysymisestä.

 

["a.p."]

Minusta ihan päinvastoin. "Kuin karhuemo poikiaan ja luoja luomiaan" ja "jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan" kertoo kyllä minusta nimenomaan toisen vierellä pysymisestä.

Nimenomaan tuo kohta tuntuu kaikkein falskeimmalta. Kun on rakastunut niin silloin tuntuu tuolta ja sitä haluaa vakuutella. Voi luvata mitä vaan ihan varmasti. Elämä sen sitten näyttää miten käy.

En tajua tuota karhuemovertaustakaan. Lasta voi rakastaa niinkuin karhuemo pentujaan.

 

[vieras2]

Sen sanathan on kyllä niin selvät kuin olla ja voi. Siinähän se kertoo, kuinka sana "rakastaa" on niin loppuun käytetty ja tuhlattu, että hän ei sitä halua itse käyttää, mutta tunteita se ei silti miksikään muuta.

 

[vieras2]

Siinähän on siis tarkoituksella jätetty se rakastaa-sana pois sellaisista kohdissa, joissa se normaalisti olisi.

 

[juuuh]

Ihana biisi. Yksi Jennin parhaista.

 

["a.p."]

Niin ja silloin kun on just rakastunut niin pelkää sanoa sitä rakkaus sanaa. Luulee että se kuluu. Mutta vasta kun rakastaa oikeasti, niin tietää että noinhan se ei ole. Sanat sopii johonkin alkuhuumaan. Vähän naivit ja falskit, mahtipontiset sanat. Mutta toisaalta söpöt, kun ne kertoo siitä mitä voi kokea kun on just rakastunut. Mutta jos noin ei jossain vaiheessa tuntisi, niin ehkä aitoa rakastamistakaan ei voisi syntyä. Pakko olla se huumaantumisvaihe siinä alussa.

 

[juuuh]

Minusta tuo taas kertoo siitä vaiheesta, kun huuma on ohi. Silloin, kun tietää, että vaikka mikä tapahtuis, niin toinen pysyy. Rakkautta ei enää tarvitse hokea.

 

["a.p."]

Minusta tuo taas kertoo siitä vaiheesta, kun huuma on ohi. Silloin, kun tietää, että vaikka mikä tapahtuis, niin toinen pysyy. Rakkautta ei enää tarvitse hokea.

Eikun se ei uskalla sanoa sitä sanaa kun pelkää että sen arvo alenee. Mutta silti sillä on tarve vakuutella ja lupaili rakkauttaan. Mun mielestä just alkuhuumassa on tuollaista. Epävarmuutta ja pitää kokoajan todistella jotain.

 

[juuuh]

Höpönhöpön. Alkuhuumassa ei mietitä veden ja leivän loppumista. Elämä on silloin samppanjaa ja vaahtokarkkia

 

["a.p."]

Höpönhöpön. Alkuhuumassa ei mietitä veden ja leivän loppumista. Elämä on silloin samppanjaa ja vaahtokarkkia

No kukaan ei tiedä mitä tapahtui jos vesi ja leipä ihan oikeasti loppuis. Voihan sitä luvata, että minä sinua vaan. Se kuulostaa suureelliselta. Mutta ei sanojalta varmaan koskaan oikeasti ole vesi tai leipä loppunut. Ei ole varmasti ollut lähelläkään.

 

["xxxxxxx"]

Tuo biisi kertoo siitä miltä tuntuu kun erotaan.

 

[vie-ras]

Jenni on sanonut radiossa että biisi on tehty ihmisille, jotka ovat ujoja rakkaudessa. Eivät osaa sanoa koko sanaa, joten siksi "minä sinua vaan".

 

["a.p."]

No mä en ole ujo rakkaudessa paitsi ensimmäiset 2 kk (muuten kyllä olen ujo). Siksi ne sanat ei ehkä aukea mulle.

 

[noup]

Täällä yks, joka vaihtaa kanavaa aina, kun toi biisi tulee! Ihan pepusta, kun jätetään lause ja asia kesken..

 

["a.p."]

Niin jotenkin se tuntuis uskottavammalta kun sanois ihan vaan että "minä sinua vaan rakastan" kuin että alkais puhua jostain karhunpennuista tai hautaamisesta tai leivän loppumisesta. Jos se pitää teoilla todistaa niin antaa sitten tekojen puhua. Miksi pitää puhua etukäteen niistä teoista. Jos käyttää sanoja niin ainoa sana millä voi rakkauden tunnustaa on RAKASTAA. Paitsi olishan se biisi paljon tylsempi jos vaan laulais että minä sinua rakastan.

 

[vierailija]

Öh, tämähän on ehdottomasta rakkaudesta. Aikuisesta, kaukana teinimeiningistä. Vaikka tapahtuisi mitä vaan, niin sanoja sanoo että yhtä pidetään.

Karhun pennut kertovat siitä ehdottomuudesta, se emohan antaa vaikka henkensä toisen puolesta.