Missä kohtaa saa sanoa että nyt riittää?

[Maira]

Ihan alkuun sanon heti etten kaipaa mitään jätä se juttuja.

Mutta oikeesti, missä kohtaa mulla on oikeus sanoa että nyt riittää, mä en enää jaksa?

Kyseessä miehen työn teko, hän elää työlleen (ilmeisesti ), on päivittäin 12-16h töissä (ja ei, tilanne ei ole se että hänen olisi PAKKO olla, ei vaan osaa lopettaa ajoissa ), työnteko ajaa kaiken edelle, jopa perheen ja kun yritän asiasta sanoa niin kuulemma vaan mäkätän ja yleisin kommentti on "jonkunhan sitä rahaa on tänne tuotava", ei auta vaikka kuinka selittää et vähempikin riittäis, eli kyse on pelkästää miehen omasta ahneudesta tai pakkomielteestä tehdä rahaa.

Mies ei juurikaan ehdi lastaan näkemään tai tekemään sen kanssa mitään, kotitöihin ei osallistu millään tapaa, nykyään ei käy edes kaupassa vaan kaikki jää mulle, mä ymmärtäisin tän kaiken jos tilanne oikeesti olis se että olis pakko tehdä paljon töitä, mut kun ei tosiaan siitä ole kyse..
Mä en voi alkaa harrastaa mitään kun ei oo mitään takeita et pääsisin harrastukseeni, mä oon yksinkertaisesti ihan jumissa täällä ja vaikkei se kotiäitiys niin rankkaa sinällään ole, niin alan olemaan loppu siitä ettei mulle suoda mitään omaa.

Mä koitan ymmärtää, tukea ja antaa aikaa, mut koska on mun vuoro?

 

[-n-]

oon ite avoliitossa samanlaisen miehen kans joten luulenpa että sun vuoro on sitten ku mies palaa loppuun... kok.syv.rinta äänellä.

 

[Jos]

haluat harrastaa, voisit palkata hoitajan lapselle. Jos siis miehellä on rahaa maksaa hoitaja...

 

[k]

sun vuoro olisi kyllä ihan koko ajan, tasapuolisesti! kuulostaa ihan ystäväni tilanteelta, heillä tosin 4 lasta. Mies tekee jopa ekstratunteja koska kuvittelee että hänen täytyy, ei edes merkkaa tunteja ylös niin ettei palkka juokse. Teillä pitäisi olla balanssi, sä et jaksa omma työtäsi on se sitten työ tai kotonaolo, jollet saa omaa aikaa joskus.

 

[vieras]

Mitä sä sitten kaipaat jos et "jätä mies" -juttuja? Vai mitä sä meinaat tuolla "missä kohtaa saa sanoa että riittää"? Mitä tapahtuu jos sanot niin? Jos olet kyllästynyt tilanteeseen niin eikö se aika ole nyt tullut sit sanoa se? Ja onko siinä sit muuta vaihtoehtoa kuin pistää mies valitsemaan, joko vähentää töitä tai menettää perheen? Jos teillä kerran on rahaa yllin kyllin niin mäkin neuvoisin hankkimaan lapselle hoitajan että pääset harrastamaan, jos ei se miehen työnteko kerran liittoa uhkaa.

 

[roosanäiti]

Tää voi kuulostaa pahalta, mutta joko teillä on jokin miehesi mielestä pahasti pielessä parisuhteessa ja hän pakenee sitä arkea tai sitten voiko olla mahdollista, että hänellä on velkoja mistä sinä et yksinkertaisesti tiedä ja hän tekee töisä valtavasti, että saa ne hoidettua ja pidettyä silti teidän elintason vakaana. Tai sitten toiset vaan on työssä kiinni, tekeeköhän sellaista työtä mikä on hänelle suuri "intohimo" taide,urheilu tms. vai ihan tavis työtä? Mutta sellainen vaikutelma tosta tulee että pakenee joitakin käsittelemättömiä asioita koska ei halua olla perheensä kanssa ollenkaan. surullista, ymmärrän hyvin ettet jaksa.

 

[Tiutiu-viuhti]

Hankkii kotiapulaisen ja rakastajan. Kyllä tuommoinen tyyppi kaiken kustantaa. Jos se ei kerran voi jakaa aikaansa järkevästi vaan haluaa hassata elämänsä työhön niin ei se tarkoita, että sun pitää jättää elämättä.

 

[saga]

haluat harrastaa, voisit palkata hoitajan lapselle. Jos siis miehellä on rahaa maksaa hoitaja...

tää on hyvä idea! ja voithan vielä sanoa miehelles, että hän saa maksaa vaikka mll-hoitajan teille, kun ei kerta itse ehdi koskaan omaa lastansa hoitaa, jotta äitikin saisi joskus omaa aikaa!

 

[älä ainakaan tee lisää lapsia]

Ja toinen asia,palkkaa joku hoitamaan lasta kun harrastat.Se ei paljoa maksa ja pääset pois kotoa välillä.Jos mies valittaa niin sanot että meillä se ei ole rahasta kiinni ja mun on pakko hommata lapsenvahti kun sä olet aina töissä.
Sen jälkeen sanot miehelle että sä tarvitset ainakin yhden viikonlopun kuukaudessa vapaata että jaksat kun sulla ei ole mitään henkireikää.
Maksatko viikonlopuksi lapselle hoitajan vai hoidatko itse.

Ihan oikeasti,sä et saa koskaan mitään jos et vaadi ja tee sitä.Tiedän ihan kokemuksesta.

 

[Maira]

No en mä ole huomannu et meillä olis parisuhteessa sen kummemmin mitään vikaa, eikä velkojakaan hänellä ole, tietäisin koska hoidan raha-asiat tässä huushollissa (hää kun ei töiltään ehdi... ), musta tuntuu et sillä on joku tarve tehdä itsensä muka korvaamattomaks, eli tekee välillä tunteja ilman mitään merkkausta listoille ja koittaa olla jokapaikassa ilman erillistä pyyntöä..
Työkseen tekee sitä mistä tykkää ja mitä on halunnut aina tehdä, muttei tosta voi se itekkää enää nauttia, tai no...Mistäs minä tiiän kun en sen kanssa ehdi puhumaan..Oon kysyny siltä suoraan sitäki et eikö se viihdy mun kanssa tai jotain, mut ei kuulemma ole siitä kiinni, edelleen, jonkun kun on ne työt tehtävä..

Tottakai tää koettelee parisuhdettakin, on aika hanurista että oon tottunu niin olemaan yksin että kun mies on kotona, en osaa tehdä mitään, mut en mä silti tälläisen takia haluais heittää kaikkea menemään, pitäis vaan jotenkin saada asiat puhuttua.

 

[tiitiäinen]

Mä niin ymmärrän sun olon. Luulisin ainakin. Kotiäidin piirit kutistuvat helposti pieneksi, tai ainakin omat "aikuisen piirit". Siitä tulee tosi ristiriitaiset fiilikset, kun yhtä aikaa haluaa olla lapsen kanssa enemmän kuin mitään muuta, mutta samalla tulee ahdistus siitä, että ei ole mahdollisuutta ajatella itsekkäästi edes pientä hetkeä. Isän on varmaan tosi vaikea ymmärtää sitä, että äiti on helposti lapsessa kiinni 24/7 fyysisesti ja henkisesti. Itse poden huonoa omatuntoa, jos mieleen hiipii pienikään ajatus siitä, että haluaisin hetkeksi irti. Meillä myös minä hoidan kaupassa käymisen yms., tosin välillä tekee mieli tahallaan jättää ostamatta sellaisia asioita, mitä mies kaipaisi, jotta huomaisi itse, että tavarat eivät itsestään ilmesty kaappeihin... Omalle henkiselle jaksamiselle tekisi varmasti tosi hyvää saada esim. viikoittainen pieni oma hetki, jonka voimin jaksaa sen muun ajan keskittyä entistä "laadukkaammin" lapseen ja vaikka sitten kodinhoitoon.

Onnistuisiko teillä tietyn viikonpäivän sopiminen niin, että pääsisit mieluisaan harrastukseen? Jos siis saisit miehen ymmärtämään edes tämän pienen hetken tärkeyden. Tai jos joku toinen pystyisi sillä aikaa hoitamaan lasta? Tai jos liityt esimerkiksi jonkun kuntosalin jäseneksi, niin niillähän on usein oma lastenhoito järjestetty! Ja kun miehesi kerran jo valmiiksi haluaa raataa töitä tienatakseen, niin helpostihan hän niistä tienesteistä sulle kuntokeskuksen jäsenmaksun maksaa!

Voimia sinulle arjessa jaksamiseen!

 

[älä ole itsestäänselvyys]

Vanhemman vaimon viisaudella sanon, että "nyt tää riittää" ei ole mikään hyvä keskustelunaloitus (tai mistä mä sun miestäs tiedän) koska siinä toinen vetäytyy vain puolustamaan omia valintojaan ja vaikka toteaisikin jälkikäteen eukon puhuvan ihan järkeviä niin kun jotain on kerran päätetty niin sitä ei voi muuttaa.

Mutta tuossa on ollut hyviä juttuja; ihan ensimmäiseksi voit ilmoittaa, että nyt tarvii päästä Niinan polttareille, Mervi on kutsunut tupaantuliaisiin - jos sulla ei ole kavereita, kenen kanssa sopia yökylästä niin äkkiä elvyttämään ystävyyssuhteita! Ja sitten sanot että herra sitten hoitaa lasta ko. viikonloppuna.

Vaatii kovasti sinultakin. Mutta kyllä ne miehetkin pärjää, jopa kahden lasten kanssa.

Pidät vaan huolen, että ilmoitat tarpeeksi ajoissa, että viikonloppu / ilta on vapaa.

Sen miehen tehtävä ei ole revetä joka paikkaan - mutta jos on avioon astuttu niin se ei tarkoita että homma on sillä selvä. Ja ensin neuvon hankkimaan sen oman elämän, omat ystävät jotta sinulla on jotain annettavaa miehellesi. Lapsista voidaan puhua aika pitkään, mutta sen jälkeen olisi kiva jos on muutakin sanottavaa.

 

[vieras]

Kuulostaa ikävältä tilanteelta. Onko miehelläsi millainen työ? Jos nyt vain tylysti sanot miehelle, että tarvitset omaa aikaa ja aiot ottaa sitä tiistaisin kello 18-20. Piste. Parhaitenhan tuo onnistuu jonkin säännöllisen harrastuksen kautta, jolloin aikataulusta on miehesikin pidettävä kiinni, eikä voi millään tekosyillä siirtää huomiseen ja huomiseen ja taas huomiseen.

Itse kävin joogassa esikoisen ollessa pieni ja voi miten se pieni vajaa parituntinen antoi taas voimia jaksaa eteenpäin. Toisaalta ärsytti, että piti olla aina juuri se sovittu harrastus tai tapaaminen ja aina piti lähteä johonkin saadakseen omaa aikaa, kun olisi ollut kiva viettää sitä omaa aikaa ihan yksin kotonakin.

Mutta kyllä on ihan oikeutettua sanoa tuosta tilanteesta miehelle. Eihän se noin voi mennä.

 

[Rouva]

Mua naurattaa nämä aloitukset, joissa heti alkuun sanotaan, millaisia vastauksia ap EI halua kuulla!

Minkälaisia vastauksia haluasit sitten saada?

Sun pitäis varmaan määritellä itsellesi, mitä se sun "nyt riittää" tarkoittaa; pistätkö ukon lujille keskustellen asiasta (olettaisin, että olet sitä jo yrittänyt, eikä se auta), saatko sen raahattua pariterapiaan vai mitä se voisi olla? Toimi sitten sen mukaan. Jos sulle kerran riittää.

 

[vieras]

Mua naurattaa nämä aloitukset, joissa heti alkuun sanotaan, millaisia vastauksia ap EI halua kuulla!

Minkälaisia vastauksia haluasit sitten saada?

Sun pitäis varmaan määritellä itsellesi, mitä se sun "nyt riittää" tarkoittaa; pistätkö ukon lujille keskustellen asiasta (olettaisin, että olet sitä jo yrittänyt, eikä se auta), saatko sen raahattua pariterapiaan vai mitä se voisi olla? Toimi sitten sen mukaan. Jos sulle kerran riittää.

No kyllä tässä tilanteessa on mielestäni ihan ok sanoa heti alkuun, että "jätä se" -kommentit voidaan rajata keskustelusta ulos, jos se ei ole vaihtoehto. Ei kai kukaan oikeasti ole sitä mieltä, ettei tässä tilanteessa ole muuta järkevää keinoa, kuin eroaminen?

 

[Rouva]

Mua naurattaa nämä aloitukset, joissa heti alkuun sanotaan, millaisia vastauksia ap EI halua kuulla!

Minkälaisia vastauksia haluasit sitten saada?

Sun pitäis varmaan määritellä itsellesi, mitä se sun "nyt riittää" tarkoittaa; pistätkö ukon lujille keskustellen asiasta (olettaisin, että olet sitä jo yrittänyt, eikä se auta), saatko sen raahattua pariterapiaan vai mitä se voisi olla? Toimi sitten sen mukaan. Jos sulle kerran riittää.

No kyllä tässä tilanteessa on mielestäni ihan ok sanoa heti alkuun, että "jätä se" -kommentit voidaan rajata keskustelusta ulos, jos se ei ole vaihtoehto. Ei kai kukaan oikeasti ole sitä mieltä, ettei tässä tilanteessa ole muuta järkevää keinoa, kuin eroaminen?

No luulis että se ap on ne muut järkevät keinot jo koettanut, eli keskustelu ja pariterapia...?