Missä vaiheessa sitä pitää ruveta sopeutumaan ajatukseen, että ei tule olemaan kuin yksi lapsi?

[oma tarina]

Anteeksi etten jaksa lukea koko ketjua.

Ymmärrän tunteesi. Mulla oli kyllä mieskin mutta hän oli päättänyt että 2 lasta riittää. Minä olen taas haaveillut suurperheestä pienestä pitäen. Itsellä ei ole kun yksi veli ja olen kaivannut sisaruksia ja siksi kai itselleni paljon lapsia olen aina halunnut.

Minä olin jo jättämässä mieheni kun en kestänyt ajatusta että saan "vain" kaksi lasta. Olisin ollut valmis hankkiutumaan raskaaksi yksikseni vaikka yhdenillanjutulla. Voithan sinä sillai hankkia lapsen. Toki siinä on riskinä taudit yms. Lisäksi on sellaisia miehiä joilla sama tilanne ja haluaisivat lapsen. Tiedän itsekkin yhden joka olisi valmis maksamaan kaiken minkä kuuluu kunhan saisi lapsen. Tietysti sopimuksella että saa kuulua lapsen elämään ja on tapaamisoikeudet jne.

Meillä ei onneksi tullutkaan ero kun saatiin sovittua että lapsia tehdään, mutta myöhemmin. Se riitti minulle. Sen jälkeen on 2 lasta tullut ja perheen viidettä ja viimeistä odotellaan. Nyt annoin miehelleni luvan käydä lääkärissä laittaan piuhat poikki.

Toivottavasti vielä saat kaipaasi lapsen/lapsia. Mun motto on että asioilla on tapana järjestyä.

Siis annoit "luvan" miehellesi laittaa piuhat poikki? Hah.

Juuripa niin. Olen patistellut että menis kun sinne on kuulemma pitkät jonot. Nämä saa riittää.

 

[vieras]

Mun puolesta miehet saa naureskella seläntakana niin paljon kuin lystäävät. Onhan mun selkä niinku ladon ovi ja sen taakse mahtuu kyl nauramaan. Täytyy kyl ite olla tyytyväinen siihen et pitää niin monenmallisista ihmisistä eikä oo koskaan tarvetta seläntakana naureskeluun. Vaikka toki.. nauru pidentää ikää.

 

[Wicked Mary]

No ensinnäkin sä olet kaunis eli huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää mies. Mä olen kasvoiltani tavis, mutta mulla on ylipainoa. No viimeesin säätö kyllä sano, että tykkää mun kropasta eikä mulla kuulemma ole ylipainoa niin paljon kuin mä luulen. Ja se mies käy itte salilla ettei oli mikään plösö.

Psst! En mä ole kaunis Aika harmaa hiiri olen. Nytkin ihan järjettömät finnit mm leuassa ja jostain syystä kaulassa Mut mä en vaa ota kuvia ittestäni tän näkösenä

Sulla tuskin on sitä ylipainoa niin paljon ku luulet. Jossaki ketjussa olit joskus muistaakseni sanonu painos eikä se tosiaan mitään valas-luokkaa ollu. Mä olin ihan rimpula jossaki vaiheessa, vieläkin sais tulla pari kiloo lisää.. Ja silti kelpaan jollekin. Kyllä säkin Paino on vaa yks asia monen joukosta joka vaikuttaa.

Mä olin tuon nykyisen tavatessani kouluttamaton teini yh. Mies parhaassa iässä, hyvän näkönen, hyvin palkatussa ja ihan arvostetussa työssä. Nyt mä sentäs pääsin jo teinitittelistä Mutta siltikin vielä lukio-drop-out YH. Ihan varmasti tuo "sais" jonkun hyvin koulutetun mallin näkösen rikkaan naisen. Mutta kun ne ulkoiset asiat, vaikka vaikuttavatkin toki valintoihin, eivät silti ole ne ainoat asiat. Monen asian summa, että natsaa tai ei.

Nyt hieman itsetuntoa kehiin. Löydä ittestäs positiivisia asioita Ja vaikka moni sanoo, että ei pitäis aktiivisesti etsiä rakkautta, niin mä esitän eriävän mielipiteen

Sanoo aina ylipainosille naisille et muka tykkää kropasta, ämmät oikeesti luulee et ne pitää.

ehei, ne sanoo aina että tyhjäpäiset kanamaiset naiset on viehättäviä, mutta oikeasti kammoavat niitä, mutta senhän sinä jo tiesitkin eikös vaan

Nyt ylipainoset kauheesti itteenne ottako. Mut fakta et ne naureskelee kavereille et hyi v ku panin yhtä kauheeta läskiä.

miten sitä kehtaa edes kavereilleen kertoa... meinaan ne läskit jotka on erehtyneet naimaan niin ääliömiesten kanssa

 

[Wicked Mary]

Aika kauan sä sinkkuna olet ollut jos sulla likan isän jälkeen on ollut joku vanha patu jos oikein muistan, se onnikaan kauaa kestäny. Koita ny joskus löytää joku retku ittelles.

On se kumma, että vain mun kohdalla tartutaan tuohon vanhempaan miehen. Aivan kuin mä olisin maailman ainoa nainen joka on ollut vanhemman miehen kans,

Mulla on ollut kyllä muutama seurustelusuhde exän jälkeen. Mutta kai mä sitte oon luuseri jne.

mä olen muuten parastaikaa korviani myöten rakastunut itseeni 10 vuotta vanhempaan mieheen...

 

[S]

Anteeksi etten jaksa lukea koko ketjua.

Ymmärrän tunteesi. Mulla oli kyllä mieskin mutta hän oli päättänyt että 2 lasta riittää. Minä olen taas haaveillut suurperheestä pienestä pitäen. Itsellä ei ole kun yksi veli ja olen kaivannut sisaruksia ja siksi kai itselleni paljon lapsia olen aina halunnut.

Minä olin jo jättämässä mieheni kun en kestänyt ajatusta että saan "vain" kaksi lasta. Olisin ollut valmis hankkiutumaan raskaaksi yksikseni vaikka yhdenillanjutulla. Voithan sinä sillai hankkia lapsen. Toki siinä on riskinä taudit yms. Lisäksi on sellaisia miehiä joilla sama tilanne ja haluaisivat lapsen. Tiedän itsekkin yhden joka olisi valmis maksamaan kaiken minkä kuuluu kunhan saisi lapsen. Tietysti sopimuksella että saa kuulua lapsen elämään ja on tapaamisoikeudet jne.

Meillä ei onneksi tullutkaan ero kun saatiin sovittua että lapsia tehdään, mutta myöhemmin. Se riitti minulle. Sen jälkeen on 2 lasta tullut ja perheen viidettä ja viimeistä odotellaan. Nyt annoin miehelleni luvan käydä lääkärissä laittaan piuhat poikki.

Toivottavasti vielä saat kaipaasi lapsen/lapsia. Mun motto on että asioilla on tapana järjestyä.

Siis voiko nain itsekasta ihmista ollakaan? Siis erolla kiristamalla sait itsellesti 5 (!) lasta. Miksi "tarvitsit" niin monta vaikka asian toinen puoli eli miehesi olisi halunnut vain 2? Eiko edes 3 olisi silloin kompromissi?

Poyristyttavan itsekasta toimintaa.

No mielestani olit itsekas kuitenkin koska kerroit etta olisit ollut valmis eroon jos olisit saanut "vain" kaksi lasta. Miehesi olisi luultavasti ollut tyytyvainen siihen kahteen.

Ensinnäkin en uhannut erolla ja meillä meni muutenkin silloin huonosti. ilmeisesti juuri siksi että minua ahdisti ajatus että olen 25v. enkä saa enää lapsia. Tätä lapsi juttua en ainoastaan sanonut miehellekkään eroamisen syyksi. Loppujen lopuksi meillä oli vaan yhteydenkulussa katko mikä selvisi kun asioista alettiin vihdoin puhumaan kunnolla. Mies luuli että minä haluan kolmannen heti ja siksi oli sitä mieltä että 2 riittää.
Sitten kun kolmas muutaman vuoden kuluttua oli tullut niin siitä parin vuoden päästä mies oli yhtä innokas neljänteen kuin minä. Tämä viimeinen oli "vahinko". Minä harkitsin aborttia kun tulee liian perään edellisen, mutta mies sanoi että kaikki mitkä on tullaakseen on tervetulleita joten minäkin unohdin aborttimietteeni. Älä rupee itsekkääksi syytteleen kun et tiedä taustoja.

 

[oma tarina]

Anteeksi etten jaksa lukea koko ketjua.

Ymmärrän tunteesi. Mulla oli kyllä mieskin mutta hän oli päättänyt että 2 lasta riittää. Minä olen taas haaveillut suurperheestä pienestä pitäen. Itsellä ei ole kun yksi veli ja olen kaivannut sisaruksia ja siksi kai itselleni paljon lapsia olen aina halunnut.

Minä olin jo jättämässä mieheni kun en kestänyt ajatusta että saan "vain" kaksi lasta. Olisin ollut valmis hankkiutumaan raskaaksi yksikseni vaikka yhdenillanjutulla. Voithan sinä sillai hankkia lapsen. Toki siinä on riskinä taudit yms. Lisäksi on sellaisia miehiä joilla sama tilanne ja haluaisivat lapsen. Tiedän itsekkin yhden joka olisi valmis maksamaan kaiken minkä kuuluu kunhan saisi lapsen. Tietysti sopimuksella että saa kuulua lapsen elämään ja on tapaamisoikeudet jne.

Meillä ei onneksi tullutkaan ero kun saatiin sovittua että lapsia tehdään, mutta myöhemmin. Se riitti minulle. Sen jälkeen on 2 lasta tullut ja perheen viidettä ja viimeistä odotellaan. Nyt annoin miehelleni luvan käydä lääkärissä laittaan piuhat poikki.

Toivottavasti vielä saat kaipaasi lapsen/lapsia. Mun motto on että asioilla on tapana järjestyä.

Siis voiko nain itsekasta ihmista ollakaan? Siis erolla kiristamalla sait itsellesti 5 (!) lasta. Miksi "tarvitsit" niin monta vaikka asian toinen puoli eli miehesi olisi halunnut vain 2? Eiko edes 3 olisi silloin kompromissi?

Poyristyttavan itsekasta toimintaa.

No mielestani olit itsekas kuitenkin koska kerroit etta olisit ollut valmis eroon jos olisit saanut "vain" kaksi lasta. Miehesi olisi luultavasti ollut tyytyvainen siihen kahteen.

Ensinnäkin en uhannut erolla ja meillä meni muutenkin silloin huonosti. ilmeisesti juuri siksi että minua ahdisti ajatus että olen 25v. enkä saa enää lapsia. Tätä lapsi juttua en ainoastaan sanonut miehellekkään eroamisen syyksi. Loppujen lopuksi meillä oli vaan yhteydenkulussa katko mikä selvisi kun asioista alettiin vihdoin puhumaan kunnolla. Mies luuli että minä haluan kolmannen heti ja siksi oli sitä mieltä että 2 riittää.
Sitten kun kolmas muutaman vuoden kuluttua oli tullut niin siitä parin vuoden päästä mies oli yhtä innokas neljänteen kuin minä. Tämä viimeinen oli "vahinko". Minä harkitsin aborttia kun tulee liian perään edellisen, mutta mies sanoi että kaikki mitkä on tullaakseen on tervetulleita joten minäkin unohdin aborttimietteeni. Älä rupee itsekkääksi syytteleen kun et tiedä taustoja.

Niin mies olisi ollut tyytyväinen kahteen mutta minä en. Kolme olikin kompromissi, mutta ilmeisesti mies "kasvoi" tai sit huomas ettei ne lapset niin vaikeita olekkaan.

Ja miksi olisin jäänyt suhteeseen jossa olisin tuntenut lopun elämääni olevani jotenkin vajaa kun ei ole enempää lapsia. En olisi koskaan ollut täydellisen onnellinen. Se suhde ei olisi voinut ikinä hyvin. Silloin ero olisi ollut parempi. Näki jo silloin miten mentiin erisuuntiin kun ei voitu edes keskustella asiasta. Loppujen lopuksi minun erohalujen takia saatiin edes puhuttua asioista ja lapsiasiassa kompromissi aikaan. Nyt ollaan edelleen onnellisesti ja nimenomaan onnellisesti yhdessä. Eli kaikenkaikkiaan se oli hyvä juttu.

 

[vieras]

Kyllä se hyväksyminen vielä tulee, ajan kanssa. Kun esikoisemme oli 3v annoimme toiselle lapselle luvan tulla. Reilu vuoden päästä menimme tutkimuksiin kun raskaus ei ollutkaan alkanut. Mieliala oli silti optimistinen, koska ensimmäisen puuhasteluunkin oli mennyt liki vuosi. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään vikaa. Sain Clomifenit. Niillä yritettiin muutama kierto ja sitten siirryttiin inseminaatioon. Niitä tehtiin kolme. Ei raskautta.
Lopulta saatiin lähete Tampereelle IVF: ään. Eka punktio oli helvetillinen, mutta saaliiksi saatiin ihan kohtalaisesti hyviä munasoluja, joista lähes kaikki hedelmöittyivät ja jakaantuivat. Tuoresiirto ei onnistunut. Pakastesiirtoon ei koskaan päästykään koska kaikki alkiot kuolivat sulatusvaiheessa.
Seuraavassa IVF: ssä tuoresiirrosta nega, pakaste siirrosta nega ja toisessa pakastesiirrossa alkiot taas kuolivat..
Sitten päätettiin pitää tauko, hoitoja oli intnsiivisesti takana 4v. Nyt ollaan oltu ilman mitään hoitoja 1,5v, vielä olisi yksi kunnallinen mahis IVF: ään, muttei taideta lähteä. Ollaan pikkuhiljaa hyväksytty se, ettei meille tule kuin yksi lapsi, esikoinen, joka juuri täytti 8v