Mistä löytyisi voimia lähteä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyhmä nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tyhmä nainen

Vieras
Täällä taas yksi surkea tapaus, joka valittaa mutta ei osaa toimia. En jaksa enää tätä miehen henkistä ja ajoittain myös fyysistä väkivaltaa. Tänään viimeksi aamulla ennen töihinlähtöä uhkasi (minulle) tappavansa pari sukulaistani ja illalla ennen nukkumaan menoa lupasi raiskata minut ellei ala haarat aukenemaan. Oli hänellä näemmä taas vähän huono päivä. No sarkastisesti voisi sanoa, että eipä ole nyt kohta puoleen vuoteen hakannut. Uhkaillut kyllä monesti. Niin että tällaista perheonnea meillä. En pysty tajuamaan miten olen tähän jamaan joutunut. Minä, joka olen aina ollut se vahva ja pärjäävä ihminen. Ja edelleen minun pitää esittää vahvaa ja iloista naapureille ja sukulaisille, en vain tajua miksi. Joillekin ystäville olen hieman totuutta valoittanut, mutta sitten kiireesti taas lakaissut asiat maton alle. Kai se on se naurettava häpeä uhriksi joutumisesta.

Eniten jaksan ihmetellä itseäni ja tätä tajutonta tyhmyyttä, että miten en osaa lähteä tästä helvetistä lopullisesti. Varmaa on se, ettei mikään tule muuttumaan, sitä on vuosikausia yritetty ja aina syy on kuitenkin miehen mukaan loppupelissä minussa. Kyllä mä olen niin naurettavan säälittävä tapaus, että osittain myös säälin miestäni, enkä siksi lähden. Kun se olisi sitten niin yksin tässä maailmassa sen jälkeen. Luoja, voisiko joku passittaa mut jonnekin hoitoon suljetulle osastolle, jossa tämä tauti nimeltä "tyhmä nainen" paranisi?
 
:hug: oot arvokas ihminen, muuta muualle. jos sääli miestäs kohtan on ainoa syy olla siinä tilanteessa,ni lohduta itees ajatuksella ett on itse aiheuttanut jutun.ja kun huomaat ett pärjäät ihan hyvin/paremmin yksin tai ainakin ilmas miestäs, kiität ittees
 
Soita ensi- ja turvakotiin ja käy siellä juttelemassa niin voivat antaa sulle neuvoja miten edetä ja osaavat katsoa sun tilannetta realistisesti niin, että itsekin ymmärrät et tuo rupeaa olemaan jo vaarallista. Perheneuvolasta saat myös samaa apua.
 
Täällä samanlainen kohtalo.Mies käyttää jatkuvaa henkistä väkivaltaa,jopa lasten kuullen.puhuttelee ämmäksi ja haukkuu minua lapsille,rikkoo tavaroita,lyö seiniin reikiä...minua ei ole lyönyt,mutta muuten nujertanut,ja niin,uhannut tappaa.lapsia ei satuta,muuta kuin henkisesti minun kautta.en vaan kykene tästä lähtemään,vaikka mies tahtoisi myös erota.en halua lasten kokevan eroa,viikonloppuja isän luona,muuttoa...mieluummin sitkuttelen tässä ja yritän kestää.alkoholia ei kumpikaan ota,ihan selvinpäin mies on tuollainen.
 
Itse olen ollut melkein samassa tilanteessa ja vaati ystävän hakemaan minut pois. Ei ollut voimia yksin lähteä. Lähdön jälkeenkin mies kyttäsi ja uhkaili vajaan vuoden. Mutta nyt kun katson taaksenpäin, niin lähtö on ollut vaikeudestaan huolimatta parasta, mitä minulle on tapahtunut. Ihan sama onko joulu tai muu päivä, ensimmäinen askel on vaikein, toinen väsyneenä yhtä raskasta, mutta sitten alkaa helpottaa. Ala tehdä elämäsi tärkein ihminen onnelliseksi - eli sinut itsesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hiiri:
Täällä samanlainen kohtalo.Mies käyttää jatkuvaa henkistä väkivaltaa,jopa lasten kuullen.puhuttelee ämmäksi ja haukkuu minua lapsille,rikkoo tavaroita,lyö seiniin reikiä...minua ei ole lyönyt,mutta muuten nujertanut,ja niin,uhannut tappaa.lapsia ei satuta,muuta kuin henkisesti minun kautta.en vaan kykene tästä lähtemään,vaikka mies tahtoisi myös erota.en halua lasten kokevan eroa,viikonloppuja isän luona,muuttoa...mieluummin sitkuttelen tässä ja yritän kestää.alkoholia ei kumpikaan ota,ihan selvinpäin mies on tuollainen.

luuletko ihan oikeesti että jos lapset saisivat päättää kumman vaihtoehdon haluaisivat , eron ja edes välillä tavan elämää, vai tällaista, kumman haluaisivat? :| :hug: ja jaksamista
 
Alkuperäinen kirjoittaja hiiri:
Täällä samanlainen kohtalo.Mies käyttää jatkuvaa henkistä väkivaltaa,jopa lasten kuullen.puhuttelee ämmäksi ja haukkuu minua lapsille,rikkoo tavaroita,lyö seiniin reikiä...minua ei ole lyönyt,mutta muuten nujertanut,ja niin,uhannut tappaa.lapsia ei satuta,muuta kuin henkisesti minun kautta.en vaan kykene tästä lähtemään,vaikka mies tahtoisi myös erota.en halua lasten kokevan eroa,viikonloppuja isän luona,muuttoa...mieluummin sitkuttelen tässä ja yritän kestää.alkoholia ei kumpikaan ota,ihan selvinpäin mies on tuollainen.

Tuossa tilanteessa uskon että lapsetkin olisivat onnellisempia kun eroaisitte

:ashamed: Itse olen ollut pienempänä tilanteessa jossa toivoin että vanhempani älyäisivät erota, älysiväthän ne onneksi lopulta... Vähän samanlaista meininkiä kuin mitä kerroit teillä olevan, lapset osaa hyvin esittää että kaikki olisi hyvin ja että he eivät tietäisi tuon taivaallista vanhempiensa tappeluista, mutta kyllä ne tietävät ja kärsivät. Voimia sinulle ja ap:lle, ero on aina kuitenkin myös kova paikka.
 
Kiitos lohtusanoista. Yksi pieni lapsi on. Toivottu ja rakastettu, mutta todella pelkään hänen tulevaisuuden suhteen, mikälaisen mallin saa kotoa. Miehellä on ollut keskivaikea masennus, nyt on saanut ns. terveen paperit. Psykiatrin mukaan persoonallisuushäiriötä ei ole, kun testasi hänet. En tiedä mitä asialle enää voisi tehdä, sillä kaikki oman apuni olen hänelle antanut ja hankkinut myös ammattilaisia auttamaan. Aina välillä luulen, tyhmä kun olen, että tilanne normalisoituisi, mutta sitten mikä tahansa pieni asia tuo hänen todellisen luonteen esiin. Tiedän järjellä, että tuo käytös on kaukana normaalista. Tiedän myös, että olen arvokas ja hyvä ihminen, mutta tajuttoman tyhmä, kun annan itseäni näin kohdeltavan. Jotenkin siihen on kuitenkin vuosien varrella pikkuhiljaa kuitenkin turtunut, että tunnetasolla ei enää ymmärrä mitä normaali on. Taidan olla malliesimerkki manipuloidusta ääliöstä. En enää kuvittele "parantavani" häntä, siitä tyhmyydestä olen jo onneksi parantunut. Tuntuu, että annan kuitenkin kerta toisensa jälkeen aina anteeksi, vaikka kuinka lupaan itselleni, että tämä oli viimeinen pisara.
 
Jos miehesi juo paljon, niin se selittää paljon, mutta sen vuoksi ei tarvitse tuntea empatiaa tai sääliä. Kun tarpeeksi kauan "potkitaan päähän", sitä tulee saamattomaksi ja kuvittelee olevansa surkea, itsetunto painuu nollaan. Sulle on varmaan käynyt niin. Yleensä on viisainta varmistaa selusta ennen kuin häipyy. Eli varata valmiiksi vuokrakämppä jostain, jonne häipyy samantien kun on ilmoittanut erosta. Ja ennakointia on myös se, että kertoo uhkauksista etukäteen ammattilaisille. Silloin ehkää saa helpommin yksinhuoltajuuden ja lasten tapaamiset valvotuiksi. Tuollaisia uhkauksia ei kannata ottaa kevyesti. Tunnen tuollaisen uhkailijan ja tiedän että elämä on äärettömän raskasta, jos joutuu pelkäämään kotonaan. Ehkäpä ensi- ja turvakodista voivat antaa sulle kunnon ohjeita. Ja tiedäthän, että on olemassa valtakunnallisia palvelunumeroita, joihin voi soittaa nimettömänä ja kysyä ohjeita ja vaihtoehtoja, esim. mielenterveysseuran palvelunumero. Kuulostaa siltä, että miehelläsi on vakavia terveysongelmia, ja sinusta on tullut läheisriippuvainen, joka roikkuu paskassa suhteessa. Poistu liitosta vielä kun voit!
 
Minäkin lähdn vastaavanlaisesta tapauksesta, mies myös joi, ja se oli elämäni paras ratkaisu! Mutta lapset näki ja kuuli kaikenlaista, nyt sitten vanhemman kanssa puidaan niitä asioita, uskon siis että hänen ongelmat johtuvat juuri tuosta vaikeasta menneisyydestä mitä on joutunut näkemään! Lähde heti pois, jostain siinä tilanteessa kummasti löytää voimia! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos miehesi juo paljon, niin se selittää paljon, mutta sen vuoksi ei tarvitse tuntea empatiaa tai sääliä. Kun tarpeeksi kauan "potkitaan päähän", sitä tulee saamattomaksi ja kuvittelee olevansa surkea, itsetunto painuu nollaan. Sulle on varmaan käynyt niin. Yleensä on viisainta varmistaa selusta ennen kuin häipyy. Eli varata valmiiksi vuokrakämppä jostain, jonne häipyy samantien kun on ilmoittanut erosta. Ja ennakointia on myös se, että kertoo uhkauksista etukäteen ammattilaisille. Silloin ehkää saa helpommin yksinhuoltajuuden ja lasten tapaamiset valvotuiksi. Tuollaisia uhkauksia ei kannata ottaa kevyesti. Tunnen tuollaisen uhkailijan ja tiedän että elämä on äärettömän raskasta, jos joutuu pelkäämään kotonaan. Ehkäpä ensi- ja turvakodista voivat antaa sulle kunnon ohjeita. Ja tiedäthän, että on olemassa valtakunnallisia palvelunumeroita, joihin voi soittaa nimettömänä ja kysyä ohjeita ja vaihtoehtoja, esim. mielenterveysseuran palvelunumero. Kuulostaa siltä, että miehelläsi on vakavia terveysongelmia, ja sinusta on tullut läheisriippuvainen, joka roikkuu paskassa suhteessa. Poistu liitosta vielä kun voit!

Minun tilanteessa lähteminen olisi sinäänsä helppoa, sillä olemme hieman kahden asunnon loukussa (onneksi ilman suuria velkoja kuitenkin). On kestänyt kauan tunnustaa, että olen uhrin asemassa, nyt tuo mainitsemasi läheisriippuvuus taitaa olla seuraavan tunnistamisen / tunnustamisen asia. Olisikohan se yhdistyettynä sääliin saanut mut, mukamas vahvan ihmisen tähän jamaan? Meillä miehen juominen ei ole syynä tähän. Ja se masennuskin pitäisi olla hoidettu, mutta silti on tällaista. Viimeinenn vuosi on ollut erittäin rankka, kun masennuksen myötä hän on ollut myös erittäin itsetuhoinen. Nyt se taitaa olla osittain ohi, eli voisi sen puolesta lähteä, mutta nämä omat tekosyyt vain jatkuvat. Eli taitaa taudin nimi todellakin olla tyhmyyden lisäksi se läheisriippuvuus! Ja todella kurjaa, että meitä ns. tyhmiä naisia löytyi heti täältä palstaltaki. Luojan kiitos mukana on ollut myös taudistaan parantuneita!!
 
Olisiko psykiatri erehtynyt? Millainen lapsuuden koti miehelläsi oli?

Minun mieheni persoonallisuushäiriö selvisi vasta useamman viikon sairaalajaksolla, jolle hän joutui vakavan masennuksen vuoksi. Aiemmin hän oli ollut jo parilla psykiatrilla ja muilla lääkäreillä, mutta niistä ei ollut hyötyä. Vasta tarkemmat testit ja meidän yhteishaastattelut toivat häiriön esille. Nyt hän toivottavasti saa apua lääkityksestä ja psykoterapiasta. Meillä ei onneksi ole uhkailua tai muuta pahempaa, joten eroa ei ole suunniteltu.
 
Olen samaa epäillyt, että psykiatrin kymmenen minuutin testi ei asiaa tuo esille. Viikon meilläkin mies on ollut sairaalassa, mutta ei hänelle siellä mitään testejä mielestäni tehty. Mieheni lapsuudenkodissa hänen äitinsä oli todella hyvä äiti, mutta isä käyttäytyi hyvin paljon mitä hän itse käyttäytyy nyt. Tosin hänen isänsä ei käyttänyt fyysistä väkivaltaa, mutta henkinen oli aivan yhtä rankkaa lisättynä naisseikkailuilla, etc. Ja sitä ennen isoisä hakkasi koko perheensä viinan voimilla aina viikonloppuisin. Hitto vie, olenko todellakin aiheuttamassa omalle lapselleni yhtä paskan kohtalon, jos en pääse tästä irti! Hänen muuttumiseen en enää usko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen samaa epäillyt, että psykiatrin kymmenen minuutin testi ei asiaa tuo esille. Viikon meilläkin mies on ollut sairaalassa, mutta ei hänelle siellä mitään testejä mielestäni tehty. Mieheni lapsuudenkodissa hänen äitinsä oli todella hyvä äiti, mutta isä käyttäytyi hyvin paljon mitä hän itse käyttäytyy nyt. Tosin hänen isänsä ei käyttänyt fyysistä väkivaltaa, mutta henkinen oli aivan yhtä rankkaa lisättynä naisseikkailuilla, etc. Ja sitä ennen isoisä hakkasi koko perheensä viinan voimilla aina viikonloppuisin. Hitto vie, olenko todellakin aiheuttamassa omalle lapselleni yhtä paskan kohtalon, jos en pääse tästä irti! Hänen muuttumiseen en enää usko.

Kuulostaa siltä, että miehelläsi on persoonallisuushäiriö.
Tästä kirjoituksesta sain itse paljon tietoa ja ymmärrystä asiaan:
http://www.omaiset-tampere.fi/opassarja/epavakaa_persoonallisuus.pdf
 

Yhteistyössä