mitä sanon siskolle joka yrittää vauvaa

["hantu"]

Siskoni ja hänen miehensä ovat yrittäneet vauvaa 10kk. joka ikinen kerta kun kuukautiset taas aapuvat sisko soittaa itkien ja minä lohdutan. olen sanonut että 10kk ei ole pitkä aika, ei kannata stressata koska niin vauva ei tule jne. Mutta mikään ei auta ja huomaan että hän alkaa masentua. Mitä ihmettä voi sanoa?

 

[kukin tyylillään]

Että pari kuukauden jälkeen kannattaa hakeutua tutkimuksiin, niin voi tehdä jotain konkreettista vauvahaaveen eteen. Monesti pieni hormonaalinen apu antaa nopean tärpin. Ei kannata sanoa, että älä stressaa. Siitä ei ole apua.

 

[joo, rankkaa]

Jotain tutkimuksia voi tehdä ihan nopeesti ja selvittää, onko jotain selkeää syytä miksi raskaus ei ala. Varmaan olisi kiva tietää nyt eikä vasta kolmen vuoden yrittämisen jälkeen, jos esim normaaleja siittiöitä ei ole ollenkaan tai munatorvet täysin tukossa tms.

Mutta siis mitä voi sanoa noin vaan henkiseksi tueksi: älä AINAKAAN sano, että ei saa stressata! Syyllistät rankassa tilanteessa vielä lisää - ihan kuin hän itse aiheuttaisi tilanteen stressaamalla. Äläkä kerro tutun tutuista, jotka yritti kahdeksan vuotta ja sitten otti uuden työpaikan ja koiran ja heti tuli raskaaksi. Itse asiassa, jos et ole itse kokenut tahattoman lapsettomuuden tuskaa ja siten ymmärrä sitä todellisuutta, älä sano mitään, kuuntele vain. Ei ole helppo tilanne kummallekaan osapuolelle.

 

[soja]

kuuntele, lohduta, kysy kuinka mies jaksaa, kuinka siskosi jaksaa jne. Älä anna hyväntahtoisia (vaikkakin vilpittömiä) neuvoja tyyliin älä stressaa jne... Minustakin kannattaa kohta hakeutua tutkimuksiin..

 

["Manda"]

Kuuntele ja lohduta. Älä neuvo äläkä puhu stressaamisesta yms. Toki sen verran voit sanoa, että jos asia on raskas ja alkaa tuntua toivottomalta, niin kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja sitä kautta hoitoihin. Ei nekään mitään apua välttämättä tuo, mutta ainakin asia on viety eteenpäin, eikä se ole vain murehdittava asia.

 

["hantu"]

Kiitos, koitan välttää tuosta stressistä puhumisesta. Tilanne ei itselle aivan vieras, yritettiin itse molempia lapsia 7-11kk, mutta tosiaan huomasin että heti tulin raskaaksi kun päätettiin pitää "vapaa kk" yrittämisestä. Ovat käyneet tutkimuksissa jo kahdesti, mutta mitään ei ole löytynyt.

 

["vieras"]

Älä missään nimessä sano "älä stressaa", se on todella ärsyttävä sanonta. Kyllähän hän sen itse tietää eikä stressiä lopeteta napistsa painamalla.

 

["hantu"]

tuosta stressi asiasta vielä, tämä siskoni on hyvin herkkä, ja saa kaikkia sydämeen liittyviä oireita pienestäkin stressistä, on tosi kova itkemään ja vatvomaan asioita. jotenkin tuntuu että kun kaiken pitäisi tutkimusten mukaan olla kunnossa niin johtuisi tuosta stressistä tämä asia. että yrittävät "liikaa". Olen yrittänyt siskona helpottaa hänen oloaan, mutta miten se sitten pitäisi tehdä? Alkoi ottamaan paineita siitä kun vauva ei kuulunut jo kun yritystä oli takana 2kk...

 

[hgh]

hohhoijaa...mitään todisteita tai tutkimustietoa ei edes ole siitä, että stressi estäisi raskaaksi tulon. Tiedän vaikka kuinka monta stressaantunutta ihmistä, jotka ovat kuitenkin raskautuneet.

muistutathan siskoasi foolihapon lisätarpeesta raskautta yrittäessä ja alkuraskauden aikana.. sitten siitä greippimehun juomisesta (se vaikuttaa limakalvojen ph:n ja tekee ne suotuisammaksi siittiöille liikkua ...käsittääkseni...)

t.yksi joka ei raskautunut kymmeneen vuoteen ilman stressiä(siis ei yritetty aktiivisesti, muttei ehkäistykkään), eikä stressin kanssakaan(yritystä), välillä sai hoitoja, välillä ilman...sitten sai luomusti yllättäen vauvan.

 

[Nepparipoks]

Kaveri sanoi minulle, että kaikki ajallaan. Kun itse vihdoin otin sen asenteen, niin yllätysyllätys plussa pamahti. Ja tajushan sitä jälkikäteen tehneensä oman olonsa onnettomaksi stressaamalla.

 

["vieras"]

Kaveri sanoi minulle, että kaikki ajallaan. Kun itse vihdoin otin sen asenteen, niin yllätysyllätys plussa pamahti. Ja tajushan sitä jälkikäteen tehneensä oman olonsa onnettomaksi stressaamalla.

Peesi, samoin kävi. Tosin mulle sanoi mieheni tuon kaikki ajallaan.

 

["plop"]

Sano, että olet todella pahoillasi ja todella onneton ja voimaton, kun et osaa lohduttaa tai auttaa. Että sinä todella toivoisit, että he onnistuisivat ja myötäelät heidän suruaan.

Kerro, että koet ettet enää osaa enempää auttaa ja kysy, onko hän miettinyt josko kävisi asioista puhumassa tahattomaan lapsettomuuteen erikoistuneen psykologin kanssa. http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/tukea-lapsettomalle/lapsettomuusterapeutteja/

Minua puhuminen asiantuntijan kanssa helpotti suuresti. Tuolta Simpukan sivuilta löytyy muutenkin tietoa lapsettomuudesta läheisille ja lapsettomille itselleen (sekä niille joilla on selkeä syy, että selittämättömille). Muista myös kertoa, että vaikka tunnetkin olosi avuttomaksi haluat silti kuulla ja olla lähellä myös epäonnistumisissa. Helposti voi lapseton alussa kertomani tulkita siten, ettei sinua kiinnosta enää ollenkaan ja ettet halua yhtään enää kuulla aiheesta.

 

[Chala]

Kaveri sanoi minulle, että kaikki ajallaan. Kun itse vihdoin otin sen asenteen, niin yllätysyllätys plussa pamahti. Ja tajushan sitä jälkikäteen tehneensä oman olonsa onnettomaksi stressaamalla.

Meillä se yllätysplussa taas pamahti siinä vaiheessa kun oikein yrittämällä alettiin taas yrittää piiiiitkän 'kaikki ajallaan' -asennejakson jälkeen

 

["minä"]

Sano siskollesi, että menee akupunktioon tai vaikka vyöhyketerapiaan hakemaan apua. Usein, kun ihminen kokee tekevänsä jotain konkreettista asian eteen, saattaa hän myös saada apua siitä. Vaikka koko teho olisikin "vain" plaseboa, niin mitä sitten? Sitä paitsi esim. vyöhyketerapia on tosi rentouttavaa.

 

["vieras"]

hohhoijaa...mitään todisteita tai tutkimustietoa ei edes ole siitä, että stressi estäisi raskaaksi tulon. Tiedän vaikka kuinka monta stressaantunutta ihmistä, jotka ovat kuitenkin raskautuneet.

muistutathan siskoasi foolihapon lisätarpeesta raskautta yrittäessä ja alkuraskauden aikana.. sitten siitä greippimehun juomisesta (se vaikuttaa limakalvojen ph:n ja tekee ne suotuisammaksi siittiöille liikkua ...käsittääkseni...)

t.yksi joka ei raskautunut kymmeneen vuoteen ilman stressiä(siis ei yritetty aktiivisesti, muttei ehkäistykkään), eikä stressin kanssakaan(yritystä), välillä sai hoitoja, välillä ilman...sitten sai luomusti yllättäen vauvan.

Kyllä siitä itseasiassa on paljonkin tutkimuksia, että stressi sotkee hormonitoimintaa ja heikentää raskaaksitulomahdollisuuksia. Se että sinä tiedät useita jotka ovat raskautuneet stressistä huolimatta, ei tätä poista. Itse olen saanut kaksi "stressipurkuraskautta", siis molemmat alkoivat välittömästi ison stressitekijän poistuttua. Sen sijaan suhtautuisin suurella varauksella esim. tuohon greippimehu ohjeeseen.

Joo, se älä tressaa kehotus ei kyllä kenenkään oloa helpota, vaikka sillä merkitystä onkin. Koita kannustaa siskoasi. Toisaalta voit myös sanoa ihan ääneen, että et tiedä mitä voisit sanoa tai tehdä. Minä puhuin ystävälleni lastensaantiongelmistani ja hän oli pitkän aikaa hiljaa. Sitten hän tuumi, ettei hän oiekin osaa sanoa mitään, eikä löydä sanoja lohduttaa, mutta jos hän vain voisi ikinä mitään meidän puolesta tehdä, hän tekisi sen. Se tuntui paljon paremmalta kuin ne latteat pahoittelut ja "kyllä se vielä onnistuu"- lausahdukset.

 

["vieras"]

Tuli tällainen mieleen että osaako siskosi kohdentaa oikeat päivät ja jalat kattoa kohti-tekniikan? Me saatiin aikanaan tämä vinkki.

 

[Nepparipoks]

Meillä se yllätysplussa taas pamahti siinä vaiheessa kun oikein yrittämällä alettiin taas yrittää piiiiitkän 'kaikki ajallaan' -asennejakson jälkeen

Saahan sitä kellottaa oviksia ja sellasta, mutta on itselleen armollinen, vaikka menkat alkaakin. Joka kuukausi on raskasta itkeä "menetettyä" lasta.

 

[Ken guru]

Kaveri sanoi minulle, että kaikki ajallaan. Kun itse vihdoin otin sen asenteen, niin yllätysyllätys plussa pamahti. Ja tajushan sitä jälkikäteen tehneensä oman olonsa onnettomaksi stressaamalla.

Kiva

Vaikka onkin pelkkää huuhaata Jos siis tarkoitit että stressaamattomuuden ansiosta tuli raskaaksi.

 

[Nepparipoks]

Kiva

Vaikka onkin pelkkää huuhaata Jos siis tarkoitit että stressaamattomuuden ansiosta tuli raskaaksi.

Huuhaasta en tiedä, mutta onhan se yrittämisaika mukavampaa, kun ei stressaa.

 

["kolmen lapsen äiti"]

no jos raskaus ei ala vuoden yrittämisen jälkeen pääsevät lapsettomuushoitoihin,suosittelen!

 

[Ken guru]

Huuhaasta en tiedä, mutta onhan se yrittämisaika mukavampaa, kun ei stressaa.

Se on kyllä totta

 

[Chala]

Saahan sitä kellottaa oviksia ja sellasta, mutta on itselleen armollinen, vaikka menkat alkaakin. Joka kuukausi on raskasta itkeä "menetettyä" lasta.

Eipä sitä joka kuukausi ollut jaksanut enää itkeä moneen vuoteen siinä vaiheessa. Asia saa perspektiiviä kun yrityskuukaudet vaihtuu kahdesta viiteen vuoteen, ei ihan jaksa enää stressiä repiä vaikka yrittämällä yrittäisikin