A
Aini
Vieras
Eli tilanne on tämä: Meillä on mieheni kanssa 1-v taapero. Hoidan häntä kotona ja mies käy töissä. Silloin kun mies on kotona, toivon häneltä osallistumista lapsen hoitoon. Lapsen kanssa leikkimistä (ihan senkin takia että lapsi selvästi ikävöi ja on tosi iloinen nähdessään isän illalla) ja lapsen hoitoa silloin kun itse teen esim. kotihommia. Lisäksi pidän tiukasti kiinni omasta ajastani, mun on päästävä kerran viikkoon jumppatunnille ja miehen kanssa on sovittu että hänelle on ok että käyn myös iltaisin lenkillä itsekseni silloin tällöin. Tilanne on kuitenkin se, että aina kun kysyn mieheltä: Voisitko katsoa lasta sen aikaa kun teen ruokaa/siivoan/pesen pyykkiä tms, mies sanoo että joo kyllä voin. Hetken kuluttua huomaan, että itse nukkuu/katsoo telkkaria/on koneella ja lapsi vaeltelee ympäri asuntoa syömässä sähköjohtoja tai tutustumassa johonkin muuhun ns "vaaralliseen" kun mies jättänyt vahtimatta. Otn lapsen, ja kysyn mieheltä miksi hän ei vahtinut, vaikka lupasi. Hän vastaa aina, että "No kun se on niin nopee, enhän mä ny tästä huomannu että se karkas". Joojoo eli sama kaava aina. Olemme sopineet miehen kanssa, että mikäli hänestä tuntuu ettei juuri nyt voikaan lasta katsoa, niin hän sanoo sen mulle rohkeesti ja teen hommat myöhemmin tms. Tämä on ihan sovittu ja mies aina ihan mielellään myöntyy lasta katsomaan. Tänä aamuna kävi myös sama, eli lapsen herättyä, kysyin mieheltäni voisiko hän leikkiä huomionkipeän taaperon kanssa sen aikaa kun keittelen aamupuurot, kahvit ja laitan ukolle aamiaista. Hän vastasi myöntävästi. Hetken päästä menin katsomaan ja sanomaan, että voisiko mies vaihtaa vaipankin kuten on tapana ja sanoi että makoilevat hetken sängyllä. No hetken päästä kuulinkin kolinaa kylppäristä, lapsi vaelteli siellä ja mies nukkui sängyssä. Kun kysyin miksi ei vahtinut, sanoi että "No prkl ku toi on niin nopee ettei senpesässä pysy". En tiedä saatteko nyt oikeaa kuvaa tilanteesta, mutta mulla on tunne ettei mies edes juurikaan välitä lapsesta. Silloin kun olemme kylässä tms, mies esittää niin maailman parasta isää ja leikkii ja halii lasta koko ajan näyttääkseen mummeille ja kummeille miten hän omistautuu lapselle. Kotiin kun päästään niin alkaa ärräpäitä lennellä kun lapsi tarraa lahkeeseen ja haluaa syliin. Lisäksi hän ei kotona koskaan muutenkaan leiki lapsen kanssa, vaikka pyytäisin leikkimään sen aikaa kun teen jotain hommia. Yleensä se "leikkiminen" on sitä, että mies lukee aku ankkaa tai on koneella, ja heiluttelee toisessa kädessä jotain 3kk helistintä ja mut huomatessaan alkaa jutella lapselle. Toinen asia, miskä saa mulle tunteen ettei lapsi ole tärkeä miehelle, on aamuheräämiset. Minä hoidan ne lähes aina, mutta joskus olemme sopineet että saan silloin tällöin yhden vapaan aamun jolloin mies hoitaa lasta että saan nukkua. No, tämä menee laidastaan siihen että lapsi herää n. klo7.30 jolloin mies kiroaa "Miks vit'''' ton lapsen pitää herätä näin aikasin sunnuntaina! Saa luvan nukahtaa vielä. Mies kääntää kylkeä ja lapsi itsee, sanon että jos sä meinaat tän aamun hoitaa niin sun täytyy nyt mennä se hakemaan, ei lasta voi itkettää. Mies sanooettä "Vit** ihan just. Ja minä kohta menen ja mies nukkuu kymmeneen. Sama syöttämisen kanssa, jos pyydän miestä syöttämään meidän ruokailusta kiukkuavaa lastamme, hän kyllästyy jo ensimmäisellä sylkäistyllä lusikalla ja sanoo että ei tää syö, ei voi mitää. Sitten istun alas ja syötän lapsen. Miehellä ei selvästikään hermot kestä taaperon omaa tahtoa, kiukuttelua ja huomionhakua sekä sitä ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Hän kiroaa ja hermostuu lapselle, josta lapsiparka hermostuu vielä enemmän 
Tämä on meidän ensimmäinen lapsemme, miehellä on aiemmin kokemusta lapsista edellisestä suhteesta, jolloin hän oli isäpuolena 1,5v lapselle. Joka tilanteessa hän aina vetoaa siihen tyylin: "Ei mun Maijaakaan (nimi muutettu) tarvinnu aamuisin hoitaa tai sen kaa pihalle mennä, en mä vaan jaksa." Mutta asiahan on ihan eri jos lapsi on SUN OMA! Mun mielestä miehen pitää osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja hoitoon!
Sanokaa rehellinen mielipiteenne, mitä tekisitte tai sanoisitte mun tilanteessa. Olen ihan loppu tähän, tuntuu että pyörittäisin arkea kokonaan yksin.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Tämä on meidän ensimmäinen lapsemme, miehellä on aiemmin kokemusta lapsista edellisestä suhteesta, jolloin hän oli isäpuolena 1,5v lapselle. Joka tilanteessa hän aina vetoaa siihen tyylin: "Ei mun Maijaakaan (nimi muutettu) tarvinnu aamuisin hoitaa tai sen kaa pihalle mennä, en mä vaan jaksa." Mutta asiahan on ihan eri jos lapsi on SUN OMA! Mun mielestä miehen pitää osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja hoitoon!
Sanokaa rehellinen mielipiteenne, mitä tekisitte tai sanoisitte mun tilanteessa. Olen ihan loppu tähän, tuntuu että pyörittäisin arkea kokonaan yksin.
Kiitos jos jaksoit lukea.