Mitä tekisit mun tilanteessa?(ei tästä tappeluketjua kiitos)

[Aini]

Eli tilanne on tämä: Meillä on mieheni kanssa 1-v taapero. Hoidan häntä kotona ja mies käy töissä. Silloin kun mies on kotona, toivon häneltä osallistumista lapsen hoitoon. Lapsen kanssa leikkimistä (ihan senkin takia että lapsi selvästi ikävöi ja on tosi iloinen nähdessään isän illalla) ja lapsen hoitoa silloin kun itse teen esim. kotihommia. Lisäksi pidän tiukasti kiinni omasta ajastani, mun on päästävä kerran viikkoon jumppatunnille ja miehen kanssa on sovittu että hänelle on ok että käyn myös iltaisin lenkillä itsekseni silloin tällöin. Tilanne on kuitenkin se, että aina kun kysyn mieheltä: Voisitko katsoa lasta sen aikaa kun teen ruokaa/siivoan/pesen pyykkiä tms, mies sanoo että joo kyllä voin. Hetken kuluttua huomaan, että itse nukkuu/katsoo telkkaria/on koneella ja lapsi vaeltelee ympäri asuntoa syömässä sähköjohtoja tai tutustumassa johonkin muuhun ns "vaaralliseen" kun mies jättänyt vahtimatta. Otn lapsen, ja kysyn mieheltä miksi hän ei vahtinut, vaikka lupasi. Hän vastaa aina, että "No kun se on niin nopee, enhän mä ny tästä huomannu että se karkas". Joojoo eli sama kaava aina. Olemme sopineet miehen kanssa, että mikäli hänestä tuntuu ettei juuri nyt voikaan lasta katsoa, niin hän sanoo sen mulle rohkeesti ja teen hommat myöhemmin tms. Tämä on ihan sovittu ja mies aina ihan mielellään myöntyy lasta katsomaan. Tänä aamuna kävi myös sama, eli lapsen herättyä, kysyin mieheltäni voisiko hän leikkiä huomionkipeän taaperon kanssa sen aikaa kun keittelen aamupuurot, kahvit ja laitan ukolle aamiaista. Hän vastasi myöntävästi. Hetken päästä menin katsomaan ja sanomaan, että voisiko mies vaihtaa vaipankin kuten on tapana ja sanoi että makoilevat hetken sängyllä. No hetken päästä kuulinkin kolinaa kylppäristä, lapsi vaelteli siellä ja mies nukkui sängyssä. Kun kysyin miksi ei vahtinut, sanoi että "No prkl ku toi on niin nopee ettei senpesässä pysy". En tiedä saatteko nyt oikeaa kuvaa tilanteesta, mutta mulla on tunne ettei mies edes juurikaan välitä lapsesta. Silloin kun olemme kylässä tms, mies esittää niin maailman parasta isää ja leikkii ja halii lasta koko ajan näyttääkseen mummeille ja kummeille miten hän omistautuu lapselle. Kotiin kun päästään niin alkaa ärräpäitä lennellä kun lapsi tarraa lahkeeseen ja haluaa syliin. Lisäksi hän ei kotona koskaan muutenkaan leiki lapsen kanssa, vaikka pyytäisin leikkimään sen aikaa kun teen jotain hommia. Yleensä se "leikkiminen" on sitä, että mies lukee aku ankkaa tai on koneella, ja heiluttelee toisessa kädessä jotain 3kk helistintä ja mut huomatessaan alkaa jutella lapselle. Toinen asia, miskä saa mulle tunteen ettei lapsi ole tärkeä miehelle, on aamuheräämiset. Minä hoidan ne lähes aina, mutta joskus olemme sopineet että saan silloin tällöin yhden vapaan aamun jolloin mies hoitaa lasta että saan nukkua. No, tämä menee laidastaan siihen että lapsi herää n. klo7.30 jolloin mies kiroaa "Miks vit'''' ton lapsen pitää herätä näin aikasin sunnuntaina! Saa luvan nukahtaa vielä. Mies kääntää kylkeä ja lapsi itsee, sanon että jos sä meinaat tän aamun hoitaa niin sun täytyy nyt mennä se hakemaan, ei lasta voi itkettää. Mies sanooettä "Vit** ihan just. Ja minä kohta menen ja mies nukkuu kymmeneen. Sama syöttämisen kanssa, jos pyydän miestä syöttämään meidän ruokailusta kiukkuavaa lastamme, hän kyllästyy jo ensimmäisellä sylkäistyllä lusikalla ja sanoo että ei tää syö, ei voi mitää. Sitten istun alas ja syötän lapsen. Miehellä ei selvästikään hermot kestä taaperon omaa tahtoa, kiukuttelua ja huomionhakua sekä sitä ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Hän kiroaa ja hermostuu lapselle, josta lapsiparka hermostuu vielä enemmän
Tämä on meidän ensimmäinen lapsemme, miehellä on aiemmin kokemusta lapsista edellisestä suhteesta, jolloin hän oli isäpuolena 1,5v lapselle. Joka tilanteessa hän aina vetoaa siihen tyylin: "Ei mun Maijaakaan (nimi muutettu) tarvinnu aamuisin hoitaa tai sen kaa pihalle mennä, en mä vaan jaksa." Mutta asiahan on ihan eri jos lapsi on SUN OMA! Mun mielestä miehen pitää osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja hoitoon!

Sanokaa rehellinen mielipiteenne, mitä tekisitte tai sanoisitte mun tilanteessa. Olen ihan loppu tähän, tuntuu että pyörittäisin arkea kokonaan yksin.

Kiitos jos jaksoit lukea.

 

[xx]

sorry,mut en jaksanu lukea noin pitkää tekstiä.

 

[Kaukaa hyvän näkönen]

:hug: Sun täytyy vaan koettaa puhua miehes kanssa asiasta :hug:

 

[sockervadd]

Onko mies halunnut lapsia? Oliko innoissaan odotuksesta? Mielestäni miehesi on hyvin vastuuntunnoton ja lapsellinen. Lapsi on myös miehesi ja hänen kuuluisi osallistua lapsen elämään enemmän. JSSAP!

 

[mie vaan]

en osaa kyllä sanoa tuohon mitään kovin järkevää, mut sanonpahan vaan sen että isukilla on vielä kasvamista tuohon isän rooliin ja paljon.

 

[Eve]

Sähän pyörität arkea yksin. Kun et voi luottaa oikeastaan mieheesi ollenkaan lapsenne hoidossa. Varmasti raskasta.. Mun sisko sai apua neuvolasta, kun mies ei osallistunut vauvan hoitoon yhtään, neuvolantäti keskusteli miehen kanssa aiheesta perhe-elämä ja vastuu, se auttoi. Oletko sä puhut neuvolassa aiheesta? Mies täytyisi jotenkin herättää siihen että lapsi on tosiaan teidän yhteinen! Voimia! :hug:

 

[Petomamma]

:hug: Voimia!!! Ei käy kateeks. Mies mahdollisesti kasvaa rooliinsa myöhemmin, toisaalta on niitä jotka ei aikuistu koskaan...

 

[ädä]

hmm..musta tuntuu että sinä olet aika ylihuolehtivainen,ainakin miehen mielestä ja hänellä menee hermot siihen että sinä koko ajan sanot kuinka lapsen kanssa tulisi olla.lisäksi omaani ja tuttavaperheitäni ajatellen toi kuullostaa aika tutulta kun taas jos mieheltä kysyisi teidän perhe-elämästä hän todennäköisesti näkisi asiat erilailla.uskon että tilanne helpottaa kun lapsi hieman kasvaa.mielestäni miehelle tulisi myös antaa enemmän valtaa omaan vanhemmuuteensa.minusta tuo on aika tyypillistä kun on eka lapsi kyseessä ja kummankin vanhemmuus vielä hakee sitä oikeeta tyyliä toimia(teidän perheelle oikeeta)

 

[myhkäri]

jotkut osat tosta sun tarinasta tuntuu niiiin tutulle... :ashamed:

 

[Huuhkajatar]

1. Miksi sinä teet miehelle aamiaisen?

2. Lapsen isää ei tulisi tarvita erikseen pyytää hoitamaan jälkikasvuaan, halun pitäisi tulla luonnostaan. Ilmeisesti hän ei kovasti välitä pikkulapsista? Edes omastaan.. :/

3. Perheneuvottelun paikka ellei sinun sanomisesi riitä. Ellei suostu, mieti tarvitsetko todella tuollaisen sohvakoristeen?

4. Tuollaisen miehen kanssa ei kannata tehdä pikkusisarusta taaperolle (siltä varalta että on joskus käynyt mielessä ).

 

[Aini]

Kiitos nopeista vastauksista! Tekstistä tosiaan tulikin aika pitkä, pahoittelut siitä. Kaikki vaan purkautui kun nyt kirjoitin tästä.

Mieshän oli meistä se, jolla oli suurempi vauvakuume ja itse vähän ns. "painosti" mua vauvan tekoon. Lapsi on ihana ja tosi haluttu munkin puolelta siis, älkää käsittäkö väärin. Mä olisin siis itse voinut vielä hetken odottakin lapsen hankinnassa, mutta mies mut puhui ympäri enkä tietenkään ole lasta katunut. Odotusaika meni ihan hyvin, mies ei ollut kovin kiinnostunut kutienkaan eikä esim. ultrissa käynyt kertaakaan mutta pistin sen tietämättömyyden piikkiin..
Huoh, tämä tilanne on ihan hirveä suoraan sanottuna.

 

[nöppäri]

No ensinnäkään minä e kysele hoidatko tai vahtaatko perään, sanon vaan, että kato natiaisen perään, mä teen nyt tätä tai tätä, tai meen käymään jossain.
Jos huomaan muksun tekevän jotain, huudan, että mees kattomaan tai tule hakemaan, tekee täällä omiaan.
Sängystä jos ei nousis, hitto potkaisisin tai heittäisin vettä niskaan , no ei vaineskaan, hakisin varmaan muksun ja nostaisin isänsä viereen,, itse siirtyisin vaikkka sohvalle.

Tekee tuota, kun on huomannut, että sinä kuitenkin hoidat ja teet jos ei hän vaivaudu, älä tee, vaan kuskaa isälleen, tai huuda hakemaan, kunnes hakee.

 

[juu]

Joo, luin kyllä jutun ja ymmärsin pointin. Enpä oikein muuta osaa sanoa mutta, on todennäköistä että aika parantaa kyllä heidän suhdettaan. Saattaa olla että mies ei oikien osaa olla noin pienen kanssa ja kun ei ole koko aikaa hänen kanssaan (kuten sinä) on vähän pihalla. Kun lapsi enemmän osaa kommunikoida ja hänen kanssaan voi tehdä enemmän, ehkä tilanne helpottuu.
Toisaalta ehkä voisi auttaa jos mies (nyt suostuu) menis vaikka lapsen kanssa puistoon tms (tai just sä oot poissa) hänen on pakko kantaa lapsesta vastuuta, nyt varmaan kuitenkin alitajunnassa ajattelee että sä hoidat kyllä (kun itse katsoo vähän toisella silmällä) . Just esim. puistossa vois sitten esitellä taitojaan =) lapsen kanssa, jos hän sellaista huomiota kaipaa. Tai voivat mennä yhdessä saunaan tai jotain sellaista mistä mieskin tykkää ja että hänen on pakko ottaa vastuu ja huolehtia.

Ymmärrän sikäli miestä, että hän ei varmaan ihan oikeasti tajua millaista on hoitaa lasta, hän voi unohtua katsomaan telkkua/tietokonetta eikä välttis tee sitä tahallaan vaan on vaan vähän kömpelö. Muutaman päivän yksinäinen olo lapsen kanssa vois tehdä terää (että sä olisit muualla) mutta tietysti jos mies on oikeesti aika huolimaton niin voihan lapselle sattua jotain sinä aikana.
Tuo sukulaisten edessä lapsesta huolehtiminen on muuten yleistä, toki hän varmana haluaa näyttää parastaan, mutta myös nauttii siitä että lapsi antaa "suojan" voi olla sen kanssa eikä tarvi kuunnella sukulaismammoja =)

Vaikka yritän miestäsi tässä puolustaa niin olen kyllä ihan sun puolellasi, aika pölhöitä hommilta hänen jutut vaikuttaa, tarkoitan vaan kirjoituksella enemmänkin sitä, että löytäisit jotain keinoja tukea miehen ja lapsen suhdetta, jolloin sulla toivottavasti jossain vaiheessa olis enemmän sitä omaa aikaa ja miehen ja lapsen suhde kehittyisi.

sori sekava teksti

 

[voih]

minä varmaankin seuraisin miestä jos on luvannut kattoo lasta ja hyökkyyttäisin lapsen perään heti kun se on lähteny vaeltamaan.. tai sit sanosin että laitappas sinä aamu jutut (kotihommelit) valmiiks kerta et osaa lapsen perään kattoo.. ei oo muuta vaihto ehtoo..

Harmillista tollanen, ja jaksamiset sinulle!

 

[lumisade]

Onko mies halunnut lapsia? Oliko innoissaan odotuksesta? Mielestäni miehesi on hyvin vastuuntunnoton ja lapsellinen. Lapsi on myös miehesi ja hänen kuuluisi osallistua lapsen elämään enemmän. JSSAP!

No tuskinpa tuo on eka vaihtoehto vaan ihan kunnon keskustelut ym

 

[ballugga]

en osaa auttaa mutta tässä mun ajatuksia:
olisiko miehesi vain tosi väsynyt töiden jälkeen? millaset yö unet nukkuu jne (tietty ei oo sun asia huolehtia miten nukkuu mutta jos auttas ymmärtämään), onko esim. huolia vaikka rahat tiukassa, joka syö yöunia ja vetää hermot kireelle.
Oisko niin et kun sanoit että mies lepertelee sillo lapselle kun sinä näet että mies esittää sulle koska haluaa että sulle ei tulis paha mieli.
Itse olen työssä käyvä äiti ja vaikka lapsia ikävöinkin töissä niin kotona haluan olla esim. hetken koneella/lukea ihan rauhassa. Tämä on sitä omaa aikaa. Se että olen ollut päivän töissä ei ole omaa aikaa vaan työnantajan.
Tuli myös mieleen että olisiko mies jotenkin ahdistunut että te kaksi ette ole enää "yhdessä". On aika sinä+lapsi tai mies+lapsi. Mitäs jos menisitte sinne lenkille kaikki yhdessä?
Kaikki eivät myöskään osaa näyttää tunteita. Minusta kaiken aja o on kuitenkin puhuminen. Siihenkin pitää kuitenkin varauduttava että miehen näkemys asiasta voi olla toinen.

Tämä nyt kuulosti miehen puolustus puheelta mutta usko pois ymmärrän sua oikein hyvin. Voimia sulle ja koittakaa yhdessä selvitä tämän yli. Pyytäkää vaikka apua sieltä neuvolasta.

 

[vieras]

Eli tilanne on tämä: Meillä on mieheni kanssa 1-v taapero. Hoidan häntä kotona ja mies käy töissä. Silloin kun mies on kotona, toivon häneltä osallistumista lapsen hoitoon. Lapsen kanssa leikkimistä (ihan senkin takia että lapsi selvästi ikävöi ja on tosi iloinen nähdessään isän illalla) ja lapsen hoitoa silloin kun itse teen esim. kotihommia. Lisäksi pidän tiukasti kiinni omasta ajastani, mun on päästävä kerran viikkoon jumppatunnille ja miehen kanssa on sovittu että hänelle on ok että käyn myös iltaisin lenkillä itsekseni silloin tällöin. Tilanne on kuitenkin se, että aina kun kysyn mieheltä: Voisitko katsoa lasta sen aikaa kun teen ruokaa/siivoan/pesen pyykkiä tms, mies sanoo että joo kyllä voin. Hetken kuluttua huomaan, että itse nukkuu/katsoo telkkaria/on koneella ja lapsi vaeltelee ympäri asuntoa syömässä sähköjohtoja tai tutustumassa johonkin muuhun ns "vaaralliseen" kun mies jättänyt vahtimatta. Otn lapsen, ja kysyn mieheltä miksi hän ei vahtinut, vaikka lupasi. Hän vastaa aina, että "No kun se on niin nopee, enhän mä ny tästä huomannu että se karkas". Joojoo eli sama kaava aina. Olemme sopineet miehen kanssa, että mikäli hänestä tuntuu ettei juuri nyt voikaan lasta katsoa, niin hän sanoo sen mulle rohkeesti ja teen hommat myöhemmin tms. Tämä on ihan sovittu ja mies aina ihan mielellään myöntyy lasta katsomaan. Tänä aamuna kävi myös sama, eli lapsen herättyä, kysyin mieheltäni voisiko hän leikkiä huomionkipeän taaperon kanssa sen aikaa kun keittelen aamupuurot, kahvit ja laitan ukolle aamiaista. Hän vastasi myöntävästi. Hetken päästä menin katsomaan ja sanomaan, että voisiko mies vaihtaa vaipankin kuten on tapana ja sanoi että makoilevat hetken sängyllä. No hetken päästä kuulinkin kolinaa kylppäristä, lapsi vaelteli siellä ja mies nukkui sängyssä. Kun kysyin miksi ei vahtinut, sanoi että "No prkl ku toi on niin nopee ettei senpesässä pysy". En tiedä saatteko nyt oikeaa kuvaa tilanteesta, mutta mulla on tunne ettei mies edes juurikaan välitä lapsesta. Silloin kun olemme kylässä tms, mies esittää niin maailman parasta isää ja leikkii ja halii lasta koko ajan näyttääkseen mummeille ja kummeille miten hän omistautuu lapselle. Kotiin kun päästään niin alkaa ärräpäitä lennellä kun lapsi tarraa lahkeeseen ja haluaa syliin. Lisäksi hän ei kotona koskaan muutenkaan leiki lapsen kanssa, vaikka pyytäisin leikkimään sen aikaa kun teen jotain hommia. Yleensä se "leikkiminen" on sitä, että mies lukee aku ankkaa tai on koneella, ja heiluttelee toisessa kädessä jotain 3kk helistintä ja mut huomatessaan alkaa jutella lapselle. Toinen asia, miskä saa mulle tunteen ettei lapsi ole tärkeä miehelle, on aamuheräämiset. Minä hoidan ne lähes aina, mutta joskus olemme sopineet että saan silloin tällöin yhden vapaan aamun jolloin mies hoitaa lasta että saan nukkua. No, tämä menee laidastaan siihen että lapsi herää n. klo7.30 jolloin mies kiroaa "Miks vit'''' ton lapsen pitää herätä näin aikasin sunnuntaina! Saa luvan nukahtaa vielä. Mies kääntää kylkeä ja lapsi itsee, sanon että jos sä meinaat tän aamun hoitaa niin sun täytyy nyt mennä se hakemaan, ei lasta voi itkettää. Mies sanooettä "Vit** ihan just. Ja minä kohta menen ja mies nukkuu kymmeneen. Sama syöttämisen kanssa, jos pyydän miestä syöttämään meidän ruokailusta kiukkuavaa lastamme, hän kyllästyy jo ensimmäisellä sylkäistyllä lusikalla ja sanoo että ei tää syö, ei voi mitää. Sitten istun alas ja syötän lapsen. Miehellä ei selvästikään hermot kestä taaperon omaa tahtoa, kiukuttelua ja huomionhakua sekä sitä ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Hän kiroaa ja hermostuu lapselle, josta lapsiparka hermostuu vielä enemmän
Tämä on meidän ensimmäinen lapsemme, miehellä on aiemmin kokemusta lapsista edellisestä suhteesta, jolloin hän oli isäpuolena 1,5v lapselle. Joka tilanteessa hän aina vetoaa siihen tyylin: "Ei mun Maijaakaan (nimi muutettu) tarvinnu aamuisin hoitaa tai sen kaa pihalle mennä, en mä vaan jaksa." Mutta asiahan on ihan eri jos lapsi on SUN OMA! Mun mielestä miehen pitää osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja hoitoon!

Sanokaa rehellinen mielipiteenne, mitä tekisitte tai sanoisitte mun tilanteessa. Olen ihan loppu tähän, tuntuu että pyörittäisin arkea kokonaan yksin.

Kiitos jos jaksoit lukea.

Pientä jaksotusta, kiitos! Kaikki vaan samassa pötkössä, tosi hankalaa lukea.

 

[janeminttu]

Aika tuttua tuo miesten lastenhoito.. Vähän kun vilkasee sillon tällön. Älä sano mitään, kun tapahtuu jotain kauheeta ( maljakko rikki, piirtää seiniin omalla kakalla ym.) niin isä saa luvan korjata tilanteen. Siinä oppii kahtomaan perään. Tiedän monen väsyneen äidin (minä mukaan lukien) jotka saaneet shokki herätyksen aamulla, kun on jatkanut unia ja lapset touhunneet omiaan

 

[vieras]

Anna miehen hoitaa lasta, vaikka välillä hirvittäisikin. Jos menet aina sekaamaan väliin silloin kun vastuu on miehellä, ei miestä kiinnostakaan vastuun oikea kantaminen. Miehesi on vähän kuin lapsi: vaatii jämptit otteet. Sinuna tekisin niin, että järjestän ympäristön niin turvalliseksi kuin mahdollista (kaikki turhat kamat ja vaaran paikat pois) ja antaisin sitten miehen hoitaa lasta omalla tavallaan. Eli älä puutu/ohjeista, vaan tee tiukasti omia hommiasi tai lähde lenkille ja anna miehen selviytyä. Ei tollanenkaan isä omaa lastaan oikeasti huonosti hoida tiukan paikan tullen. Vastuu on vaan hällä nyt niin helppo heittää takaisin sulle, kun itse haluat kuitenkin koko ajan kontrolloida miehen hoitotyyliä.

 

[ajatar]

Voi kurjuus.ei kuulosta kivalta. mitä tohon sitten osaa sanoa. teidän pitää ihan tosissaan keskustella lisää(mutta kirjoituksestanne päätellen,olet sitä jo kovasti yrittänyt)
jotkut miehet on vaan niin itsekeskeisiä.ehkä miehestäsi ei ihan vielä ollutkaan isäksi.. :/
:hug: sinulle!

 

[vieras]

Kuulostaa ihan mun mieheltä. Erona vaan että se aina lupailee että saan nukkua aamulla pitkään ja hän hoitaa lapsen aamutoimet ym. Mutta se paskahan vaan kääntää kylkeä kun lapsi aamulla herää ja alkaa vedota vaan omaan väsymykseensä ja oikeuteensa levätä. Mieleenkään ei tule että muakin vois väsyttää. Jos yritän patistella heräämään ja muistutan lupauksesta, niin tappelu tulee. Huutaa ja kiroilee kun pahanen kakara eikä suostu heräämään. Eipä uskois et ukolla ikää kohta 30v.

 

[jaksamista]

toivon.. meillä täällä vilisee .. teini, ja melkein teini, ekaluokkalainen ja sitten 3v ja 1.5v....omaa aikaa on tunti per päivä..aina joku käy ovella kuikkaamassa *mököttääkö* äiti vielä..mies kyllä hoitaa lapset ihan inisemättä.. joskus pitää miunun sanoa että annappas äidillekkin vuoro..no meidän isä onkin jo hiukan vanhempi.. tosin joskua viihtyy koneella ja telkun ääressä mutta lapset ja vaimo kuulema menevät ihan kaiken edelle... mikäli mamma ei oikeesti ole vetänyt hernettä nenään jolloin kyllä lapset saa huomion mutta ei mamma ..niin ja meillä aina kun isi on vapaalla hän hoitaa keittiön jutskat ja olkkarin siivoomisen..mie siivoon sitten muut huoneet.. paitsi että miulla on melkein aina kaks nuorinta apulaisina..vaikka hommiin kuluukin sitten tuplasti aikaa kun apulaiset vasta opettelee auttamista

jos miulla ois noin *en ehi lapsen perään* ja kiroilevaa sorttia oleva mies niin kyllä ei ois kovin kauan..sori..yrittäkää sopia..auttaisko jos kysyisit neuvoo ja apua vaikka neuvolasta?

 

[Aini]

Kiitos vastauksista ja näkökulmista! Itse siis ennen olin sellainen nalkuttaja ja turhan vahtaaja (myönnän että silloin nalkutin heti jos mies hoiti vauvaa omalla tavallaan) mutta nyt olen päässyt siitä tavasta eroon, en mene väliin ellei ole aivan pakko. Nämä pakkotilanteet ovat esim: Lapsi ja pasuainepullo tai lapsi ja sähköjohto. Meillä pieni asunto ja pesuaineille ei omaa kaappia, ne ovat piilotettuina kylppäriin.. Olen monesti pyytänyt miestä mukaan esim. lenkille meidän kanssa tai puistoon, mutta jos lähtee niin vastahakoisesti eikä tule esim. hiekkalaatikolle vaan polttelee tupakkaa jossain sivummalla (en halua että polttaa hiekkiksellä lapsen vieressä, tässä olen nipo tiedän..) Olen muutenkin huomannut, ettei mies nauti perhejutuista yhtään, ei tykkää jos pitäisi puistoon mennä tai jotain muuta tehdä mihin lapsen voi ottaa. Vaikkei enää ole mikään 18v niin hänestä mukavinta on ajaa rallia ympäri kylää niinkuin teinit ja huudattaa musiikkia.. noloa tiedän mutta minkäs teet. Olen kaikkeni yrittänyt, että mies saisi varmuutta isänä(jos se hänen ongelmansa, en tiedä kun ei itsekään tiedä) olen antanut hänen hoitaa lasta sen aikaa kun olen jumpassa tai lenkillä. Joka kerta se menee siihen, että mies, uskokaa tai älkää, laittaa lapsen NUKKUMAAN! Siis vaikka sanon, että tähän ja tähän aikaan on ruoka ja on nukkunut jo päikkärit et kannattaa mennä vaikka pihalle tms. niin mies laittaa lapsen pinnikseen huutamaan ja menee pelaamaan pelikkaa tms. Sitten kun tulen, mies sanoo että "Mä laitoin ton nyt tonne jos se nukahtais kun vaan repii tietsikan johtoa ja huutaa". Mä en ymmärrä miksi tekee noin. Sitten kavereille ja sukulaisilleen puhuu miten hienoa on olla isi ja mitä kaikkee kivaa tekee aina muksun kanssa, käy puistoissa yms vaikkei ikinä ole kaksin lapsen kanssa puistoilemaan mennyt! Joskus olen patistanut pihalle viemään kun täytyy saada kunnolla siivottua, niin rattaiden kanssa menee kauppaan mutta ei kuulemma jaksa mitään lapsen kanssa tehdä.
Mä enää tiedä mitä tässä voi tehdä, raivostuttaa miehen käytös ja musta on pikkuhiljaa alkanut tulla alistuva hiljainen äiti. Huomasin äskenkin sanovani miehelle: "Anteeksi mutta olisiko mitenkään mahdollista että vahtisit hetken lasta?". Äsken kyllä testasin sitä, että käsken. Sanoin ukolle: "Sä varmaan mielellään korjaat keittiöstä noi sun eilisiltaiset sotkus?" Lähti ovia paiskoen tupakalle.

 

[Aini]

Anteeksi taas pitkä vastaus... Jotenkin vaan huomaamatta avaudun kaikki mieltä painavat asiat tänne Sori..

 

[Viblsp]

:hug:
Meillä mies leikkii lasten kanssa (esim. hyppyyttää sylissä, pelleilee jne...) mutta oikeasti välillä hirvittää. Kerran kun päikkäreille menin, oli hellasta pari nuppia väännetty. Toinen kaksosista oppinut vääntämään niitä juuri. Haisi palanut kun nousin ylös ja onneksi hoksasin. Minä koneellakin istuessa käyn vähän väliä katsomassa, mitä muksut tekee, jos eivät ole näkyvillä. Ja hermostun, jos en näe muksujani. Mies taas ei pahemmin vilkuile ympärilleen, tai ainakin siltä tuntuu. Usein joudun sanomaan, että "katso keittiöön, mitä Aatu tekee siellä?" Jos siis vaikkapa kolinaa kuuluu. Pelkään sitä, ettei mies huomaisi vaikkapa sitä, että parvekkeen ovi on auki ja taapero menee sinne. Erittäin hankala mennä päikkäreille, jos noi pienemmät on hereillä. Usein tosin en päikkäreille silloin menekään, vaan jos vaikeampi niistä on nukkumassa myös.