O
Onneton&Epätoivoinen
Vieras
Eli mies petti minua kun odotin nuorimmaista lastamme. Suhteessa meni silloin huonosti koska oma masennukseni ja raskaus tekivät minusta erittäin väsyneen ja flegmaattisen ihmisen. Kyseinen nainen sitten tuli myös raskaaksi. Mies ei ole ollut naiseen yhteydessä sen jälkeen kun tämä oli ollut n.11-12 raskausviikolla. Toivoin kovasti että raskaus olisi mennyt kesken(juu tiedän että julmaa mutta olisi tehnyt tilanteesta minulle paljon helpomman) mutta nyt mies oli nähnyt kauempaa kyseisen naisen vauva mukanaan.
Nyt olen vain itkenyt putkeen sen pari päivää mitä olen asiasta tiennyt. Olo on niin voimaton ja onneton ja neuvoton. Toisaalta en tahtoisi erotakaan miehestä koska rakastan häntä ja hän näyttäisi olevan aidosti pahoillaan että sekoili noin pahasti - siihen aikaan ratkesi käyttämään kolmiolääkkeitä(joita tuo lääkärinainen hänelle kirjoitti) ja alkoholia sekaisin ja kuulemma ei edes muista siitä ajanjaksosta juuri muuta kuin pätkiä ja siitä ei mitään että olisi naisen kanssa harrastanut seksiä.
Kuitenkin toisaalta vihaan häntä siksi että on laittanut minut tähän helvettiin.
Viimeiset kaksi yötä olen vain pyörinyt hereillä sängyssä koska en saa sen toisen naisen kasvoja pois mielestäni. Mielessä pyörii vaan kysymyksiä siitä millaista ääntä se nainen on pitänyt sängyssä ja missä kaikissa asennoissa ovat seksiä harrastaneet ja onko mies kertonut hänelle samoja helliä asioita joita minullekin, onko hän koskettanut sitä toista samalla tavoin...
Enää en osaa nauttia seksistäkään vaikka ennen nautin varmaan enemmän kuin moni muu. Nykyään tunnen itseni jotenkin likaiseksi. Mieheni on ainoa henkilö jonka kanssa olen koskaan harrastanut seksiä ja hänen tekonsa sai minulle jotenkin äärimmäisen likaisen olon - kuin olisin joku huora. Järjetöntä ehkä mutta en vaan voi sille mitään.
Huolestuttavinta on se että kun sain tietää että tuon toisen naisen lapsi on syntynyt, tuntui sille kuin koko elämäni tarkoitus olisi valunut ulos. Näinä parina päivänä en ole saanut syötyä kunnolla, en ole kyennyt nauttimaan lasteni hymyistä ja ainoa mielessä pyörivä ajatus on se miten tahtoisin vain kuolla pois.
Voi kun tuo toinen nainen näkisi mitä tuhoa ja kärsimystä itsekkyydellään aiheutti. Kävi meillä kotona esittäytymässä miehen ystävänä ja esiintyi niin hartaana ortodoksina jne. Tiesi että olemme yhdessä ja että meillä on pienet lapset. Halusi kuitenkin miehen itselleen. Hankkiutui raskaaksi ja alkoi vaatimaan miestä muuttamaan luokseen - lupautui jopa antamaan aiemman lapsensa pois jos mies sinne muuttaisi(tämänkin kuulin omin korvin).
Miten kukaan voi tehdä tuollaista? Miksi kukaan haluaa tuhota muiden elämiä? Miksi kukaan haluaa hajottaa muiden perheitä?
Haluaisi jatkaa eteenpäin mutten vaan kykene. Mies koko ajan kyselee ja ihmettelee miten minä koko ajan pyörittelen asiaa mielessäni ja mietin sitä kun hän itse ei välitä naisesta tai lapsesta lainkaan eikä edes ajattele heitä muuten kun minua katsoessaan ja nähdessään sen miten minä kärsin.
Miten tästä voi päästä eteenpäin? En tahdo elää tässä tuskassa loppu elämääni. Tahtoisin saada meidän suhteemme korjattua taas oikeaksi parisuhteeksi josta voisin nauttia(ja turha ehdottaa miehen vaihtamista koska sama epäluottamus ja pelko siirtyisi vain seuraavaankin suhteeseen).
Rakastan miestä ja tiedän hänen rakastavan minua. Itse sanoi ettei ollut tajunnut itse sitä miten paljon hänelle merkitsen ennen kuin näki sen miten hänen tekonsa minuun vaikutti. Ja paljon kertoo sekin että hän edelleen on minun vierelläni vaikka kohtelen häntä huonosti ja olen itse todella huonossa kunnossa. Suoraan sanottuna monesti olen itkunpuuskissani alkanut jopa hakkaamaan häntä(mikä tämäkin minua pelottaa koska en muuten ole lainkaan väkivaltainen ihminen) mutta hän vain jaksaa ottaa minut kiinni ja halata kunnes rauhoitun.
En vain osaa saada itseäni luottamaan siihen ettei niin käy uudestaan. Samalla pelkään sitä että tuo toinen nainen ilmestyy takaisin elämäämme vaatimaan jotain(tosin tietää miehen olevan varaton joten tuskin rahojen perässä tulee juoksemaan...).
Jotenkin tämä tilanne pitäisi saada purkautumaan mutten oikeasti lainkaan tiedä miten...
Nyt olen vain itkenyt putkeen sen pari päivää mitä olen asiasta tiennyt. Olo on niin voimaton ja onneton ja neuvoton. Toisaalta en tahtoisi erotakaan miehestä koska rakastan häntä ja hän näyttäisi olevan aidosti pahoillaan että sekoili noin pahasti - siihen aikaan ratkesi käyttämään kolmiolääkkeitä(joita tuo lääkärinainen hänelle kirjoitti) ja alkoholia sekaisin ja kuulemma ei edes muista siitä ajanjaksosta juuri muuta kuin pätkiä ja siitä ei mitään että olisi naisen kanssa harrastanut seksiä.
Kuitenkin toisaalta vihaan häntä siksi että on laittanut minut tähän helvettiin.
Viimeiset kaksi yötä olen vain pyörinyt hereillä sängyssä koska en saa sen toisen naisen kasvoja pois mielestäni. Mielessä pyörii vaan kysymyksiä siitä millaista ääntä se nainen on pitänyt sängyssä ja missä kaikissa asennoissa ovat seksiä harrastaneet ja onko mies kertonut hänelle samoja helliä asioita joita minullekin, onko hän koskettanut sitä toista samalla tavoin...
Enää en osaa nauttia seksistäkään vaikka ennen nautin varmaan enemmän kuin moni muu. Nykyään tunnen itseni jotenkin likaiseksi. Mieheni on ainoa henkilö jonka kanssa olen koskaan harrastanut seksiä ja hänen tekonsa sai minulle jotenkin äärimmäisen likaisen olon - kuin olisin joku huora. Järjetöntä ehkä mutta en vaan voi sille mitään.
Huolestuttavinta on se että kun sain tietää että tuon toisen naisen lapsi on syntynyt, tuntui sille kuin koko elämäni tarkoitus olisi valunut ulos. Näinä parina päivänä en ole saanut syötyä kunnolla, en ole kyennyt nauttimaan lasteni hymyistä ja ainoa mielessä pyörivä ajatus on se miten tahtoisin vain kuolla pois.
Voi kun tuo toinen nainen näkisi mitä tuhoa ja kärsimystä itsekkyydellään aiheutti. Kävi meillä kotona esittäytymässä miehen ystävänä ja esiintyi niin hartaana ortodoksina jne. Tiesi että olemme yhdessä ja että meillä on pienet lapset. Halusi kuitenkin miehen itselleen. Hankkiutui raskaaksi ja alkoi vaatimaan miestä muuttamaan luokseen - lupautui jopa antamaan aiemman lapsensa pois jos mies sinne muuttaisi(tämänkin kuulin omin korvin).
Miten kukaan voi tehdä tuollaista? Miksi kukaan haluaa tuhota muiden elämiä? Miksi kukaan haluaa hajottaa muiden perheitä?
Haluaisi jatkaa eteenpäin mutten vaan kykene. Mies koko ajan kyselee ja ihmettelee miten minä koko ajan pyörittelen asiaa mielessäni ja mietin sitä kun hän itse ei välitä naisesta tai lapsesta lainkaan eikä edes ajattele heitä muuten kun minua katsoessaan ja nähdessään sen miten minä kärsin.
Miten tästä voi päästä eteenpäin? En tahdo elää tässä tuskassa loppu elämääni. Tahtoisin saada meidän suhteemme korjattua taas oikeaksi parisuhteeksi josta voisin nauttia(ja turha ehdottaa miehen vaihtamista koska sama epäluottamus ja pelko siirtyisi vain seuraavaankin suhteeseen).
Rakastan miestä ja tiedän hänen rakastavan minua. Itse sanoi ettei ollut tajunnut itse sitä miten paljon hänelle merkitsen ennen kuin näki sen miten hänen tekonsa minuun vaikutti. Ja paljon kertoo sekin että hän edelleen on minun vierelläni vaikka kohtelen häntä huonosti ja olen itse todella huonossa kunnossa. Suoraan sanottuna monesti olen itkunpuuskissani alkanut jopa hakkaamaan häntä(mikä tämäkin minua pelottaa koska en muuten ole lainkaan väkivaltainen ihminen) mutta hän vain jaksaa ottaa minut kiinni ja halata kunnes rauhoitun.
En vain osaa saada itseäni luottamaan siihen ettei niin käy uudestaan. Samalla pelkään sitä että tuo toinen nainen ilmestyy takaisin elämäämme vaatimaan jotain(tosin tietää miehen olevan varaton joten tuskin rahojen perässä tulee juoksemaan...).
Jotenkin tämä tilanne pitäisi saada purkautumaan mutten oikeasti lainkaan tiedä miten...
