Miten kannattaisi sanoa ystävälle hänen käytöksestään lastaan kohtaan?

["aapee"]

Ystäväni on yksinhuoltaja, ja on tosi väsynyt ja loppu, koska hänen 2,5 v. poikansa on kuulemma häntä kohtaan aivan mahdoton, epäilee tällä olevan jonkun psyykkisen häiriön tms. ja meinaa pyytää lähetettä tutkimuksiin. Lapsi käyttäytyy täysin normaalisti päiväkodissa ja muiden seurassa, mutta äitinsä kanssa kahdestaan ollessaan on kuulemma sietämätön, huutaa, itkee, repii vaatteista, lyö, heittelee tavaroita ja hakkaa päätään lattiaan yms. Ystäväni on henkisesti todella väsynyt tähän, ja pelkää oman jaksamisensa puolesta.

Olin hiljattain hoitamassa ystäväni lasta että ystäväni saa hieman omaa aikaa. Vähän ennen kuin ystäväni lähti, kuulin hänen huutavan rumasti lapselleen kovaan ääneen, tyyliin mene nyt hitto sinä siitä muualle! Hän ei ole aiemmin huutanut lapselleen minun kuulteni. Varmaankin tämä johtuu hänen henkisestä väsymyksestään, mutta epäilen että tämä voisi olla todennäköisin syy lapsen käytökseen äitiään kohtaan, luulenpa että tuo ei ollut eka kerta. Lapsi käyttäytyi taas minun seurassani, äitinsä poissaollessa kuin enkeli.

Kannattaisiko minun jutella asiasta ystäväni kanssa? Olen melko varma että ystäväni tästä suuttuu. Haluaisin kovasti auttaa, ja olenkin auttanut parhaani mukaan hoitamalla hänen lastaan että hän saa omaa aikaa, kuunnellut ja tukenut häntä tms. , mutta mielestäni asiat eivät muutu parempaan ennen kuin hän lopettaa ensin itse huonon käytöksen lastaan kohtaan. Minusta siis hän itse tarvitsee enemmän apua ja tutkimuksia kuin lapsi.

Mielipiteitä, neuvoja?

 

["aapee"]

nosto

 

[Lara--]

Aika paha! Jos menet kertomaan mielipiteesi, niin todennäköisesti saat vaan vihat niskaasi... Mulla oli yks tuollanen kaveri, joka puhu tosi rumasti lapselleen ja tiuski, lällätti ja vähätteli lapselle jatkuvasti.. Ja tää tyttö oli alle 2v... Pahalta se tuntu vierestä katsoa, mutta paha se on mennä toista neuvomaan miten lapsensa kasvattaa... :/ Mutta hyvin todennäköistä on, että tämä äiti ei itse tajua mitä tekee väärin ja että lapsen käytös johtuu juurikin omasta käytöksestä lasta kohtaan.. Tän ystävättäreni lapsi oli myös sellainen ilkikurinen, läpsi, kiukutteli ja potki, heitteli tavaroita, otti ilman lupaa jne... (tuokin on tosi aika tavallist uhmaikäiselle ) Mutta siis ymmärsit varmaan ..En kyllä tiedä mitä kannattaisi tehdä, itse vaikenin enkä puuttunut asiaan.. :/

 

[hmphj]

juttelisin ja sanoisin suoraan ettei lapselle puhuta noin. olisin yhteydessä neuvolaan nimettömänä ja kertoisin tietoni

 

["aapee"]

vielä?

 

[wer]

Vaikea tietää, kumpi nyt on syy ja kumpi seuraus. Ja kun et tiedä, niin olisin keskusteluissa aika varovainen, enkä alkaisi mitenkään syyttämään toista. Ehkä vain kehottaisin häntä kääntymään ammattilaisten puoleen ja samaan aikaan itse mahdollisuuksien mukaan auttaisin tuota ystävää.

 

[niin no]

Jos ja kun lapsi kerran kykenee täysin normaaliin käytökseen ollessaan muiden kuin äitinsä hoivissa niin tod.näk. mitään neurologista ongelmaa ei taustalla ole. Tarkoitan että kyllähän erityislapset oirehtivat käytöksellään paikasta ja seurasta riippumatta. Olisko sitten huomionhakua äidiltä? Testaa käytöksellään kuinka pitkälle voi mennä ja rakastaako äiti silti vaikka olen tämmöinen? Voi olla myös se kuuluisa ikävä kehä, että saa vain negatiivista palautetta äidiltään ja sitten myös käyttäytyy sen mukaisesti olemalla aina "se kiusankappale." Minä en varmaan menisi itse sanomaan mitään, kehottaisin äitiä ehkä keskustelemaan päiväkodin henkilökunnan kanssa asiasta tai neuvolassa..

 

["aapee"]

Vaikea tietää, kumpi nyt on syy ja kumpi seuraus. Ja kun et tiedä, niin olisin keskusteluissa aika varovainen, enkä alkaisi mitenkään syyttämään toista. Ehkä vain kehottaisin häntä kääntymään ammattilaisten puoleen ja samaan aikaan itse mahdollisuuksien mukaan auttaisin tuota ystävää.

Tätä vaihtoehtoa itsekin olen kyllä ajatellut, ehkä olisi viisainta näin. Koska ystäväni on jo hankkimassa pojalleen apua, niin uskon kyllä että hän puhuu omastakin väsymyksestään, ja eivätköhän ammatti-ihmiset tajua näitä juttuja sen verran että tajuavat syyt ja seuraukset. Pahentaisin ehkä vain ystäväni omaa oloa jos alkaisin tuosta puhumaan, ehkä paras on että autan häntä kuten tähänkin asti, eli kuuntelemalla ja hoitamalla välillä hänen lastaan.

 

[suurenmoinenelämä harmaana]

Kyllä keskustelisin ystävän kanssa silläkin uhalla, että suuttuisi. Ajattelisin nimenomaan lapsen parasta.

 

["aapee"]

Jos ja kun lapsi kerran kykenee täysin normaaliin käytökseen ollessaan muiden kuin äitinsä hoivissa niin tod.näk. mitään neurologista ongelmaa ei taustalla ole. Tarkoitan että kyllähän erityislapset oirehtivat käytöksellään paikasta ja seurasta riippumatta. Olisko sitten huomionhakua äidiltä? Testaa käytöksellään kuinka pitkälle voi mennä ja rakastaako äiti silti vaikka olen tämmöinen? Voi olla myös se kuuluisa ikävä kehä, että saa vain negatiivista palautetta äidiltään ja sitten myös käyttäytyy sen mukaisesti olemalla aina "se kiusankappale." Minä en varmaan menisi itse sanomaan mitään, kehottaisin äitiä ehkä keskustelemaan päiväkodin henkilökunnan kanssa asiasta tai neuvolassa..

Joo tässä kyllä taitaa olla noidankehä, eli äiti on väsynyt lapsensa käytöksestä ja huutaa siksi, ja lapsi huutaa siksi kun äiti huutaa. Tms. Joo taidan kyllä antaa ammattilaisten hoitaa, hän on jo apua hakenut. Ehkä keskityn vaan olemaan ystävä.

 

[marjaaa]

Mieti tarkaan miten alat neuvomaan. Koska jos alat syyttelemään ja pätemään todennäköisesti vain ystäväsi suuttuu ja meno jatkuu ihan samanlaisena. Kerro hänelle että olet huomannut että hän on väsynyt, että kannattaisiko hänen keskustella neuvolassa saisiko jostain lapsenhoitoapua.

 

["aapee"]

Mieti tarkaan miten alat neuvomaan. Koska jos alat syyttelemään ja pätemään todennäköisesti vain ystäväsi suuttuu ja meno jatkuu ihan samanlaisena. Kerro hänelle että olet huomannut että hän on väsynyt, että kannattaisiko hänen keskustella neuvolassa saisiko jostain lapsenhoitoapua.

On keskustellut ja pyytänyt apua, ja hän on tukiperhejonossa. Menee kuulemma ainakin 1,5 v. ennen kuin hän saa tukiperheen, jos silloinkaan. Heillä kotonakin on käyty, ja lapsi oli käyttäytynyt tapansa mukaan normaalisti, kun muita on paikalla.

 

["aapee"]

[QUOTE="aapee";23771905]On keskustellut ja pyytänyt apua, ja hän on tukiperhejonossa. Menee kuulemma ainakin 1,5 v. ennen kuin hän saa tukiperheen, jos silloinkaan. Heillä kotonakin on käyty, ja lapsi oli käyttäytynyt tapansa mukaan normaalisti, kun muita on paikalla.[/QUOTE]

Lisään vielä, että ystävälleni oli sanottu auoraan etteivät heidän asiansa ole "tarpeeksi" huonosti että kiireellisempää apua tarvitsisi.

Ystävälläni on jo ilmennyt masennuksen oireita.

 

[nin no]

[QUOTE="aapee";23771854]Joo tässä kyllä taitaa olla noidankehä, eli äiti on väsynyt lapsensa käytöksestä ja huutaa siksi, ja lapsi huutaa siksi kun äiti huutaa. Tms. Joo taidan kyllä antaa ammattilaisten hoitaa, hän on jo apua hakenut. Ehkä keskityn vaan olemaan ystävä.[/QUOTE]

Ystävää hän ainakin tulee tarvitsemaan kunhan "tilannetta" tutkitaan! Jos päädytään siihen että lapsessa ei vika olekaan vaan siellä hänen hommassaann enemmänkin, voi siinä olla kovasti sulattelua hänellä..

 

[tessun tassu]

Mun erityislapsi ainakin oli agressiivinen myös päiväkodissa ja käytöksen ajateltiin johtuvan kodista, vaikkei kotona ollut tapahtunut mitään. Nyt huostaanotettuna edelleen hilluu mm koulussa ja käytös ei todellakaan johdu kodista, jossa asuu. :hug:

 

[Karju]

Yksinhuoltajalla vaan on kovaa toi arki, turhautuminen ja väsymys painaa päälle. Lapsi on voinut olla myös vieraankorea sinun aikaan eli ei ole näyttänyt sitä rasittavampaa puolta itsestään. Tutummalle ihmiselle on helpompaa kiukuta, kun tietää hänen käyttäytymisensä. Tolle äidille pitäs saaha omaa aikaa, jolloin vois ajatella muutakin kuin lastaan ja hetken levähtää noista ympyröistä. AP:lle vielä, et tosiaan tarvii tämä äiti jonkun (sun) tukea romahtaneelle itsetunnolleen.

 

["vieras"]

Kyllä se on niin, että jos äiti ei kunnioita lastaan niin ei lapsikaan kunnioita äitiä. Näkyy varmasti käytöksessä. Olen itse huomannut, että äänen korottaminen ja hermoilu vaan pahentavat tilannetta. Kun yrittää olla rauhallinen, lapsetkin rauhottuu nopeammin.

Mutta tiedän kyllä, että väsyneensä sitä ei jaksa niin ajatella. Sitten hyvinä päivinä ehtii miettimään ja voi yrittää muuttaa sitä omaa käytöstään.

 

["mie"]

Äiti tsemppaa kun paikalla on vieraita .
Ilmeisesti äiti käyttäytyy eri tavalla kun on lapsen kanssa yksin ja siitä ongelmat Ongelmat ei näy muille ja siksi on katsottu että avuntarve ei ole kiireellinen.

 

["vieras"]

Aika vaikea tuon yhden kerran perusteella on mitään sanoa. Olet kuullut yhden kerran, että äiti huusi lapselle rumasti. Jokainen meistä saattaa tehdä noin, kun on väsynyt ja kiristetty äärimmilleen. Et voi tietää onko tuo huuto syy vai seuraus. Tunnen erään yksinhuoltajan jolla on sama ongelma tyttärensä kanssa. Lapsi ei usko äitiään tippaakaan. Syy on ihan niin yksinkertainen, ettei äiti pitänyt lapselleen mitään kuria eron jälkeen, vaan lapsi sai kaiken periksi (mikä sekin ihan ymmärrettävää, ettei riitaisan eron keskellä jaksanut käydä joka asiasta vääntöä uhmaikäisen kanssa). Samoin olen itse ollut kuukausitolkulla kahdestaan lapsen kanssa, kun mies on ollut pitkällä työreissulla. Voin sanoa kokemuksesta, että kun on riittävän väsynyt ja ärtynyt, menee hermot pienimmästäkin ja silloin tulee sanottua rumasti lapsellekin, vaikka tietää itsekin ettei niin saa tehdä eikä se mitään edes auta. Se on kuitenkin seuraus ongelmista, ei niiden syy!

 

["ystävä hädässä"]

[QUOTE="aapee";23771854]Joo tässä kyllä taitaa olla noidankehä, eli äiti on väsynyt lapsensa käytöksestä ja huutaa siksi, ja lapsi huutaa siksi kun äiti huutaa. Tms. Joo taidan kyllä antaa ammattilaisten hoitaa, hän on jo apua hakenut. Ehkä keskityn vaan olemaan ystävä.[/QUOTE]

Tämä kuullostaisi oikein hyvältä. On kultaakin kalliimpaa että on tuollainen ystävä joka auttaa, ja mielen olleessa matalalla voisi tuntua että ei voisi ottaa apua enään vastaan jos kotiin tullaankin "vakoilemaan" (ja en siis tarkoita että tekisit niin vaan se voi kääntyä näin masentuneessa mielessä)

 

["madame"]

Mun erityislapsi ainakin oli agressiivinen myös päiväkodissa ja käytöksen ajateltiin johtuvan kodista, vaikkei kotona ollut tapahtunut mitään. Nyt huostaanotettuna edelleen hilluu mm koulussa ja käytös ei todellakaan johdu kodista, jossa asuu. :hug:

miksi hänet huostaanotettiin? ja mikä on hänen dg?

kyllä mä oon huomannut että enempi asiat on yleensä niin päin että lapsi on eka rasittava ja sit äiti väsyy ja tekee virheitä esim. huutaa.

tosin mun lapsuuden perheessä kiroiltiin paljon(kiroilevat vanhemmat vieläkin) ja kyllä hekin on huutaneet lapsille,eikä häiriökäytöstä ole kuin yhdellä(joka oli 6vuotta ammattilaisten kasvatettavana ja tuo on nyt 16vuotias,yhtä kamala kuin ennenkin) ei häiriökäyttäytyviä on 8kpl.

vähän perpektiiviä.

 

["hmm"]

No kyllä minäkin olen noin lapselleni huutanut, mutta ihan hyvin meillä menee. Kaksin ollessa lapsen kanssa hermot vain välillä menee, tosin hyvin nopeasti sitten menee se oma hermostuminen sitten ohikin enkä kiroile lapselle tai vähättele muuten. Ei ehkä kannata tuon yhden kerran takia puuttua sen kummemmin.. Minusta on hyvä että ystäväsi uskaltaa olla oma itsensä sinun aikana, kertoo luottamuksesta. Enemmän huolestuisin sitten jos sinun aikanasi oltaisiin hissun kissun ja siliteltäisiin lapsen päätä ja kun ovi menee kiinni niin alkaisi saman tien huuto lapselle (olen itse tämän kuullut naapurin kohdalla).

 

["aapee"]

Yksinhuoltajalla vaan on kovaa toi arki, turhautuminen ja väsymys painaa päälle. Lapsi on voinut olla myös vieraankorea sinun aikaan eli ei ole näyttänyt sitä rasittavampaa puolta itsestään. Tutummalle ihmiselle on helpompaa kiukuta, kun tietää hänen käyttäytymisensä. Tolle äidille pitäs saaha omaa aikaa, jolloin vois ajatella muutakin kuin lastaan ja hetken levähtää noista ympyröistä. AP:lle vielä, et tosiaan tarvii tämä äiti jonkun (sun) tukea romahtaneelle itsetunnolleen.

Joo luulen että kyse on juuri tuosta vieraskoreudesta.

Olen ajatellut tehdä niin etten ala tuon yhden kerran perusteella puuttumaan siihen miten hän puhuu lapselleen, hänen henkisestä väsymyksestään se todennäköisesti johtui.

Hänelle ilmaantui juuri minun lisäkseni toinenkin paikka jonne hän voi viedä lastaan hoitoon kun tarvitsee omaa aikaa, sitä hän tarvitsee akkujaan ladatakseen.