A
"aapee"
Vieras
Ystäväni on yksinhuoltaja, ja on tosi väsynyt ja loppu, koska hänen 2,5 v. poikansa on kuulemma häntä kohtaan aivan mahdoton, epäilee tällä olevan jonkun psyykkisen häiriön tms. ja meinaa pyytää lähetettä tutkimuksiin. Lapsi käyttäytyy täysin normaalisti päiväkodissa ja muiden seurassa, mutta äitinsä kanssa kahdestaan ollessaan on kuulemma sietämätön, huutaa, itkee, repii vaatteista, lyö, heittelee tavaroita ja hakkaa päätään lattiaan yms. Ystäväni on henkisesti todella väsynyt tähän, ja pelkää oman jaksamisensa puolesta.
Olin hiljattain hoitamassa ystäväni lasta että ystäväni saa hieman omaa aikaa. Vähän ennen kuin ystäväni lähti, kuulin hänen huutavan rumasti lapselleen kovaan ääneen, tyyliin mene nyt hitto sinä siitä muualle! Hän ei ole aiemmin huutanut lapselleen minun kuulteni. Varmaankin tämä johtuu hänen henkisestä väsymyksestään, mutta epäilen että tämä voisi olla todennäköisin syy lapsen käytökseen äitiään kohtaan, luulenpa että tuo ei ollut eka kerta. Lapsi käyttäytyi taas minun seurassani, äitinsä poissaollessa kuin enkeli.
Kannattaisiko minun jutella asiasta ystäväni kanssa? Olen melko varma että ystäväni tästä suuttuu. Haluaisin kovasti auttaa, ja olenkin auttanut parhaani mukaan hoitamalla hänen lastaan että hän saa omaa aikaa, kuunnellut ja tukenut häntä tms. , mutta mielestäni asiat eivät muutu parempaan ennen kuin hän lopettaa ensin itse huonon käytöksen lastaan kohtaan. Minusta siis hän itse tarvitsee enemmän apua ja tutkimuksia kuin lapsi.
Mielipiteitä, neuvoja?
Olin hiljattain hoitamassa ystäväni lasta että ystäväni saa hieman omaa aikaa. Vähän ennen kuin ystäväni lähti, kuulin hänen huutavan rumasti lapselleen kovaan ääneen, tyyliin mene nyt hitto sinä siitä muualle! Hän ei ole aiemmin huutanut lapselleen minun kuulteni. Varmaankin tämä johtuu hänen henkisestä väsymyksestään, mutta epäilen että tämä voisi olla todennäköisin syy lapsen käytökseen äitiään kohtaan, luulenpa että tuo ei ollut eka kerta. Lapsi käyttäytyi taas minun seurassani, äitinsä poissaollessa kuin enkeli.
Kannattaisiko minun jutella asiasta ystäväni kanssa? Olen melko varma että ystäväni tästä suuttuu. Haluaisin kovasti auttaa, ja olenkin auttanut parhaani mukaan hoitamalla hänen lastaan että hän saa omaa aikaa, kuunnellut ja tukenut häntä tms. , mutta mielestäni asiat eivät muutu parempaan ennen kuin hän lopettaa ensin itse huonon käytöksen lastaan kohtaan. Minusta siis hän itse tarvitsee enemmän apua ja tutkimuksia kuin lapsi.
Mielipiteitä, neuvoja?