Miten sait anopin ulos elämästänne?

["Elina"]

Meidän anoppi todella rasittava. Aina olisi pullaa, karkkia ja lahjoja lapsille ja yökylässä pitäisi lasten olla jatkuvasti. Lisäksi soittelee miehelleni jatkuvasti. Tuntuu, että ei kunnioita yksitytisyyttämme lainkaan. Lisäksi mielestäni vanhemmat päättävät lasten herkut ja lahjat.

Olen hienovaraisesti jo pidemmän aikaa puhunut anopillekorostetusti MEIDÄN perheestä ja sitten ulkokaaresta. Antanut ymmärtää, että me perheenä kyllä hoidamme omamme ja hän voisi keskittyä miehensä kanssa eläkelläisen elämään. Tapaamisista olemme miehen kanssa sopineet, että jatkossa kerran kuussa tarpeeksi. Silti anoppi on jatkuvasti iholla. Homma mennyt aivan naurettavuuksiin. Esimerkiksi tuon soittelun takia laitan mieheni kännyn aina äänettömälle, kun ollaan kotona. Muuten puhelin pirisisi ja anoppi siellä haluaa haastella kuulumisia, jutella lasten kanssa jne.

 

[....]

Oma on jo onneksi kuollut, eli no problem.

Ei vaineskaan, olisi hän voinut olla aivan mukavakin, ainakin mies tykkäsi ja nykyään suree häntä todella paljon.

 

[Terttu Rypäle]

Sori nyt ap, mutta sun anoppi kuulostaa ihan mukavalta... Mutta ymmärrän toki, että jatkuvalla syötöllä toi saattaa käydä rasittavaks.
Auttaisiko, jos mies koittaisi rauhoitella äitinsä yhteydenottojen määrää?

 

[vieras*]

Minä en sotkeudu mieheni enkä hänen vanhempiensa väleihin, vastaavasti osaan itse hoitaan välit omiin vanhempiini. Näin aikuiset ihmiset yleensä toimivat.

Kuullostat kontrollifriikille.

"... laitan mieheni kännyn aina äänettömälle, kun ollaan kotona."

 

[Mummeliisa]

Kuulostaa ihanalle anopille.
Ja ongelmaiselle miniälle... joka ei oikein lapsiensakaan edusta välitä.

 

["miimu"]

Kuulostaa omalta anopiltani. Alkuun minäkään en jaksanut samaa touhotusta, mutta toisaalta...
Hän haluaa olla lapsensa ja mummotettavien elämässä mukana. Ei siinä pahaa ole. Anoppisi ei kuitenkaan ole ilkeä? Paljon huonomminkin voisivat asiat olla. Miksi siis pyrkiä anopista eroon??
Pullat ja karkit voi olla ottamatta. Tai ottaa vain sen mikä on järkevä, eikä yritäkään niitä survoa pakastimeen jos tietää niiden sinne jäävän.
Puhelin tosiaan kiinni, jos jatkuva rällyyttäminen häiritsee. Välillä voi puhelimen tyrkätä lapsilli. Puhukoot he mummonsa kanssa jos jaksavat. Jos heillä on hyvä mummo suose heille vaikka välillä rasittava olisikin.
Minä en uskaltaisi omalle anopille lasta yöksi jättää, vaikka haluaisin... Häneen ja juomattomuuteen ei voi luottaa....

 

[VS]

Mies ja lapset saa käydä anoppilassa, itse olen tälle vuodelle ollut siellä 2 yötä, ja nekin pakkotilanteissa. Anoppi saa käydä meillä, mulla on kotona kotikenttäetu, ja pääsen tilanteita pakoon.

Ja ap, ei toi nyt NIIIIN kamalalle kuulosta, jos vertaan esim. omaan anoppiini.

 

[viisikymppinen isoäiti]

minulla oli ihana anoppi, eikä ollut mitään syytä yrittää saada häntä ulos meidän elämästä

 

["vieras"]

Mies ja lapset saa käydä anoppilassa, itse olen tälle vuodelle ollut siellä 2 yötä, ja nekin pakkotilanteissa. Anoppi saa käydä meillä, mulla on kotona kotikenttäetu, ja pääsen tilanteita pakoon.

Ja ap, ei toi nyt NIIIIN kamalalle kuulosta, jos vertaan esim. omaan anoppiini.

Ap, on epävarma asemastaan ja nuori?

"... MEIDÄN perheestä ja sitten ulkokaaresta"

 

[a.p.]

[QUOTE="miimu";27388352]Kuulostaa omalta anopiltani. Alkuun minäkään en jaksanut samaa touhotusta, mutta toisaalta...
Hän haluaa olla lapsensa ja mummotettavien elämässä mukana. Ei siinä pahaa ole. Anoppisi ei kuitenkaan ole ilkeä? Paljon huonomminkin voisivat asiat olla. Miksi siis pyrkiä anopista eroon??
Pullat ja karkit voi olla ottamatta. Tai ottaa vain sen mikä on järkevä, eikä yritäkään niitä survoa pakastimeen jos tietää niiden sinne jäävän.
Puhelin tosiaan kiinni, jos jatkuva rällyyttäminen häiritsee. Välillä voi puhelimen tyrkätä lapsilli. Puhukoot he mummonsa kanssa jos jaksavat. Jos heillä on hyvä mummo suose heille vaikka välillä rasittava olisikin.
Minä en uskaltaisi omalle anopille lasta yöksi jättää, vaikka haluaisin... Häneen ja juomattomuuteen ei voi luottaa....[/QUOTE]

Ei hänessä mitään varsinaista vikaa ole, mutta ei hän ole perheen jäsen. Liika on liikaa. Mielestäni kerran kuussa on jo tosi usein ja kuulumiset voisi vaihtaa vielä päälle puhelimitse kerran viikossa.

 

[V astaus]

Toivon, että lapsesi ajattelevat sinusta samalla tavalla kuin sinä anopistasi, kun olet yksinäinen eläkeläinen.

 

[feger]

Mullakin oli ihana anoppi. Harmi vaan, että hän kuoli pois. : / Oli hänellä kyllä ikääkin, mutta hän oli ehdottomasti yksi fiksuimmista ihmisistä elämässämme. Harmittaa se, että tyttö oli anopin kuollessa niin pieni, että hän ei varmaan muista hänestä enää yhtään mitään.

 

["tii-"]

[QUOTE="Elina";27388285]Lisäksi mielestäni vanhemmat päättävät lasten herkut ja lahjat.[/QUOTE]
Ymmärrän, että liiallisuuksiin menevä tyrkytys on ärsyttävää, mutta mielestäni silti vanhemmat ei päätä mitä lapset saa lahjaksi. Se on lahjan antajan asia. Tietysti lahjoissa sekä herkuissa olisi päästävä jonkunlaiseen kohtuullisuuteen.

Minusta vähän tuntuu, että mitä enemmän rajoitatte anoppia, sitä enemmän hän yrittää. Ja mitä mieltä mies on asiasta, esim. soittelusta? Meillä anoppi soittaa kanssa lähes päivittäin, mutta mies sen kanssa juttelee, en minä. Jos ei voi jutella, niin sitten se sanoo sen.

 

[Mummeliisa]

Ei hänessä mitään varsinaista vikaa ole, mutta ei hän ole perheen jäsen. Liika on liikaa. Mielestäni kerran kuussa on jo tosi usein ja kuulumiset voisi vaihtaa vielä päälle puhelimitse kerran viikossa.

Minulla on kaksi lapsenlasta joita tapaan vain kerran viikossa.
Äitinsä suree sitä että näin mummi jää väkisinkin vieraaksi noille ... toisin kuin muille lapsenlapsille joiden elämässä olen aktiivisemmin mukana.

Siinä tilanteessa tosin se ero, että ko. äiti lähestyy asiaa lastensa edun kannalta, eikä toisaalta kärsi mistään merkittävistä itsetunto- tai vanhemmuusongelmista.

 

["vieras"]

Tuntuu pahalta, jos lapset saavat tavata isovanhempiaan vain kerran kuussa, vaikka isovanhemmat haluaisivat tavata useammin. Ja jos tapaatte vain kerran kuussa, niin haittaako, jos anoppi haluaa hemmotella lapsenlapsiaan karkeilla ja herkuilla?

 

[VS]

Mullakin oli ihana anoppi. Harmi vaan, että hän kuoli pois. : / Oli hänellä kyllä ikääkin, mutta hän oli ehdottomasti yksi fiksuimmista ihmisistä elämässämme. Harmittaa se, että tyttö oli anopin kuollessa niin pieni, että hän ei varmaan muista hänestä enää yhtään mitään.

Sama juttu appiukon kohdalla.
Hänen 5:stä lapsenlapsesta (meidän ) pienemmälle tytölle ei jäänyt muistikuvaa ukista. Harmittaa suunnattomasti, koska appi oli niin mahtava persoona ja lapset rakasti hätnä ylitse kaiken.

 

[tuhlaajatytär]

Onhan se väärin että joku välittää ja rakastaa lapsia..... pienet on teidän murheenne.

 

[Phoebsi]

Meinasin yhteen aikaan tehdä anopista ISON ongelman. Ajattelin, että hän haluaa puuttua minun elämääni ja uhosin yksin sekä miehelle että meillä muuten minä päätän siitä, mitä lapsi syö ja miten hänet mummolassakin puetaan ja miten minä päätän, kuka tulee tänne meille ja milloin ja miksi ja kenen kanssa ja koska ja niin edelleen.

Minulla alkoi olla pippeli otsassa sen takia, enkä ollenkaan ymmärtänyt, että ongelma oli ainoastaan pääni sisällä.

Minun anoppini nimittäin on mieheni äiti, ja saa soittaa miehelle koska hän itse haluaa. Ei se minulle kuulu, kuten ei kuulu miehelleni koska oma isäni soittelee minulle. (Äitiä minulla ei elämässäni ole, ja se onkin yksi syy miksi minulla meinaisi mennä ihan överiksi kaikki). Sitten tulin huomanneeksi, miten paljon lapseni nautti mummun ja vaarin seurasta, varsinkin heidän luonaan. Lakkasin kyyläämästä nakkipakettien tuoteluetteloita ja annoin olla. Suljin silmäni siltä, miten anoppi onnistui yhdistelemään vaatteet niin hassusti, että silmät sairasti. Siis minun esteettinen, turhamainen silmäni.

Ja sitten, huomasin, että anoppi vain on erilainen kuin minä olen. Ei huonompi, eikä parempi, vaan erilainen. Ja nykyään nautin hänen seurastaan ja nautin jopa siitä, että meille tullessaan ei isäni eikä appivanhempanikaan soita ovikelloa vaan tulevat omilla avaimillaan. Huomasin, että he kunniottavat minua sellaisena kuin olen, ja ansaitsevat samanlaisen kunnioituksen myös takaisinpäin

 

[Mummeliisa]

Onhan se väärin että joku välittää ja rakastaa lapsia..... pienet on teidän murheenne.

Eiköhän se ap ollut ihan vain provomielellä liikenteessä ja me muut pitkästyksissämme yritämme mennä mukaan.

Ei kukaan noin pahasti lapsiaan oikeasti tahtoisi kohdella.

 

["tii-"]

Ei hänessä mitään varsinaista vikaa ole, mutta ei hän ole perheen jäsen. Liika on liikaa. Mielestäni kerran kuussa on jo tosi usein ja kuulumiset voisi vaihtaa vielä päälle puhelimitse kerran viikossa.

Anoppi on perheen jäsen. Hän on miehesi ÄITI. Hän on ollut miehesi elämässä todennäköisesti pidempään kuin sinä. Mieti omalle kohdallesi: olisiko sinusta ok, jos 20 vuoden päästä vaihtaisit kuulumisia oman lapsesi kanssa muutaman kerran kuussa?

Liika on liikaa, mutta tuntuu silti, että rajoitat ihan turhan takia. Ei anoppi vie sinun paikkaasi perheestä.

 

[sanoin suoraan]

Sanoin anopille suoraan että älä sinä akka puutu aina toisten asioihin!

 

[ap.]

[QUOTE="tii-";27388421]Ymmärrän, että liiallisuuksiin menevä tyrkytys on ärsyttävää, mutta mielestäni silti vanhemmat ei päätä mitä lapset saa lahjaksi. Se on lahjan antajan asia. Tietysti lahjoissa sekä herkuissa olisi päästävä jonkunlaiseen kohtuullisuuteen.

Minusta vähän tuntuu, että mitä enemmän rajoitatte anoppia, sitä enemmän hän yrittää. Ja mitä mieltä mies on asiasta, esim. soittelusta? Meillä anoppi soittaa kanssa lähes päivittäin, mutta mies sen kanssa juttelee, en minä. Jos ei voi jutella, niin sitten se sanoo sen.[/QUOTE]

mies vähän yrittää salailla ongelmaa. Ollaan yhdessä sovittu, että jatkossa vaan perheen kesken. Sitten kun olen tyytyväisenä todennut, että kerrankin meni viikko ilman puheluita, niin kävi ilmi, että mies salaa soittanut autosta töistä palatessa. Miehen varmaan käy anoppia sääliksi, kun ainut lapsi. Kuitenkin olisi syytä jo katkaista se napanuora ja yhdessä tosiaan ollaan päätetty näin myös tehdä.

 

["vieras"]

Minulla on kaksi lapsenlasta joita tapaan vain kerran viikossa.
Äitinsä suree sitä että näin mummi jää väkisinkin vieraaksi noille ... toisin kuin muille lapsenlapsille joiden elämässä olen aktiivisemmin mukana.

Siinä tilanteessa tosin se ero, että ko. äiti lähestyy asiaa lastensa edun kannalta, eikä toisaalta kärsi mistään merkittävistä itsetunto- tai vanhemmuusongelmista.

Ja tämä on nyt sitten se toinen ääripää... oletko jotenkin vaikeasti lähestyttävä tai virastavatko lapset voimakkaasti?

"Minulla on kaksi lapsenlasta joita tapaan vain kerran viikossa.
Äitinsä suree sitä että näin mummi jää väkisinkin vieraaksi noille."

 

[Rosemary Blue]

Ei ole tarvetta savustaa anoppia ulos meidän elämästä. Hän on miehen äiti, lapseni mummu ja muutenkin ihan ok muori.
Toki anoppilassa tuo jälkikasvu saa enemmän herkkuja ja vapauksia kuin kotona, mut näin se tavallaan kuuluukin olla. Ne isovanhemmat on jo sen kasvatustyönsä tehnyt ja nyt on heidän aika nauttia siitä hössötysvaiheesta.

 

["vieras"]

mies vähän yrittää salailla ongelmaa. Ollaan yhdessä sovittu, että jatkossa vaan perheen kesken. Sitten kun olen tyytyväisenä todennut, että kerrankin meni viikko ilman puheluita, niin kävi ilmi, että mies salaa soittanut autosta töistä palatessa. Miehen varmaan käy anoppia sääliksi, kun ainut lapsi. Kuitenkin olisi syytä jo katkaista se napanuora ja yhdessä tosiaan ollaan päätetty näin myös tehdä.

Ollaan yhdessä sovittu

Olisi reilumpaa sanoa että sinä olet päättänyt, koska sinulla se ongelma on. Tosin se heijastuu valitettavasti myös perheeseesi.